Milleniaaleista ja kirkon strategiasta

Puheenvuoro Kirkon uudesta Ovet auki -strategiasta kirkolliskokouksen täysistunnossa 6.11.2020

Arvoisa puheenjohtaja ja edustajat.

Tämän päivän ensimmäinen milleniaali-puheenvuoro.
Kiitos hyvästä ja toivottavasti ovet avaavasta strategiasta. Strategiassa lukee tavoitteena, että ”Luomme milleniaalien sukupolven tavoittamiseen valtakunnallisen mallin”. Hyvä niin. Minä ja ystäväpiirini olemme milleniaaleja, niitä jotka kokevat olevansa nelivuotiskertomuksen mukaan uskonnottomia. Kun mietin ystäväpiiriäni, voin vahvistaa tämän. Ystäväpiirini ei koostu uskovista, se koostuu valtaosin uskonnottomista. Ystäväni jakavat pitkälti samat arvot kuin minä. He uskovat rakkauteen, ystävyyteen, oikeudenmukaisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja anteeksiantoon. He kävivät rippikoulun. Mutta aikuisiällä heistä moni on eronnut kirkosta. Kirkko ei ole kohdannut heitä.
Miten saamme kristillisen sanoman heille kutsuvaksi, koskettamaan heitä. Kirkon ovet ovat auki kuten uudessa strategiassa sanotaan, mutta mitä odottaa avoimen oven takana?
Ihmisten välinen tasa-arvo on täysin tinkimätön arvo minun ikäluokalleni. Se on jakamaton ja varsin mustavalkoinen. Minun sukupolvelleni on myös tyypillistä, että kyseenalaistamme rohkeasti auktoriteetteja. Kunnioitus ja pätevyys on ansaittava, sitä ei sanele asema tai arvo. Sama koskee tietoa ja kirkon oppia – suhtaudumme tietoon kriittisesti, emme purematta niele. Ja tähän haasteeseen kirkon olisi rohkeasti vastattava.
On myös äärimmäisen tärkeää millaisia ne harvat kohtaamiset kirkon kanssa ovat. Esimerkkejä ystäväpiirini hyvistä kohtaamisista kirkon kanssa ovat nopea ja asiantunteva parisuhdeapu, perheleiri raskaassa arjessa, keskustelu sairaalapapin kanssa vanhemman kuolinvuoteella. Tällaisia kohtaamisia arvostetaan, ja ne jättävät lähtemättömän jäljen, siemenen itämään. Tällaiset kohtaamiset luovat henkilökohtaisen kirkkosuhteen, kuten piispa Laajasalo puheenvuorossaan sanoi. Tällaisia kohtaamisia tarvitaan lisää. Armon ja rakkauden sanoman tuominen ihmisille, ja heidän aito ja välitön kohtaaminen toteuttaa lähetyskäskyä parhaimmillaan.
Lopuksi. Yhtenä tarttumapintana, kirkon oven avaajana milleniaaleille näen ilmasto- ja ympäristökysymykset, kuten edustajat Vehkaoja ja Linnoinen puheenvuoroissaan jo hienosto nosti esille. Vaikka ne eivät kuulu kirkon ydintehtävään, ne ovat elintärkeitä kysymyksiä yhteiskunnalle ja kirkolle osana yhteiskuntaa. Varjellaan luomakuntaa ja tehdään se yhdessä milleniaalien kanssa.
Anna Lintunen
kirkolliskokousedustaja
Turku

9 kommenttia

  • Hannu Paavola sanoo:

    Hyvä että saamma tuoretta aineisoa tänne, ja pääsinpä heittämään kommenttiini: ” ilmasto- ja ympäristökysymykset… eivät kuulu kirkon ydintehtävään” (Lintunen). Striimiä seuratessani teki mieli huikata tähän kohtaan että kuuluvathan!

    Edustaja Rolf Steffansonin erinomaisessa puheenvuorossa kehuttiin strategian kokonaisvaltaista otetta ja todettiin strategian mukaan mielesäni oikein, että evankeliumin julistaminen, osallisuus, yhteisvastuu, heikoimpien puolesta puhuminen, sielunhoito, tasa-arvo ja ihmisarvosta huolehtiminen sekä luomakunnan eheyden vaaliminen KUULUVAT YHTEEN. Kun ne kuuluvat yhteen, niin juuri ne eli niiden kokonaisuus muodostaa kirkon ydintehtävän. Jos oikein muistan niin strategia ei sitä paitsi missään puhu ydintehtävästä, vain tehtävästä. TUollaiset etuliitteet ja lisämääreet ovat vain omiaan arvottamaan osa-alueita milloin kenenkin mielen mukaisesti.

    Steffanssonin (kuulin kyllä muitakin hyviä puheenvuoroja:) hyvä neuvo oli, että kunkin meistä olisi tärkeä – samalla kun saamme pitää itsellemme merkittävänä jotain/joitakin tehtävän osa-alueita – sitoutua myös muihin osa-alueisiin, juuri koska ne muodostavat kokonaisuuden. Ellei näin tapahdu niin voin omalta osaltani samaan aikaan toisesta kohdasta edistää kirkon tehtävää ja toisesta kohdasta jarruttaa sitä.

    Tätä asiaa olen oppinut mm. Etiopian Mekane Yesus kirkolta, ja pidän siitä kiinni niin johdonmukaisesti kuin osaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Tärkeä puheenvuoro selliseslta joka edustaa kirkon tulevaisuuttajos sellaista tulee olemaan.

    “Avoimien ovien kirkko” on valitettavasti epätotuus. Ovet ovat auki vain niille jotka ovat valmiita tulemaan ovista sisään kirkollisen kultuurin ehdoilla. Ovet ovat auki mutta kynnys on korkea.

    Niinkuin Anna Lintusen tekstistä ilmenee ,niin nuoret sukupolvet eivät etsi sellaista uskonnollisuutta mitä kirkolla on tarjottavana. Tämä on suuri ongelma kirkolle. Pitääkö kirkon maallistua ja sopeutua maailmaan tavoittaakseen nuo eettisesti korkeiden arvojen , mutta ei uskonnollisten arvojen , kannattajat?

    Kirkon ydinjoukko on vanhako ja pieni , ei vain väestön , vaan myöskin kirkon jäsenten osa. Jos kirkko kääntyy maailmaan päin , kuka hoitaa ydinjoukkoa?

    Ruotsissa on tehty juuri noin ,eli kirkollisen elämän agendana on tasa-arvoisuus ja ympäristökysymykset. Tämä ei ole auttanut. Kirkkoon liityy vain marginaalisesti uusia jäseniä verrattuna kirkosta eroajien suureen määrään..

    Toistaiseksi mistään ei ole ilmestynyt sellaista toimintareseptiä joka toimisi. Ehkä kirkon tulevaisuus todellakin on harvojen ja valittujen hengellinen yhteisö , sellainen jota ei edes hyvällä tahdolla voi kutsua kansankirkoksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirkon pitää hyväksyä, että milleniaalien haasteeseen ei ole pikaratkaisuja. Kyse on länsimaiden laajuisesta kulttuurimurroksesta. Mutta oikeilla toimenpiteillä voimme luoda riittävän vahvan ytimen, joka huolehtii kirkon missiosta läpi haastavan ajan. Tällä en tarkoita sisäänpäin kääntynyttä sisäpiiriä vaan kokonaisvaltaista Valtakunnan missiota todeksielävää joukkoa, jotka seuraavat Jeesusta oli se suosittua tai ei.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Aika itsekästä ja omaehtoista väkeä ovat nuo Lintusen kuvaamat milleeni ystävät.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Pihkala sanoo:

    Kirkolla on ilmoitus ,evankeliumi antaa kaikille ikäryhmille ja sen kautta kaikki toimintaa rakentuu. Usko on huono harrastus , eikä ihmisjärjellä houkuttelu ilman evankeliumia synny mitään .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Laitan tämän kommentin vielä tähän.

    Turha tässä on sinnitellä, mutta kun ei muutakaan voi. There is no sense in the struggle, but there is no choice but to struggle.

    Ernie Pyle (1900-1945)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “He uskovat rakkauteen, ystävyyteen, oikeudenmukaisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja anteeksiantoon. ”

    Miksi ihmeesä näin hyvien arvojen varassa jo muutenkin elävien ihmisten pitäis pilata mielenrauhansa alkamalla uskoa itseensä indoktrinoitavaan kaamean sadistiseen helvettiin, miltä voisi sitten kirkon helmasa ‘pelastua’.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hieno puheenvuoro Anna Lintuselta. Helppo kompata tällaista. Vaikeampi sanoa, miten kirkon pitäisi toimia tai millainen sen tulisi olla. Ehkä voisin vastata: Sen tulisi toimia toisin kuin nyt ja olla erilainen kuin nyt!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anna Lintunen sanoo:

      Kiitos ystävällisestä palautteesta. Minulla ei taida olla sen parempaa reseptiä kuin tuo omasi. Jotain nuorten aikuisten kohtaamisessa tulisi tehdä toisin. Ajattelen, että matalan kynnyksen kohtaamisesta kaikki alkaa. Ja meitä seurakuntalaisia saakin olla hyvin erilaisilla profiileilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tulkaa Kaikki
    Tulkaa Kaikki

    Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.