Oltiinpa Jeesus Nasaretilaisesta mitä mieltä tahansa, muutamat tosiasiat ovat yleisesti lukittuja. Ja ne kertovat todella merkittävästä miehestä.
Ensinnäkin Jeesus on historiallinen henkilö. Tämän lisäksi kenestäkään muusta puusepästä ei julisteta eikä pidetä seminaareja kaksi tuhatta vuotta kuolemansa jälkeen. Ja kolmanneksi: Kukaan muu käsityöammatin harjoittaja ei ole polkaissut ajanlaskua käyntiin(vaikka se nyt ei aivan syntymävuodesta lähdekään).
Sitten on meitä, joille Jeesus on Herra, Lunastaja, Vapahtaja, Opettaja ja Jumalan Poika. Ja kaikkea muutan, minkä Raamattu Jeesuksen rooleista ja tehtävistä kertoo. Kuunneltuani äskettäin kolme päivää omasta erinomaista Jeesus-opetusta, ploggaan keskusteltavaksi kaksi Jeesuksen meille kristityille antamaa mallia.
Jeesuksen nöyryys ja vaatimattomuus
Kaikki raamatunlukijat tietävät, että meillä on taipumusta korottaa itsemme. Jo ensimmäiset seuraajat, itse apostolit, kiistelivät useita kertoja suurimman tittelistä. Jeesuksen opetus on tehokas vielä nykyäänkin: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”(Mat18:3)
Jeesus antoi myös itse mallin nöyryydestä ja vaatimattomuudesta keskusteluun ”kuka-on-eka”. Pari Matteuksen lukua myöhemmin Sebedeuksen poikien kerrotaan laittaneen äidin asialle, jotta paalupaikka kahdentoista joukossa irtoaisi: ”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.”(Mat20:21)
Jaakob ja Johannes halusivat Jeesuksen johtamasta hallituksesta ilmeisesti parhaat salkut. (Mat19:28) Jeesuksen vastaus oli esimerkki vaatimattomuudesta, hän tunnusti, ettei hänellä ole valtuuksia Isänsä päättämiin asioihin: ”Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.”
Useita kertoja läpi evankeliumikertomusten Kristus korostaa alamaisuuttaan Isälle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.”(Mar10:18) ja ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään.”(Joh5:30) jne jne
Otammeko me vastaan Jeesuksen mallin ja noudatamme kehotusta: ”Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.”(Mat23:10)? Vaatimattomuus on todella kristillinen hyve.
Jeesuksen into puhua Jumalan valtakunnasta
Vapahtajamme vertasi Isänsä tahdon tekemistä ruokaan: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.”(Joh4:34) Jeesus tiesi poistuvansa taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen mutta lupasi olla Taivaallisena Työnjohtajana seuraajilleen, jotka jatkaisivat Jeesuksen työtä, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kertomista ”maan ääriin asti”. Ja tähän työhön hän valmensi seuraajansa.
Pilottihankkeeseen osallistuivat apostolit, jotka ohjattiin ”Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo” teemanaan ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”.(Mat10:7) Vaikka kohderyhmä oli Jumalan tuon aikainen omaisuuskansa, yksilöihin kohdistettiin mielenkiinto: ”Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka.” Opetusta siis tarjoiltiin runsaasti niille, joita Jumalan Pojan sanoma kiinnosti.
Kun Jeesuksen lähettämä yllätysvieras astui taloon, hän ”toivotti talon väelle rauhaa”. (jae12) Ja jos Jumalan valtakunnan kuninkaan alamaisuus ei jotakuta kiinnostanut, väkisin ei saanut yrittää: ”Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä.”(jae14) Suurta kansansuosiota ei ollut luvassa, pikemminkin ankaraa vastustusta ja innokkaita vastustajia. Jeesus lupasi työhön täydellistä apuaan ylhäältä ja rohkaisi: ”Älkää siis pelätkö ihmisiä.”(jae 26)
Miten sinä sovellat Jeesuksen ohjeistusta kertoa Jumalan valtakunnan hyvää uutista? Jotta niin voi toimia, tulee tietenkin ymmärtää, mikä tuo valtakunta on. Mikä ”Jumalan valtakunta” on sinun käsityksesi mukaan? Kysyn siksi, koska tiedän termille olevan monenlaisia tulkintoja.
Toivon kirjoitukseni herättävän keskustelua, jossa vaihdetaan ajatuksia eikä niinkään kamppailla siitä, ”kuka on suurin”. Jeesus kun ei selvästi tykkää semmoisesta.
Elias Tanni, täsäs tapauksessa Jumalan Pojalla viitattiin i.lmeisen selvästi smaan kuin Daavidin kuninkuuden yhteydessä Jumalan pojalla, eli se oli kuninkaallinen arvonimi. Jeeuksen vihki ’varjohallituksen’ kuninkaaksi nardus-öljyä, joka oli kuninkaallinen voiteluöljy, tarkoitukseen käyttänyt Maria M.
Kyllä. Sekä Daavid-suksessiolla että Jeesuksen jalkojen voitelulla on tärkeä osuus Jeesuksen tarinassa.
Jos Jeesus ei ole itse Jumala, niin uskomme on turhaa. Vain pelkkää sanahelinää. Mitää syntien sovitusta ei silloin ole voinut tapahtua Golgatalla. Jeesus on silloin myös historian suurin huijari.
Kuinka niin?
Vuosien pitkän prosessin tuloksena olen alkanut varovasti kallistua Pekka Pesosen esittämälle kannalle. Ellei kristinuskolla ole tarjota ihmiseksi tullutta Jumalaa, ei meillä ole mitään jakoa maailman katsomusten markkinoilla.
Elias, olen kuullut tuon useita kertoja. Mutta miten sinä perustelet Raamatulla sitä, että Jumalan piti kuolla? Kukas Jumalan olisi kuolleista herättänyt? Ja eikös Raamatun mukaan Jumala ole ollut aina immuuni kuolemalle eli kuolematon?
Olisiko se sittenkin ollut Jumalan ainutkertianen/ainokainen Poika, joka kärsi ja kuoli puolestamme?
Maailmankatsomusten markkinoista Mestarimme ei ollut kovinkaan innoissaan puhuttelipa niiden meklaria ”tämän maailman ruhtinaaksi”. Joten niillä emme me kristityt tule tänä maailmanaikana ikinä pärjäämään.
Idea on juuri siinä, että herättäessään Jeesuksen kuolleista Jumala sitoutui poikansa uhriin. Sitten hän korotti Jeesuksen (takaisin?) siihen asemaan, joka hänellä kolminaisuuden osana on. Tarina ei päättynyt Raamattuun, kuten ei kenenkään ihmisenkään tarinan pidä päättyä sinne, vaan se jatkui kristillisen opin muodostumisella ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana. Suurena perusteena tälle on pidetty sitäkin Raamatusta nousevaa tosiasiaa, että kirjoittaessaan kirjeitään Paavali ei kertaakaan vedonnut mihinkään Jeesuksen eläissään tekemään ihmeeseen tai tämän antamaan opetukseen. Hänelle Jeesus oli ylösnoussut Jumala, kirjoituksissa luvattu Messias.
Ja miksi muuten jehovantodistajat kiertelevät ihmisten ovilla, jos heitä ei kiinnosta pärjääminen maailmankatsomusten markkinoilla?
En tiedä, mihin raamatunkohtaan Elias viittaat, kun toteat: ”Sitten hän korotti Jeesuksen (takaisin?) siihen asemaan, joka hänellä kolminaisuuden osana on.”
Ajatus kyllä löytyy Heprealaiskirjeen alkuluvun ohella Filippiläiskirjeestä, 2. luvun jakeesta 9: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.”
Huomaatko Elias tässä ja muualla jälleen viestin: ”Jumala on korottanut Jeesuksen”. Jos suomenkielisessä tekstissä lukee, että joku korottaa jonkun toisen, se vääjäämättä merkitsee erillisiä persoonia. Ja eikös korottaja ole aina auktoriteettiasemassa korotettavaan nähden, vai mitä? ”Kristuksen pää on Jumala” on Raamatun rankinglistan sanoma.(1.Ko11:3) Miksi se ei käy sinulle?
Minua kiinnostaa myös tietää, miten Paavalin kirjoituksista ilmenee, että Jeesus on ”ylösnoussut Jumala”? Eikös Paavali nimenomaan toista ajatusta Jeesuksesta ylösnousseena ”Jumalan poikana” kirjeidensä alkujakeissa? Esimerkiksi: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä”(2.Ko1:3;Kol1:3;Gal1:1;Ef1:3 jne)
Niin ja siihen meidän kiertelyymme sitten syitä. Markkinoilla emme pärjää sen paremmin kuin Suuri Esimerkkimme, pientä vähemmistöä edustamme kaikkialla maailmassa.
Kun Jeesus lähetti ensimmäiset kiertelijät, hän opasti: ”Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka.” (Mat10:11)
Näitä arvollisia me nytkin etsimme. Ja voin vakuuttaa, että se on mukavaa työtä! Kuten keskustelu täällä, erilaisista raamatunnäkemyksistämme huolimatta.
Mikäli asia ei olisi näin, mitä esitin ja minkä Eliaskin totesi, niin parasta meidän kaikkien olisi ryhtyä vaikkapa Budhalaisiksi.
Olismme aikamoisen petkutuksen kohteena, mikäli Jeesus ei olisi Jumala. Silloin meille jäisi pelkkä ihmisten keksimä oppi. Eikä mitään itsemme ulkopuolelta tulevaa voimaa elämän muutokseen. Ainoa voimamme olisi johtajiemme piiskaniskut selkänahkaamme.
Todellista toivoa, mistään paremmasta ei meillä olisi.
Missä kohden Raamattu noin sanoo?
Pekka Pesonen :” Silloin meille jäisi pelkkä ihmisten keksimä oppi. Eikä mitään itsemme ulkopuolelta tulevaa voimaa elämän muutokseen. Ainoa voimamme olisi johtajiemme piiskaniskut selkänahkaamme. Todellista toivoa, mistään paremmasta ei meillä olisi.”
Kun on Raamatun avulla vasenkätiseksi syntyneenä lapsena toipunut kuumeesta, jonka lääkäri diagnosoi koulukammoksi, ei jaksa uskoa, että Raamattu olisi ”pelkkä ihmisten keksimä oppi.” Toipumisen jälkeenkin pienyrittäjäperheessä koettujen selkänahkaamme kohdistuneiden piiskaniskujen jälkeen todellinen toivo oikeudenmukaisuudesta ja paremmasta säilyi.
Ainoa voimamme on Jumala. Hän oli voimamme silloinkin, kun pienyrittäjä-isämme kävi vuosikaudet ruokkimassa ja hoitamassa 1918 punaorvoksi jäänyttä äitiään verovaroilla ylläpidetyn sairaalan kroonikko-osastolla muiden osastolla olleiden omaisten tavoin, kun sairaalan resurssit oli juustohöylätty niin, että henkilökunnalla ei ollut aikaa edes ruokkia kroonikko-osaston potilaita. Tämän vuoksi isämme ei halunnut missään vaiheessa joutua yhteiskunnan ”huolenpidon” kohteeksi ja onneksi nuorin sisaremme saattoi jäädä hänen lähihoitajakseen hänen kuolemaansa asti, kun hänen aikansa tuli. Olen kiitollinen siitä, että tuo punaorvon lapsi, jolla ei koskaan ollut mahdollisuutta ajatella omaa hyvinvointiaan, sai nukahtaa viimeiseen uneensa nuorimman lapsensa sylissä.
Raulia kiinnostaa, missä.
Evankeliumit kertovat selkeästi, että Jeesus on todellinen Jumala. Niin myös Paavalin kirjeet. Esim.1Kor 15:19 ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavammat.” Joten en tuossa edellä kirjoittanut yhtään sen enmpää, kuin Paavali tässä kohdassa. Jos Jeesus ei olisi Jumala niin, uskonelämämme olisi täysin omassa varassamme.
Silloin olisi ihan sama mihin tai keneen uskoo. Meitä vain huijattaisiin uskonnolla.
Oletko Pekka ihan oikeasti sitä mieltä, että lause ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavammat” osoittaa Jeesuksen olevan Jumala?
Miten ihmeessä se sen tekee?
Jehovantodistajathan perustavat kolminaisuusopin ja Jeesuksen jumaluuden vastustamisen siihen ajatukseen, että koska Johanneksen evankeliumin alussa Jumalaa ei määritellä määräisellä artikkelilla, ei Jeesus olisi tuo λόγος-jumala.
Ἐν ἀρχῇ ἦν ὁ λόγος, καὶ ὁ λόγος ἦν πρὸς τὸν θεόν, καὶ θεὸς ἦν ὁ λόγος.
Kuitenkin jo muutama jae myöhemmin puhutaan Johanneksesta Jumalan lähettämänä ilman määräistä artikkelia:
Ἐγένετο ἄνθρωπος ἀπεσταλμένος παρὰ θεοῦ, ὄνομα αὐτῷ Ἰωάννης·
eikä siinä kohtaa ole mitään tulkintaepäselvyyttä siitä, että Johanneksen olisi kutsunut vain ”joku jumala”, kuten JT:t sanovat artikkelin puuttumisen Joh.1:1:ssä tarkoittavan.
Johanneksen evankeliumin alku on vain yksi niistä monista raamatunkohdista, joiden sanoma on se, että Jeesus on Jumalan ”ainokainen/ainutlaatuinen” poika, mutta ei itse Jumala.
Useat käännökset maailmalla latovat sanan jumala tässä kohden pienellä alkukirjaimella tai käyttävät muotoa jumalallinen. Pienen alkukirjaimen sanaan jumala voi erinomaisesti perustella kreikan kieliopilla, mutta en ryhdy sen alan asiantuntijaprofessoreja tässä ensimmäisenä siteeraamaan. Sen sijaan katsokaamme sitä kuuluisaa kontekstia, asiayhteyttä.
Ensimmäisessä jakeessa todetaan myös, että ”Sana oli Jumalan luona”. Jos Jeesus on Jumala kuinka hän saattoi olla Jumalan, siis itsensä luona?
Jakeessa 18 todetaan, etä ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt”. Miten ajattelet tämän sopivan Kristukseen, jonka aika moni oli tavannut? Esimerkiksi lauseen kirjaaja apostoli Johannes itse.
Kaikki hassunkurisuus ja ristiriitaisuus poistuu, kun ymmärretään Jeesuksen olleen taivaasta tänne astunut jumalallinen persoona. Korinttilaiskirjeessä sama asia ilmaistaan seuraavasti:”Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta”(1.Ko15:47)
Ei se Vapahtajamme jumaluus sen kummoisempaa ole.
Mutta oletko ajatellut sitä, miksi lunastus ei voi sisältää Jumalan kuolemista? Vaikka se jo ajatuksenakin on Raamatusta päin katsottuna täysin absurdi.
Tietenkin Logos oli alussa – ja ajan ulkopuolella – Jumalan luona, koska Hän on osa ikuista, kolmiyhteistä Jumalaa. Kolmiyhteys näkyy jo Raamatun alussa,koska alkukielisen Raamatun ensimmäinen sana בְּרֵאשִׁ֖ית on status constructus – muoto sanasta ”resit”- alku, jolloin se voidaan ymmärtää myös ’esikoisenaan’ tai ’esikoisessaan’ – ts. Jeesuksessa, kolmiyhteydessä, jossa myös Jumalan Henki אֱלֹהִ֔ים וְר֣וּחַ liikkui.
Ei ole sattumaa, että Johanneksen evankeliumi ja 1.Moos. alkavat samalla tavalla.
Perinteis krit.logos-käsitys yo Joh. ev. alussa perustuu kreikkalaisen logos-käsitteen perusteelliseen kristillistämiseen ja toisaalta Joh.evankeliumin 1. jakeen täydelliseen väärinkäsittämiseen, jossa, jossa lukee näin
”En arkhe en o logos, kai o logos en pros ton theon, kai theos en o logos”
logos= sana, järki (kaaoksen vastakohta)
en arkhe = alussa
en = oli
kai = ja
pros = luona, kohti .. e d e s s ä!
theos = jumala
Jae kuuluu oikein käännettynä: ” Alussa oli tuo sana
(kääntäjällä väärin iso S-kirjain) ja tuo sana oli e d e s s ä
tuon theon´in ja tuo sana oli ´theos´ .”
Huomaatte että jätin kääntämättä kaksi jumala-sanaa ja panin toisen heittomerkkeihin. Tein näin,jotta tulisi selväksi se,että kyseinen ´alku´ on Raamatun alku,missä ensimmäinen jumaluutta tarkoittava sana on elohjim,jonka edessä on myöhemmin sana JHVH eli toinen jumaluutta edustava sana. Eli toinen jumaluutta tarkoittava käsite on Raamatussa toisen jumaluutta tarkoittavan käsitteen ´edessä´.
Kun tämä sana tulee sitten ´lihaksi´ ja seisoo ihmisen keskellä, tarkoittaa se sitä,että Jeesus selittää ja opettaa Raamatun tekstien todellisiä tarkoituksia eli hän tekee käsitteistä ´nieltäviä´ ja ´sulatettavia´ ja ´syötäviä´ eli ymmärrettäviä. Antiikin idiomeissa oppiminen oli syömistä. idiomi on säilynyt nykypäivään asti sanonnassa: ”Minulla on tiedon nälkä”.
Näin hän myös Johanneksen evankeliumissa myöhemmin sanoo:
”63. Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”
Tästä syystä Jeesusta alettiin kutsua sanaksi: hän oli se joka oli tehnyt Raamatun sanan lihaksi eli ymmärrettäväksi.
Myöhemmin Jeesuksen poikaa kuvataan myös sanaksi: Jumalan Sana kasvoi ja kehittyi. Kreikan verbimuoto euksanen merkitsee tässä ihmisen kasvua,ei evankeliumin menestymistä.
seppo heinola :”Tein näin,jotta tulisi selväksi se,että kyseinen ´alku´ on Raamatun alku,missä ensimmäinen jumaluutta tarkoittava sana on elohjim,jonka edessä on myöhemmin sana JHVH eli toinen jumaluutta edustava sana.”
Henk.koht. olen tulkinnut asian niin, että Johanneksen evankeliumin alku kuvaisi koko maailmankaikkeuden alkua ja Genesis puolestaan alkaisi maapallon luomista kuvaavista tapahtumista. Olen lukenut, että Elohim olisi monikkomuoto ja jos näin on, se voisi tarkoittaa jonkinlaista ”johtoryhmää”, jonka jäsenistä yhdestä tuli se paholainen, joka halusi tuhota ihmiskunnan.
Ottamatta kantaa muihin yksityiskohtiin Sepon kommentaarista Johanneksen 1:1:een, yksi asia herättää melkoisesti mielenkiintoani.
Miksi kesken kreikkalaisen tekstin otat hepreankielisiä ilmaisuja mukaan? Taustan laajentaminen tässä yhteydessä ei vaikuta kovin relevantilta.
Ja varsinainen kysymysmerkki nousee otsalleni lauseestasi ”ensimmäinen jumaluutta tarkoittava sana on elohjim,jonka edessä on myöhemmin sana JHVH eli toinen jumaluutta edustava sana.”
Kyllähän nuo sanat usein peräkkäin ovat, mutta ilmaukset elohim ja JHWH poikeavat tosistaan erittäin suuresti. Lienet perillä siitä, että elohim on apellatiivi. JHWH on sitövastoin erisnimi, jota ei koskaan käytetä yleismerkityksessä.
Mitä tekemistä muuten sanalla JHWH on keskusteltaessa logos-sanan merkityksestä ja jumalallisuudesta?
Hei mutta Sepon selityshän on ihan laadukas! Tekisi mieli ihan pyyhkiä tuo aiempi kommenttini pois. Mutta kertokoon se ajoittaisesta tyhmyydestäni.
Näinhän tuo Joh1:1 voitaisiin kääntää heprealaisia termejä käyttäen: ”Alussa oli Sana ja Sana oli JHWH:n luona ja sana oli elohim.”
Tuolla ”käännöksellä” poistuu se ristiriita, ettei kukaan voi olla itsensä luona, ei edes Kaikkivaltias Luojamme.
Ihan oikea perustelu vaatii kuitenkin edellen kreikan kieliopin antamaa tukea sille, mitä tässä kohden merkitsee artikkelin poisjättäminen theos-sanan edestä. Ja sen selostaminen ei olekaan sitten mikään yhden lauseen juttu. Saatan palata siihen asiantuntijaselostuksen kera, jos keskustelu sitä vaatii.
Sepon ajatuksesta tulee mieleeni se minulle arkielämästä tuttu juttu, että oikeaan ratkaisuun päädytään kyseenalaisia ratkaisutapoja käyttäen. Nyt antaisin kuitenkin täydet pisteet Sepolle.
Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”.
Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:
”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?”
Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämessänne Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’?
Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päälläantaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-
”minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”
Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet” Mark.2
Miksi Jeesus teki tunnustekoja? On mahdotonta käsittää Jeesuksen Jumaluus muuten kuin uskon kautta. Jumala itse oli Pojassa tullessaan tähän ruumiinalennustilaan. Adam oli ihminen jossa jokainen tänne pallolle syntynyt on saanut alkunsa lihassa, mutta Jeesuksessa jokainen Häneen uskova saa sen näkymättömän ruumiinsa joka on kerran nouseva ylös, kun tämä maallinen kuolee pois. Synti on kukistettu ja voitto saatu. Sen Jumala Itse tehnyt Kristuksen kautta. Jumala tuli meidän keskuuteemme, ja sovitti itse synnin, jota emme itse kykene voittamaan.
Raamattu sanoo: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 2.Kor.5
Tuula Hölttä, elohjim on tnodellakin mo-nikkomuoto merkiten kirjaimellisesti ’elävät voimat’ ja sana käytettiin monipuolisesti, se omistettiin myös ihmisille kuten profeetoille.
Elohimeja oli toki enemmän kuin joku ’johtoryhmä’.
Rauli Toivonen
Jeesuksen yhden uuden tärkeän tehtävän ilmoitti hänen edellä kulkijansa eli Johannes Kastaja, joka ilmoitti, että hän itse kastaa vedellä, mutta Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä.
Tämä kastaminen alkoi Jeesuksen lupauksen ja opetuslapsilleen antaman odottamiskäskyn mukaan 1. helluntaina ja jatkuu edelleen Jeesukseen ja hänen sanoihinsa uskoville tältä osin. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä uskovia Raamatun kuvausten mukaan yleensä aiemmin vedellä kastettuja, mutta Jeesus voi kastaa Pyhällä Hengellä myös vedellä kastamattoman.
Pyhän Hengen kaste Jeesuskelta sekä Hengen jakamat armolahjat ovat monille huonosti tunnettuja ja huonosti opetettuja, kuten esim. oli aikanaan tilanne uskoon tulleiden ja vedellä kastettujen samarialaisten kohdalla Raamatun kuvausten mukaan.
Jumala on Sana, mutta Raamatun mukaan Jumala on myös eläväksi tekevä Henki. Jumala on rakkaus eli kaikki hänen sanansa ovat rakkauden sanoja meille. Jeesus on pelastajamme ja hänen sovitustyönsä ansiosta meillä on pelastus. Uskomalla Jeesukseen pelastajana ja hänen koko opetukseensa (kaikkeen mitä hän opetti Matt. 28:20) liittyy lupaus, että hän on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Jeesus lupasi lähettää Henkensä meitä johtamaan kaikkeen totuuteen ja voimaksi lähetystyöhön.
Toit esille monia piirteitä Kristuksen roolista. Vahinko, että emme voi keskustella kaikista niistä yhdellä kertaa.
Jumalan hengen ja veden ohella kastemateriaalina käytetään Raamatuss myös tulta. Ehkä jonkun toisen otsikon alla voimme vaihtaa ajatuksia myös näistä raamatullisista kasteista. Matias Roton kanssa olet jo aiheesta paljon mielenkiintoista kirjoitellutkin.
Joka uskoo ja kastetaan on oma kastekokonaisuutensa ja siihen liittyy Jeesuksen Pyhän Hengen kaste yhtenä osakokonaisuutena. Matias Roton kanssa käymäni keskustelut vuosien varrella ovat ymmärtääkseni aivan eri lähtökohdista, kuin teidän Jehovan todistajien kasteoppi. Kumpikaan tosin ei kunnioita selkeästi Jeesuksen Pyhän Hengen kastetta uskoville nykyajan todellisuutena ja Raamatussa luvattuna ja monessa kohdassa kuvattuna.
Risto Rautkoski :”Matias Roton kanssa käymäni keskustelut vuosien varrella ovat ymmärtääkseni aivan eri lähtökohdista, kuin teidän Jehovan todistajien kasteoppi.”
Ja so what? Eikö uskon lähtökohtien oikeellisuuden tuomitseminen ole lopulta ”suuremmassa kädessä”? Olen monien vuosien aikana keskustellut Jehovan todistajien kanssa, ja vaikka emme ole kaikista asioista samaa mieltä, olemme kuitenkin olleet samaa mieltä siitä, että Jumalamme nimi on ”Minä olen” eli JHWH, kuten Genesiksessä on sanottu.
”Kumpikaan ei kunnioita selkeästi Jeesuksen Pyhän Hengen kastetta uskoville nykyajan todellisuutena ja Raamatussa luvattuna ja monessa kohdassa kuvattuna.” Pyhä Henki on todellisuutta ja se on luvattu seurakunnalle Raamatussa. Tässä on tuotu esiin se, että kasteella tarkoitetaan Raamatussa kuitenkin eri asiaa kuin Pyhän Hengen toimintaa uskovien keskellä.
Vain Jumala voi antaa synnit anteeksi. Tämän anteeksiannon voi saada vain Kristuksen sovitustyön kautta. Isä ja Poika ovat yhtä, jonka Pyhä Henki Todistaa. Tieto ei pelasta ketään, Vanhurskas on elävä uskosta.