Pekka Kivekäs: Sylvian joululauluun tarjolla lisäsäkeistö
Kirjahyllyyni on kulkeutunut Zacharias Topeliuksen Ljungblommor-runokokoelma vuodelta 1880. Siitä löytyy mm. useiden Sylvia-laulujen sarja vuosilta 1853-55. Tunnemme niistä ainakin kaksi, Kesäpäivä Kangasalla -laulun ja Sylvian joululaulun; useita muitakin on sävelletty.
Sylvialla Topelius tarkoitti kesiemme parhaita laululintuja, joista useimmat hänen mielestään kuuluivat Silvia-sukuun eli kerttuihin. Hän ei määrittele, mikä kertuista laulaa esimerkiksi Sylvian joululaulua. Arvellaan, että se olisi Silvia atricapilla eli mustapääkerttu.
Topelius sijoittaa Sylvian laulamaan joululauluaan Sisiliaan, Etnan läheisyyteen. Soitin vuosia sitten Helsingin yliopiston ornitologeille kysyäkseni, talvehtiiko mustapääkerttu tosiaan Sisiliassa. Minulle vastattiin hieman naureskelleen, että nyt on kyllä satusetä erehtynyt – mustapääkerttu talvehtii Välimeren eteläpuolella, esim. Marokossa.
Olkoon niin – Topelius joka tapauksessa laulattaa Sylviaansa Sisiliassa, vaikka ei ollut itse siellä käynytkään. Laulun loppuun hän on merkinnyt runon syntyajan, 24 Dec. 1853 – siis jouluaaton tuona vuonna.
Huomasin laulua lukiessani, että siinä onkin ollut neljä säkeistöä. Martti Korpilahti on suomentaessaan jättänyt yhden niistä pois. Tauno Väinölältä opin, että eräät muut runoilijammme ovat suomentaneet koko laulun, mm. Elina Vaara. Huomasin Taunon lähettämästä Vaaran suomennoksesta, että se oli sanatarkka, mutta ei istunut Karl Collanin kolmijakoiseen sävelmään lainkaan niin hienosti kuin Korpilahden teksti.
Päätin suomentaa Korpilahden pudottaman säkeistön, kolmannen. Tässä se tulee:
Lyö aallokko rantaan kuin vaahtoisa vyö.
Kohti Etnaa kun taas katselen,
on haudalta kaikonnut murhe ja yö,
ja ruusut jo siunaavat sen.
Näin mullassa nukkuu mies kaukaisen maan,
ei milloinkaan päästä hän voi Pohjolaan,
ei kuulla sen joulusta laulettavan –
siis soikoon se laulussa nyt Sylvian.
Laulunsa laulajien isänmaanrakkautta kasvattaakseen Topelius sepitti siihen tarinan Sisiliaan haudatusta maanmiehestään. Hän oli syvästi huolissaan meneillään olleesta Krimin sodasta ja Suomen, Venäjän pienen suuriruhtinaskunnan, asemasta suurvaltojen puristuksessa.
Hieno, isänmaallinen joululaulu – vaikka satusedän ajatus siinä lipsahtaakin. Mitäpä näet Sylvia-parka osaisi Pohjolan joulusta laulaa – eihän se jouluna täällä ole ikinä ollut, vaan sanotaan nyt vaikka Sisiliassa!
Syvia-lisä on vapaasti käytettävissänne, olkaa hyvät!
Pekka Kivekäs
4 kommenttia
Lintu oli sielun symboli jo muinaisille egyptiläisille. Ruumis on sieleun häkki, josta sielu vapautuu vasta ruumiin kuollessa. Muta elävänkin ihmisen sielu voi olla yhtäaikaa ruumiiseessa kahlittu mutta hengessään vapaa, jos sille annetan siihen mahdollisuus. Kaappilinnuille ei anneta…
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
YKSI KERRALLAAN -vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.
Eipä tuo Sylvia-parka siellä Sisiliassa vapaaehtoisesti asustellut. ”Där borta i taket, där hänger han än, den bur, som har fångat min trognaste vän, och sången har tystnat i fängelseborg…” Kerttu oli muuttomatkallaan joutunut ansaan ja päätynyt häkkilinnuksi.
Ilmoita asiaton kommentti