Mistä Suomeen lisää lapsia? Syntyvyys on laskenut seitsemän vuotta peräkkäin, yhtä aikaa taantuman kanssa.
SDP:n Antti Rinne kehotti synnytystalkoisiin ja sai sanavalinnasta lokaa päälleen – yhtä lailla kuin sisäministeri Risikko puhuessaan terroriepäillystä ”ulkomaalaisen näköisenä.” Molemmissa tapauksissa itse asia jäi pöyristymisen varjoon.
– – –
Miksi lapsia syntyy Suomessa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa? Lapsiperheiden tukitoimet kun eivät kuitenkaan ole heikompia kuin muualla.
Jotkut ovat valinneet lapsettomuuden.
Monet eivät saa toiveestaan huolimatta lapsia. Joillekin lapsen saaminen tuntuu arkea kuormittavalta ja vaivalloiselta. Lapsi rajoittaa vapautta sekä haittaa työtä ja vapaa-aikaa.
Mielestäni syntyvyyden vähenemiseen on saattanut vaikuttaa myös keskustelu avioliitosta. Ajatus avioliitosta ja perheestä yhteiskunnan perussoluna, joka uusintaa yhteiskuntaa uusien sukupolvien synnyttämisen kautta, vaikuttaa nykyisin epäkorrektilta ja vanhanaikaiselta.
Sukupuolineutraalin avioliiton ajatus on siirtänyt avioliiton painopisteen lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta puolisoiden keskinäiseen huolenpitoon ja rakkauteen.
– – –
Eikö lasten saaminen sitten ole jokaisen yksityisasia, johon ei muilla ole nokan koputtamista? On se niinkin. Toisaalta yksityisillä valinnoilla on vaikutusta yhteiskunnan toimintaan. Ilman syntyviä lapsia ei ole tulevaisuuden veronmaksajia. Entä maahanmuuttajat? Eikö heillä voi paikata matalan syntyvyyden aukkoa?
Jos kantasuomalaisilla on matala syntyvyys, on monilla maahanmuuttajaryhmillä vielä vuosien päästä matala työllisyysaste. Lopputulos voi olla, että tulevaisuuden työelämässä 70-vuotiaat työntekijät pitävät yhteiskuntaa pystyssä, kunnes hekin loppuvat.
– – –
Ennen hallitsija kuulutti kansallisten kriisien yhteydessä rukous- ja katumuspäivän. Jumalan edessä etsittiin yhdessä tietä vaikeasta tilanteesta. Etelä-Saksassa rukous- ja katumuspäivä, Bet- und Bustag on edelleen vapaapäivä. Saksan suomalaisten suussa nimi on vääntynyt hauskasti Peti- ja pusupäiväksi.
Olisiko hallituksen julistettava Suomessakin rukous- ja katumuspäivä lasten syntymiseksi vai pitäisikö sittenkin ottaa käyttöön Peti- ja pusupäivä, ja vielä tehostaa sen vaikutusta 7000 euron synnytyspalkkiolla kuten Venäjällä tehdään?
”eduskunnan tulee taata myös seksuaalivähemmistöille mahdollisuus sitoutuneisiin ihmissuhteisiin joko muuttamalla avioliittolakia tai päivittämällä parisuhdelaki oikeuksiltaan yhtäläiseksi avioliittolain kanssa.” piispa Vikström
Olen puhunut pitkin matkaa, että avioliittolakia ei tarvitse muuttaa vaan päivittää parsisuhdelakia, mutta tämä ei jostain käsittämättömästä syystä kelpaa asianomaisille. He eivät ole kertoneet miksi se ei kelpaa. Jos peräänkuulutetaan sitoutumista niin se toteutuu aivan samalla tavalla parisuhdeliitossa kuin avioliitossakin.
”He eivät ole kertoneet miksi se ei kelpaa.”
Tuo ei ole totta, Salme. Olen seurannut useamman vuoden keskusteluja täällä. Tiedän, että lukuisat kommentoijat ovat erittäin monta kertaa kärsivällisesti vastanneet tuohon sinun kysymykseesi. Vaikka vastaukset olisivatkin olleet mielestäsi huonoja, sinulle todellakin on kerrottu.
Kun siinä sinun mallissasi homojen ja heteroiden parisuhteet ovat eriarvoisia. Vai pitäisikö kirjoittaa tavuviivojen kanssa?
Tuo Salmen froidilainen lipsaus oli hauska : ”avioliittolakia ei tarvitse muuttaa vaan päivittää parsisuhdelakia ”. Juuri tuota, jotenkin aiemmin nopeasti kasaan kursittua ja ”parsittua lakia” pitäisi kyllä nyt korjata uuteen kuosiin !
Salme: “He eivät ole kertoneet miksi se ei kelpaa.”
Risto K: ”Tuo ei ole totta, Salme. Olen seurannut useamman vuoden keskusteluja täällä. Tiedän, että lukuisat kommentoijat ovat erittäin monta kertaa kärsivällisesti vastanneet tuohon sinun kysymykseesi. Vaikka vastaukset olisivatkin olleet mielestäsi huonoja, sinulle todellakin on kerrottu.”
Olisit sitten voinut laittaa lyhyesti ja tiivistetyssä muodossa, että miksi se ei kelpaa. 🙂 Odotin koko ajan että milloin se selitys tulee…
Ainoa vastaus, jonka itse olen huomannut kysyttäessä miksei rek.parisuhde kelpaa, on ollut, että avioliitto antaisi ”kokemuksen” tai ”signaalin” yhdenvertaisuudesta.
Mitään varsinaista epäkohtaa tai oikeutta (”ihmisoikeuksista” puhumattakaan) ei ole pystytty osoittamaan.
Kovasti nyt näköjään huolehditaan siitä että aikuiset ihmiset sitoutuisivat toisiinsa ja pitäisivät toisistaan huolta. Kaunis ajatus, mutta avioliiton merkitys on nähdäkseni toinen. Paljon tärkeämpää kuin se, että aikuiset pysyisivät yhdessä ja ”pitäisivät toisistaan huolta” on se, että aikuiset sitoutuvat huolehtimaan yhdessä omista lapsistaan.
Että lapsilla olisi syntymästään lähtien oikeus ja mahdollisuus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Kuten lasten oikeuksien julistuksessakin sanotaan.
Tätä varten avioliitto on. Ja siksi on aika absurdia puhua ”rakkauslaatuluokista yksi ja kaksi”, tai ”B-luokan liitoista”, kuten on pitkin matkaa kauhisteltu.
Tässä tilanteessa ja tilassa, jossa avioliitto tällä hetkellä on, sitä kannattaisi ja pitäisi muuttaa ennemminkin siten, että avioliittoon palautetaan sen sisältämä vastuullisuus. Painotetaan sitä, ja ei anneta ”erityisoikeuksi” tai -huomiota, vaaditaan enemmän niiltä (hetero)pareilta, jotka voivat ja haluavat saada lapsia.
Että aviopuolisot eivät niin paljon keskittyisi tarkkailemaan omaa onnellisuuttaan vaan pyrkisivät pitämään perheen ehjänä silloinkin kun ei olla ehkä enää niin onnellisia.
En näe itsetarkoituksellista arvoa siinä, että parisuhde sinänsä pysyy, jos siihen on sitouduttu siltä pohjalta että halutaan sitoutua, koska rakastetaan niin paljon.
Mutta jos tämä aikuisten sitoutuminen toisiinsa katsotaan itsessään tärkeäksi asiaksi, niin sitten voidaan tehdä siitä rekisteröidystä parisuhteesta ”tasa-arvoinen”. Tietääkseni esim. hollannissa heteropareillakin on siihen mahdollisuus.
Tärkeintä olisi, että avioliitossa painotettaisiin ja muistutettaisiin (hetero)pariskuntia siitä, että heidän onnellisuutensa ja parisuhteensa ei ole siinä se tärkein asia, vaan vastuu omista lapsista. Tämän unohtuminen on näkynyt yhteiskunnassa jo pitkän aikaa. Mm. pienten lasten vanhempien eroina, omien lasten huostaanantamisina kun halutaan keskittyä uuteen rakkaussuhteeseen jne.
Se ihmissuhde, jota varten tarvitaan erityinen instituutio on aikuisen, molempien vanhempien, ja lapsen välinen suhde.
Sanon tähän vielä, että pidän aikuisten vastuun kantamista avioliitossa niin tärkeänä, että itse todellakin kelpuuttaisin omalle kohdalleni rekisteröidyn parisuhteen tai ”pariliiton”.
Pääasia, että avioliiton painopiste siirtyy pois aikuisista lapsiin ja vastuun ja velvollisuuden tietämiseen ja ymmärtämiseen.
Niin kauan kuin tämä on ymmärretty, lapsettomat parit eivät sinänsä ole olleet avioliittoinstituutiolle uhka
Mutta avioliiton avaaminen homo- ja lesbopareille on viimeinen niitti sille ajattelulle, että avioliitossa on ensisijaisesti kyse kahden aikuisen ihmisen välisestä rakkaudesta ja sen arvostamisesta.
Toinenkin piispa otti tänään asiaan kantaa, jostain syystä kaikki uutiset eivät ole samanarvoisia. Alunperin tämä oli kyllä esillä jossain muualla kuin Kalevassa, mutta löytyy myös tämän linkin takaa
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/piispa-uskontokuntia-saatetaan-syyttaa-syrjinnasta-jos-avioliittolaki-menee-lapi/682576/
Selkeä ja raikas kannanotto Piispa Häkkiseltä tuossa linkissä.
Mihin tarvitaan piispaa, joka ei tällaisella hetkellä pysy kirkon virallisen linjan takana? Minusta kannattaa harkita ammatin vaihtamista. Antaisin potkut, jos olisi minun vallassani.
Eivätpä nuo homosuhteet järin sitoutuneilta vaikuta, parit vaihtuvat kuhinalla.
Jaa, onkohan Arilla jotain omakohtaista kokemusta vai perustuuko arviosi vain joidenkin lehtien juorupalstoilta poimittuihin kommentteihin ? Ei tuo nykyisten avioliittojen erotilastokaan kovin hyvältä vaikuta !
http://verkkolahetys.eduskunta.fi/webtv.case#c=40799798&v=2222317&p=0&l=fi&t=0
Eipä yllättänyt yhtään tämän piispan kanta koska ajat sitten olen tennyt, että hän kannattaa kirkon tunnustuksen vastaisia homo, lesbo ym. suhteita. En ymmärrä miten voi olla piispan virassa jos ei pysy edes kirkon tunnustuksessa eikä Raamatun erehtymätyömässä Sanassa. Erään kerran tämäkim piispa vastas Jumalan edessä seurakuntalaisten harhaan johtamisesta.
Eero tapansa mukaan lukee tekstiä vain noin suurinpiirtein muutamia sanoja sieltä ja täältä ja sitten tekee oman tulkintansa päässään ja kommentoi sitä ?.
Ei voi välttyä ajatukselta että näinkö ”kirjaimellisesti” muitakin paksumpien kirjojen tekstejä on luettu 🙂 ?.
Vikströmin mukaan lainsäädännön tulee tarjota mahdollisuus sitoutumiseen perustuviin ihmissuhteisiin myös samaa sukupuolta oleville pareille. Tämä oli siis kannaotto suomen lainsäädäntöön ja ei kai tässä voi nyt mitenkään olla mitään kirkon tunnustuksen tai raamatun vastaista !
Vai ajatteletko tosissaan että kirkon piispojen tulisi sanoa että suomen lainsäädännön pitäisi ennemminkin kannustaa ihmisiä irtosuhteisiin kuin sitoutumiseen perustuviin parisuhteisiin ? !!
Vikström toteaa että avioliittolaista käytävässä keskustelussa ei ole ensisijaisesti kyse yhdenvertaisuudesta vaan siitä miten yhteiskunta parhaiten tukee pitkäkestoisia, sitoutumiseen ja rakkauteen perustuvia parisuhteita.
Hänen mukaansa eduskunnan tulee taata myös seksuaalivähemmistöille mahdollisuus sitoutuneisiin ihmissuhteisiin joko muuttamalla avioliittolakia tai päivittämällä parisuhdelaki oikeuksiltaan yhtäläiseksi avioliittolain kanssa.
Eero: ”En ymmärrä miten voi olla piispan virassa jos ei pysy edes kirkon tunnustuksessa eikä Raamatun erehtymätyömässä Sanassa.”
-No en minäkään ymmärrä että miksi annat näin selvää väärää todistusta kun selvästi piispa Vikström otti kantaa vain suomen maallisen avioliittolain muutosehdotukseen sekä kannusti ja pohti sitä että miten yhteiskunta parhaiten tukee pitkäkestoisia, sitoutumiseen ja rakkauteen perustuvia parisuhteita.
Eero: ”Eipä yllättänyt yhtään tämän piispan kanta koska ajat sitten olen tennyt, että hän kannattaa kirkon tunnustuksen vastaisia homo, lesbo ym. suhteita.”
Miten voit olla tiennyt tai tietää vieläkään, että Björn Vikström kannattaa homo-, lesbo- ym. suhteita? Hän ei uutisen mukaan ota kantaa noihin suhteisiin lainkaan. (Ei taida luetun ymmärtäminen olla vahvimpia puoliasi).
Vikström on sitä mieltä, että eduskunnan tulee taata myös seksuaalivähemmistöille mahdollisuus sitoutuneisiin ihmissuhteisiin joko muuttamalla avioliittolakia tai päivittämällä parisuhdelaki oikeuksiltaan yhtäläiseksi avioliittolain kanssa.
Hän ottaa siis kantaa täysin sekulaariin lainsäädäntöön, puuttumatta kannanotossaan lainkaan siihen mitä mieltä kirkko ja Raamattu asiasta ovat. ”Vikström haluaa pitäytyä teologisten argumenttien esittämisestä tässä vaiheessa. Niiden aika tulee hänen mukaansa, kun kirkossa käynnistyy keskustelu miten muuttuvaan lainsäädäntöön tulisi suhtautua.”
En vastusta parisuhdelain päivittämistä siten, että ne eroavuudet jotka vielä ovat avioliittoolakiin nähden poistetaan. Yleinen lakihan on tarkoitettu kaikille kansalaisille, joten sen ei tarvitse vastata kristillisiä ihanteita. Mutta vastustan tuollaisen liiton nimittämistä avioliitoksi, koska silloin avioliiton merkitys olennaisesti muuttuisi ja syntyisi tarve nimittää miehen ja naisen välistä liittoa jollakin muulla nimityksellä, jos siitä tulisi vain uudelleenmmäritellyn ”avioliiton” alalaji.
Nämä piispojemme esiintulot kannanottoineen kertovat mistä kirkossamme on kyse kun puhutaan kirkon kriisistä ja moniäänisyydestä. Kirkkomme kriisi on piispuuden kriisi, kun piispat eivät itse sitoudu siihen, mitä kirkossa on uskottu ja opetettu paitsi kirkon opista, myös elämisestä kristittynä. Paljon viljelty ajatus kirkon moniäänisyydestä näyttää tarkoittavan sitä, etteivät edes piispat kykene yksimielisyyteen ja antamaan selvää yksiselitteistä ääntä. Lauri Lahtisen käyttämin termein ilmaistuna: Pasuuna ei anna selvää ääntä.
Kyllä meidän piispat ovat ihan kiitettävästi ja rohkeasti tulleet esiin esim tämän avioliittolain muutosehdotuksen suhteen ja pohtineet mahdollisia vaikutuksia.
Ei ole mitään syytä moittia piispoja jos itse ei satu tykkäämään joistain heidän selkeistä mielipiteistä tai ei hyväksy sitä että heilläkin, niinkuin kaikilla muillakin on erilaisia mielipiteitä suomen maallisen lainsäädännön suhteen tässä asiassa.
Piispa Jolkkonenkin totesi että klassista avioliittokäsitystä ei ole suunnattu ketään vastaan. ”Se ei myöskään ole riippuvainen uskonnollisista perusteluista”, piispa Jolkkonen kertoo K24 uutisessa.
Tämä on tärkeää todeta varsinkin kun avioliittolain muutosehdotus koskee kaikkia suomen kansalaisia, kaikkia uskontosuuntia ja myös näihin uskontokuntiin kuulumattomia kansalaisia.
-Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan kansalaisaloitteen ympärillä käydyssä keskustelussa on syntynyt uhkakuvia: ”Siksi on minusta tarpeen todeta: Jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan, eikä yhdenkään lapsen asema vaarannu.”
-Ja lisäksi hän sanoo, että riippumatta eduskunnan päätöksestä ja kirkon valitsemasta polusta ”sateenkaariparien ja -perheiden puolustaminen on tärkeää. Se ei minulle ole mielipidekysymys. Se on kristillisen uskon pohjalta nouseva kysymys ihmisarvosta.”
Ev.lut.kirkko olisi säästynyt jakautumiselta ja eroamisvyöryltä, jos se olisi uskaltanut alusta alkaen pitää kiinni kristillisestä ihmiskäsityksestä ja siihen liittyvästä avioliittokäsityksestä. Päävastuun kantavat piispat Kari Mäkinen, Helsingin pikku Irja ja Nallet Porvoosta jne. Ortodoksista tai katolista kirkkoa ei syytellä avioliittokäsityksestä. Siellä ei erota kirkosta, mutta moni lut.kirkon kristityistä tähyää kohti arvoista kiinnipitävää kristikuntaa. Lut. kirkko hautaa arvonsa yleisen mielipiteen alttarille. Näkemiin Suomen lut.kirkko!
Ei erota kirkosta, mutta moni ortodoksi – ja varmaan katolilainenkin – kannattaa avioliittolain uudistusta.
-Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan kansalaisaloitteen ympärillä käydyssä keskustelussa on syntynyt uhkakuvia: ”Siksi on minusta tarpeen todeta: Jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan, eikä yhdenkään lapsen asema vaarannu.”
-Ja lisäksi hän sanoo, että riippumatta eduskunnan päätöksestä ja kirkon valitsemasta polusta “sateenkaariparien ja -perheiden puolustaminen on tärkeää. Se ei minulle ole mielipidekysymys. Se on kristillisen uskon pohjalta nouseva kysymys ihmisarvosta.”
Kiitos tästä Suomen lut. kirkko ja piispat !
Älkää hyvät kristityt suomalaiset menko tuollaiseen ansaan, että kaadatte kansanuskomme peruspylväitä. muualla maailmassa tuollaiseen luhistumiseen on menty eri syistä, siitä että täydellinen joka aukon seksuaalinen vapaus on vallinnut lapsuuden päiviltä- jonkinlaisena ”ihmisoikeutena”. Älkää tehkö istautta, pornografiaa, riettautta, perversioita, Jumalan sanan pilkkaa miksikään tasa-arvon laiksi. Tuollainen laki on lapsipornoa edistävää.
Katolisten pappien selibaatti on lapsipornoa edistävää. Onhan se nähty maailmanlaajuisesti.
Bright: ”Älkää hyvät kristityt suomalaiset menko tuollaiseen ansaan, että kaadatte kansanuskomme peruspylväitä.”
Kansanuskollamme Karhun Kansalla ei ole sen enempää tekemistä tasa-arvoisen avioliittolain kanssa kuin kristinuskolla tai millään muullakaan uskonnolla. Laki – kun se tulee voimaan – on sekulaari laki, johon uskonnollinen meuhkaaminen, siunailu tai manailu ei vaikuta, eikä voi vaikuttaa pätkääkään. Uskonnolliset kuppikunnat tehkööt niin kuin parhaaksi näkevät.
Olen yrittänyt viimeiseen asti välttää henkilön leimaamista mutta kaikki ovat varmaan sitä mieltä, että Pirkon tapauksessa leima olisi ansaittu. Tästä saa joku punk-yhtye oivan lyriikan kappaleisiinsa, sillä ”täydellinen joka aukon seksuaalinen vapaus” on erittäin lyyrillinen ilmaus.