Pelastaako kaste

Käsittelen tässä kirjoituksessa kastetta vain tästä pelastuksen näkökulmsta: pelastaako kaste. Lähtökohtana on Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumin (16:15-16) mukaan: ´Ja hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskooo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.´ — Selityksen (´Raamattu korjauksin ja selityksin, 1987´) mukaan ratkaisevaa ei ole näiden kahden aikajärjestys: kastettu ja tullut uskoon tai tullut uskoon ja kastettu.

Lainaan tässä erään lehden pääkirjoituksen ajatuksen siitä, miten usko tulisi ymmärtää: ´Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylössnousseen Jeesuksen kanssa. Tämä tapahtuu aina Jumalan sanan kautta. Usko on Jumalan puheen ja lupausten totena pitämistä, mutta ei ainoastaan totena pitämistä, vaan myös sydämen luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajana ja Herrana.´

Mainitsemassani lehdessä kirjoitetaan myös väärinkäsityksestä, jonka mukaan ´tullakseen Jumalan yhteyteen täytyy olla uskonnollinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta´.

´Katolisen kirkon katekismuksen´mukaan kristityksi on tultu apostolien ajoista lähtien kulkemalla initiaation tietä. Tämä tie voidaan katekimuksen mukaan kulkea joko nopeasti tai hitaasti, mutta sen täytyy kuitenkin aina siältää eräitä olenaisia elementtejä: Jumalan sanan julistaminen, evankeliumin omaksuminen, joka johtaa kääntymykseen, uskon tunnustaminen, kaste, Pyhän Hengen vuodattaminen ja pääsy eukaristian (ehtoollinen) yhteyteen.

Lars Levi Laestadius toteaa suomennetun pääteoksensa (alkukielinen teos ´Dårhushjonet en blick i nådens ordning´) mukaan: ´Kaste pelastaa synnistä ja (iankaikkisesta) kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.´ Laestadius viittaa suoraan Lutheriin. Kts. seuraava kappale.

Vrt. Lutherin teksti Vähäkatekimuksessa: ´Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, JOTKA USKOVAT JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET. Luther kirjoittaa myös, mitä kaste merkitsee: ´Se merkitsee sitä, että vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja ja parannuksessa upotettava…..sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.´

Sekä Luther että Laestadius toteavat, että kaste ilman uskoa ei pelasta. Luthe toteaa, että ´kaste antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset´. Laestadius toteaa kirjassaan, että ´kaste sen paremmin kuin ehtoollinen ei ole ´opus operatum´ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa´.

Palataan vielä blogin alussa olevaan Raamatun kohtaan (Mark.16:16) nyt uudemman käännöksen mukaan (Jumalan Pyhä Raamattu, 2014): ´Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen.´

(Mikä on kadotus? Sekä Katolisen kirkon katekismuksesta että Ev.luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista löytyy hakusanat/otsikot sanalle Helvetti. Otsikoiden kautta löydetään Raamatun kohdat, joissa puhutaan iankaikkisesta kadotuksesta. – Kadotuksesta mahdollisesti blogi myöhemmin.)

  1. Blogin kirjoittaja Elna Ijäs viittaa katolisen kirkon oppiin? Ymmärsinkö oikein? Vai viittako hän Lestadiuksen tulkintaan katollisesta opista? Elja kirjoittaa: ” Lestadiusta opus operatum´ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa´.

    Onko kysymyksesä siis eri asia kuin katolisessa sakramentti teologiassa puhe:

    Ex opere operato
    ex opere operantis Ecclesiae

    Osaako ELJA itse kertoa mistä on kysymys? Tai joku muu?

    • Eljan tarkoitus voi olla hämmästyttää nk. kirkkoisien ja vastaavien, kirjoituksilla. Toisaalta uskon, että hänellä voisi olla yhtä viisaita ajatuksia omassa mielessäänkin.

  2. Sami Paajanen. Luterilaisen kirkon perinteistä ymmärrystä, jonka mukaan kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, elämän ja autuuden kaikille niille, jotka uskovat Jumalan lupaukset on kauan arvosteltu ”paavilaiseksi” ts että kaste suoritettuna vaikuttaisi pelastuksen, ex opere operato eli suoritettuna toimituksena. Laestadiuksen kasteoppi sisältää useita merkillisiä jännitteitä. Mm. Hannu Juntunen on eritellyt niitä väitöskirjassaan. Laestadius kritisoi niitä, jotka hänen mielestään tekivät kasteesta ns. kuolleen uskon päänalusen. Tällä hän tarkoitti ennen kaikkea sitä, että joku torjui parannuksenteon välttämättömyyden vetoamalla kasteessaan tapahtuneeseen uudestisyntymisen. Laestadius opetti, että uudestisyntyminen on paitsi välttämätöntä myös toistettava tapahtuma sekä tapahtuu ”kivulla” eli synnin hädässä. Laestadius sijoittuu näin ns. parannuspietismin edustajaksi. Hän saattoi puhua jopa ”kastetuista pakanoista” samalla kun hän ajatteli lasten syntyvän uskovaisina. Laestadius oli omaksunut virheellisen ja sisäisesti ristiriitaisen kastetulkinnan, jossa yhdistyi virheellinen Luther-tulkinta ja em. pietistinen, jopa valistusaikainen käsitys.

  3. ”Pelastaako kaste. Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylössnousseen Jeesuksen kanssa.”

    Pohtiessaan lapsen kastetta Luther piti kiinni tavasta kastaa myös vastasyntyneet lapset. Tätä ei kuitenkaan voida hänen mukaansa perustella kirkon vallalla. Näinollen kirkkohan voisi käytännössä lopettaa lasten kastamisen. Sitä ei voida Lutherin mukaan perustella myöskään suoraan Raamatulla, koska sieltä ei ole löydettävissä kohtaa, joka teksi lasten uskosta vastaansanomattoman asian, koska lasten uskoa ei voinut nähdä. Ainoa pitävä perusta on Lutherin mukaan se, että – Jumala vaikutti uskon kastettavissa lapsissa. Täten jokainen lapsi kastettuna on Kristuksessa vanhurskas Jumalan edessä. Näinollen voidaan sanoa: ”Olen kastettu olen pelastuva.”

    Mikäli siis pysymme kasteen armoliitossa ja Jumalan sanassa, ei ole mitään hätää. Entäpä sitten, ellemme pysy ja alamme seurata langenneen luontomme himoja ja luovumme ukosta. Eikö silloin tarvita jonkinmoista herätystä, uudestisyntymistä tai parannusta, miten tuo asia sitten halutaan käsittää. Toki me emme itse kykene itseämme herättämään ja parantamaan, ellei aloite tule ylhäältä. Lutherin tapauksessa se tapahtui hänen tajutessaan, kuten tiedämme ettei laki vanhurskauta, vaan yksin usko.

    • Selventävä, kansantajuinen kommentti, kiitos Kosti!

      Taitaa riippua herätysliikkeestä tai muun porukan shibboletista, mitä termiä käytetään ns. uskoon tulosta. näitä voi olla mm. herääminen, hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen, kasteen armoliittoon palaaminen, parannuksen tekeminen, ratkaisun tekeminen. Ratkaisu tehdään viidennen liikkeen lisäksi vapaissa suunnissa, jossa ratkaisun jälkeen vaaditaan seuraamaan Jeesusta kasteelle. Termejä taitaa olla vielä enemmän. Paljon sanoja, joista voidaan olla samaa tai eri mieltä?

    • Kostille,

      kirjoitat: ”Mikäli siis pysymme kasteen armoliitossa ja Jumalan sanassa, ei ole mitään hätää.”

      Kasteen armoliitossa ja, ja … Jumalan sanassa?

      Mielestäni vain toisessa pysyminen on mahdollista. Eli kasteen armoliittoa ei ole.

    • Nähdäkseni kasteen armoliitto sisältää Jumalan sanan. Ehkä viittaminen tuossa tekstissäni erikseen Jumalan sanaan ei ollut tarpeellista. Korjaan tuon tekstin muotoon; Mikäli siis pysymme kasteen armoliitossa, ei ole mitään hätää.

    • Reijo,

      Ei kaiketi pappislupauksen antaminen vaikuta siihen, että Jumala herättää uskon kastettavissa lapsissa. Täydellä syyllä tätä sakramenttia voidaan kutsua siten armoliitoksi. Vaikka Kristus ei erikseen käskenyt kastaa lapsia, koska Hänen olisi ollut tarpeetonta niin tehdä, sillä jokatapauksessa myös lapset kuuluivat yleisen kastekäskyn piiriin. ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ja opettamalla…” koskee kaikkia ihmisryhmiä.

      Toiseksi. Jeesus nuhteli heitä, jotka yrittivät estää tuomasta lapsia hänen luokseen. Aikuisten tullessa omasta aloitteestaan heidän motiivinsa eivät ole välttämättä puhtaat kuten lapsien, koska heidän ymmärryksensä ei ole samalla tavalla kehittynyt. Taivasten valtakuntaa ei omisteta niinkään ymmärryksellä, vaan uskolla. Siksi Jeesus myös sanoo lapsista, että Taivasten valtakunta on oleva heidän kaltaisensa. Miksi näin? Lapsi uskoo, mutta aikuinen järkeilee.

      ”Tahdotteko Jumalan avulla pysyä lujina tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia?” Tahdon!

    • Kosti,

      Mainitsin pappislupauksen, jossa sitoudutaan sakramenttioppeihin, sakramentaaliseen pelastukseen.

      Jeesuksen lapsiin suhtautuminen ja heidän vanhurskautuksensa, tulee mielestäni, selkeästi ilmi, ”sillä sen kaltaisten on Taivasten Valtakunta”. Lapset ovat todellisesti Taivasten Valtakunnassa. Esimerkki on täydellinen.

      Motiivi on aina tahdon asia. Lapsella ei ole mitään käsitystä kasteesta, hän on motiivi-vapaa, hän on täydellinen. On kysymys tilasta, mikä ei tarvi ”metanoia’a”.

      Toisaalta tätä pohdintaa ei tarvi, jos uskoo niinkuin on kirjoitettu, Sanassa, ei ’tunnareissa’.

    • Reijo,

      Viittaat kirjoitetuun sanaan, Raamattuun. Eikö juuri sieltä ole löydettävissä nuo Jeesuksen itsensä astettamat sakramentit. Kaste ja ehtoollinen. Sana liittyy aineeseen. Näin ”näkyvä sana” välittää meille Kristuksen armon ja pelastuksen lahjan.

      Kaste onkin juuri siksi armoliitto, kun Jumala ottaa lapset omikseen ilman mitään heidän ansiotaan tai ilman heidän kehittynyttä ymmärrystään. Vaikka onkin kysymys tilasta, joka ei tarvitse “metanoia’a” he ovat kuitenkin perisyntiin sidottuja. Kasteessa heidät puetaan Kristuksen vanhurskauteen. Toivottavasti sitten myöhemmin heitä opetetaan myös pysymään Kristuksen sanassa.

    • Lapset eivät ole vapaita rakentavista ja tuhoavista motiiveista. Lapsenomaisuus ei tarkoita viattomuutta vaan riippuvuutta vanhempien hoivasta ja ohjauksesta. Hengellisessä mielessä se tarkoittaa, että myöntää olevansa kaikessa Jumalan hyvyyden varassa.

  4. Lopulta on mentävä Raamattuun ja sieltä löytyy kasteelle merkitys, joka valaisee, jos haluaa ymmärtää ja ottaa vastaan. Kaste ja usko ovat nimittän samaa, kuin puhuttaisiin ”silmästä ja näöstä” ei ole olemassa toista ilman toista.

    Eli vesi on vain vettä, mutta kun ihminen kastetaan Kirkossa, Sanan läsnäollessa niin silloin vedessä on AINA mukana usko. Vesi ja Henki. (Vesi ja Henki ovat alkukielessä yhdessä, eli ei ole olemassa vain vesikastetta ja erikseen Henki kastetta) Jeesus itse sanoo: ”joka ei synny vedestä ja Hengestä” nämä ovat siis aina yhtä ja yhdessä.

    Ilman uskoa ei ole myöskään Kristillistä kastetta. Jokaisen uskovan kaste on siis oikea, olkoon kastettu vauvana, lapsena tai aikuisena, kunhan on Jeesuksen opetuksen mukaan: ”Kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” ja opettamalla heitä.

    Nyt joku tietenkin kysyy, voiko vastasyntynyt uskoa ja näin ollaan menetetty jo koko asia…

    Onko meistä joku joka kieltää sen, etteikö Jumalan Henki olisi kasteessa läsnä, kun lapsi kastetaan ja asetetaan Sanan alle?

    Jos joku sanoo, että lapsi ei ymmärrä, niin voin varmuudella sanoa, etteivät aikuisetkaan ymmärrä, ellei opeteta. Mikä ero on kastetulla aikuisella, joka ei ymmärrä, kuin lapsella joka ei ymmärrä? Ei ymmärryksen puute tee kastetta ja uskoa mitättömäksi, vaan epäusko. Este on aina ihmisessä eikä Jumalassa, sillä ihmiset eivät usko. Kaste on ihmistä varten, eikä niin, että ihminen on kastetta varten.

    Kaste ja Usko pitävät yhtä, kuten vesi, veri ja Henki.

    ”Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
    Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
    Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.”
    1.Joh.5:10-12

    • Paajanen. En millään tavoin moiti ”oppineiden” välisiä keskusteluita ja termien viljelyä asian tiimoilta. Niitä on mielenkiintoista lukea. Kansanomaisuudet monenlaisten teologisten pohdintojen välillä ovat virkistäviä tuulahduksia. Ns. selvästä sanasta on on monenlaisia tulkintoja. Onko se sana sittenkään niin selvä? Ajan edetessä ”lauma” on saatu todella hajalle.

      Teologien välisten keskustelujen kohdalla on joskus myös vaikea pysyä perässä, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Blogeilla syntyy myös tahattomia väärinymmärryksiä.

  5. Kiitos Kari kommentista.

    Kuten totesit: ”Taitaa riippua herätysliikkeestä tai muun porukan shibboletista, mitä termiä käytetään ns. uskoon tulosta.”

    Apostoli Paavalin kokemusta voidaan mielestäni luonnehtia äkkiherätyksesi tai uskoontuloksi (Paavali teki mielessään myös kaiketi parannusta), kun maahan syöstynä hän kuuli äänen: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua,? Kysymykseen ”kuka olet Herra” Paavali sai vastauksen: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat” Tämä lain saarna on täytynyt olla kuin ruoskan isku Paavalin sielussa, joskin heti perään Jeesuksen sanoissa loistaa armo, joka ilmaistaan tuossa tekstissä: ”Mutta nouse ja mene…..” Paavalille nuo sanat kuitenkin olivat korvien suhinaa.

    Paavalin on täytynyt sokeutuneena olla sielussaan suuressa synnin tuskassa muistellen, mitä oli tullut tehtyä. Ei Jeesus häntä heti lohduttanut armollaan, vaan vasta kolmen päivän perästä, kun Paavali katuvana rukoili Jumalan armoa, kuten Herra sanoi: ”Katso hän rukoilee.”

    Arvelisin, että Paavali mietti ja rukoili mielessään, että onkohan armo minulle enää mahdollinen, kun olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Jumala on minuun niin vihastunut, että silmieni valokin on kadonnut. Paavali oli kuin Joona valaan vatsassa, kunnes Ananias astui sisään. Paavalin silmät aukenivat, Pyhä Henki herätti uskon ja Paavali otti kasteen. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu ja Kristuksen vanhurskaus puetaan hänen päällensä. Ansaitsematon armo peitti Paavalinkin syntien paljouden, tuon Herran apostolin, joka itsessään oli heikko mutta Herrassa väkevä.

  6. Otetaan tähän se, mitä luterilainen kirkko opettaa pelastumisesta, kasteesta ja uskoon tulosta.

    uterilainen kirkko opettaa, että Jumala tekee ihmisen osalliseksi Kristuksen ansaitsemasta pelastuksesta eli vanhurskauttaa kahta välinettä käyttäen. Antava tai tarjoava väline on Jumalan sana, johon luetaan (ensisijaisesti) julistettu sana sekä näkyvä sana eli sakranentit, varsinkin kaste mutta myös ehtoollinen. Niissähän on sana mukana! Tietenkään ei suljeta pois luettua Jumalan sanaa ja sisällytetään julistettu sanaan myös esim. synninpäästö. Vastaanottava väline ihmisen puolelta on aina usko joka kohdistuu Kristukseen sekä niihin armolupauksiin, jotka sanassa on. Tämä usko on sekä ”ehto” että ennen kaikkea Jumalan itsensä vaikuttama lahja.

    Ratkaisukristillisyys on oikeastaan ”vieraslaji” joka on eri muodoissaan pesiytynyt luterilaiseen kirkkoon 1800- luvun ja varsinkin 1900-luvun yhteiskristillisyyden vaikutuksesta. Pointti on se, että ihminen ei voi omasta voimastaan ja tahdostaan tulla Kristuksen luo ja uskoa Häneen vaan uskon saa aina aikaan Pyhä Henki em. armonvälineiden välityksellä.

    Luterilainen kirkko on aina – aina viime vuosikymmeniin asti – ollut syvästi tietoinen siitä, että lapsina kastetut ja kaikki uskovat voivat ihan oikeasti joutua myös ”katkolle” uskonelämässään ja tarvitsevat uutta alkua. Sekään ei tietysti tapahdu omasta voimasta. Luther puhuu tästä Ison katekismuksen kasteosion lopussa. Svebiliuksen katekismus, jota käytettiin maassamme aina 1800-luvun lopulle, opetti niin ikään, että kasteen armosta eri syistä langenneet voivat luottaa siihen, että Jumala ottaa katuvat ja uskovat takaisin. Termi kasteen liitto tarkoittaa juuri tätä Jumalan armollista uskollisuutta meitä kohtaan.

    Luterilainen herätyskristillisyys puhui tältä pohjalta jokapäiväisestä parannuksesta (tunnustetaan synnit ja turvaudutaan Jeesuksen armoon) sekä ns. Suuresta parannuksesta, jossa kastettu, mutta Jumalasta eroon joutunut ihminen, kääntyy uudestaan Jumalan puoleen. Tästä tapahtumasta on sitten käytetty eri nimiä: uskoon tulo, uudestisyntyminen, parannuksen teko, kääntymys. Paras termi on juuri parannus tai kääntymys, koska uudestisyntyminen on lähtökohtaisesti kertakaikkinen tapahtuma.

    Sitten Pyhän Hengen työtä ja vaikutuksia kuvattiin tarkastikin ns. armonjärjestyksen avulla. Ja aika tavallista oli että tehtiin ero pelastuksen ja sen lopullisen päämäärän eli taivaallisen autuuden saavuttamisen välillä.

    Kirjoitin tämän, jotta kukaan ei luule, että luterilainen kirkko js erityisesti sen oppi kasteesta olisi jonkinlainen hengellisesti kuolleen kristillisyyden pesä.

    • Aiheesta kiinnostuneille: ylläoleva on pitkälti otettu 1800-luvun eniten käytetystä lukion oppikirjasta.

    • Niin, nyt puhutaan SKP:sta. Eli siitä, kuinka pelastutaan synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.

  7. Tulee vaan mieleen kuinka itsekeskeistä usko voi olla eli kaikki kohdistuu omaan minään, siis edellä väitetään Jeesuksen tehtäväksi syntien anteeksi antaminen.

    Siis tuliko Jeesus todella siksi että ihmiset saavat elää synnissä ja lähimmäisistä välittämättä ja saavat kaiken anteeksi ”kasteenarmosta”?

    Jeesus tuli parantamaan ihmisiä että nämä voisivat seurata Häntä, sokea saa näön kuuro kuulon, Jumalan rakkaus vuodatetaan uskoviin Pyhän Hengen kautta. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.

    • Pasanen. ”Siis tuliko Jeesus todella siksi että ihmiset saavat elää synnissä ja lähimmäisistä välittämättä ja saavat kaiken anteeksi “kasteenarmosta”?”

      Vastaus: Ei tullut. Kristus ei ole antanut lupaa tehdä syntiä. Mitä on synti? Synti erottaa meidät Jumalasta sekä toisista ihmisistä. Jos täytämme 10 käskyä, emme pahoita Jumalan mieltä emmekä riko lähimmäistämme vastaan.
      Herramme osoitti mm. kuinka ihminen rikkoo kymmentä käskyä vastaan sanoessaan: ”Ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset, riidat, aviorikokset jne.”
      Siis, ulkonaisten, nähtävien syntien lisäksi myös pahat ajatukset ja hyvän tekemisen tekemättä jättämiset ovat syntiä. Jeesus ei anna lupaa tehdä syntiä. Tätä Jeesus opettaa kasteen saaneelle: ”ja opettamalla pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt (vaatinut) teidän pitää. Täytyy siis pitää kaikki, mitä Herramme meiltä vaatii!

      Jos Pasanen ei Herran vaatimusta täytä, mitä pitäisi tehdä? Vastaa Pasanen sinä vuorostasi. Jos jotenkin kävisi niin, että Pasasella olisi joku Jumalan lakia rikkova ajatus mielessäsi ja lankeaisit syntiin, mistä apu?

      Älä Pasanen vääristele Kristuksen oppia. Kristus ei anna Raamatussa missään kohtaa lupaa synnin tekemiseen. Kristus tuli sovittamaan meidän syntimme. Kaste ei anna lupaa tehdä syntiä. Tämä koskee myös Vapaakirkossa kastettuja, sinuakin.

    • Ari Pasanen. Vastasin kysymykseesi: ”Siis tuliko Jeesus todella siksi että ihmiset saavat elää synnissä ja lähimmäisistä välittämättä ja saavat kaiken anteeksi “kasteenarmosta”?”

      Vastaukseni on edelleen: Ei tullut.

      Vedä vähän henkeä ja lue edellinen koko vastaukseni uudelleen ajatuksella. Tee sitten lisäkysymyksiä, jos asia ei tule selväksi. Kiitos!

    • Pasanen. Et ymmärtänyt vastaustani. Se saattaa johtua siitä, että sinulla on sellainen käsitys, että olet täydellinen uskovainen, koska olet omasta mielestäsi tehnyt täydellisen parannuksen?
      Muita uskovaisia ei ehkä sinun mielestäsi ole olemassa kuin sinä?

      Lue tarkkaan, mitä aikaisemmin kirjoitin Jeesuksen opettavan ihmisen sydämestä. Jeesus vaatii lisäksi: ”olkaa täydelliset, niin kuin teidän Taivaallinen Isänne on”.

      Jos et tätä Jeesuksen käskyä täytä, niin sinun muilta vaatima parannuksen teko on riittämätön myös sinun osaltasi, vaikka kuinka väittäisit tehneesi täydellisen parannuksen. Oletko täydellinen? Jos et ole, niin mistä sinä saat avun Jumalan edessä?

      Vastaan silti edelleen kuten aikaisemmin: Kaste ei anna lupaa synnin tekemiseen. Lopeta jo saman asian väittäminen. Kukaan näillä blogeilla ei mainitsemaasi lupaa anna, vaikka näin jatkuvasti esität asian olevan.

Kirjoittaja