Politiikka vaikuttaa arkkipiispaa valittaessa
Arkkipiispanvaalin aikana on ilmestynyt monenlaista haastattelua ja kommenttia. Yksi ehdottomasti omintakeisin (joskin poliittisesti ymmärrettävä) näkökulma on Demokraatissa. Kotimaan entisen uutispäällikön, Demokraatin nykyisen eduskuntatoimittajan Johannes Ijäksen tekemässä haastattelussa pohditaan kansanedustaja, piispa Ilkka Kantolan demarileimaa ja sen vaikutuksia vaalissa.
Kantolan ensimmäisiä puolestapuhujia arkkipiispan virkaan oli Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka, joka vahvasti turkulainen ja kokoomuslainen taustoiltaan.
– Arkkipiispa on täysin puoluepoliittisesti sitoutumaton henkilö. En näe arkkipiispan poliittisella menneisyydellä mitään negatiivista painolastia. 1900-luvulla meillä on ollut useampikin arkkipiispa, jotka ovat olleet poliittisesti hyvinkin meritoituneita ja tulleet eduskunnasta, Juva muun muassa, Arikka sanoo.
Juvan lisäksi ainakin Lauri Ingman on ollut jykevästi poliittinen hahmo, olihan hän muun maussa pääministeri.
Arikka kertoo myös saaneensa paljon kielteistä palautetta asetuttuaan tukemaan demaria tyyliin "Pilaat kirkon maineen". Arikka perustelee Demokraatissa, miksi on mennyt Kantolan taakse:
– Hänellä on ylivoimaisesti suurimmat ja parhaimmat verkostot ja laaja-alaisuus katsoa asioiden yli inhimilliseltä kannalta yhden ihmisen näkökulmasta mutta myös kirkon ja valtion suhteiden näkökulmasta. Ilkka on aivan omaa sarjaansa – muut piispat ja ehdokkaat joutuvat ikään kuin verkostoitumaan, kun taas Ilkka toisi ne verkostot kirkkoon. Siinä on aika iso ero.
Ennakkotunnelmien mukaan Kantolan verkostoille ja laaja-alaisuudelle ei kirkossa kuitenkaan anneta paljoakaan arvoa. Muunlainen politiikka/politikointi ratkaisee vaalin.
Olli Seppälä
Demokraatista löytyy myös erillinen Kantolan haastattaelu arkkpiispanvaalin kynnyksellä.
17 kommenttia
Ainakin Simojoesta lähtien arkkipiispat (ja kirkko) – ovat olleet “sosiaalidemokraatteja” hyvinvointivaltiollisessa mielessä olematta varsinaisesti jäsenkirja-demareita. Evankelinen herätysliike on kirkon herätysliikkeistä oikeastaan ainoa, joka ei koskaan ole erikoisesti syrjinyt vasemmistolaisesti ajattelevia, joten tuskin Auvisellakaan on mitään demareita vastaan.
Jos ajattelee esimerkiksi Kari Mäkisen toimintaa arkkipiispana, niin eiköhän siitä aika leimallisesti jää jälkipolville vaikutelma nimenomaan “samanmielisten” arkkipiispana.
“– Hänellä (Kantolalla) on ylivoimaisesti suurimmat ja parhaimmat verkostot ja laaja-alaisuus katsoa asioiden yli inhimilliseltä kannalta yhden ihmisen näkökulmasta mutta myös kirkon ja valtion suhteiden näkökulmasta. Ilkka on aivan omaa sarjaansa – muut piispat ja ehdokkaat joutuvat ikään kuin verkostoitumaan, kun taas Ilkka toisi ne verkostot kirkkoon.” Arikka
Maallikkoihmisessä yllä oleva teksti herättää lisäkysymyksiä. Mikä kirkossa ja arkkipiispan tehtävissä on tärkeää? Arkkipiispan vahva kristinuskon tuntemus ja sen mukainen elämä sekä jo nyt kirkon sisällä toimiminen ja sen kautta tuleva vahva kirkon asioissa sisällä/perillä olo? Vai yhteiskunnallisesti/poliittisesti laajat (mitkä) verkostot? Kuka sanoo, ettei muillakin ehdokkailla ole jo nyt monenlaisia verkostoja sekä kirkon sisällä että sen ulkopuolella? Uskon, että kaikki ehdokkaat ovat tarpeeksi kyvykkäitä myös luomaan tarvittavat verkostot, jos tulevat valituksi.
Äänestäminen on aina riski. Ei koskaan tiedä mitä saa, koska kenelläkään ei ole ollut juurikaan tapana pitää vaalilupauksiaan.
Katolisessa kirkossa on tehty terävä huomio siitä mitä virkaan valituille tapahtuu. He sanovat että tuoli tekee paavin. Jos ajatusta jatkaa niin kaikille jotka ajatuvat mistä syystä tahansa korkeampaan ja vastuulliseen virkaan jotuvat muutosprosessiin ja sopeutumaan viran luonteeseen . Lopputulos on viranhaltijan persoonallisuus+viran luonne.
Salme Kaikusalo. Onko oikeasti joku arkkipiispan arkkimalli jollaiseksi valitun piispan pitää tulla eli muuntua? Minun mielestäni ei ole. Ei ollut Israelissa kuninkaatkaan samasta muotista. Joku teki sitä mikä oli hyvää/pahaa Herran silmissä. Eikö ole tapana luonnehtia emerituksia/emeritaa joillain sanoilla: Hän oli sellainen ja toinen oli tällainen.
Kirjoittaja
Kotimaa toimitus
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.
Itse kirjoitin eilisessä blogijutussani, että ainakin minä annan suuren arvon Kantolan verkostoille ja kokemukselle “kirkon ulkopuolisesta elämästä”. On sääli, jos kirkossa ei näin ajatella laajemmin.
Ilmoita asiaton kommentti