Politiikka vaikuttaa arkkipiispaa valittaessa

Arkkipiispanvaalin aikana on ilmestynyt monenlaista haastattelua ja kommenttia. Yksi ehdottomasti omintakeisin (joskin poliittisesti ymmärrettävä) näkökulma on Demokraatissa. Kotimaan entisen uutispäällikön, Demokraatin nykyisen eduskuntatoimittajan Johannes Ijäksen tekemässä haastattelussa pohditaan kansanedustaja, piispa Ilkka Kantolan demarileimaa ja sen vaikutuksia vaalissa.

Kantolan ensimmäisiä puolestapuhujia arkkipiispan virkaan oli Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka, joka vahvasti turkulainen ja kokoomuslainen taustoiltaan.

– Arkkipiispa on täysin puoluepoliittisesti sitoutumaton henkilö. En näe arkkipiispan poliittisella menneisyydellä mitään negatiivista painolastia. 1900-luvulla meillä on ollut useampikin arkkipiispa, jotka ovat olleet poliittisesti hyvinkin meritoituneita ja tulleet eduskunnasta, Juva muun muassa, Arikka sanoo.

Juvan lisäksi ainakin Lauri Ingman on ollut jykevästi poliittinen hahmo, olihan hän muun maussa pääministeri.

Arikka kertoo myös saaneensa paljon kielteistä palautetta asetuttuaan tukemaan demaria tyyliin ”Pilaat kirkon maineen”. Arikka perustelee Demokraatissa, miksi on mennyt Kantolan taakse:

– Hänellä on ylivoimaisesti suurimmat ja parhaimmat verkostot ja laaja-alaisuus katsoa asioiden yli inhimilliseltä kannalta yhden ihmisen näkökulmasta mutta myös kirkon ja valtion suhteiden näkökulmasta. Ilkka on aivan omaa sarjaansa – muut piispat ja ehdokkaat joutuvat ikään kuin verkostoitumaan, kun taas Ilkka toisi ne verkostot kirkkoon. Siinä on aika iso ero.

Ennakkotunnelmien mukaan Kantolan verkostoille ja laaja-alaisuudelle ei kirkossa kuitenkaan anneta paljoakaan arvoa. Muunlainen politiikka/politikointi ratkaisee vaalin.

Olli Seppälä

Demokraatista löytyy myös erillinen Kantolan haastattaelu arkkpiispanvaalin kynnyksellä.

  1. ”Ja sen sijaan että kadehtisit jonkun palkkaa, niin jakaisit itse enemmän omasta palkastasi. Nämä niinkuin selvennyksenä kun et selvästikään ymmärtänyt puheen sisältöä”

    Siinähän se taas tuli.Jos pitää tulonjakoa epäoikeudenmukaisena niin onkin kateellinen. Elli kaikki arvostelu onkin kadehtimista..

    ”Jos Ketomäen mielestä puhe on huono niin kirjoitapa itse parempi kahdeksan kohdan lyhyt kaikelle kansalle tarkoitettu uudenvuodenpuhe ”

    Klassinen argumentointivirhe. Esimerkiksi kirjallisuusarvostelijan ei edellytetä pystyvän kirjoittamaan itse parempaa kirjaa. Elokuva-arvostelijan ei tarvitse olla itse parempi näyttelijä tai ohjaaja jne.

    ”jossa varmasti riittää haastetta itsekullekin että pystyisi edes osan toteuttamaan vuoden 2015 aikana:”

    Miksi kenenkään pitäisi toteuttaa Askolan puhetta? Jos joku muu pitää jonkun toisen puheen niin pitääkö sitäkin toteuttaa?

    • ”tartuin Irja Askolan juttuun. Kaameata tekstiä kerta kaikkiaan. ”

      En sanoisi että kaameata mutta joutavaa löpinää kyllä.

    • Niinpä. Onko niin, että kirkossa kiinnostaa nyt enemmän oman kuplan kähinät. Esim. se, että Auvinen on mukana ja korostanut erityisesti samanmielisten piispuuttaan, on temmannut eräät muutkin ehdokkaat kuin puolihuolimattomasti samansuuntaisiin korosteluihin (äänenhakuun?). Arkkipiispan jo kenen tulisi – ainakin suureen yleisöön päin – olla kuplia suurempi, vaikka hänen arkinen aherruksensa kuplassa eli kirkon hallinnossa tapahtuukin.

    • Olli, hienosti kuvaat tilannetta. Minustakin joidenkin ehdokkaiden toiminta haiskahtaa hieman äänten ”kalastamiselta”. Toki kaikki ovat ääniä ”kalastamassa”, mutta tietyn linjan ottaminen tai ottamatta jättäminen antaa tietyn viestin. Arvostan sellaisia, jotka rohkeasti ja samalla asiaan kuuluvalla arvokkuudella tuovat omat näkemyksensä julki vailla näkyvää tai siltä haiskahtavaa laskelmointia!

    • Miellestäni kaikki ehdokkaat kalastavat ääniä. Laskelmointia on monenlaista. Laskelmointia voi olla myös tietyn linjan ottaminen tai ottamatta jättäminen. Kuka sen sanoo?

    • Toivo! Kantolan verkostot saivat 2,5% hiippakuntien äänistä. Turussa meni paremmin. Negatiivisesti arvostelemasi ja viimeiseksi rankkaamasi Auvinen sai 13.4% hiippakuntien äänistä.

  2. Ainakin Simojoesta lähtien arkkipiispat (ja kirkko) – ovat olleet ”sosiaalidemokraatteja” hyvinvointivaltiollisessa mielessä olematta varsinaisesti jäsenkirja-demareita. Evankelinen herätysliike on kirkon herätysliikkeistä oikeastaan ainoa, joka ei koskaan ole erikoisesti syrjinyt vasemmistolaisesti ajattelevia, joten tuskin Auvisellakaan on mitään demareita vastaan.

    Jos ajattelee esimerkiksi Kari Mäkisen toimintaa arkkipiispana, niin eiköhän siitä aika leimallisesti jää jälkipolville vaikutelma nimenomaan ”samanmielisten” arkkipiispana.

    • ”Jos ajattelee esimerkiksi Kari Mäkisen toimintaa arkkipiispana, niin eiköhän siitä aika leimallisesti jää jälkipolville vaikutelma nimenomaan “samanmielisten” arkkipiispana.” K-M

      Tuo näkemys ei ole kaukaa haettu. Jonkinlaisen kuplan arkkipiispa hän monen näkemyksen mukaan oli. Kirkon ”erimieliset” eivät tuohon kuplaan mahtuneet kovinkaan usein.

    • Kuplista puhuttaessa on syytä havaita, että ne ovat kovin erikokoisia. Kuplan koolla on väliä.

    • Jos Kari Mäkiseen liittyvän kuplan koko määritellään vaikkapa K24 uutisoinnin määrän ja sisällön perusteella, niin aika iso se on.

  3. ”– Hänellä (Kantolalla) on ylivoimaisesti suurimmat ja parhaimmat verkostot ja laaja-alaisuus katsoa asioiden yli inhimilliseltä kannalta yhden ihmisen näkökulmasta mutta myös kirkon ja valtion suhteiden näkökulmasta. Ilkka on aivan omaa sarjaansa – muut piispat ja ehdokkaat joutuvat ikään kuin verkostoitumaan, kun taas Ilkka toisi ne verkostot kirkkoon.” Arikka

    Maallikkoihmisessä yllä oleva teksti herättää lisäkysymyksiä. Mikä kirkossa ja arkkipiispan tehtävissä on tärkeää? Arkkipiispan vahva kristinuskon tuntemus ja sen mukainen elämä sekä jo nyt kirkon sisällä toimiminen ja sen kautta tuleva vahva kirkon asioissa sisällä/perillä olo? Vai yhteiskunnallisesti/poliittisesti laajat (mitkä) verkostot? Kuka sanoo, ettei muillakin ehdokkailla ole jo nyt monenlaisia verkostoja sekä kirkon sisällä että sen ulkopuolella? Uskon, että kaikki ehdokkaat ovat tarpeeksi kyvykkäitä myös luomaan tarvittavat verkostot, jos tulevat valituksi.

    • Mikäli oikein tulkitsen niin tässä tapauksessa ”tuoli tekee paavin” sanonta kuuluisi ” arkkipiispan virka tekee arkkipiispan”. Tarkoittaisiko se sitä, että olipa valittu kuka tahansa, niin vasta tehtävää hoitaessa hänestä muotoutuu arkkipiispa? Tietysti edellyttäen, että valittu henkilö on tarvittaessa muuttumiskykyinen.

Kirjoittaja

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.