”Lentokentältä pyrähti esiin yksitoista virkeää iloista nuorta ihmistä. Oli mukava olla taas kotona. Suoritus oli ohi. Haikealtakin tuntui. Itkun kanssa oli erottu. Televisiossakin oli esiinnytty. Innokas kertominen jatkui lentokentältä koulutuskeskukseen:
– Ruoka. Kaksi sanaa oli opittu, Pullaa ja Makkaraa. Niitä oli usein tarjottu. Riisiä oli saatu joka päivä, mutta aamiaiseksi ei kukaan ollut sitä antanut. Aamuisin oli saatu leipää. Ensimmäisenä viikkona leipä maistui hyvältä. Toisena viikkona leivän kyllä kesti. Kolmantena viikkona alkoi jo ihmetellä, että miksi aina aamuisin leipää eikä koskaan riisiä.
– Sää. Ei ollut kauhean kylmä. Nyt oli kyllä koettu, millainen on kolmen asteen lämpötila. Vähän moitittiin rehtoria, joka oli kertonut, että Suomessa oli lämmin vuodenaika. Valoisaa kyllä oli ollut.
– Kieli. Ei ollut vaikea asia. Kyllä sydämen kielellä ymmärsi ihmisiä. Vanhat ihmiset taputtivat olkapäälle ja sanoivat että voivoivoi. Se tarkoitti hyvää. Autokuskin kanssa pärjättiin hyvin. Juteltiinkin koko ajan, vaikka ei ollut yhteistä kieltä. Yksi outo sana suomen kielessä oli. Miten ruoka voi olla ”hyvää”. Sehän kuulosti samalta kuin YÄÄK.
– Luonto. Puut olivat suoria, niin kuin suomalaiset ihmiset. Metsätkin olivat järjestyksessä.
– Kalastus. Lähes joka ilta päästiin kalastamaan esitysten jälkeen pari tuntia. Saatiin Plaa Lahna, Plaa Hauki, Plaa Ahven, Plaa Järki (!). Kalat yleensä grillattiin samana iltana. Ensimmäisenä iltana oli tehty nuotio. Jälkeenpäin oli kuultu, että silloin ei olisi saanut tehdä nuotiota. Olisi ollut nolo joutua pidätetyksi, kun juuri oltiin oltu televisiossa.
– Ihmiset. Vastaanotto oli ollut kaikkialla hyvä. Ystävällisyyttä, ihmettelyä, rakkautta, sylihoitoa. Kentällä oli itketty. Kuskikin oli itkenyt.
Jokainen oli kiitollinen Jumalalle matkastaan. Yksi sen sanoi näin: ”Oli ihmeellistä, miten Jumala nosti sellaisenkin, joka ei mitään ollut.”
Muistaako joku tämän vierailun? Minä oli tuolloin vielä Thaimaassa ryhmää opettamassa, opastamassa, lähettämässä ja vastaanottamassa.
Mukava kirjoitus. On hauskaa lukea, miltä (kirkon) elämä Suomen kesässä on näyttänyt thaimaalaisen silmin. Ainakin makkaraa ilmeisesti on grillattu…
Moni noista nuorista on nykyisin Thaimaan luterilaisessa kirkossa joko työntekijänä tai aktiivisena maallikkona. Sain olla työssä Thaimaassa silloin toiveena olleen kirkon ensimmäisen kasteen aikana ja myöhemmin sitten myös syntyneen kirkon syntyjuhlassa. Mies on käynyt siellä vieläkin koulutusmatkoilla, viimeksi juuri ennen koronaa 2019. Nyt keväällä on suunnittella taas uusi koulutusmatka. Koronan aikana opimme varmistamaan kaikki suunnitelmat vanhalla tavalla: Jos Jumala Suo.