Ennen asiaan käymistä minun pitää vähän selittää. Kaksi asiaa. Ensiksi tästä kesästä näyttää tulevan kovin hajanainen, koronasta huolimatta ja osaksi sen tähden. Minulla ja meillä on kotimaan matkailu paljon lisääntynyt, nimittäin Bermudan kolmiossa Turku – Uusikaupunki – Luvia. Tänään tultiin Uudestakaupungista ja kotona luin eilisen ja tämän päivän Turun Sanomat. Ja toiseksi: Mielipiteeni jatkossa ei perustu mihinkään tutkivaan journalismiin, ei edes kotimaa24:n päivittäiseen seuraamiseen. Lähteenäni on eilisen 17.07.20 TSanomissa/Lännen Mediassa julkaistu Tanja Nuotion kirjoitus. Kahdeksalla palstalla eli yli koko sivun: ”Mitä Päivi Räsänen todella sanoi?”
Päivi Räsänen on kotimaamme Suomen julkimoita. Hän on ”teeveestä tuttu” ja politiikasta tuttu, Kristillisen Liiton ja sittemmin KD:n puheenjohtajana, ministerinä, jne. Yhä vielä hän on ollut paljon esillä. Päivi Räsänen jakaa mielipiteitä, osalle hän on enkeli-sankari, osalle tekopyhyyden ruumiillistuma. Kymmenet- elleivät sadat-tuhannet ovat hänen tähtensä eronneet evankelisluterilaisesta kirkosta, vaikka hän ja hänen miehensä eivät kuulu kirkon johtoon, vaan sen jyrkkiin arvostelijoihin.
No, tämä kai riittää esipuheeksi. Mitä Päivi Räsänen todella sanoi?
Kysymys on siis Maria Veitolan Yökylässä-ohjelmasta 1.2.2018. Ohjelma on tiettävästi edelleen nähtävissä MTV:n kanavilla, ja sen on TS/LM:n toimittaja vaivautunut katsomaan, ”minuutti minuutilta”. Valtakunnansyyttäjä ei ilmeisesti ole ohjelmaa katsonut, mutta hän on saanut yksityisen henkilön tekemän tutkintapyynnön. Siinä Päivi Räsäsen suuhun pantuja loukkauksia homoseksuaaleille ei itse ohjelmassa esiinny. Jos siis TS/LM:n toimittaja Tanja Nuotion kirjoitukseen voidaan luottaa, on tutkintapyyntö valheellinen ja paikkansapitämätön.
Kuinka tämä on mahdollista? Juttu on pyörinyt mediassa jo joitakin aikoja. Ikäänkuin me eläisimme USA:ssa, jossa maan korkein virkamies, presidentti, voi sanoa uudestaan ja uudestaan valheeksi sitä, mikä on totta. Eikö valtakunnansyyttäjällä ole mitään henkilökuntaa, niin että hän voisi selvittää asian todenperäisyyden, ennen kun hän käynnistää siitä oikeusprosessin?
Olen ymmärtänyt, että Päivi Räsästä epäillään vihapuheesta ja ihmisryhmän halveksimisesta ja loukkaamisesta. Päivi Räsänen on Veitolan ohjelmassa sanonut muun muassa: ”Niin, niin tota, he on ihan yhtä arvokkaita Jumalan kuvia ihan samalla tavalla. Todellakin pitää rakataa heitä kuin itseään. Ei siinä ole mitään eroa. Mutta hekin on syntisiä, niinkuin mekin.”
Turun Sanomien kirjoitus sisältää vallan herkullisia lainauksia, kuinka Päivi Räsänen kuvailee omaa syntisyyttään ja seksuaalista vinoutumistaan. Vihapuhetta se ei ole, eikä hän puhu ”meistä hyvistä” tai ”noista syntisistä”.
Tästä voisi jatkaa pitkään, mutta en sitä tee. Valtakunnansyyttäjän nostama prosessi on virhe, erehdys – voisiko sovintoa hakea yksinkertaisesti pyytämällä anteeksi?
Raamatun tai esimerkiksi Koraanin lainauksia eduskunnassa ei mielestäni pitäisi tulkita laittomuuksiksi. Onhan niissä kummasakin tekstiä, joka ei ole sopusoinnussa Suomen tai EU:n lainsäädännön kanssa, mutta alkutekstiä on hyödytöntä käydä raastuvanoikeuksissa Apohtimaan. Raamatun tai Koraanin tulkinnat ovat sitten toinen juttu, niistä kukin vastaa itse.
Tässä jutussä minusta näyttää ilmeiseltä, että Päivi Räsästä on syytetty väärin perustein.
Olen Mikko tässä asiassa kanssasi samaa mieltä. Ja kaiken kaikkiaan, että perhe olisi yhtäkuin äiti ja isä ja lapsia – kyllähän tämä eilisen tosi on valtavasti muuttunut
Kirkko ei voi elää ihanteen, vaan todellisuuden kanssa.
Heikki, Heikki! Peli on siis pelattu? Kädet ylös antautumisen merkiksi? Ei enää ihanteita turvallisesta mallista? Eletään todellisuuden kanssa? Tottakai eletään. Kuka korjaa haavat? Idealistit uskovat, että haavoja ei tule. Realisti näkee asian mahdollisesti toisin?
En tarkoita antautumista. Enkä ihanteesta luopumista. Se on ja pysyy.
Mutta kirkko ei ole, emmekä me kristityt ole täällä tuomitsemista, vaan rohkaisemista ja tukemista varten
Vanhan mallin opettaminen on nykyään tuomitsemista Heikki. Kuka vanhaa osaa asiallisesti opettaa olematta suvaitsematon?
Vaikka ”tolkutamme”, että vanha malli on vielä ok, niin ei ole vaikka voissa paistaisi!!!
”Kristillinen kirkko voi ja saa pitää kiinnl ihanteista…”
Kyllä, voi ja saa. Mutta evankeliumi ei ole ilosanoma täydellisille, vaan heikoille ja epäonnistuville.
Toisin sanoen, se ei ole moraalinen tuomio muille kuin isä-äiti-lapsi-perheille.
Kuka voisi tuomita esimerkiksi perheen, jonka isä jättää ennen lapsen syntymää.
Älytön kysymys. Ei kukaan tuomitse perhettä, jonka isä on jättänyt. Itse olen elänyt äidin kanssa 6-vuotiaasta lähtien, kun kuolema vei isän. Podin sen jälkeen isän ikävää ja imin mistä tahansa miehen mallia itselleni, kaikki kävi, opettaja, rikollinen tai poliisi.
Kammottavampaa olisi ollut se, että leskiäiti olisi tuonut jostain toisen äidin kotiimme.
Nämä ovat niin kauhean yksilöllisiä ja persoonallisia kysymyksiä.
Ymmärrän niin, että uuden isän olisit hyväksynyt – mutta, et varmaan millaista tahansa.
”Nämä ovat niin kauhean yksilöllisiä ja persoonallisia kysymyksiä.”
Tämä kirjoittamasi on juuri sitä, mitä tarkoitan. Koska kaikki on kauhean yksilöllisistä ja persoonallista, mitään totuutta ei enää ole. Mitään ei voi sanoa. Kaikki on kaunista ja hyvää, yksilöllisen ja persoonallisen rakastettavaa.
Kirkko on kaiken ymmärtämisen ääretön spesialisti. Joka suuntaan kumarretaan ja joka suuntaan pyllistetään. Pyllistetään hylätyille kun entinen rakastava rakastaa toista. ”Suurin niistä on rakkaus”
KARI,
En ajattele kuvaamallasi tavalla. Kyllä ihanne on totta ja pysyy voimassa. Kuten Mikko Juva aikanaan selkeästi sanoi , me kirkossa kannatamme ja tuemme sitä, että lapsella olisi kotonaan äiti ja isä.
Samalla pyhä tehtävämme on tukea ja suojella muita perheitä, joissa on vain toinen, tai joissa on 2 äitiä tai 2 isää. Perhe, yhteisö on se mitä tuemme, ei mikään ”pyhä perhe”, johon kuuluisivat vaìn vahvat ja mittamme täyttävät.ä
”Kuka voisi tuomita esimerkiksi perheen, jonka isä jättää ennen lapsen syntymää.”
Entäpä sitten äiti, joka jättää lapsen isän?
Asiat ovat moninaisia ja yleisesti ottaen kaiketi etäisä tai etä-äiti on parempi vaihtoehto, kuin ettei isää tai äitiä ole laisinkaan.
Vielä parempi on perhe, jossa pidetään huolta kaikista perheen jäsenistä. Elämästä tulee kirjava räsymatto, jos kokoajan täytyy vilkuilla ympärilleen löytyykö jostain rikkaampi ja rakkaampi kumppani. En suosittele lapsiperheille. Vastuu on lapsista.
Äiti tai isä, se ei kai tässä ole se olennainen kysymys.
Olen itse viljellyt ajatusta, että kasvatus on asia, jossa ei kukaan ole vielä onnistunut.
Emme ole täydellisiä, mutta aikuisilta voisi odottaa vastuuta ainakin lapsistaan. Liian monta avioero lasta olen minäkin nähnyt itkevän isän perään.
Lähes 40 vuotta katselin lukioikäisiä, jotka etsivät vielä identiteettiään, ei vain seksuaalisuuttaan. (Miksi liskoaivojen pitäisi ohjata elämäämme, onhan meillä otsalohkokin Jumalan antama.) Olen pettynyt kirkkooni, joka tarjoaa halpaa armoa. Samalla ohjaten nuoriamme kiertoteille, joihin monet pettyvät.
Ajatteletko, että moraalia ankarammin saarnaava kirkko antaisi lukioikäisille selkeämmän käsityksen seksuaalisuudestaan ja identiteetistään?
Ajatteletko, että koska kaikki on muuttunut, niin vanhojen, turvallisten rakenteiden perään ei kannata haikailla? Veräjä on auki, mitä vaan voi tulla sisään, jos tulee haavoja, niin paikataan. Tottakai haavat pitää sitoa, siitä olen samaa mieltä.
Vanhan perhe mallin opettaminen on kuitenkin suvaitsemattomuutta?
Liskot ohjaavat. Nykyisin opetetaan, että olemme kehittyneet alkulimasta sattumalta. Liskoaste on jo luksusta?
Kari
Meillä on avoissa ns. vanhempi osa, jota myös liskoaivoiksi kutsutaan. Se on yhteinen kaikkien nisäkkäiden kesken, ohjaa mm. seksuaalisia toimintoja. Harvoin lukiolaisetkaan jaksoivat biologia syventäviä kursseja tai psykologian neurobiologian kurssia. Meillä suomalaisilla ja kirkon ihmisillä taitaa olla hyvin ohut tietomäärä ihmisen biologiasta. Jumala meidän aivotkin on luonut.
Olen samaa mieltä kanssasi. Yritin tässä ketjussa kompata (= olla samaa mieltä kanssasi), sinua. En onnistunut.
Kirkko horjahtelee opetuksessaan yrittäessään vielä sivulauseen sivulauseessa puolustaa perinteistä perhettä. Palmu on jo luovuttamassa vanhan mallin, koska uusia, rinnakkaisia malleja tulee tilalle kuin sieniä sateella.
Voisit Helinä lukea aikaisemmat kommenttini tarkemmin, niin saattaisit päästä perille siitä, mitä sarkastisesti ja huonolla menestyksellä yritin kuvata?
Kari Anteeksi, etten ole jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Takana kova korona kevät, muutto uuteen asuntoon ja oma sairastelu.
Huomasin vaan, että keskustelu käy taas Päivistä. Ihmiset tulkitsevat omalla tavallaan. On vaikea kuunnella toisella tavalla ajattelevaa. Helpointa kulkea muiden mukana kuin käyttää omia aivojaan. Ymmärrän, että kirkkoni on enemmän huolissaan jäsen määrästä ja yleisestä mielipiteestä kuin Raamatun opetuksesta.
Miehen ja naisen avioliitto kunniaan! Lapsille koti!
HELINÄ.
:Palmu on jo luovuttamassa vanhan mallin…”
Omasta mielestäni en. Omasta mielestäni kannatan vanhaa mallia, jossa itsekin elän. Ja samalla en halua tuomita ihmisiä tai perheitä, jotka ovat siinä epäonnistuneet. Mielestäni minulla ei ole siihen valtuuksia
HELINÄ,
Eivät kaikki avioero-lapset ole onnettomia, eivätkä kaikki äidin ja isän lapset onnellisia.
Arvostelu ulkopuolelta tuottaa harvoin hyvää tulosta.
HEIKKI Tiedän, etteivät kaikki lapset ole onnettomia. Nuori vastaa vihaisena, hyvä kun erosivat. Lähtee isän luo, kun napit on vastakkain äidin kanssa. Kun isä panee järjestykseen, voi lähteä äidin luo. Lopputulos ei aina naurata.
Kouluvuodet opettivat.
Itse olen istunut 10 vuotiaan kanssa , joka kieltäytyi itkien lähtemästä isä viikolle. Oli niin lopen kyllästynyt vaihtamaan viikottain kotia. Ja auta armias, kun isän uudet naisystävät tai äidin miesystävät astuvat kuvioon. Mitä kuuluu Hyvää, Kivaa!!! Osa sopeutuu, kaikki eivät. Pieni lapsi on usein järkyttynyt ainakin aluksi.
Martti
Minusta olisi hyvä, että kirkko olisi heikoimman puolella (lapset, nuoret).
Meillä on omatunto ja Raamatun sana.
Mitähän Jeesus sanoisi: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee.”
Uskaltaako tai saako ev. lut. kirkossa puhua synnistä. Heti tulee likasanko niskaan. Valtakunnan syyttäjä tutkii vihapuhe, kiihottaminen kansan ryhmää vastaan.
HELINÄ,
Kirkon tulisi olla heikomman puolella. Aina.
Viikko isän ja viikko äidin luona voi olla vaikeaa. Mutta vielä vaikeampaa on, jos / kun isä tai äiti suljetaan kokonaan pois ja vihan kohteeksi.
Elämä ei ole helppoa, se on joskus todella vaikeaa.
Kari Anteeksi, etten ole jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Takana kova korona kevät, muutto uuteen asuntoon ja oma sairastelu.
Huomasin vaan, että keskustelu käy taas Päivistä. Ihmiset tulkitsevat omalla tavallaan. On vaikea kuunnella toisella tavalla ajattelevaa. Helpointa kulkea muiden mukana kuin käyttää omia aivojaan. Ymmärrän, että kirkkoni on enemmän huolissaan jäsen määrästä ja yleisestä mielipiteestä kuin Raamatun opetuksesta.
Miehen ja naisen avioliitto kunniaan! Lapsille koti!
Kirkon ei pitäisi olla niin huolssaan jäsenmäärästään.
Jeesuksen kirkko ei ole huolissaan itsestään, vaan toisista. Kirkko on olemassa toisiä varten
Helinä, olet jo kahteen kertaan pyytänyt anteeksi suotta. Ole vapaa, minulla ei ole mitään syytä sinua syyttää. Olen liittynyt tässä kohtaa keskustelua mukaan,->Heikki Palmu 21.07.2020 22:50 kommenteillani. En ymmärrä kaiken ymmärtämistä, vaan olen ymmälläni.
Terapeutti voi selittää tätä minun ymmärtämättömyyttäni lapsuuteni traumalla, kun menetin isäni 5-vuotiaana. Monet muut ovat minun jälkeeni menettäneet isiä ja äitejä uusien, suurten rakkauksien johdosta. Rakkaus on kaikista suurin. Kirkko ymmärtää uusia rakastumisia? Opettajat, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat, sielunhoitajat ynnä muut yrittävät auttaa näitten uusien suhteiden johdosta hylättyjä ja vaurioituneita? Kukaan ei saa tuomita ketään? Kukaan ei ole tehnyt väärin? Kaikkia ymmärretään? Älä tuomitse! (I did it my way!)
Heikki väität, ettei kyse perheessä ole äidistä ja isästä. Juuri siitä on kysymys. Et pysty kasvattamaan, ellei lapsi luota sinuun. Tavallisesti luottamus syntyy kiintymyssuhteessa, jonka alku on jo odotus aikana. Äiti voi turvallisesti odottaa lasta ja isä tukee odottavaa äitiä. Äiti voi rauhassa valmistautua synnytykseen. Samaan aikaan rakkaus lapseen kasvaa. Vastasyntynyt on avuton ja tarvitsee kaiken mahdollisen hoivan. Ensimmäinen kiintymyssuhde syntyy hoitajaan, usein äitiin. Jo puoli vuotias erottaa tutut vieraista ja vastasyntyneet kääntävät pään kohti äitiä. Kiintymyssuhteen huippu on n. 9 kuukauden ikäisellä. Jos lapsi silloin hylätään, alkaa itku ja apatia. Pahimassa tapauksessa lapsi kuolee.
Kirkon ihmisenä olet nähnyt, mitä tapahtuu kastetilaisuudessa kummin sylissä lapsi kiemurtelee, itkee. Mutta rauhoittuu heti tutussa sylissä, usein äidin. Lapsi ei kuitenkaan ole loputtomiin mikään äidin jatke. Kiintymyssuhde voi syntyä myös isään(hoitovapaa), mummoon… Mutta jokainen lapsi tarvitsee perusturvallisen perheen. Ihmisiä, joihin voi oikeasti luottaa ja joihin voi turvautua. Et voi kasvattaa lasta, joka ei luota sinuun. Murrosiän alkuvaiheessa nuoret samaistuvat toisiin nuoriin. Mutta perusturvallisesta perheessä kasvanut nuori luottaa myös vieraaseen aikuiseen.
Minun mielestäni parhaan alun lapset saavat äidiltä ja isältä, jotka ovat turvanneet parisuhteensa pysyvään ja turvalliseen avioliittoon. On sanottu, että isän ja äidin keskinäinen suhde on lapsen koti.
Paras ei ole aina mahdollista. Usein on tyydyttävä riittävän hyvään.
”Kyllin hyvä äiti ja / tai isä.”
Ja:
”Paras on hyvän pahin vihollinen.”