Pässiä syöttämässä
Vuosia sitten ensimmäinen lapsenlapsi oli 2-3 vuotias. Vierailimme eräällä kotieläinpihalla. Siellä oli paljon nähtävää ja uusia elämyksiä. Siellä oli kaikenlaisia eläimiä aasista kanoihin. Siinä oli siankarsina ja lammaskarsina ihan vierekkäin siis ulkona. Siinä lammaskarsinan luona oli mukava yksityiskohta. Siinä oli iso vati täynnä porkkananpalasia niin, että lapset saavat syöttää niitä niille lampaille. Lammaslaumassa oli tietenkin monenkokoista lammasta ja sitten myös sarvipää pässi. Lapsenlapsi halusi syöttää niitä lampaita. Siinä oli lähellä muutama pieni lammas ja hän ehti syöttää muutaman palasen kunnes pässi huomasi asian ja saapui paikalle. Se hääti pienet lampaat pois ja söi kaikki palaset itse. Pian myös syöttäminen loppui. Jäin mietteisiini asiasta.
Voisiko tuota näkymää verrata kristikuntaan? Kaikki ovat omissa karsinoissaan eikä sika ja aasi kohtaa koskaan toisiaan. Samassakin karsinassa parhaat palat syö lihavin ja pitkäsarvisin pässi. Vahvemman valta on tullut myös hengellisyyteen. Raamatun aikoihin joku maa voi valloittaa koko tunnetun maailman. Kun sitten valloituksen jälkeen suoritukseen tyytyväisinä aletaan veltostua ja vääränlainen turvallisuuden tunne valtaa. kunnes jossain toisen ylivalta alkaa jurppia, silloin kootaan kapinallista armeijaa ja taas alkaa valtaukset. Tätä kierrettä on eletty tuhansia vuosia. Herätykset ovat tulleet ja tuoreuttaneet maan, mutta synnin rikkaruohot ovat useasti tukahduttaneet hyvän kasvun ja rikkaruohot ovat alkaneet näyttää kauniimmalta kuin alkuperäinen kylvö.
Mieleen tulee linja-automatka Venäjän puolelle N-liiton romahtamisen jälkeen. Siinähän oli hämminkiä sen suhteen, että kuka nyt viljelee niitä valtavia plantaaseja. Siellä oli kymmenien hehtaarien suuruiset pellot keltaisessa kukassa. Retkikuntaan kuului pari kasvitieteilijään yliopistomaailmasta. Kysyin heiltä, että mitä se pelto kasvaa? Sain vastaukasen: Valitettavasti se on rikkaruohoa. Se oli yllättävän saman näköistä rypsiviljelmän kanssa. Olemmeko kadottamassa ymmärryksen aidon nisun ja rikkaviljan väliltä?
8 kommenttia
Siis vanhenen…
En ihan päässyt kärryille vieläkään. Taustaani en kiellä. Olen ollut mukana Esikoislestadiolaiset ry:ssä noin 50-vuotiaaksi. Nyt olet täyttänyt 75 vuotta joten olen ollut irti enemmän tai vähemmän yliu kahdenkymmenen vuoden ajan. Perusperiaatteista en ole luopunut. Raamattu on kaiken opin, opetuksen ja opettajien mittapuu, tämä on puhdasta luterilaisuutta. ja näinollen kirjattu Lutherin sanomaksi. Minulle avioliitto on miehen ja naisen välinen. Sukupuolien hämärtäminen ei ole lopulta kenenkään etu. Sympatiani ovat köyhän kansan puolella, kun seuraan firmojen kehitystä ja irtisanomisia silloinkin, kun voitot ovat ihan kelvollisia.
Toimin nykyisin pienessä Agape-koti ry:ssä ja pidämme, että evankeliumi on kokonaisena käytettävissä. Kun aloimme viettää siinä yhteydessä ehtoollista ilmanyliopistosivitystä ja meitä moitittiin siitä, niin päätin erota kirkosta, koska kirkon ulkopuolella en tee syntiä siinä. Esikoisten ja Esikoislestadiolaisten asioiin en ota enää kantaa, koska ne asiat eivät minulle enää kuulu. Tämä nyt oli tätä sepustusta. Olen koittanut löytää sen nicoretten, joka vierottaisi minut täältä, mutta vielä on hakusessa. Hyötyä toiminnastani en ole havainnut.
Kiitos sydämellisesti. Se lämmittää, kun jokukin edes ymmärtää mitä yritän sanoa!
Meitä on paljon Lauri… Maan hiljaisia vielä enemmän.
Kirkon eliitin pitäisi pysähtyä ja kuunnella herkällä korvalla hiljaista kansaa ja mitä Jeesus sanoo kaikelle niille, jotka turhia pauhaavat: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”
Kirjoittaja
Lauri Lahtinen
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.
Lauri Lahtinen,
Lapsena punaorvoksi jääneen isoäitini kulttuuriperimän mukaisesti kiitän sieluni pohjasta teitä ”umpikonservatiivit”, jotka olette kaikin käytettävissänne olevin keinoin halunneet huolehtia siitä, että maanpäällisen vaelluksemme päämäärä pysyy selvänä. Me oleme saanet kasvaa Rakkauteen (agape) ja siinä elämämme myös fyysisen kuolemamme jälkeen jatkuu.
https://www.youtube.com/watch?v=g-h-DL0BlaI
Ilmoita asiaton kommentti