Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:31-39)
Miten suhtaudut Raamatussa oleviin lupauksiin?
Jeesus sanoo: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa”? (Joh. 14:2); Miksi kannattaa luottaa Jeesuksen lupaukseen?
Paavalin julistamaan evankeliumiin sisältyy myöskin se, että Jumala on tuomitseva kaikki ihmiset Paavalin julistaman evankeliumin mukaan (vert. Room. 2:1-16 ja Apt. 17:30-32); Miten ymmärrät tuomion ja toisaalta mitä puhdas ja oikea evankeliumi on?
Miksi on väärin rypeä epäukossa ja yrittää kaikella lailla omilla teoilla ansaita pelastuksen?
Miten ymmärrämme syntien anteeksiantamuksen; kertakaikkinen ja täydellinen vai elinikäinen kehitys?
Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5:13); Mitä tarkoittaa, että elämme jo nyt iankaikkista elämää?
Kaikki julkaistut blogini:
”Katso Jumalan tekoja; sillä kuka voi sen suoristaa, minkä hän on vääräksi tehnyt?” saarn.7:13 Juut. fariselainen oppi opetti nimenomaan ihmisen vapaata tahtoa, joka oli johtanut siihe, että he olivat kirjoittaneet lakeja lain päälle, että voisivat tarkasti noudattaa lakia vapaalla tahdollaan. Tämän farisealisen opin Jeesus juuri kumosi. Myös Jeremia ymmärsi totuuden, kun sanoi Jumalalle: Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa. Jer 55.
”Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,
jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,
minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. Jes 45.
Emmehän tee Jumalasta kuvaa? Usko sanoo: Käännä minut, niin minä käännyn. Totuus tekee Vapaaksi.
Kari kirjoitti hyvin. Hassua kyllä, Kari ei huomannut kirjoittaneensa oppia. Hänen harteillaan on kaikki, minulla ei mitään, on juuri opillinen määritelmä.
Niin no, oppia tai ei, näin asian ymmärrän ja uskon. Heikkoja olemme, mutta heikoissa Jumalan voima usein tulee esille.
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Kirjoitit hyvin vapaasta tahdosta ja todellisesta vapaudesta. Jokaisen on hyvä miettiä sitä, että onko vapaa vai ajautunut lain tai synnin orjuuteen?
Jorma, kiitos kommentista. Meistä jokainen kannattaa jotain oppia. Kannatamme molemmat tervettä oppia; Kristuksen oppia.
Kari, sinulla on evankeliumi ja armo hyvin hanskassa. Lain ja evankeliumin erottaminen on vaikeaa. Itse kun luen Raamattua, pysähdyn usein pohtimaan, mikä lukemassani kohdassa oli lakia vai oliko mitään ja mikä evankeliumia vai puutuiko evankeliumi.
Opin ja elämän eron voisi havainnollistaa näin: Omistan paksun teoksen höyryvetureiden rakenteesta ja huollosta. Voisi sanoa, että siinä on koko terve oppi höyryvetureista. Siitä ei kuitenkaan ole minulle apua, jos haluan matkustaa vaikkapa Tampereelle. Sen sijaan voin ostaa lipun ja hypätä junaan vaikka en ymmärtäisi sen tekniikasta mitään.
Minusta Martin veturivertaus ei sóvi tuollaisenaan.
Oppi kertoo, että asemalla on istuttava junaan, eikä jäätävä matkatavarakärryihin.
Onhan se nyt nähty, että on eri asia todella turvata Kristuksen sovintoarmoon kuin esimnerkiksi kuuliaisuuteen – vaikka kuuliaisuus tärkeä onkin. Se on kuitenkin vasta uskon hedelmä eikä uskon perusta tai yksi monista itse lohkotuista kulmakivistä. On vain yksi kulmakivi, Kristus. Galatalaiskirje on opillinen kirje.
Juha > Jouni, kiitos vastauksesta. Tunnen monta sairasta ihmistä. Ovatko he sinun mielestä Jumalan armon ulkopuolella?
V: Kukaan ei ole.
Juha > Jormalla ja minulla on ihan sama Lutherilainen käsitys Jumalan ennaltatietämyksestä ja iankaikkisesta valinnasta.
V: Ennaltatietämys on eri asia kuin ennaltamäärääminen. Jorma uskoo ennaltamääräämiseen ja sinä olet sanonut, että et usko. Asiahan voi tarkistaa vielä tässä. Siksi kysyn molemmilta, Juhalta ja Jormalta, että uskotko ennaltamääräämiseen niin että Jumala on toiset määrännyt ennalta pelastumaan ja toiset kadotukseen? Ja pyydän, että älkää laittoko mitään toisten kirjoituksia, koska ei ole varmaa että tulkitsetteko te tai joku muukaan niitä oikein. Laittakaa vastaus vain ihan omin sanoin. Ja riittää vain kyllä tai en. Kiitos.
Juha > Jouni, ei edes meidän sairaankuljetuksessa olla niin armottomia, että kysyisivät sairaskohtauksen saaneelta, että haluatko, että autamme sinua. Kyllä ne auttavat, vaikka olisi potilas tiedottomassa tilassa, eikä pystyisi kommunikoimaan.
V: Toki, mutta kun potilas on tietoisessa tilassa, niin hänellä on itsemääräämisoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta ja toisinaan näin tapahtuu. Siksi Jeesuskin kunnioitti itsemääräämisoikeutta. ”Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Joh.5:6.
jorma > Olen koko ajan painottanut täällä katumuksen tarpeellisuutta.
V: Minusta sinä olet kokoajan kieltänyt tämän lakina. Mutta otan kommentistasi kiinni. Katuuko ihminen vapaaehtoisesti, kun Jumala on ensin hänelle näyttänyt synnin? Miten tarpeellista katumus on? Pelastuuko jos ei kadu?
Sitten pari perusasiaa
”Onhan kirjoitettu: — Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan” Room.3:10-12.
”Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua” Room. 8:5-7.
Tällainen on jumalaton ihminen. Hän ei osaa eikä voi lähteä toteuttamaan Jumalan tahtoa, eikä edes usko häneen. Mutta sitten Jumala lähestyy häntä sanansa ja Henkensä kautta. Näin jumalaton joutuu Jumalan puhutteluun ja tässä puhuttelussa hän alkaa nähdä oman syntisyytensä joltakin osin. ”hän (Pyhä Henki) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio” Joh.16:8. ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” Hepr.4:7.
Ja kun Jumala on tässä puhuttelussa saanut jumalattoman ymmärtämään että Jumala on, ja näkemään edes jollakin tavalla tilansa, niin sitten Jumala sanoo, ”Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois Ap.t.3:19. Nyt jumalattomalla tässä Jumalan puhuttelussa ja läsnäolossa on mahdollista (”Mutta kaikille, jotka OTTIVAT hänet vastaan, hän antoi VOIMAN tulla Jumalan lapsiksi”, Joh.1:12) tehdä valinta Jumalan puoleen tai olla tekemättä, jolloin sydän alkaa paatua Hepr.4:7.
Jos olette tästä huolimatta sitä mieltä, ettei Jumala ennalta määrää ketään pelastukseen eikä kadotukseen ja Jumala ei kykene tai ei halua syntistä ihmistä laittaa siihen tilaan, että tämä voisi vapaaehtoisesti vastata hänen kutsuunsa, niin mikä on se kolmas taho, joka ratkaisee ihmisen kohtalon?
Siis, jos Jumala ei sitä väkisin tee, eikä ihmisellä ole mitään mahdollisuuksia, niin mikä sen sitten ratkaisee?
Älkääkä kirjoittako, että olette antaneet vastauksen tunnustuskirjoista tai muusta, koska missään kommentissanne tätä tahoa ei ole esitetty. Jos on ja minulta on mennyt ohi, niin pyydän että kerrotte sen vielä uudelleen ja omin sanoin. Siksi omin sanoin, että voidaan nähdä, oletteko asian todella ymmärtäneet.
Tähän mennessä te olette hokeneet kuin mantrana, että ihminen pelastuu armosta, joten tarkoitatteko te tällä, että Jumala sitten armosta määrää jotkut pelastukseen jolloin toiset menevät automaattisesti kadotukseen? Siis kuitenkin uskoisitte ennaltamääräämiseen. Joten, miten on?
Kadun sitä, että olen lähtenyt eksyttävän hengen kanssa väittelemään. Siitä ei ole pelastukselleni hyötyä, eikä se ole Jumalasta, kun seuraa miten paljon selvää sanaa vääntelee.
Katumus on Jumalan armotyö, sitä ihminen ei itse itsessään saa aikaan, eipä todellakaan saa.
Enpä voi Luojaani omin voimin rakastaakaan, vaikka hän niin vaatii.
Tunnustuskirjoihin kannattaa vedota, siinä kuin toinen vetoaa omaan filosofiaansa yhteisönsösä opetukseen.
Sun on, Jeesus alkamasi, uskoni ja kilvoitus.
Niin on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus.
Sinne, minut uupuneen, johdat luokses taivaaseen.