Piru, pääsiäinen ja Bulgakov

Lusin koronan. Kelju tauti. Sen loistokas puoli oli se, että opin vihdoin kuuntelemaan äänikirjoja. Valitsin Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan" enkä olisi pääsiäisen alla tässä maailmantilanteessa voinut valita osuvampaa teosta.

Pääsiäinen merkitsee minulle paljon. Pyhää ja pahaa. Haurasta haparoivaa elämää, jonka halkaisee toivo kuin nuoli.

Bulgakov synnytti satiirinsa keskelle Stalinin terroria, vaikka kirja julkaistiin Neuvostoliitossa vasta paljon myöhemmin ja silloinkin sensuroituna. Stalinin aika tuo mieleen meneillään olevan kansanmurhan Ukrainassa (mitä muuta se on, jos ei sitä).

Teoksessaan Bulgakov koskettaa paitsi pahuutta (piru todella saapuu Moskovaan ja saa kaupungin sekaisin), myös Pontius Pilatusta ja Jeesus Nasaretilaista. Erityisesti Pilatuksen sisäistä kamppailua koskien kansan villitsemisestä syytetyn miehen tuomiota. Kuten sanoin, mikä sopisi pääsiäiseen paremmin.

Muistin, että itse asiassa olen kirjoittanut joskus tekstin, jossa viitataan Bulgakovin kirjaan ja joka tuntuu nyt ajankohtaiselta Ukrainan tilannetta ja pääsiäisen sanomaa ajatellen. Se syntyi vuonna 2011 suuresta ahdistuneisuudesta, voimattomuudesta maailman kärsimyksen edessä.  Julkaisin sen silloin täällä Kotimaa24:ssä, mutta poistin kaikki sen aikaiset kirjoitukseni myöhemmin. Jos jotakuta kiinnostaa lukea, tässä se on.

Ihmisparat ja ihmispaholaiset

On hetkiä, jolloin maailma pimenee. Kärventyy itsensä ympärille kuin mustunut simpukka. Toisaalta laajenee joka suuntaan kuin tumma kuuma laava, hukuttaa, tukahduttaa, jahtaa. Tällainen tunne valtaa välillä sieluni, kun luen maailman uutisia. Joka paikassa joku on rotkossa, oman epätoivonsa upottavassa nielussa. Kokonaiset ihmislaumat. On nälkä. Kylmä. Pimeä. Oma ihmisyys kadotettu jo aikaa sitten.

Puhutaan valinnanvapaudesta, että ihminen on vapaa. Väitän, että vapaus on ylellisyyttä. ”Mutta ihminen voi aina valita, miten asioihin suhtautuu”, sanotaan. Sekin – ylellisyyttä. Vai mitä valitsee Pietarin katulapsi? Se, joka karkaa orpokodista pahoinpitelyä ja hyväksikäyttöä kolkkiin, joiden lattioita peittävät käytetyt neulat. Se, joka pistää itseään heti kun vain oppii pistämään, ettei tarvitsisi elää kirkasjärkisenä. Onko tällä lapsella vapaus valita, miten asioihin suhtautuu? Vapaus valita toisin? Ei. Joku muu on valinnut hänen puolestaan. Pietarin katulapsi ei elä, hän ei ole vapaa. Hän vain kestää olemassaoloa.

Ihmiskauppa, pakolaisvirrat, luonnonkatastrofit, kansanmurhat, nälänhätä. Yksi syvä nielu. Toisaalta miljardi nielua, jokaisella ihmisparalla omansa. On ihmisparkoja ja ihmispaholaisia. Usein paroilla ei ole vapautta, paholaisilla on. Kolme päivää sitten tapettiin Osama bin Laden, vain pari päivää myöhemmin kuin Hitler ampui itsensä vuonna 1945. Siinä kaksi ihmispaholaista, jotka käyttivät äärimmäistä vapautta. Vapautta vastuusta. ”Minä tapan, minä vainoan, minä kidutan. Minä päätän.” Tällöin toisen äärimmäisestä vapaudesta tulee toisen vastaansanomaton kohtalo, kuolema, henkinen tai fyysinen – joskus fyysinen on henkistä parempi.

Bulgakovin kirjassa "Saatana saapuu Moskovaan" piru tulee kaupunkiin. Väitän, että se on käynyt muuallakin. Saatana saapuu Haitiin, Japaniin, Meksikoon, Bagdadiin, New Yorkiin, Jerusalemiin, Helsinkiin. Kaikkialle lomittain, limittäin, yhtaikaa, päällekkäin.

Kristus murhattiin. Hyvän täytyi koskettaa pahaa, maailman olemusta. Kaikki muu olisi ollut liian vähäistä, kornia. Näin tapahtui, jotta ihmisellä olisi vapaus. Maailman mielettömyyteen tuotiin omituiset sanat: ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.”

Meidän tehtävämme on kantaa murhattua Kristusta harteillamme ja julistaa, ettei Jumala ole kuollut.

 

5.5.2011
Misku Välimäki

13 kommenttia

  • Helka Ahava sanoo:

    Bulgakovilla saatana toimii hyvän välikappaleena: omalla hillittömällä ja kierolla tyylillään se paljastaa ja rankaisee oman edun tavoittelijoita, itsevaltaisia virkamiehiä ja vallanpitäjien nuoleskelijoita. Suopeudella ja lempeydellä se kohtelee kaikkensa menettänyttä mestaria ja hänen rakastettuaan. Tällaiselle Wolandille olisi tarvetta Moskovassa ja Helsingissä, Ukrainan taistelukentillä ja pommisuojissa, Azovstalissa ja Kiovassa. ”Käsikirjoitukset eivät pala.” Toivo, totuus ja inhimillisyys eivät ole tuhoutuneet Mariupolin raunioissa, vaikka tällä hetkellä voi tuntua muulta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Me emme tiedä totuutta Ukrainan sodasta, se ei ole pompannut tyhjästä, se on seuraus jostakin, josta meillä ei saa keskustella, eikä puhua, on olemassa vain yhden totuuden tilanne, ja me leikimme olevamme oikeusvaltio periaatteellisella oikeudella tuomitsemassa hyökkääjää, koska kaikki tuntuu hyökkääjän syyltä.

    Oikeudessa ei kuitenkaan saisi ilmaista valheita ja vääriä todistuksia, ei pitää kummankaan puolta, vaan asiat pitää tutkia ja sen jälkeen tuomita oikeudenmukainen tuomio, ja tilanteen korjaus mikäli epäkohtia löydetään.

    Meidän pitäisi kysyä, Miksi on tarvittu sotilaallinen operaatio ja puuttuminen Ukrainan sisäisiin asioihin, mitä siellä on tapahtunut, miksi Ukrainassa asuva venäjänkielinen väestö on pyytänyt Venäjän apua ja puuttumista tilanteeseen.

    Eikö jo se, että pyydetään apua, tarkoitakin, että on jokinlainen hätätilanne , sisällisota, joka on kestänyt kauan ja siihen halutaan ratkaisu. Meillä kuitenkin pahaksi tulkitaan ne maassa asuvat venäläiset ja meidän ei tarvitse heidän siviileistään, tai toisen luokan kansalaisina olemisesta välitää.

    Meidän tulee nyt tulkita tilanne vain Euroopassa muuttuneeksi turvallisuustilanteeksi, josta johtuen meidän on pakko liittyä Natoon, hankkia miljardeilla uusia aseita ja valmistautua sotaan, koska emme tiedä, miksi Ukrainassa on sota, me uskomme, että sota voidaan aloittaa ihan vain omaksi pullisteluksi ja seuraavaksi me olemme kohde.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Misku Välimäki sanoo:

      Sotilaallinen operaatio? Vanhuksia, lapsia, naisia ja miehiä tapetaan kaduille, näännytetään hengiltä ja naisia raiskataan. Tämä ei ole varmastikaan vastaus kenenkään avunpyyntöön. Se ei myöskään ole ”puuttumista Ukrainan sisäisiin asioihin”. Se on kansanmurha.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Ehdotan Tarja Parkkilalle kirjoituskielto. Tarja suoltaa jatkuvasti putin ja Venäjän ihannointia. Hän ei tuomitsee venäjää, vaan tukee Venäjän sotaa. Näitä kirjoituksia ja sairaita mielipiteitään hän laittaa joka blogiin. Toimitus voisi puuttua tähän Tarja Parkkilan sairaaseen kirjoitteluun.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Sodat ovat ihmisten (yleensä miesten) saatanallista toimintaa, niihin ei koskaan ole mitään syytä, vain tekosyitä. Yleensä sodan aloittajat ovat vanhenevia miehiä, joiden ”kyky” on enää aseissa. Aseethan ovat fallossymboleita. Mukana tulee valta ottaa ihmisten elämän päättäminen omiin verisiin käsiin ja näin leikkiä jumalaa. Miksi Ukrainassa murhataan siviilejä, vanhuksia, naisia ja lapsia ja pommitetaan sairaaloita ? Siksi, että putinreppana ei osaa edes sotia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Luin myös äskettäin uudestaan tuon Bulgakovin teoksen. Mainio kirja. Tukala oli kirjailijan elämä, kuten myös inkeriläisten elämä Stalinin vallan alla. ”Suopeus ja lempeys” eivät taida kuulua ”todellisen Wolandin” ominaisuuksiin.

    Euroopassa on julistettu; ”ei koskaan enää sotaa.” Ei niin, mutta niin vain on sota keskellä europpaa, kuten eräs tämän aamun lehti kirjoittaa; ”Muu maailma todistaa raakuuksia, joita ei enää pitänyt tapahtua.” Mistä tämä toiveusko kumpuaa? Onko eurooppa / länsi muuttunut sitten jotenkin ”hyvyyden linnakkeeksi”, jossa pahalla ei ole enää mitään sijaa, kuten sodan aloittaneella Venäjällä?

    Entä sitten tämä: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan….etc” Ja vielä syvemmin tämä: ”….tai tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tuottanut?” (Aam3:6). Kun Jumala kerran vaikuttaa kaiken kaikessa, eikä ilman häntä tapahdu mitään (1Kor12:6), niin me olemme nyt saaneet tämän sodan kauheudet päällemme, joka ei olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla mahdollista. Joidenkin sydän on nyt paadutettu, kuten Faaraon aikoinaan, joka halusi tuhota israelilaiset mereen. Toisin kävi!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Olen ohjannut teatteriin Bulgakovin Iivana Julman, jossa todellinen julmuri oli talonmies Bunsa (kommunistin typos) ja itse Iivana oli varsin harmiton ja kiltti. Kuvion voisi soveltaa moneen muuhunkin instituutioon kuin tuolloisen NL:n, esim. laitoskirkkoon, missä eräs tiukkapipoinen viidesläinen moralisti vastaisi Bunsaa ja vaikkapa Heikki Räisänen Iivanaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Tässä asiassa on vielä toinenkin puoli. Kun ei tahdota tahdota kuulla Jumalan sanaa, vaan halveksitaan ja ylenkatsotaan sitä, niin pahan valta saa sitä enemmän sijaa. Silloin eivät myöskään ajallisetkaan vaivat jää tulematta. Ne kulkevat pahuuden kintereillä. Kulkutaudit, sodat ja muut onnettomuudet. Nähtäväksi jää mitä tuleman pitää? Länsimaista humanismismia on kohdannut kriisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Enpä taida kiittää humanismia, vaan Israelin Jumalaa. Humanismissa on yksi oleellinen vika. Usko ihmisen hyvyyteen. Onhan noita sotia ollut. Nyt lännessä on ollut sellainen luulo, että sotien aika on ohi ainakin Euroopassa. Vaan ai ollut, vaikka sotaa ei kukaan toivonutkaan. Länsimaisen ihmisen ongelma on Dawkinsin ja Hitchensin ongelma. Järkeisusko ja materialistisen maailmankuva. Siitä kaaviosta puuttuu syntiinlankeemus täydellisesti. Jäljelle jää vain yksi ongelma. Miksi jälkikristillisten humanistien maailma on sekin vielä paha?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Se on huomattavasti yksilön kannalta vähemmän paha kuin aika ennen humanismia. MM kidutus on poistettu oikeuslaitoksesta emmekä polta enää naisia ja jopa lapsia muka noitina rovioilla.

      Ilmoita asiaton kommentti