Olen kuullut, että Ouluun, Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen taloon on pesiytynyt erityinen henki. Epäilen, että samaa henkeä löytyy Rauhanyhdistyksistä kautta maan ja voipa se olla levinnyt maan rajojen ulkopuolellekin.
Ei siinä mitään, että henki saa aikaan riemunkiljahduksia mutta että se leviää ihmisten mukana, kun yhdistyksensä jäseninä evl-kirkon sisällä toimivat. Olen huolissani. Päästäkää nyt hyvänen aika jo irti ja antakaa syntiselle mahdollisuus. Väärähenkisiksi tuomittuina uskovina katselemme vierestä autuutta, joka on imenyt jumalalliset voimat itseensä jakaen tuomoita meille syntisille, armo ei ole osamme. Voisimmehan me olla kateellisiakin mutta silti. Uskosta emme ole osattomia. Saammepahan olla saman tuomarin edessä synteinemme. Sitten joskus.
Vai onko niin, että tässä onkin käynyt päinvastoin. Pyhä Henki, kolmiyhteinen Jumala joka synnyttää uskon ihmisissä, ja ylläpitää sitä onkin väistänyt jäsenkirjasidonnaista henkeä. En tiedä enkä tuomitse, ihmettelen vain. Olenpa kuullut, että kun jäsenkirjan luovuttaa pois niin Raamattu ei enää kerro uskovalle mitään. On se vahva jäsenkirja ja henki.
Miksi näitä pohdin taikka mietin niin siksi, että minulle sanottiin, että kun laulamme virttä rinnakkain jäsenkirja-autuas ja minä poloinen niin toisen laulussa puhuu Jumala mutta minun laulussani vähintäänkin väärä henki.
Kuvittelin mielessäni tilanteen. Annan oikeauskoisten oikeahenkiselle papille ja muille pappiparoille saman puheen luettavaksi ja virren laulettavaksi kuulijoilleen. Huomaisiko armoa ja toivoa kaipaava syntinen hengen eron oikeaksi taikka vääräksi. Sanoisiko hän, olipa siunaava puhe ja lähtisi iloisena maailmaan julistamaan Kristusta. Vai veikö henki terän koko tekstistä.
Jäsenkirjalla ei jaeta elämän toivoa. Voipi olla päinvastoin.
Vai tarvitaanko joka ”näytelmään” piruparka.
Kirjoitin tässä taannoin lehtijutun. Totesin, että laulamme perinteisiä hengellisiä lauluja julistaen armon evankeliumia ylistyksen, julistuksen ja rukousten virsissä. Juttuni jäi julkaisematta koskapa meitä oli sekä oikeassa hengessä olevia että väärähenkisiä. Kysyin julistammeko eri Kristusta?
Vastaus jäi saamatta koskapa vastaaja katseli kengänkärkiä.
Meneillään ovat seurakuntavaalit. Minun kirkossani ei ole oikeita eikä vääriä uskovia, on vain uskovia, syntisiä, tapakristittyjä ja kyselijöitä, jopa uteliaita.
Oven avaa Isä – aina. Myös uskon oven.
Isän haltuun
tuomo
Yksikään liike, ei minkäänlainen instrumentti, voi erottaa Ihmistä Jumalan rakkauden todeksielämisestä joka sydämmessään haluaa seurata Jeesuksen Uuden Testämentin kolmea tärkeää opetusta.
Tuomo Hirvi ihmistenkö hyväksyntää omalle uskolle haet?
Jeesus oli kaikkien ihmisten hylkäämä, Hän kuitenkin teki mitä Jumala tahtoi koska tiesi siten perivänsä iankaikkisen kirkkauden, Hänellä oli Jumalan rakkaus itsessään.
Entä apostolit, he olivat kaikkien vihaamia ja lopulta heidätkin tapettiin uskonsa tähden, miksi he eivät luopuneet, heillä oli jotain mistä he eivät olleet valmiita luopumaan mistään hinnasta, eivätkä he kaivanneet ihmisten hyväksyntää.
Olivatko Jeesuksen seuraajat onnettomia kun kaikki hyljeksivät heitä, eivät vaan hengen hedelmänä oli SUUUURI ILO.