Patriarkka ja Putin rajalla

Ukrainan kriisi vie Venäjän ortodoksisen kirkon ja kremlin ideologiat väistämättä törmäyskurssille.

Vladimir Putin piti Krimin kaappauksen jälkeen kremlissä (18.3.2014) linjapuheensa duuman, liittoneuvoston ja alueiden johtajille. Paikalla oli koko Venäjän johto in corpore, lukuun ottamatta patriarkka Kirilliä. Patriarkka oli poissa, koska ei hyväksy Putinin Ukrainan politiikkaa.

Venäjänkään johtajat eivät pidä siitä, jos kirkko ei pysy ulkopoliittisessa ruodussa. Tsaaria tai puoluejohtajaa arvostelevista piispoista on tullut Venäjällä helposti marttyyreja: Iivana Julma tapatti metropoliitta Filipin (1569), Katariina Suuri eliminoi (1764) metropoliitta Arsenin ja Lenin ammutti (1923) metropoliitta Venjaminin.

Ukrainan kriisi on vienyt patriarkan ja presidentin ideologiselle rajalle. Aiemmin kirkon ja kremlin yhteinen ideologia "venäläisen sivilisaation" varjelemisesta on jakautunut kahtia: Putin tukeutuu "venäläiseen", kirkolle jää "sivilisaatio".

Patriarkka Kirill on ollut viisi vuotta Venäjän Richelieu ja kirkko on pysynyt Venäjän eniten luottamusta nauttivana instituutiona. Patriarkka johtaa Moskovan patriarkaattia, joka  on monin verroin isompi entiteetti kuin Putinin Venäjä. Kirill on kommunismin kauhut kokenut ortodoksipiispa, Putin vastapuolen entinen KGB-upseeri.

Kirkon ja kremlin suhteiden viilentyminen on totta. Kirillillä on Ukrainassa pelissä paljon isommat panokset kuin Putinilla. Jos Putin jatkaa Ukrainan pilkkomista, menettää Kirill Ukrainan ortodoksit, mikä on puolet koko Moskovan patriarkaatin jäsenistöstä. Arvovallan mureneminen näkyy jo, sillä Latvian presidentti perui patriarkan toukokuuksi kaavaillun vierailun.

Onneksi Venäjän historia on pitkä. Aina ennenkin "venäläisen" retoriikan jälkeen seuraa hienovaraisemman, rauhallisemman ja argumentoidumman johtajuuden aika. Se näyttää, että imperiumissa elää myös "sivilisaatio".

Venäjän kirkko valmistautuu jo aikaan Putinin jälkeen.

5 kommenttia

  • Olli Lehto sanoo:

    Onko elämää Putinin jälkeen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Vaahtoranta sanoo:

    Toivoa herättävä kirjoitus!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Liisa Ahti sanoo:

    Oli mielenkiintoinen tietoisku. Vanha historianopettaja tietää jotain tuosta hallitsijapuolesta, mutta tuo kirkollinen puoli ei ole luterilaisella yhtä hyvin tiedossa. Mediasta saa helposti käsityksen ortodoksisesta kirkosta Putinin käsikassarana. Kiitos, Jyrki Härkönen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Pulkkinen sanoo:

    Venäjä ilman kirkkoa olisi hirvittävä paikka. Suomalaiset vapaa-ajattelijat ja heidän siipeilijänsä sulkevat silmänsä itärajamme takana olevalta postateistiselta yhteiskunnalta ja siitä, mitä taatusti sekulaari yhteiskunta sai aikaan rajanaapurissamme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Putin ei ole voittaja, vaikka hän näin saattaa luulla. Jumalan Valtakunta voittaa aina ja lopullisesti. Jumalaa rukoilevat ihmiset ovat aina Voittajan puolella, vaikka heidät tapettaisiin. “Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto” (Fil.1:21), kirjoitti Paavali, josta myös tuli marttyyri. Lopulta on aina tärkein kysymys, missä joukossa me kukin seisomme. Jeesuksen pyhä sovitustyö Golgatalla ja Hänen ylösnousemisensa kirkkaus pääsiäisaamuna kertovat, että Hän on maksanut syntivelkamme. Tämän armon sydämen uskolla omistaen ja siinä eläen olemme aina Kristuksen voittosaatossa (2Kor.2:15) niin tässä kuin tulevassa elämässä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jyrki Härkönen
    Jyrki Härkönen

    Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit