Puolikas syntiä, puolikas tasa-arvoa
Evankelis-luterilainen kirkko pohdiskelee sisällään vihkimisoikeuksista luopumista. Taustalla lienee ajatus siitä, että tällöin samaa sukupuolta olevien liitot voitaisiin siunata, mutta pappi voisi kieltäytyä tehtävästä.
En kertakaikkiaan ymmärrä. Teen tästä kaksi vertausta.
Bordellin pitäminen joko on synti tai ei ole. Voiko joku kuvitella tilanteen, jossa pappi saisi siunata bordellin käyttöön siten kuin nykyään vaikka koti voidaan siunata, ja tämän hyväksyisi ihminen, joka pitäisi maksullista seksiä syntinä? Toteaisi olevansa eri mieltä, mutta juttu olisi ihan OK, kunhan ei velvoiteta pappeja?
Kyseessä olisi ikäänkuin synti, mutta vain puolikas synti.
Toiselta puolen eriväriset joko ovat tasa-arvoisia tai eivät ole. Voiko joku kuvitella tilanteen, jossa pappi saisi vihkiä tai olla vihkimättä tummaihoisia samalla tavalla kuin valkoihoisia, ja tämän hyväksyisi ihminen, jonka mielestä kaikenvärisiä pitää vihkiä? Toteaisi olevansa eri mieltä, mutta juttu olisi ihan OK, kunhan papeilla olisi kuitenkin lupa vihkiä?
Kyseessä olisi ikäänkuin tasa-arvo, mutta vain puolikas tasa-arvo.
En ymmärrä miten kukaan olisi tyytyväinen puolivälin ratkaisuun. Ymmärtääkseni homoseksuaalisuutta syntinä pitävien mielestä kyseessä on ihan yhtä paljon synti kuin vaikka bordellin pitäminen. Ymmärtääksen homoseksuaalien tasa-arvoa ajavien mielestä heidän on oltava tasa-arvoisia ihan yhtä paljon kuin eriväristen.
Varsinkaan en ymmärrä miksi kuvitellaan suuresta yleisöstä puolikkaan riittävän kenellekään, kumpaankaan suuntaan.
39 kommenttia
Pahoittelen copypastettamista oman tekstini suhteen, mutta tulin kirjoittaneeksi tämän saman tekstin tuonne alemmas, josta se ehkä jää huomaamatta.
-Alan tulla vähitellen allergiseksi sanalle “tasa-arvoinen” tässä yhteydessä. Koska nähdäkseni siinä viitataan ihmisen arvoon. Siitä ei ole kyse, ei homojen, ei heteroiden, ei miehen eikä naisen ihmisarvosta eikä myöskään oikeuksista.
Kyse on siitä mitä avioliitto on, kirkon ja kristinuskon näkökulmasta. Ja siltä pohjalta määräytyy ketä siihen vihitään.
Jos avioliitto kristillisessä mielessä olisi tarkoitettu osoittamaan että eri rotujen edustajat symbolisoivat kansojen yhdistymistä Kristuksen sovitustyön myötä (kenenkään ihmisarvoon viittaamatta) silloin “avioliittoon” sen TÄSSÄ merkityksessä tulisi luonnollisesti ja johdonmukaisesti vihkiä VAIN eri rotujen edustajia keskenään.
Jolloin kahden valkoihoisen tai kahden tummaihoisen vihkiminen keskenään olisi ristiriidassa instituution ja/tai sakramentin tarkoituksen kanssa.
Mutta kuten tiedämme, tämä ei siis ole kristillisen ja kirkollisen avioliiton perustarkoitus eikä merkitys. Jos joku näkee asian näin, hän olisi silloin johdonmukaisesti sillä kannalla että saman rodun edustajia ei voitaisi vihkiä keskenään. Ottamatta kantaa kenenkään ihmisarvoon ja oikeuksiin, vaan ainoastaan avioliiton merkitykseen, sisältöön, tarkoitukseen ja symboliseen viestiin.
Siis tarkoitus määrittää sen ketä avioliittoon vihitään.
Kristillinen avioliittokäsitys perustuu mieheydelle ja naiseudelle. Sille, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Siksi kristilliseen avioliittoon voidaan vihkiä vain eri sukupuolten edustajat keskenään. Koska miehessä ja naisessa, ja heidän välisensä suhteen ja yhdistymisen kautta, Jumalan luomistyön kaksi puolta, mies ja nainen, yhdistyvät. Ja toteuttavat keskenään, yhdessä ja suhteessa toisiinsa sitä mitä merkitsee se, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Mies ja nainen myös symboloivat avioliitossa Kristusta ja seurakuntaa. Suhde ei ole “tasaveroinen” sikäli, että miehen suhde vaimoon ja vaimon suhde mieheen olisi täysin samanlainen. Mutta suhde ei ole myöskään alisteinen ja sortava. Vaan vastuullinen ja rakastava. Roolit ja tehtävät vain ovat erilaiset.
Tämä on ainakin oma näkemykseni asiassa, jotta muistaisin sen mainita. Kuten myös sen, että omasta mielestäni mies on edelleen vaimon pää ja perheen pää. Se on sitten omanlaisensa asia miten se käytännössä toteutuu, mutta asetelma on tämä.
Mutta voiko siis tämän näkemykseni ja avioliittokäsitykseni perusteella sanoa, että haluan “syrjiä” homoseksuaaleja sen suhteen ketä avioliittoon voidaan vihkiä keskenään?
Tämä näkemykseni ei suoraan ota kantaa lainkaan homouden synnillisyyteen sinänsä, joka on oma kysymyksensä ja keskustalunaiheensa, vaan ainoastaan siihen mitä avioliitto, mielestäni, kristillisessä kontekstissa ylipäätään on.
Tämä on siis ensisijainen ja tärkein syy miksi pidän kristillistä, kirkossa vihittävää ja siunattavaa, avioliittoa miehen ja naisen välisenä.
”Bordellin pitäminen joko on synti tai ei ole. Voiko joku kuvitella tilanteen, jossa pappi saisi siunata bordellin käyttöön siten kuin nykyään vaikka koti voidaan siunata, ja tämän hyväksyisi ihminen, joka pitäisi maksullista seksiä syntinä? Toteaisi olevansa eri mieltä, mutta juttu olisi ihan OK, kunhan ei velvoiteta pappeja?”
-Tähän vastaan omalta osaltani, että en voi kuvitella tilannetta, että hyväksyisin sen, että pappi siunaisi bordellin käyttöön. Mutta bordellissa, ja kaikkialla, olevia ihmisiä voidaan siunata Herran siunauksella.
Siinä on oltava hyvin tarkkana mitä tiloja voidaan ns. siunata käyttöön. Käyttötarkoituksella on tässä suuri merkitys. Mutta ihmisiä voidaan aina siunata, riippumatta siitä ketä he ovat. Siunaus ei anna lupaa mihinkään mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista.
Tässä ehkä sekoittaa sanan ”siunata” sekulaari merkitys, ”antaa siunauksensa” eli luvata ja hyväksyä jotain.
Hyvä Jori Mäntysalo,
”Ymmärtääkseni homoseksuaalisuutta syntinä pitävien mielestä…”
Kukaan kristitty (erilaiset lahkolaiset ovat sitten toinen juttu) ei pidä ”homoseksuaalisuutta syntinä”, väite on täysin totuuden vastainen ja sen levittäminen melkein vihapuhetta. Eivät ihmisen ominaisuudet tai taipumukset ole syntiä vaan teot ja pahat ajatukset.
Irstaus, haureus, ahneus, panettelu, viha, kateus jne ovat syntiä. Kristillisen käsityksen mukaan seksuaalisuus kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon, muu on sitten irstautta tai haureutta.
Kristillisissä kirkoissa on pitkä perinne sille, että on voitu kannattaa kaikkien ihmisten ehdotonta tasa-arvoa ja samalla puolustaa esim. naisten holhousenalaisuutta, orjuutta, rasistisia käytäntöjä, seksuaalivähemmistöjen vainoa jne.
Tämän on mahdollistanut sellainen ajattelutapa, että ihmiset ovat tasa-arvoisia ”Kristuksessa” ja ”pelastuksen suhteen”, mutta että täällä maan päällä on kaikenlaisia hierarkkioita ja alamaisuussuhteita, joihin ihmisten on vaan alistuttava.
Ensimmäisen kerran törmäsin kunnolla tähän ajattelutapaan 1980-luvulla kun minulla oli vaihto-oppilaana ollessani Etelä-Afrikkalaisia kristittyjä ystäviä. Heidän mielestään mustat ja valkoiset ovat ehdottoman tasa-arvoisia, mutta samalla he puolustivat apartheidia, kristillisilla argumenteilla.
Hyvä Sari Roman-Lagerspetz,
”…orjuutta, rasistisia käytäntöjä, seksuaalivähemmistöjen vainoa”
Ihmiset ovat erehtyväisiä ja syntisiä. Sitä ei kukaan ole koskaan kiistänyt.
Siveettömyyden puolustaminen, mitä liberaalikristityt ajavat, on kuitenkin aivan eri juttu kuin orjuuden ja syrjinnän vastustaminen.
Minusta Jori nostaa esiin olennaisen asian. Pohdin taannoin samaa asiaa omassa blogisssani.
https://www.kotimaa.fi/blogit/omantunnonvapauden-ongelma/
Minä kyllä aika lailla komppaan Jori Mäntysalon ajatuksia..
Sellaistakin mietin, että seksismi (esim. kielteinen suhtautuminen naisten tasavertaiseen johtajuuteen yhteiskunnassa tai uskonnollisissa yhteisöissä) tai rasismi (esim. kielteinen suhtautuminen mustien tai muiden etnisten/kansallisten yms. vähemmistöjen tasavertaisuuteen yhteiskunnassa tai uskonnollisissa yhteisöissä) eivät katoa itsestään mihinkään. Itsestään eivät katoa myöskään seksistisiin ja rasistisiin näkemyksiin perustuvat käytännöt sen enempää uskonnollisista yhteisöistä kuin yhteiskunnastakaan. Minusta oli esimerkiksi ihan oikein, että Luterilainen Maailmanliitto sanoutui 1980-luvulla vihdoinkin kunnolla irti Martti Lutherin edustamasta antisemitismistä, eikä vain suhtautunut siihen ”erilaisena näkemyksenä juutalaisuudesta, jolle pitää antaa tilaa”.
Samoin oli ihan oikein että kristityt ovat vastustaneet rasistisia Raamatuntulkintoja, ja rasistisia käytäntöjä kristillisissa yhteisöissä, eivätkä vain suhtautuneet niihin ”erilaisina näkemyksinä etnisyydestä, joille tulee antaa tilaa”.
Erilaisia näkemyksiä (naisista, homoista, juutalaisista, etnisistä vähemmistöistä, vammaisista jne.), ja näihin näkemyksiin perustuvia käytäntöjä, tulisi mielestäni pohtia siitä näkökulmasta katsottuna mitä vaikutuksia ja seurauksia niillä on niille ihmisille, joita ne koskevat.
Jos hyväksymme rasismin jne. ”erilaisuutena” niin mitä seurauksia sillä on mustille tai juutalaisille? Jos hyväksymme seksismin, homokielteisyyden jne. niin mitä seurauksia tällä on esim. nuorille tytöille, nuorille homoille jne., jotka joutuvat näiden ”erilaisten näkemysten ja käytäntöjen” kohteeksi? Vaikuttaako se jotenkin negatiivisesti heidän käsityksiinsä koskien omaa itseään, mahdollisuuksiaan, ihmisarvoaan jne.?
”Miksi kirkon jäsen ei toimisi hyvän aatteen puolesta jo ennen kuin kankea sääntökoneisto saa opilliset muutokset virallisesti aikaan?”
Uskoisin, että ihan samasta syytä kuin muissakin työpaikoissa työntekijöiltä odotetaan firman sääntöjen noudattamista. Yksi esim. lääkäri tai sh ei saa kieltäytyä osallistumasta abortin tekoon.
Luterilaisessa kirkossa ei kannateta kasuistista etiikkaa, jossa olisi syntiluettelot erilaisista synneistä, ja kirkon jäsenten edellytettäisiin olevan niistä samaa mieltä. Luterilaisessa etiikassa ajatellaan, että kaikki kristityt ovat eettisiä subjekteja ja etsivät Jumalan tahtoa ja sitä, mikä on oikein. Näin ollen kristityt saattavat joissain asioissa päätyä erilaisiin näkemyksiin, ja näkemykset saattavat muuttua ajan kuluessa. Bordellien ja tummaihoisten kohtelun suhteen ainakin Suomessa taidetaan olla aika yksimielisiä, mutta meilläkin kristittyjen kesken on erilaisia käsityksiä esimerkiksi siitä, ovatko asepalvelus, eronneitten uusi avioliitto edellisen puolison eläessä, homoseksuaalisuus, naisten pappeus ja moni muu asia syntiä vai ei. Omantunnonvapautta tällaisissa asioissa pidetään tärkeänä.
Vesa Hirvonen
Ilmoita asiaton kommentti