Pelastuksen pesu
”Ei kaikki kansa juoksuta pikkuisia kirkkoon muusta syystä kuin perisynnin tähden, [--] jotta nämä puhdistettaisiin siitä uudelleensyntymän kautta.” (Nupt. et conc. 2.2.4.)
Augustinuksen mukaan kaste on kristitylle oleellinen toimenpide. Se kuuluu yhtä lailla vauvoille ja vanhuksille, sillä kaikki tarvitsevat Jumalan armoa. Ennen kastetta ihminen on hänen mukaansa varsin huonossa jamassa. Ihminen on ikään kuin kuollut, synnin ja pahan vanki. Hän ei kykene tekemään hyvää, eikä vapauttamaan itseään säälittävästä tilanteestaan. Hän on erossa Luojastaan, elämänsä lähteestä ja valosta. Hän on kuin boikotissa.
Augustinus opettaa, että kasteessa ihminen saa anteeksi kaikki sakramenttia edeltäneet syntinsä ja perisynnin syyllisyyden. Perisynnin heikkous kuitenkin vielä jää ihmiseen. Uusi, hengellinen ihminen saa kasteessa syntynsä ja aloittaa elämänmittaisen kamppailunsa vanhan, maallisen ihmisen kanssa. Hengen ja lihan sotatila ihmisessä alkaa, eikä näe loppuaan ennen kuolemaa.
Augustinuksen aikaan kasteeseen kuului eksorkismi ja eksufflaatio, joissa kastettava (tai hänen perheensä hänen puolestaan) sanoutui irti paholaisen vaikutuksesta ja pahaa komennettiin poistumaan hänestä. Tuohon aikaan kastettava myös nautti ehtoollista heti kasteen jälkeen ikään katsomatta. Augustinuksesta se oli tarpeen, koska Jeesus opetti ehtoollisen oleellisuudesta ihmisen pelastukselle.
Vauvojen kastaminen sopii Augustinuksen mukaan armon olemukseen: saamme sen ilmaiseksi ilman omaa ansiotamme. Vauvan kasteessa toisen kädet kantavat hänet kasteelle, toisen suu tunnustaa uskon ja toisen sydän uskoo, vauva itse ei tee mitään näistä. Sen sijaan vaavit tuppaavat itkemään ja rimpuilemaan sakramenttia vastaan, mitä kirkkoisä pitää todisteena perisynnin olemassaolosta heissä. Hän ei kuitenkaan tuomitse vauvoja tämän takia, tekeväthän he näin vain tietämättömyyttään.
Kasteessa ihmisestä tulee Kristuksen ruumiin jäsen. Augustinuksen mukaan kristittyjen tulisi elää tämän mukaan ja pitää vanha ihmisensä kurissa. Jos tehtävässä onnistuu, kamppailu omia paheita vastaan helpottuu vähitellen. Jumalan lahjoittamat hyveet vahvistuvat menestyksekkäässä taistelussa. Kristus on uskossa läsnä ihmisessä ja opettaa häntä, jos usko on valpas. Augustinus huomauttaa, että jos ihmisen usko nukkuu, nukkuu myös Kristus, kuten hän teki veneillessään apostolien kanssa myrskyssä. Nukkuvan on paha puuttua mihinkään, mitä ympärillä tapahtuu.
Augustinus toteaa kirkon kastavan ihmisiä siinä vilpittömässä uskossa, että kaste saa aikaan, mitä Raamattu lupaa: syntien anteeksiannon.
(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)
38 kommenttia
Synti käsite liittyy Raamatun alkukertomukseen ja synnin seurauksesta kuolema tuli ihmisen osaksi. Jos synti käsite erotetaan kuoleman olemuksesta vain tekosynniksi, niin emme enää pitäydy Raamatun ilmoituksessa, vaan ajaudumme harhateille.
Alkusynti on Raamatussa kuoleman aiheuttaja. Ilman syntiä ihminen ei kuole. Paavalin teologiasta tämä ajatuskulku löytyy selkeästi.
Odotan mielenkiinnolla Johannan vastausta.
Ristolle. Kiitos rakentavasta kommentista. Vain se yleisluontoinen huomio, että aika monen kristillisen uskon ydinopin väitetään tänä päivänä syntyneen takaperoisen päättelyn kautta aina Paavali itseään myöten. Lääkkeen laadusta olisi päätelty sairauden laatu. 100 v sitten ajateltiin, että koko kristillinen sakramenttioppi ja jopa Kristuksen jumaluus olisi ollut varhaisen kirkon reaktiota erilaisiin pakanallisiin mysteerikultteihin. En ole kirkkoisien teologian tuntija, mutta olen heidän tekstejään lukemalla ja ao. Pelikanin historian pohjalta todennut, että syntiopin muutos syvällisempään suuntaan oli pitkähkö prosessi.
Jeesus- ” Syntiä ei sellaisenaan ole ”. Minä uskon tähän.
Raamatun mukaan ihminen syntyy tuomion alle. Eli on jo tuomittu, ennenkuin tekee mitään hyvää taikka pahaa. Tämä tuomio on siis juuri ”synnin” tähden.
Ihminen pelastetaan uskon kautta tuomion alta. Ihminen kuolee synnin tähden, mutta pelastetaan Kristuksen kautta, Jumalan Pojan Evankeliumin mukaan.
”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh.3:18
Reijo. Etkö ole lukenut kuinka Paavali kirjoittaa: ”Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.” Room 7: 13-14
Tuossa Paavali puhuu synnistä yksikkössä, joka tarkoittaa, että hän on syntynyt synnin alle, eli on myyty jo ennen omaa syntymäänsä tämän ”synnin” alle toisen eli Adamin lankeemuksen tähden. Näin on kaikkien ihmisten osaksi synti tullut.
Ensimmäin maailma hukkui veden alle, koska Jumala tuomitsi ihmisen pahuuden ja hukutti maailman. Olemme kaikki Nooan jälkeläisiä, mutta ei tuomio ole mihinkään poistunut, edelleen ihminen syntyy tuomion alle, josta hänet tulee pelastaa taivasten valtakuntaan. Nyt se tapahtuu uuden syntymän kautta ja kuten Jeesus toteaa: ”Jos joku ei synny uudesti ylhäältä se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
Ja myöhemmin samassa luvussa vahvistaa, miten tämä tapahtuu: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle taivasten valtakuntaan.”
Tuossa on huomattava, ettei tuo Jeesuksen lause ole ehdollinen siten, että me voimme valita syntyä tai olla syntymättä, vaan kaiken vaikuttaa yksin Jumala.
Esikuvana Kirkon kaste käytänteestä voi pitää ympärileikkausta. Se tehtiin kaikille Aabrahamin jälkeläisille miespuolisille 8 pvn. ikäisenä. Ja kuitenkin ilman uskoa ympärileikkaus on toimeton. Jumalan Lupaus on kuitenkin voimassa kaikille, jotka uskovat. (Aabraham oli Israelille sen uskon esikuva, joka oli tuleva Kristuksen kautta koko maailmalle)
Nyt kaikille Aabrahamin jälkeläisille kaste on, samoin sekin merkitykselinen vain uskon kautta ja toimeton ilman uskoa. Lupaus on kuitenkin voimassa vaikka emme kastettuina uskoisi.
Kastetta ei voi erottaa uskosta, eikä Henkeä vedestä, muuten eksytään raaatun ilmoituksen ulkopuolelle. Ne ovat vain yhdessä toimivat.
”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan 4 ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” 5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta 6 ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. 7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. 2.Piet.3:3-7
Ihminen syntyy tuomion alle ja pelastetaan Kristuksen kautta. Joka uskoo ja kastetaan pelastuu. Vesi ja Henki pitävät yhtä. Yksi kaste, yksi usko, yksi Henki.
”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.”1. Kor 15:22
Liha on myyty synnin alaisuuteen, kaikki muu liha, paitsi synnistä puhdas Herra Jeesus Kristus. Kristuksen lisäksi ei ole muita vaimosta syntyneitä, jotka olisivat omassa itsessään puhtaita. Tämä on selvä Raamatun todistus. Raamatun koko ilmoitus tulee huomioida.
Helluntailaiset sekä Lestadiolaiset opettavat toisin. Minkä ikäisenä tai milloin synti heidän mukaansa tulee ihmiseen? Isä ja äiti eivät ole opettaneet lasta puremaan tai raapimaan perheeseen saapunutta kuopusta. Näin esikoiset, jotka eivät vielä edes osaa puhua, tavallisesti kuitenkin toimivat. Vanhempien täytyy suojella uutta perheen tulokasta esikoisen kateudelta.
”Valta ja peljättävyys on hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan. Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita? Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas? Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä; saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!” Job. 25:2-6
”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.” Room.5:18
Tuo sana ”kadotustuomio” tulisi oikeasti olla ”tuomion” Eli Adamin synti sai aikaan sen, että jokainen ihminen joka syntyy luonnollisella tavalla, syntyy myös tuomion alle. Ihmisen kuolema on tästä tuomiosta todisteena.
Adamille lausuttu laki ja sen rikkomisesta tuomio on selkeästi ilmaistu: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”.
Saa olla aikamoinen akrobaatti, jos tuntee tuon Raamatun kertomuksen ja pystyy selittämään sen siten, ettei tuo tuomio koske muita kuin Adamia.
Joka tapauksessa Kirkko opettaa, että tuon yhden synnin tähden kuolema ja tuomio tuli ihmis-suvun osaksi ja on siis sen tähden erityinen ”synti”, josta myös kaikki ihmisen turmeltuneisuus on saanut alkunsa.
Lopuksi vielä tuosta: ”Laitan eteesi hyvän ja pahan, valitse siis hyvä” tuo on sama laki, kuin meille sanotaan: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi.”
On selvää, että kaikkien ihmisten kaikkialla kuuluu tehdä hyvää ja vilpittömästi, vaikka ei uskoisi mihinkään Jumalaan. Laki on annettu, että näkisimme millaisia olemme. ”Valitse hyvä ja tee hyvin, niin saat elää”
Jep, jep… Silläkö ihminen itsensä pelastaa, että valitsee hyvän ja tekee hyvää? Kuoleman edessä ei kuitenkaan teot auta, vaikka ne olisivat lumivalkeat.
Paavali kirjoittaa: ”Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: ”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni”? Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? ”Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille.” Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Room.11:2-6
Eivät nuo seitsemäntuhatta itse valinneet sitä, etteivät he notkistaneet polvea Baalille, vaan Jumalan vastaus on: ”Minä olen jättänyt itselleni…” Miksi sitä pitää vastustaa niin kovin, että yksin Jumala valitsee? Emmekö luota Häneen?
Miksi Paavali näkee niin kovasti vaivaa kirjoittaessaan Roomalaisille noin? Koska he eivät tahtoneet käsittää mitä Jumalan Armo on. Heille oli selvää, että Jumala palkitsee ne, jotka hyvää tekevät, mutta eivät käsittäneet, ettei ihminen itse voi hurskailla teoillaan sovittaa ja lunastaa itseään synnin ja tuomion alta, vaan Jumalan pitää tehdä se ihmisen puolesta. Elia syytti Jumalaa, koska oli antanut kaikkensa ja kiivaillut Jumalan tähden ja silti oli ajautunut luolan perukoille ja vajonnut synkkyyteen. Hän oli kaikkensa antanut ja mielestään olisi ansainnut enemmän.
Perisynnin tähden ihminen on tuomittu ja synnin tähden ihminen myös kapinoi Jumalan tahtoa vastaan. Jumala ei kuitenkaan tahdo yhdenkään hukkuvan, ja siksi Hän Lähetti Poikansa, että jokainen joka Häneen luottaa saisi iankaikkisen Elämän.
”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.” Kun Paavali sanoo kaikki, niin tuo tarkoittaa koko ihmiskuntaa.
Jeesus sanoo: ”Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.”
Kirjoittaja
Johanna Tykkyläinen
Teen väitöskirjaa kirkkoisä Augustinuksen perisyntiopista ja haluan siksi tehdä häntä tutummaksi ihmisille. Augustinus oli hyvä sanankäyttäjä ja syvällinen ajattelija, jonka oivalluksista on iloa yhä tänäkin päivänä. Kirjoitan blogiin joka toinen viikko väitöskirjaani liittyvästä aiheesta, eli kirjoitukset koskevat lähinnä Augustinuksen syntioppia. Mikäli jollain on joku Augustinuksen opetuksia koskeva kysymys, yritän vastata siihen.
Johanna, miten suhtaudut perisyntiopin historiikin kirjoittaneen Tatha Wileyn seuraaviin ajatuksiin. Olen kääntänyt ne hänen kirjastaan Original Sin – Origins, Developments, Contemporary Meanings.
”Augustinus myöhemmin nojasi Kyprianuksen näkemyksiin väittäen, kuten Pelikan huomioi, että imeväiskaste ’todisti imeväisissä sellaisen synnin läsnäolon, joka oli väistämätön, mutta josta heitä kuitenkin oli pidettävä vastuullisina’. Aivan kuin hänen edelläkävijöillään Augustinuksen argumentointi kulki takaperin kirkon sakramenttikäytännöstä todellisen synnin olemassaoloon, jonka vuoksi kyseistä käytäntöä tarvittiin. Erityisesti Kyprianus mielessään Augustinus ajatteli, että kirkon opetus imeväiskasteesta oli ikivanha juurrutettu näkemys kirkossa”.
Wiley näkee, että myöhäsyntyinen imeväiskasteen traditio oli synnyttämässä ajatuksia peritystä synnistä. Hän tekee yhteenvedon:
”Kasteen sakramentaalinen kehitys yksinomaan aikuisten riitistä lapsille suoritetuksi riitiksi on hukkunut historiaan. Mutta on selvää, että imeväiskasteen liturginen traditio herätti ensimmäiset spekulaatiot perisynnistä. Kirjoittajat kuten Hermas, joille henkilökohtainen synti oli ainoa synnin kategoria, eivät nähneet imeväisten olevan kasteen tarpeessa ja hylkäsivät käytännön. Toiset kuten Theodoros selkeästi torjuivat ajatuksen perisynnistä. Varhainen kristillinen antropologia ei sisältänyt vakaumusta, että Aadamin synti olisi muuttanut ihmisen luonnon niin, että kukin perisi sen synnin aktuaalisena syntinä.”
Edellä mainittujen ohella muun muassa Everett Ferguson on tuonut esiin samaa näkemystä, että perisyntioppi rakentui osaltaan selittämään kirkkoon ilmaantunutta tapaa kastaa vauvoja. ”Toisin kuin myöhemmät ajattelijat Augustinus argumentoi imeväiskasteesta perisyntiin eikä toisin päin”.
Se, että Augustinus olisi käyttänyt imeväisten kastamista antamaan perustetta lapsen syntisyydelle ja syyllisyydelle, joka vaati sitä kastetta, myönnetään melko selvästi jopa Roomalaiskatolisen kirkon dokumentissa The Hope of Salvation for Infants Who Die without Being Baptised:
”In countering Pelagius, Augustine was led to state that infants who die without Baptism are consigned to hell. He appealed to the Lord’s precept, John 3:5, and to the Church’s liturgical practice. Why are little children brought to the baptismal font, especially infants in danger of death, if not to assure them entrance into the Kingdom of God?”
Termit originale peccatum eli alkusynti tai perisynti ja originalis reatus, peritty syyllisyys, löytyvät kristillisen kirkon historiasta ensimmäisen kerran vasta vuonna 397 Augustinuksen eräästä kirjeestä.
Jos esitetyt lainaukset perustuvat faktoihin, niin eikö silloin ole pakko kysyä, että edustivatko Augustinuksen näkemykset perisynnistä kristillisen kirkon alkuperäisiä näkemyksiä?
Augustinus haki raamatullisiakin perusteita perisynnille ja peritylle syyllisyydelle, mutta käytti merkittävimmästä perusteestaan eli jakeista Room. 5:12–21 huonoa latinankielistä käännöstä. Kreikkaa taitamattomana hän ei sen virhettä huomannut.
Ilmoita asiaton kommentti