Psykiatrit ovat edelleen aika veijareita

Porin Terveystalon kaikki psykiatrit ovat itsenäisiä yrittäjiä ja voivat siis nostaa taksojaan mielin määrin. Erään psykiatrin taksa on 190 euroa tunnilta toisen taas 250 euroa tunnilta. Onko tämä teistä selvää rahastusta ja ryöväystä!? Ahneus huipussaan!?

Mutta kaikesta edellä sanotusta huolimatta pidän yksityisen puolen psykiatreja asiantuntevampina ja parempina kuin julkisen puolen psykiatreja. Kunnallisella puolella käynti on varmasti halvempaa ellei täysin ilmaista. Ainakin aikoinaan se oli ilmaista.

  1. RAKKAUS VOITTAA

    Kohtaatpa ihmisen katkeran, jäisen,
    ylpeän, kieron tai itsepäisen,
    kohtaat sä kuitenkin lähimmäisen.
    Vaikkakin näet vain ulkoisen pinnan,
    Jumala tietää, ett Poikansa hinnan
    kurjimmastakin ristillä maksoi.

    Lankesit vaikkapa katkeruuteen,
    Jumala armahtaa suhteeseen uuteen.
    Silloin myös kestää se ikuisuuteen.
    Syyttävää mieltä ei tarvitse kantaa,
    koska voit armosta anteeksi antaa.
    Siihen saat Pyhältä Hengeltä voiman.

    Rakkaus aikaansaa Rakkauden työtä,
    niin että vaellat kärsivän myötä
    valaisten pelon ja tuskien yötä.
    Lohdutat, tuet ja palvelet muita,
    heikkoja, köyhiä, sorretuita.
    Jeesuksen rakkaus valloittaa kaikki.

    Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 3.

  2. Kiitos olkoon Herra sun,
    et soit sä jäädä tänne mun,
    siks’ kunnes pääsin uskohon,
    sain luottamuksen armohon.
    Ole ylistetty tästä, Herra, ikuisesti.

    Kiittäen taivahan kunniaan kuljen,
    itseni Jeesuksen haavoihin suljen.
    Heikkokin lammas se turvassa kulkee,
    Paimen kun hellästi helmaansa sulkee.

    Jeesuksein, sua ylistän,
    Jeesuksein, sua kiitän näin,
    Jeesuksein, sua palvoa tahdon.
    Annoit syntini anteeksi.
    Puhdistit sydämeni.
    Kahleet kaikki mursit sä,
    nyt voin kiittää vapaasti.

  3. Nainen kaatui ja mursi jalkansa kolmesta kohtaa. Hän oli jo iäkäs, joten lääkäri sitoi huolellisesti hänen raajansa.

    ”Muistakaa nyt, että jalan paraneminen kestää pitkään”, lääkäri varoitti. ”Te ette saa ryntäillä portaita pitkin ylös alas. Teidän tulee kaikin keinoin välttää portaita.”

    Kuukautta myöhemmin lääkäri tuli katsomaan naista ja totesi, että jalka oli parantunut hienosti.

    ”Hienoa!” nainen huudahti. ”Minä tunnenkin itseni aivan hölmöksi kiivetessäni ränniä pitkin ylös alas.”

  4. Erityisen ongelman muodostavatkin arvioimisperusteet. Hengellisiä ilmiöitä voidaan lähestyä myös nykyaikaisten käyttäytymistieteiden avulla, kuten uskontopsykologiassa ja uskontososiologiassa tehdään. Psykologia on kuitenkin kaikkien käyttäytymistieteiden tavoin siinä määrin pirstoutunut ja sen perusteiden tutkimus kesken, ettei sen pohjalla päästä mihinkään ehdottomiin vastauksiin. Psykologia erittelee ja tulkitsee ilmiöitä, esittää hypoteeseja ja teorioita, mutta ei julista totuuksia. Sen valossa voidaan ymmärtää, mitä mahdollisesti tapahtuu, mutta se ylittää tieteelliset rajansa, jos se väittää tietävänsä, mitä jokin on. Tämä koskee sekä inhimillistä ja muuta luotua todellisuutta, luotua tuonpuoleista todellisuutta ja luomatonta jumalallista todellisuutta. Siksi uskontopsykologiset selitykset vaihtelevat suuresti. Juhlajumalanpalvelus, evankeliumijuhla tai parantamiskokous voidaan tulkinnasta ja tulkitsijasta riippuen nähdä joukkosuggestiona. “Jumala ompi linnamme”, Kurvisen laulut, körttivirsi tai uusi hengellinen “musa” voidaan selittää eränormaaliksi ja “sairaaksi”, jos tiedettä halutaan soveltaa tähän tapaan. Psykologinen polemiikki seurakunnassa osoittautuu helposti bumerangiksi. Tietenkään ei ole torjuttava käyttäytymistieteiden apua kristillisen seurakunnan sisällä esiintyvien ilmiöiden selvittämisessä. Niillä on oma näkökulmansa, joka monessa tapauksessa auttaa julistus- ja sielunhoitotyötä tekevää. Psykologian tarkastelu saattaa joskus antaa ratkaisevankin sysäyksen ilmiön hengelliseen tutkimiseen. Mutta varsinaisia arvioimisperusteita mainitut tieteet eivät anna. Kristillisen seurakunnan tulee suunnistaa erilaisten hengellisten virtausten keskellä omalta pohjaltaan ja omalla vastuullaan. Jumalan sanan varassa se joutuu ratkaisemaan, mikä on apostolisen opetuksen mukaista. Samalla linjalla se soveltaa myös käytännöllistä arvioimisperustetta kysymällä, mikä on seurakunnalle rakennukseksi. Menneiden vuosisatojen kokemukset viittaavat siihen suuntaan, ettei aikakaudesta ja ympäristöstä ole kirkolle opastajaksi.

    Kotimatkalla 1979, Simo Kiviranta (1936-2004), s. 32, kirjoituksesta “Pyhä Henki, kirkko ja karismaattiset ilmiöt”.

    Simo Kivirantahan oli ratkaisevassa asemassa kun Luther-säätiö ja Lähetyshiippakunta perustettiin.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.