Freudilaisella lipsahduksella tarkoitetaan sitä, että ihminen tulee vahingossa sanoneeksi, mitä hän todella ajattelee ja tuntee.

Oulun kaupunginvaltuuston keskustalaisjäsen Riikka Moilanen kutsui maanantaisessa valtuuston kokouksessa vähäosaisia päihderiippuvaisia Ihmisroskaksi. Ja siitäkös mekkala nousi!

Moilanen pyysi kyllä kaikilta anteeksi sanavalintaansa, mutta maito oli jo kaatunut, mitä ilmeisimmin peruuttamaton vahinko tapahtunut.

Moilanen kuvaa tilannetta Kalevan haastattelussa: ”Se oli täysi vahinko. Se lähti jostakin edellisistä keskusteluista, kun puhuttiin roskista ja katukivetyksen purkan putsaamisesta. Halusin kääntää keskustelun ihmisraukkoihin, joilla on oikeasti hätä. Käytin sitä sanaa ajattelemattomasti ikään kuin aasinsiltana. Sitten se sisältö sumeni siellä salissa. Ihmiset asuvat kadulla, näen sitä päivittäin. Tästä olin huolissani”.

Surkuhupaisaa, että tuo kyseinen ihmisroskajoukko päivystää juuri Moilasen työnantajan, yksityisen terveysyhtiö Pihlajalinnan nurkilla. Yhtiö sanoutui heti irti Moilasen puheista ja irtisanoi toimitusjohtajansa välittömästi. Myös Moilasen edustajatoverit valtuustossa tekivät pesäeron tähän rumaan sanaan ja sen käyttäjään.

Moilanen puolustautui  vielä – tosin turhaan: ”Edustan valtuustossa oululaisia äänestäjiä, keskustaa ja itseäni. Valtuutettu ei edusta työnantajaansa toimiessaan päättäjänä”. Ei varmastikaan päättäjä voi muuta kuin jäävätä itsensä työnantajaansa koskevissa asioissa, mutta kyllä työntekijä aina on tahtomattaankin oman firmansa mannekiini.

Kaksoismandaatit politiikan ja terveysyritysten välillä eivät ole niitä kaikkein ongelmattomimpia kytköksiä. Istuviakin kansanedustajia houkutellaan / loikkaa terveysalan johtotehtäviin kesken toimikauden.

Vaan miten voi toimitusjohtaja onnistua saamaan yhdestä lipsautetusta ja anteeksipyydetystä sanasta työnantajalleen niin suuren mainehaitan, että  toimari  saa persuksiinsa kalossin kuvan ja joutuu välittömästi kilometritehtaalle? Hiljattain espoolaisrehtori sai myös äkkilähdön työstään, mutta tämän naisen työskentelyä oli seurattu jo pari vuotta suurennuslasin kanssa.

Herää kysymys, oliko tässä Pihlajalinna-keississä jotakin samanlaista kuin tuossa rehtoritapauksessa? Eli oliko kyseinen mediakohu vain  jonkinlainen jäävuoren huippu tai  kenties se höyhen, joka lopulta mursi kamelin selän?

Myönnän, että tässä jo työelämän ulkopuolella olevana vähän lämpimikseni spekuloin. Voi olla ihan turhaa työtä tämä. Mutta tämä kiivastuminen sanoista on tuttua jo aikain takaa. Jeesuksenkin kuulijat pillastuivat milloin mistäkin asiasta. Erityisesti fariseukset ja kirjanoppineet yrittivät saada Jeesuksen kiinni sanoistaan. Häntä testattiin jatkuvasti. Olihan tarkoitus tappaa hänet heti, kun tuo ihmisroskajoukon ystävä puhuu itsensä teologisesti pussiin.

Oulussa aasinsiltasiirtymä johti aasinsiltasortumaan. Keneltäkään ei sentään henkeä riistetty, mutta silti paljon muuta vietiin. Perinteinen media ja sosiaalinen media päätyivät kuitenkin alle aikayksikön ristiinnaulitsemaan tämän onnettoman lapsustelijan henkisesti.

Suomen kieli tuntee sanan roskaväki tai roskajoukko, mutta ihmisroska on totta totisesti kehno yritelmä. Parempi olisi ollut käyttää sanaa ihmisraiska, mikä termi sopii useimpiin meistä. Raiskan merkityksiä ovat parka, polo(inen), raasu, rassukka, raukka, reppana, ressukka, riepu, rukka ja rääpäle.

Monen omasta mielestään tärkeän, merkittävän ja korvaamattoman ihmisenkin olisi syytä aina aika ajoin muistaa olevansa tomua ja tuhkaa, vaivainen mato matkamies maan. Maasta tullut, maaksi jälleen tuleva. Samanlaisia viheliäisiä olentoja olemme me kaikki tyynni. Ja keneltä tahansa meistä saattaa silloin tällöin päästä suusta  iso, ruma sammakko…