Pettymys, loukkaantuminen ja reaktio
Pettymys on suhteessa odotukseen. Pettymyksen käsittely ei näytä olevan suhteessa mihinkään.
Pettymykseen ihmisellä on oikeus ja tunteena se on fakta. Jatko on jo mutkikkaampaa.
Tuollaistakin nousi mieleen viime aikojen puhutuimman lainsäädännön episodin äärellä.
Kun kirkko joutuu syylliseksi fantasioiden romahtamiselle, se on oikeassa roolissaan. Kirkon tehtävä on tukea elämässään pettyneitä. Menestystä hakeva kirkko on kauhistus.
Kysymykseksi jää, kumpi on nolompaa. Etsiä syyllistä pettymykseensä itsen ulkopuolelta vai käyttää hyväkseen toisen pettymystä? Minusta jälkimmäinen.
Olen pettynyt vapaa-ajattelijoihin. En kuitenkaan aio erota mistään.
5 kommenttia
”Pettynyt siitä että he ajavat ihmisarvoa, rakkautta ja toisen kunnioittamista, eikä kirkko?”
Monet kristityt tuntuvat olevan pettyneitä ja joskus suorastaan loukkaantuneita siitä, että ihmiset kannattavat muita kuin kristillisiä arvoja.
Kristityt ovat saaneet huseerata täällä julistaen ja pelotellen vuosisatoja. Aika jo olisi antaa muillekin näkemyksille tilaa. Ei niistä tule loukkaantua.
Hieno teksti!
Risto Korhonen. ”Tämä on harvinaisen selvää puhetta.” (Urho Kaleva Kekkonen) Irmeli Salo: Viittaan edelliseen. Vesa Mäki: Monet ihmiset ovat pettyneitä kuka mihinkin, tai tarkkaan ottaen jokaikinen. Parempi puhua vain omasta puolestaan. Juhani Huttunen: Kiitos, itelläs on.
”Olen pettynyt vapaa-ajattelijoihin.”
Pettynyt siitä että he ajavat ihmisarvoa, rakkautta ja toisen kunnioittamista, eikä kirkko?
Ilmoita asiaton kommentti