Etenkin monissa vapaissa kristinuskon suuntauksissa painotetaan henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Minun olisi kuitenkin vaikeaa kuvitella kristittyä, jolla ei olisi jonkinlainen henkilökohtainen suhde Kristukseen. Jopa ateistilla on henkilökohtainen suhde Kristukseen tai ainakin kristillisyyteen tai kristittyihin. Se vain on kriittinen. Siksi ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen ei oikeastaan kerro juuri mitään ilman tarkempaa sisällön määrittelyä.  Paljon enemmän ihmisestä kertovat esimerkiksi hänen tekonsa.

Voi kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, onko jokainen näkökulma Jeesukseen yhtä pätevä. Voiko Jeesuksen vääntää esimerkiksi hippiaatteen puolestapuhujaksi tai toisaalta vaikkapa jämäkäksi ja taistelusta nauttivaksi Messiaaksi? Näyttihän Jeesus julistuksessaan toisaalta tuovan mukanaan rauhaa ja toisaalta konflikteja jopa perheen sisälle:

”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)

”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan.” (Matt. 10:34–35)

Toki Raamattunsa hyvin tunteva lukija osaa asettaa kyseiset toteamukset kontekstiinsa. Ensimmäinen näistä puhuu siitä, millaista rauhanomaista asennetta Kristus arvostaa ihmisissä. Toinen taas puhuu siitä vääjäämättömästä ja jatkuvasti tässä maailmassa vaikuttavasta ilmiöstä, jossa Jeesusta joko rakastetaan tai vihataan intohimoisesti. Nuo lainaukset kuitenkin havainnollistavat hyvin sen, kuinka Jeesus voidaan valjastaa niin rauhanaatteen kuin vaikkapa taistelun esikuvaksi, jos ei oteta huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyttä.

Hyvin Raamattunsa sekä myös historiaa tunteva lukija myös tietää, että Jeesus oli  historiallinen henkilö. Sen vuoksi häntä ei voi uskottavasti kuvata miten tahansa omien mieltymysten mukaan – ainakaan ilman, että kadottaa jonkinnäköisen kosketuksen tähän todellisuuteen. Lukemalla neljä evankeliumia saakin hyvän näkökulman siihen, millainen hahmo kätkeytyy hieman toisistaan erilaisten evankeliumeiden taakse.

Evankeliumeiden mukaan Kristus oli muun muassa juutalainen opettaja, joka sai noin 2000 vuotta sitten runsaasti huomiota ja kannatusta oman kansansa parissa. Hän myös julisti olevansa juutalaisten luvattu Messias, joka naulittiin ristille ja jonka kuoleman jälkeen tapahtui erikoisia asioita. Näitä historiallisia tosiasioita tuskin kukaan voi kiistää – olipa uskonnollinen vakaumus millainen tahansa.

Toisaalta Kristus on myös uskonnollisen palvonnan kohde. Olisi helppoa ja erittäin järkevääkin ajatella, että jokaisella meistä kristityistä on oma suhteemme ja näkökulmamme Kristukseen. Tämä on varmasti totta. Siitä huolimatta se ei mielestäni anna koko kuvaa Kristuksesta uskonnollisen palvonnan kohteena. Ilman jonkinlaista yhteistä samaistumispintaa olisi vaikea kokea kristittyjen välistä yhteyttä muun muassa jumalanpalveluksissa tai vaikkapa hyvissä syvällisissä keskusteluissa.

Onkin tärkeää muistaa, kuinka historiallisesti ja globaalisti laaja lopulta on tuo kristittyjen yhteinen samaistumispinta. Kirkko esimerkiksi päätyi jo varhaisessa vaiheessa suurelta osin yhtenäisiin näkökulmiin siitä, kuka Jeesus oli. Tämä näkyy esimerkiksi varhaisen kirkon uskontunnustuksissa, vaikkakaan kaikki eivät olleet valtavirran kannalla.

Tällä blogimerkinnällä en kuitenkaan halua mitätöidä mitenkään niitä kristittyjä, jotka painottavat henkilökohtaista ja jopa yksityistä suhdetta Jeesukseen, kunhan tuon henkilökohtaisen suhteen korostamisen varjolla ei väheksytä muita kristittyjä. Itse asiassa yksi kiehtovimmista näkökulmista Jeesukseen on juuri se, miten Hän on meille kristityille myös yksityisellä ja yksilöllisellä tavalla hengellisesti tärkeä.

Se mitä Jeesus merkitsee kristityille henkilökohtaisesti riippuu hyvin paljon persoonasta, elämänhistoriasta ja mm. ympäristöstä. Jeesus on siis jossain määrin hyvällä tavalla joustava. Joku voisi toki sanoa, että kaikki tämä ”joustavuus” johtuu vain oman mielemme rakenteiden joustavuudesta.

Tämä voi olla totta, mutta itse uskon, että tuo joustavuus johtuu myös Jeesuksesta itsestään. Meillä mielestäni Vapahtaja, joka on jossain määrin myös valmis mukautumaan jokaisen meidän mielemme mukaisesti. Olihan Hän aikoinaan myös valmis syntymään vaatimattomiin ja jopa vihamieliseen ympäristöön vain sen takia, että Hän saisi meihin tärkeän yhteyden. Jeesuksessa itse Jumala syntyi ihmiseksi tänne palvelemaan ja auttamaan meitä, joita koetellaan monin tavoin. Siksi Hän pystyy myös mielestäni rakentamaan meihin jokaiseen oman suhteensa sekä auttamaan meidän elämän yksilöllisissä haasteissa.

Meillä on toisin sanoen ihmeellinen Vapahtaja ja Jumala, joka aidosti välittää meistä! Siunattua adventin ja joulunodotuksen aikaa Sinulle arvoisa lukija! Tuokoon Kristus toivon ja ilon valoa pimeyden ja vastoinkäymisten keskellä!