Pyyhkeitä tuli yllättävältä taholta, omilta kollegoilta, kun Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli antoi päätöksen arkkipiispa Kari Mäkistä koskeneista kolmesta kantelusta. Ne liittyvät arkkipiispan Facebook päivityksiin sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevan eduskuntakäsittelyn yhteydessä.
Odotetusti tuomiokapituli toteaa, ettei arkkipiispa ole poikennut kirkon opista tai kirkon avioliittoa koskevasta opetuksesta. Katso Kotimaan uutinen ja Seurakuntalainen.fi uutinen .
Yhtä odotettavaa on, että tuomiokapitulin päätös ei tule tyydyttämään kantelijoita ja heidän edustamiaan kirkon jäseniä. Kristitty perheenisä Heikki Aho Ylöjärveltä, perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana ollut varatuomari Kari Maukonen Ilmajoelta ja tuusulalainen keskustan varavaltuutettu ja papin vaimo Mirka Kovalainen kokevat kanteluidensa mukaan puhuvansa niin monen korkeita virkamiehiä pelkäävän aran kristityn puolesta, ettei asia tähän jää.
Maallikkoveljien ja -sisarten vilpitön taistelu omaksi kokemansa Jumalan tahdon ja oikean opin puolesta tulee siis jatkumaan, vähän samanlaisena kuin muutkin kapinaliikkeet kirkon historiassa. Millään tunne- tai järkiperusteilla asetelmat eivät miksikään muutu. Joten ei siitä sen enempää, sen kanssa on vain elettävä, moniäänisessä kirkossa.
Moitteita kollegoilta
Sitä vastoin on hämmentävää huomata, miten Turun tuomiokapituli päätöksessään neuvoo arkkipiispaa toimimaan somemaailmassa ja viestinnän haasteissa.
Tuomiokapituli toteaa, ettei arkkipiispa ole ”mitä ilmeisemmin” Facebook päivityksissään tuonut riittävän selkeästi esiin ymmärrystä kirkon perinteisen avioliittokäsityksen kannalla olevia kohtaan.
Tuomiokapituli myös muistuttaa, että jos arkkipiispa olisi Facebook päivityksissään tuonut selkeämmin esiin kirkon voimassaolevan avioliittokäsityksen, olisi voitu välttää kanteluissa esiin nostetut yksipuoliset painotukset.
Eli tuomiokapitulin mielestä näin olisi voitu välttää väitteet siitä, että arkkipiispa on harhaoppinen, menetellyt pappislupauksensa vastaisesti, toiminut kirkon vahingoksi, nostanut itsensä Jumalankin yläpuolelle ja että hänen pitäisi erota – kuten kantelijat kärjekkäästi esittivät.
Arkkipiispan mahdollisia tulevia Facebookpostauksia varten tulee myös ohjeita: ”Tuomiokapituli kiinnittää vastaisen varalle arkkipiispan huomion tämän kaltaisen asian asettamiin poikkeuksellisen suuriin viestinnällisiin haasteisiin.”
Tuomiokapitulin hienovaraiset muotoilut avaavat rivien välistä melkoisia näköaloja, joita myös Kotimaa24 uutisessaan 4.5. jo sivusi.
Kerrataan siis ensin, ketkä arkkipiispaa neuvovat viestinnällisissä haasteissa. Päätöksen ovat tehneet tuomiokapitulikollegion jäsenet tuomiorovasti Heimo Rinne, lakimiesasessori Matti Mäkinen, pappisasessori Pertti Ruotsalo, hiippakuntadekaani Timo Tavast ja maallikkojäsen Pekka Heikkilä.
Toisekseen on hyvä huomata, ketä tuomiokapituli neuvoo viestinnän haasteissa: arkkipiispa on kirkon tiedotuskeskuksen (KT) toimikunnan puheenjohtaja ja hänen tehtäviinsä on määritelty myös kirkon yhteydet tiedotusvälineisiin. Siis periaatteessa ja organisaation tasolla juuri arkkipiispa on kirkon spokesman eli puhemies median suuntaan.
Siis kääntäen voidaan todeta, että tuomiokapitulin kollegio antaa viestintäkoulutusta kirkon viestinnästä viime kädessä vastaavalle virkamiehelle. Ja voidaan tietysti kysyä, onko sillä jotain erityistä asiantuntemusta tällaisen koulutuksen antamiseen. Kollegion jäsenten ammattinimikkeiden perusteella ei tunnut kovin uskottavalta – ehkä toimittaja-ohjaaja Heikkilää lukuun ottamatta.
Somessa toimii viidakon lait
Olennaista tässä ei kuitenkaan ole se, kuka on astunut kenenkin varpaille. Olennaista on se, että tämä episodi paljastaa sen, että kirkossa ei ainakaan Turun suunnalla oikein ymmärretä somemaailman lainalaisuuksia. On hurskastelua kuvitella, että Facebookissa toimisivat tasapuolisuus, erilaiset näkökulmat ja painotukset. Ja että niitä argumentteja käyttämällä voitaisiin välttää yksipuolisuudet, yleistykset, aggressiot ja vihapuheet.
Kyllä Facobookissa – ja somessa ylipäätään – toimivat viidakon lait. Mitä räväkämpi olet, miten hyvin osaat kärjistää, mitä yksipuolisempi olet, mitä järkähtämättömimmin uskot omaan totuuteesi, mitä paremmin ruokit ihmisen alhaisimpia vaistoja, mitä vähemmän tiedät – sitä paremmin saat viestisi perille. Tai sitä enemmän ainakin saat tykkäyksiä.
Kyllä somemaailmassa armollisuutta anovan, tasapuolisuutta tolkuttavan ja lähimmäisen rakkautta julistavan kristityn osa on kuin alkuseurakunnan marttyyrien: peukut alas ja sinne vaan areenalle petojen raadeltavaksi. Ja kantelulla perään.
Vaikea on kuvitella, miten tässä nettiraivon mediailmastossa voidaan puhua samojen seinien sisälle mahtuvasta moniäänisestä kirkosta. Arkkipiispan herättämän Facebook keskustelun ja kanteluiden perusteella ei voi myöskään puhua muodikkaasti mistään kuplassa elämisestä. Kyllä tässä todellisuudessa on kaivauduttu puolin ja toisin paljon syvemmälle, betonibunkkereihin. Ampuma-aukoista voidaan huudella, mutta ei huutelu toisten korviin ulotu, saati vaikuta – ei puolin eikä toisin.
Pitääkö arkkipiispan kerjätä verta nenästä?
Hyvin lähellä on tietysti kysymys, pitääkö arkkipiispan ylipäätään olla Facebookissa kerjäämässä verta nenästään. Varsinkin kun Kari Mäkinen ei ole luonteeltaan tai ulkoiselta habitukseltaan mikään kansanvillitsijä. En tiedä, mutta ainakin ulospäin näyttää siltä, että parhaiten hän viihtyy omassa työhuoneessaan omien ajatustensa ja kirjojensa parissa. Julkisuus näyttää olevan hänelle pikemminkin virkaan kuuluva kiusallinen paha kuin keino käyttää valtaa.
Sanoin että en tiedä onko näin. Mutta siltä ainakin näyttää. Ja sehän on olennaista, asiathan ovat juuri niin miltä ne näyttävät. Ja tämä mielikuva taas perustuu siihen, että useammankin kerran arkkipiispa on ilmaissut yllättyneensä siitä, minkälaisia reaktioita hänen sanomisensa ovat julkisuudessa aiheuttaneet.
Joudunkin kysymään, onko arkkipiispa jäänyt kovin yksin hoitamaan mediahallintaansa. Julkisuutta ei sinänsä voi koskaan hallita, sehän on juuri nähty vaikka olisi minkälainen stubbilainen somevirtuoosi. Mutta julkisuutta voi yrittää ennakoida ja sparrata miltä tietyt sanavalinnat tuntuvat, milloin pitää hillitä, milloin lyödä nyrkkiä pöytään.
Tässä jos missä pitäisi arkkipiispan johtamalla Kirkon tiedotuskeskuksella olla johtava rooli. Pahaa kuitenkin pelkään että näin ei ole. Ainakin ulospäin KT vaikuttaa kovin vaisulta virastolta neuvomaan somekäyttäytymistä. Jotain tiedotuksen avoimuudesta kertoo sekin, ettei esimerkiksi tästä kantelupäätöksestä ole mitään mainintaa KT:n tiedotteissa. Ihan siis kiitettävää aktiivisuutta Kotimaaa24 ja Seurakuntalainen.fi sivustolta kaivaa jo 18.3. tehty päätös nyt julkisuuteen Turun tuomiokapitulin kätköistä.
Facebookissa on iso seurakunta
Somesta vielä sen verran, että Facebook on tietysti kovin kaksijakoinen. Toisaalta se tarjoaa suljetuissa ryhmissä loistavan foorumin pönkittää saman mielisten kuplassa elävien kaverien keskinäisen kehumisen hypetystä. Sinne ei paha maailma ulotu.
Toisaalla arkkipiispan tapaiset julkisuuden henkilöt saavat varautua avoimilla sivustoillaan täysin kontrolloimattomaan revitykseen ja kannanottojen rajoittamattomaan jakamiseen. Mikä tietysti voi olla ainakin kirkonmiehille ihan hyväksikin: näkeehän siinä hyvin nopeasti, mitä somekansa todella ajattelee, niin hyvässä kuin erityisesti pahassa.
Arkkipiispan osalta ei kysymys myöskään ole määrältään ihan vähäpätöisestä seurakunnasta. Viimeisimmän tilaston mukaan hänellä on Facebookissa 10 349 seuraajaa. Sukupuolineutraalia avioliittolakia koskeneen keskustelun kiivaimmassa vaiheessa arkkipiispan postaukset keräsivät parhaimmillaan 11 417 tykkääjää ja 1509 kommenttia. Ja kaikki moninkertaisina kertautuvat jakamiset tietysti päälle.
Surkeaa tietysti on se, että samalla some kertoo tylysti sen, mikä kansaa kiinnostaa. Kun arkkipiispa muutamaa kuukautta myöhemmin kirjoitti johtamansa köyhyystyöryhmän esityksistä, tykkäyksiä oli vain 170 ja kommentteja 12.
Jos vastaan kun itse kysyn, niin mielestäni arkkipiispan pitää olla edelleen Facebookissa. Mutta ei siellä olemisessa kannata kovin tarkkaan kuunnella tuomiokapitulin virkamieskollegion ohjeita. Somessa pitää olla niin, että välillä tulee lunta tupaan. Ihan reippaasti, sillä some ei ole heti seinille hyppivien lällyjen laji.
Esimerkiksi näin: ”Viisaat pitävät maailman pystyssä, hullut vievät sitä eteenpäin”, millä teemalla John Vikström aikoinaan puhui itsensä arkkipiispaksi
Enkä tällä tarkoita mitään mielenterveysseuraa. Enemmänkin sellaista hullua, joka suostuu ihan vapaaehtoisesti lyömään tahtia kirkollisen sekakuoron kakofoniaan.
Ja vastoin kaikkien viestintäkonsulttien ohjeita suostuu olemaan myös somessa oma itsensä – sivistynyt ja kirjallinen kristitty pohdiskelija, joka ei ole mikään kirkon räiskyvä mediapersoona, mutta uskaltaa tarvittaessa katsoa eteenpäin ja näyttää suuntaa.
Siitäkin huolimatta, että joutuu petojen raadeltavaksi.
Hei. hienoa että KMN on tehnyt tuollaisen päätöksen. kovin ollaan kuitenkin jälkijunassa. Ilmastonmuutos on jo raunioittanut miljoonien köyhien kodit ja toimeentuloa ja suuren alueen luontoa.
Voisiko Kotimaan kysyä julkisesti Vatikaanilta millainen eettinen ohjeisto ohjaa heidän jättisalkkunsa sijoituksia. terv VJJ
Tämäpä oli hyvä blogikirjoitus. Toisin sanoen: toista, laadukkaampaa oli uskonnollinen journalismi silloin ennen!
Kantelut arkkipiispan facebook-päivityksistä olivat täysin järjettömiä. Pikkuisen meni nyt tuomiokapitulikollegio retkuun. Tasan yhtä järjetöntä, ja yhtä lailla omaa aikaamme kuvaavaa, oli kirkolliskokousedustajien Pirjo Ala-Kapeen ja Johanna Korhosen tekemä selvityspyyntö kirkkohallitukselle piispa Jari Jolkkosen lausunnosta. Siskot tiesivät vallan mainiosti jo etukäteen, ettei kirkkohallituksella ole toimivaltaa asiassa, mutta prosessi ja julkisuus asian tiimoilla jatkuu ja se on tärkeintä.
Tosin henkilökohtaisesti olisin vähän sitä mieltä, että arkkipiispan ja piispojen mahdollisesta arvovallasta hupenee viimeisetkin rippeet, kun kirkkoruhtinaiden kiireellisin tehtävä on päivittää omaa fb-statustaan ja sanailla somessa.
Kirkon papiston, johon arkkipiispa kuuluu myös, pitäisi aina pysyä Kristuksen opissa. Omia mielipiteitä, jotka ovat vastoin Herramme Kristuksen oppia ei pappi saa esittää julkisuudessa, vaan hänen on pidettävä harhaoppiset mielipiteet ainoastaan omana tietona.
”Kirkon papiston, johon arkkipiispa kuuluu myös, pitäisi aina pysyä Kristuksen opissa. Omia mielipiteitä, jotka ovat vastoin Herramme Kristuksen oppia ei pappi saa esittää julkisuudessa, vaan hänen on pidettävä harhaoppiset mielipiteet ainoastaan omana tietona.”
Oikean opin armoitettu apostolihan se täällä taas lukee lakia ja opettaa meille, mitä arkkipiispan sopii sanoa ja millaisia mielipiteitään julki tuoda. On se kyllä mainio asia, että meillä elää näitä kaikkien alojen erikoisasiantuntijoita keskuudessamme, jotka pitävät huolta papistomme – johon arkkipiispa kuuluu myös – puhdasoppisuudesta ja nuhteettomasta sanan julistamisesta.
Kimmo,
tuota, tuota.
Eikö Juha Heinilälläkin ole oikeus kertoa oma näkemyksensä ilman, että häntä nimitellään näkemyksensä vuoksi ”lakia lukevaksi armoitetuksi apostoliksi” ja ”kaikkien alojen asiantuntijaksi”?
Voimme kertoa olevamme jonkun kanssa eri mieltä ilman, että nimittelemme häntä. Sehän on sama kuin blogistin kuvaus ”petojen raatelemaksi” joutumisesta.
Salme Kaikusalo :”Voimme kertoa olevamme jonkun kanssa eri mieltä ilman, että nimittelemme häntä.”
Olen samaa mieltä ja mielestäni eriävä mielipide olisi syytä myös perustella asiaperustein, että kukaan ei joutuisi vain epämääräisillä motiiveilla toimivien ”petojen raatelemaksi”.
Puoluekurista vielä sen verran, että kysyin joskus muulla keskustelupalstalla yhdeltä kansanedustajalta, mitä kansanedustajien tekemille kysymyksille/aloitteille eduskunnassa tapahtuu. Vastauksesta jäi ehkä virheellinenkin mielikuva, että ministeriö poliittisin perustein nimitettyine virkamiehineen valitsee ja päättää sen, mihin toimenpiteisiin asiassa ryhdytään tai jätetään ryhtymättä, jolloin se on päätöksenteossa kansanedustajan ”yläpuolella” oleva päättävä elin, joka priorisoi hankkeet. Tuntuu selvältä, että poliittisin perustein nimitetyt virkamiehet vievät eteenpäin vain sellaisia asioita, jotka tukevat heidän ryhmänsä omaa valtaa ja samaa valtaa tukevat ”besserwisserit” tukevat heitä repivillä kannanotoillaan ”pimeässä bittiavaruudessa”.
Salme: ”Eikö Juha Heinilälläkin ole oikeus kertoa oma näkemyksensä… ”
Toki tottahan toki hänellä on oikeus siihen. Herra Heinilä esittää vain mielipiteensä ja tuomionsa esim. tässä tapauksessa arkkipiispan sanomisista sellaisella äänenpainolla ja ”asiantuntemuksella”, kuin hänen (siis Heinilän) hallussa olisi ainoa oikea totuus ja tuomiovalta po. asiassa. Lisäksi Herra Heinilä katsoo oikeudekseen arvioida arkkipiispan mielipiteitä harhaoppisiksi.
Osoittaahan moinen käyttäytyminen herra Heinilän olevan melkoinen auktoriteetti ja kristillisen oikeaoppisuuden asiantuntija asettuessaan arkkipiispan yläpuolelle väitteissään.
Ja minähän arvioinkin häntä ihan kunnioittavasti edellisessä kommentissani.
Hannu Kuosmanen :”Maallikkoveljien ja -sisarten vilpitön taistelu omaksi kokemansa Jumalan tahdon ja oikean opin puolesta tulee siis jatkumaan, vähän samanlaisena kuin muutkin kapinaliikkeet kirkon historiassa.”
Uskon, että päivinä, jolloin besserwisserit kertovat arkkipiispallekin millainen hänen pitäisi olla ollakseen kelvollinen eri näkökulmista asioita tarkasteleville lähinnä poliittisille besserwissereille, myös arkkipiispan toivomus päivän päätteeksi on ”Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on, ja kadonnut on valo auringon. Ken muu mua murheissani lohduttais, kelt’ turvan hädässänsä sielu sais…”
Summa summarum. Antakaamme kaikille oikeus olla niin somessa kuin muualla oma itsensä, joka uskaltaa kertoa omat mielipiteensä ulos. Olisi suotavaa, että tämä oikeus koskisi myös esim. arkkipiispan kanssa eri tavoin ajattelevia, kuten vaikkapa monien petojen raadeltavaksi joutunutta Päivi Räsästä.
Meillä ihmisillä on taipumus suoda ko. oikeudet vain heille, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Vai onko?
Salme Kaikusalo :”Meillä ihmisillä on taipumus suoda ko. oikeudet vain heille, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Vai onko?”
Maallisen vallan ylhäältä alas saneltua puoluekuria ajatellen, vastaus on, että on.
”Kirkon papiston, johon arkkipiispa kuuluu myös, pitäisi aina pysyä Kristuksen opissa. Omia mielipiteitä, jotka ovat vastoin Herramme Kristuksen oppia ei pappi saa esittää julkisuudessa, vaan hänen on pidettävä harhaoppiset mielipiteet ainoastaan omana tietonaan”.
Jos tarvitaan erinomainen esimerkki niin sanotusta ulossulkevasta (ekslusiivisesta) tekstistä, tässä olisi sellainen. Kun kirjoittaa tuollaisella tavalla, takaa että vain me olemme oikeassa.
Kimmo Wallentin sanoi asian selvästi. Kiitos.
Juha Heinilän tyyli on yleisessä käytössä paitsi ”oikeassa uskossa olevien”, myös poliittisessa puheessa ja muissakin aattellisissa keskusteluissa. Minusta on ihmeellistä, miten kauan moista halpahintaista keinoa voi käyttää, ilman että ihmiset näkevät sen läpi.
Nauraa moisille väittäjille pitää.
Kimmo ja Sirkku, nyt vain on niin, että evl-kirkon Herralle on niin piispat kuin papitkin joko vannoneet tai vakuuttaneet olevansa uskollinen. Kaikki oppi tutkitaan ja arvioidaan Jumalan sanan, pyhän Raamatun mukaan, kuten kirkkojärjestyksen alussa olevassa tunnustuksessa on kerrottu. Kyllä papit itse tietävät varsin hyvin haluavatko he olla kuuliaisia Jumalalle vai kertovatko he Jumalan sanan sijasta omia mielipiteitä, vaikka ne ovat Jumalan sanan vastaisia. Jokainen kuulia itse arvioi Jumalan sanan avulla, onko oppi Jumalan sanan mukaista vai harhaoppia.
Pappisvala:
Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä, toimittaessani Jumalan seurakunnassa saarnavirkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, olen uskollisesti ja puhtaasti pysyvä Jumalan pyhässä sanassa, joka on ilmoitettu Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisissa ja apostolisissa kirjoissa, sekä evankelisluterilaisen kirkon siihen perustuvassa tunnustuksessa, niin etten julkisesti julista ja levitä enkä salaisesti edistä ja suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Minä tahdon myös kaikin tavoin ahkerasti ja uskollisesti harrastaa Jumalan sanan oikeata opettamista sanankuulijoilleni ja pyhiä sakramentteja Kristuksen säätämisen mukaan hoitaa, sekä jumalisuuden harjoitusta keskinäisessä rakkaudessa ja kaikin puolin hyvää, rauhaisaa ja kunniallista vaellusta opilla ja esimerkillä vahvistaa ja edistää. Niin ikään tahdon uskollisesti noudattaa kirkon lakia ja voimassa olevia asetuksia, tunnollisesti täyttää virkatehtäväni ja osoittaa esimiehilleni velvollisuuden mukaista kuuliaisuutta, virkakumppaneilleni veljellistä hyväntahtoisuutta, sanankuulijoilleni altista palvelusta ja kaikkea kohtuutta. Kaikkea tätä minä tahdon rehellisesti noudattaa, niin kuin oikean papin tulee ja sopii, niin että siitä voin vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.
Kirkkojärjestys / Tunnustus:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
”Kaikki oppi tutkitaan ja arvioidaan Jumalan sanan, pyhän Raamatun mukaan”
Ja sinäkö katsot omaavasi riittävästi kompetenssia ollaksesi oikeutettu tutkimaan, tulkitsemaan ja tuomitsemaan arkkipiispan opin oikeellisuuden tai harhaisuuden?
Rohkenenpa epäillä.
Yritin blogissani vähän viritellä keskustelua arkkipiispan ja kirkon roolista Facebookissa. Nyt huomaan, että heti on kaivauduttu huutelemaan betonibunkkerien ampuma-aukoista omia totuuksia siitä, kuka on harhaoppinen ja kenelle on suotu taivaan valtakunnan avaimet toisten harhaoppisuuden määrittelyyn. Ei tämä keskustelu johda mihinkään.
Sitä vastoin olen Kari-Matin kanssa eri mieltä siitä, että kirkkoruhtinaiden arvovallasta hupenee viimeisetkin rippeet fb-päivityksiä sanaillessa. Ensinnäkin jos arvovalta on enää siitä kiinni, niin sietääkin mennä. Ei kirkkoa arvovallalle enää rakenneta.
Toisekseen olen sitä mieltä, että juuri somessa pitää myös piispojen olla, sillä siellä on seurakuntakin. Tai ainakin iso osa siitä. Ei somea ja julkisuutta kannata jättää vain kirkon muutaman äänekkään mediapersoonan varaan, sillä vaikeneminenkin on viesti. Ja usein paljon vahvempi viesti kuin ääneen huutaminen.
Aika usein täällä käy näin. Ei siedetä toisin ajattelijoita ja sallitaan vain yksi totuus. Syyllisiä on kaikilla laidoilla.
Kyllä niinkin Salme Kaikusalo, mutta harhaoppi -nimittelyä näkee lähes yksinomaan ’lähetyshiippakuntalaisten’ postauksissa. Missään kirkon virallisessa instansissa ei ole ev. lut. kirkon piispoja harhaoppisiksi tuomittu, joten kyseessä on pahansuopainen valhe.
Kun samat henkilöt mainostavat kovasti omaa ’Kristuksen oppiaan’ syntyy aika ristiriitainen vaikutelma. Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä ei kuulu ainakaan sen Kristuksen oppiin, jota minä tahdon seurata.
Hannu Kuosmaselle lämmin kiitos viisaasta blogista. Lisää tällaista älykästä tekstiä tänne kaivataankin!
Hannu Kuosmanen :”Toisekseen olen sitä mieltä, että juuri somessa pitää myös piispojen olla, sillä siellä on seurakuntakin…”
Pahoittelut tästä mielipiteestä, mutta uskoni mukaan piispojen arvovalta periytyy Häneltä, joka parituhatta vuotta sitten sanoi Pontius Pilatukselle, että ”Hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta” ja mielestäni piispoilla on oikeus tehdä omat päätöksensä siitä missä he haluavat olla ja missä ei.
Hyvinpä sanoitit Hannu tilanteen. Eipä tuohon ole lisäämistä.
Blogisti kuvaa sosiaalisen median ja erityisesti facebookiin hieman liian kielteisesti. Sosiaalinen media on pienessä maassammekin laaja ilmiö, jossa on erilaisia tasoja, kenttiä ja kerroksia. Asiallinen keskustelu saa asiallisen kohtelun, jos perustelut ovat ymmärrettävät ja sävy sopiva. Ihmisten muuttuminen raateleviksi susiksi netissä on yleinen, mutta kovin karkea yleistys. omat kokemukseni ovat toisenlaisia.
Arkkipiispojen kriittisyyskarenssi on noin sata vuotta. Tätä nykyä arvioidaan kriittisesti Gustaf Johanssonia (1844-1930). Hänen jälkeensä tulleista Ingmanista, Kailasta, Salomiehestä ja Paarmasta ei paljon puhuta, Lehtonen on vain asianharrastajien tuntema ja arvostama, Simojoki, Juva ja Vikström ovat edelleen kriittisen arvioinnin ulottumattomissa. Nähtäväksi jää, kirjoittaa Maakansa ja jatkaa, millaisen paikan Kari Mäkinen saa arkkihiippakunnan piispojen joukossa. Sen tulevat lapsenlapsenlapsemme kirjoittamaan.
Olen samaa mieltä Teemu Lakkurin kommentin ensimmäisestä kappaleesta.
Toisesta kappaleesta sanoisin, että historiaa kirjoitetaan nykyään lyhyellä viipeellä ja siinä somella on oma osuutensa. Yliopistotasollakin tartutaan aiheisiin, joiden tapahtuma-aika on vain muutaman vuoden päässä (esimerkkinä arabikevät). Ensimmäisen käden lähteet ovat ehkä tärkeitä. Saattaa siis olla, että tällä hetkellä elossa olevia piispojammekin punnitaan tieteellisissä tutkimuksissa jo meidän aikanamme.
Esitän tämän arvion täysin maallikkona: en ole tutkija enkä kirkkohistorijoitsija. Kiinnostavaa on seurata (jos Luoja vuosia suo), miten tätä kirkkomme murrosvaihetta muutamien vuosien päästä kuvataan
”Kiinnostavaa on seurata (jos Luoja vuosia suo), miten tätä kirkkomme murrosvaihetta muutamien vuosien päästä kuvataan.” Seija Rantanen
Tämä kirkon murrosvaihe on tosiaankin kiinnostava. Voi olla, että itse en ole enää kuulemassa sen kuvausta ja arviointia, sillä tarvitaan sopivan pitkä aikaväli, että asioihin osataan suhtautua kiihkottomasti.
Teemu, olen samaa mieltä siitä, että some on laaja ilmiö. Kuten blogissa totesin, myös Facebookissa on monia tasoa: kavereiden kesken voidaan käydä hyvinkin sivistynyttä keskustelua.
Se keskustelu jota kuvasin, pohjaa toisaalta kantelijoiden kielenkäyttöön ja toisaalta keskusteluun, jota käydään esimerkiksi Kotimaa24 ja Seurakuntalainen.fi sivustoilla. Kun sitten laajennetaan suurille foorumeille Iltalehden, Ilta-Sanomien, Vauvalehden tai Suomi24 keskusteluihin, niin petojen raatelu ei mielestäni ole ollenkaan yleistys.
Eniten minua kalvaa keskustelun pilkallisuus, ylimielisyys ja sydämettömyys. Ja nimenomaan silloin kun se on verhottu uskonnollisuuden kaapuun. Ja sanottakoon selvyyden vuoksi, sitä syntiä löytyy ihan riittävästi myös ns. suvaitsevaiston kommenteista.