Pelastaako kaste
Käsittelen tässä kirjoituksessa kastetta vain tästä pelastuksen näkökulmsta: pelastaako kaste. Lähtökohtana on Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumin (16:15-16) mukaan: ´Ja hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskooo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.´ --- Selityksen (´Raamattu korjauksin ja selityksin, 1987´) mukaan ratkaisevaa ei ole näiden kahden aikajärjestys: kastettu ja tullut uskoon tai tullut uskoon ja kastettu.
Lainaan tässä erään lehden pääkirjoituksen ajatuksen siitä, miten usko tulisi ymmärtää: ´Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylössnousseen Jeesuksen kanssa. Tämä tapahtuu aina Jumalan sanan kautta. Usko on Jumalan puheen ja lupausten totena pitämistä, mutta ei ainoastaan totena pitämistä, vaan myös sydämen luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajana ja Herrana.´
Mainitsemassani lehdessä kirjoitetaan myös väärinkäsityksestä, jonka mukaan ´tullakseen Jumalan yhteyteen täytyy olla uskonnollinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta´.
´Katolisen kirkon katekismuksen´mukaan kristityksi on tultu apostolien ajoista lähtien kulkemalla initiaation tietä. Tämä tie voidaan katekimuksen mukaan kulkea joko nopeasti tai hitaasti, mutta sen täytyy kuitenkin aina siältää eräitä olenaisia elementtejä: Jumalan sanan julistaminen, evankeliumin omaksuminen, joka johtaa kääntymykseen, uskon tunnustaminen, kaste, Pyhän Hengen vuodattaminen ja pääsy eukaristian (ehtoollinen) yhteyteen.
Lars Levi Laestadius toteaa suomennetun pääteoksensa (alkukielinen teos ´Dårhushjonet en blick i nådens ordning´) mukaan: ´Kaste pelastaa synnistä ja (iankaikkisesta) kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.´ Laestadius viittaa suoraan Lutheriin. Kts. seuraava kappale.
Vrt. Lutherin teksti Vähäkatekimuksessa: ´Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, JOTKA USKOVAT JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET. Luther kirjoittaa myös, mitä kaste merkitsee: ´Se merkitsee sitä, että vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja ja parannuksessa upotettava.....sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.´
Sekä Luther että Laestadius toteavat, että kaste ilman uskoa ei pelasta. Luthe toteaa, että ´kaste antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset´. Laestadius toteaa kirjassaan, että ´kaste sen paremmin kuin ehtoollinen ei ole ´opus operatum´ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa´.
Palataan vielä blogin alussa olevaan Raamatun kohtaan (Mark.16:16) nyt uudemman käännöksen mukaan (Jumalan Pyhä Raamattu, 2014): ´Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen.´
(Mikä on kadotus? Sekä Katolisen kirkon katekismuksesta että Ev.luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista löytyy hakusanat/otsikot sanalle Helvetti. Otsikoiden kautta löydetään Raamatun kohdat, joissa puhutaan iankaikkisesta kadotuksesta. - Kadotuksesta mahdollisesti blogi myöhemmin.)
62 kommenttia
”Menkää ja tehkää kaikki minun oppilaikseni kastamalla ja opettamalla…” Näinhän kirkko tekee. Tulemme siis kasteen ja opetuksen kautta oppilaiksi, mutta opimmeko me mitään? Jotta oppi menee ns kaaliin ja usko syntyy, tarvitaan Pyhää Henkeä. Hän tulee jos me annamme luvan emmekä vastustele. Olisiko tässä asia yksinkertaistettuna?
/Kosti Vasumäki 10.06.2020 13:46 Reijo,
Viittaat kirjoitetuun sanaan, Raamattuun. Eikö juuri sieltä ole löydettävissä nuo Jeesuksen itsensä astettamat sakramentit. Kaste ja ehtoollinen. Sana liittyy aineeseen. Näin “näkyvä sana” välittää meille Kristuksen armon ja pelastuksen lahjan.
Kaste onkin juuri siksi armoliitto, kun Jumala ottaa lapset omikseen ilman mitään heidän ansiotaan tai ilman heidän kehittynyttä ymmärrystään. Vaikka onkin kysymys tilasta, joka ei tarvitse “metanoia’a” he ovat kuitenkin perisyntiin sidottuja. Kasteessa heidät puetaan Kristuksen vanhurskauteen. Toivottavasti sitten myöhemmin heitä opetetaan myös pysymään Kristuksen sanassa./ ————
Kosti,
Raamatussa on kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan. Se on yhtäkuin Kristuksessa meillä on kaikki. Tähän vielä lisää, “ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Kaste ja ehtoollinen ovat ainoita ihmisen ‘töitä’, eli ne on Jeesus asettanut seuraavasti:
vesikaste, julkinen niinkuin se on mahdollista,
Apt.2:41 “Jotka nyt ottivat hänen (Pietarin) sanansa (kr. asmenos=ilolla, vapaaehtoisesti. Tämä sana on poistettu kaikkien sakramentti-autuutusta opettavien kirkkojen Raamatuista) vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.”
Näin tapahtui, koska noudatettiin Jeesuksen käskyä julistaa parannusta, uskoontuloa, ja sen tapahduttua he noudattivat järjestyksessä toista Jeesuksen käskyä, eli kastoivat uskoontulleet. Kaikki osapuolet tiesivät mitä olivat tekemässä ja oitis koko heidän olemuksensa, Pyhän Hengen vaikutuksesta todisti, oli tietoinen, tiesi, vaikkei ymmärtänyt kokonaan, ei järjen kautta, vielä, mitä oli tapahtunut.
Nämä uskoontulleet janosivat totella Jeesuksen käskyjä, mikä jo heti oli merkki siitä kenen seuraajiksi he alkoivat.
Yhdessä he sitten leivän ja viinin nauttimisella muistelivat, muistuttivat itselleen ihmiskunnan historian suurimmasta tapahtumasta, kaikkien ihmisten sovituksesta.
Vain kerran tullaan uskoon ja sitä, miksi tätä uudestisyntymistä Ylhäältä Jeesus käski uskoontulleitten muistaa, kun he uskovina kokoontuivat. Leipä ja viini oli Jeesuksen asetus, tavalle kuinka muistuttaminen, muistelu tulisi tehdä.
Mielestäni sakramenttioppi ei löydy Raamatusta, koska sen sanotaan vaikuttavan autuuttavasti. Se on ihmisten lisäys tai oikotie eli lihalle helppo tie. Löytyy kyllä Raamatun ulkopuolelta. Eli liha on sen säätänyt ja niiden kautta vain liha “vanhurskautuu”, mikä on sula mahdottomuus. Kuoletettavaksi, alistettavaksi ja viimein tuhoutuvaksi elementiksi päätyvä ei tule kelvolliseksi Jumalan edessä. Eli sakramentteja ei Raamatusta löydy. Silti kirkot, RKK ja evlut voivat näin opettaa “itseymmärryksensä” kautta ja siihen voidaan turvata kuolemaan asti, muttei sen jälkeen.
Reijo,
Ihmettelen hieman sitä, että toteat kasteesta ja ehtoollisesta, että ”ne ovat ainoita ihmisen ”töitä”, jotka Jeesus on asettanut. Minun ymmärrykseni mukaan Jeesus on paitsi ihminen, myös ainoasyntyinen Jumalan Poika. Näinollen sakramenttien asettamisella on Jumalallinen perusta.
Hieman ihmettelen sitä, kun toteat, ettei ”sakramenttioppia löydy Raamatusta, koska sen sanotaan vaikuttavan autuuttavasti.” Ajattelen, että kaikki, mitä Kristus sanoo on suorastaan autuuden perusta. Ei Jeesus mielestäni lavertele turhia asettaessaan sakramentit.
Viittaat myös tuohon (Apt.2:41). En itse näe suoranaisesti ongelmaa siinä, että Pietarin sana otettiin ”ilolla” vastaan, vaikka en huomannut, että kreikkalaisessa tekstissä näin todettaisiin.”Hoi men oun apodexamenoi ton logon autou ebaptisthēsan..” (biblehub.com/hebrew/).
Juutalaiset saivat siis piston sydämeensä, kun Pietari julisti heille lakia Kristuksen ristiinnaulitsemisesta. Laki osoittaa kyllä synnin mutta se ei vanhurskauta. He siis katuivat, kun he sanoivat apostoleille. ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän.” Pietari ohjaa heidät Jeesuksen asettamaan kasteen sakramenttiin, että he saisivat Pyhän hengen, joka vaikuttaa uskon ja syntienanteeksiantamisen. Katumus ei siis ollut noiden 3000 hengen vanhurskauttamisen vaikuttava syy, vaan armo
Näin kävi kolmelletuhannelle hengelle. Näinhän kävi myös Paavalille. Pyhä Henki herätti hänessä uskon ja hän otti heti kasteen. Jos näin kävi aikuisille, niin miksi lapset pitäisi sulkea pois kasteen armosta? Minä en vaan sitä ymmärrä. Ilman Pietarin julistusta kaikki 3000 olisivat pysyneet vapaaehtoisesti syntiinsidotun tahtonsa vankina. Ymmärrän kyllä lähtökohtasi. Oma ajatteluni menee kuitenkin hieman toista linjaa.
On varmasti totta, että ensimmäiset Kristukseen kastetut olivat aikuisia miehiä, mutta pitäisikö siitä tehdä se johtopäätös, ettei esim. naisia kasteta? Tuo mainittu 3000 sielua ei erittele mitään, saattoi siis olla, että joukossa oli myös naisia ja lapsia… En tiedä. Toisin ei tiedä kukaan muukaan.
Eli yhteenvetona voi todeta Kostin osuvan oikeaan, kun kirjoitti: Syntisen katumus ei ollut vanhurskauttamisen syy, vaan Jumalan Armo Kristuksessa.
Kun vanhemmat antavat kastaa lapsensa Kristukseen, he tekevät oikein ja varsinkin, jos he opettavat lapsille heti alusta asti mitä elämä Kristuksessa on, Armahdettuna ja Jumalan anteeksiantoon luottaen Kristuksen tähden. Jos ihmisiä kastetaan vain tavan vuoksi, on sekin parempi, kuin ettei kasteta lainkaan. Kristityksi tullaan ja synnytään Veden ja Hengen kautta.
Miten kaste ja opetus sitten vaikuttaa ihmisessä ja pyhittää ihmisen, on loputakin Korkeammassa kädessä. Mitä voi ihminen lisätä valmiiseen työhön? Vai vieläkö ihmisen pitää tehdä jotain? Mikä on tuo riittävä työ? Raamattu kun opettaa, että kaikki pyrkimyksetkin lisätä jotain Kristuksen Armoon, ovat Jumalan pilkaamista ja tekopyhyyttä.
Nyt on hyvä ymmärtää, että Usko nimenomaan jättää lapsen Jumalan Hyvän tahdon varaan kasvamaan. Armo käy oikeuden edellä ja tämän oppiminen ei ole kovin helppoa ihmiselle, joka on opetettu syyn ja seurauksen lakia kunnioittamaan. On hyvä toimia lain mukaan aina, mutta samalla muistaa, ettei sen kautta saada Pelastusta synnistä, joka niin helposti kietoo ihmisen pauloihinsa.
Päätös on: Ihminen vanhurskautetaan yksin uskon kautta. Armon päälle, ei voi tulla kuin Armoa.
”Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh.1:16-17
”Vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja synnistä. ”
Jokainen kuolee kuitenkin, ja suomen sana Perkele tulee slaavien jumalasta Perun Perkunos , joka tarkoitti taivaan jumalaa, Ukkosen jumalaa. Kaste siis vapahtaa Jumalasta.
Ja syntiä ei sellaisenaan ole olemassa, vaan ihmiset saavat sen aikaa tekemällä jotakin joka on petoksen kaltaista. sanoo Maria evankeliumissaan. Ja vanha laulu sanoo: Älkää te toisianne pettäkö ja suremahan jättäkö.
Ilmoita asiaton kommentti