Meren valtaus ja kaipaus.

Tapasin "surullisen sisareni" eilen: hän kertoi minulle huolestaan. Se ei ole yksin hänen murheenaiheensa vaan koskee lajempaa väestönosaa Helsingissä. Katajanokan rannalta ollaan ottamassa pois meren läheisyys ihmisiltä, jotka sitä ovat pitäneet aarteenaan velkaisuudesta ja muista ongelmista huolimatta. Näitä ovat mm. Viking-Linen satama-alue, siitä koituvat liikenneruuhkat, Hitas-talojen puutteet jne. Ei siis ole kyse niistä kultalusikan kera syntyneistä nokkalaisista, jotka asuvat niemen arvostetummalla vanhalla kerrostaloalueella.

Sen sijaan päättäjistä ainakin pari Vihreiden edustajaa asuu vanhalla arvopuolella ja ajaa asiaa "uuden puolen" maantäytön ja sinne rakennettavien asuntojen puolesta:  Osmo Soininvaara ja tuleva kaupunkialuekaavoituksiin keskittyvä apulaiskaupunginjohtaja Anssi Sinnemäki, mitä luultavimmin. Heitä ei meren kaappaus hirvitä. Ei huoleta rantaviivan uusmuotoilu, näköala merelle, mereltä käsin eikä lisääntyvä autoliikenne, jota uusien asuinrakennusten tuleminen maantäyttöalueelle tietäisi.

Uudet asunnot ovat "demokraattisesti" ajateltu osin kalliiksi omistusasunnoiksi ja edullisemmiksi vuokra-asunnoiksi. Riippuu tietysti kenen kannalta edullisuutta katsoo. Rakennuksista tulisi 5-kerroksisia taloja, yhteensä viisi kappaletta. Ne ovat tasan tarkkaan rivistö, joka riittää peittämään entisten Hitas-talojen näkymät merelle. Väliin jäisi vain puistokaistale, joka nyt on talojen ja meren kohtaamispaikalla avoimena ulkoilualueena kaikkien katajanokkalaisten ja keskikaupunkilaisten, myös laivaturistien iloksi. Itse tiedän, että mm. koiran ulkoilutus on rannan puistikossa selvästi houkuttavaa, kun samalla voi ihailla merta pelkän jätöspussin sijaan, katsoa kesäisin laiva- ja veneliikenteen vilkkautta. Haistaa suolaista tuulta, joka tosin talvisin pistelee silmiä.

Suru meriyhteyden välittömästä menettämisestä on tietysti nostalginen. Asukkaat ovat asettuneet työikäisinä säästäjinä asuntoihinsa, joissa on merinäköala. Henkireikä muuten "ahtaalle elämälle" ansiotyön ja velan kytkykaupassa, johon on kuulunut lasten kasvatus aikuisiksi, ties kenen perheenjäsenen mahdollinen työttömyys, arki kaikessa muussa kuin luxusmielessä. Tiedän, että huonompi osaisempia, rumempiakin paikkoja menettäviä kansalaisia on paljon. Joku menettää ainoan vihreän puunsa ikkunansa edestä asfalttikuilussaan. Uskon, että riiston tunne on kuitenkin samantapainen. Eläkeikään ehtinyt asuntosäästäjä, joka vihdoin on päässyt "vapaalle" velastaan, ei pääsekään enää nauttimaan "pääomasta", jota varten hän on säästänyt.

Olkoon miten on... meren menettäminen on pahasta, sillä tämän päivän Hesarinkin mukaan "Meren katselu on perustarve". Näin kirjoittaa "Täällä Kaivopuisto" -kolumnissaan toimittaja Roosa Murto. Juttu on osuva Katajanokan "toisen luokan" asukkaittenkin kannalta. (Älkää ihmeessä pahustuko tästä kärjisteisestä nimityksestä. Itse olette sen minulle lanseeranneet!)  Mitä ihmeellistä meressä on, kun sitä niin kaipaamme ja jopa kunnioitamme ja vihaamme, mutta yhtä kaikki haluamme katsella ja haistella. (Huh, ei kuolleita kaloja!!! Ei Rion roskaisia rantoja).

Myyteiilä on suurempi merkitys elämässämme kuin ymmärrämmekään. Oma juutalaiskristillinen alkutarinamme kertoo merestä, jossa Herran Henki liikkui vetten päällä. Alkumeri ei kylläkään ole vain meidän kulttuurimme erikoisajatus. Vesi synkkänä, upottavana, kuolettavana elementtinä on osa kristillistä tarinaamme synnistä. Yhtä kaikki juokseva vesi, aaltoileva, Elävä vesi, on kuva Hengen liikuttamasta Armon merestä. Näemme vetten yllä niin tuomion kuin pelastuksen merkit.

Siksikö vaivumme hiljaisuuteen mahtavan myrskyisen meren rannalla, katselemme lumoutuneen kauhuisasti sen voimaa? Siksikö rauhoitumme, kun meri tyyntyy. Katselemme maininkeja kuin rukouksen sanojen aaltoilua meditoivassa sisimmässämme. Olemme peloissamme ja olemme turvassa rannalla, pelastetut - katseen kantamalta.

Kirjoittaja

Päivi Huuhtanen-Somero
Päivi Huuhtanen-Somero

Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.