Pappisasessorin parahdus: Henkilökohtainen Jeesus!

Etenkin monissa vapaissa kristinuskon suuntauksissa painotetaan henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Minun olisi kuitenkin vaikeaa kuvitella kristittyä, jolla ei olisi jonkinlainen henkilökohtainen suhde Kristukseen. Jopa ateistilla on henkilökohtainen suhde Kristukseen tai ainakin kristillisyyteen tai kristittyihin. Se vain on kriittinen. Siksi ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen ei oikeastaan kerro juuri mitään ilman tarkempaa sisällön määrittelyä.  Paljon enemmän ihmisestä kertovat esimerkiksi hänen tekonsa.

 

Voi kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, onko jokainen näkökulma Jeesukseen yhtä pätevä. Voiko Jeesuksen vääntää esimerkiksi hippiaatteen puolestapuhujaksi tai toisaalta vaikkapa jämäkäksi ja taistelusta nauttivaksi Messiaaksi? Näyttihän Jeesus julistuksessaan toisaalta tuovan mukanaan rauhaa ja toisaalta konflikteja jopa perheen sisälle:

”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)

 

”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan.” (Matt. 10:34–35)

 

 

Toki Raamattunsa hyvin tunteva lukija osaa asettaa kyseiset toteamukset kontekstiinsa. Ensimmäinen näistä puhuu siitä, millaista rauhanomaista asennetta Kristus arvostaa ihmisissä. Toinen taas puhuu siitä vääjäämättömästä ja jatkuvasti tässä maailmassa vaikuttavasta ilmiöstä, jossa Jeesusta joko rakastetaan tai vihataan intohimoisesti. Nuo lainaukset kuitenkin havainnollistavat hyvin sen, kuinka Jeesus voidaan valjastaa niin rauhanaatteen kuin vaikkapa taistelun esikuvaksi, jos ei oteta huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyttä.

 

Hyvin Raamattunsa sekä myös historiaa tunteva lukija myös tietää, että Jeesus oli  historiallinen henkilö. Sen vuoksi häntä ei voi uskottavasti kuvata miten tahansa omien mieltymysten mukaan – ainakaan ilman, että kadottaa jonkinnäköisen kosketuksen tähän todellisuuteen. Lukemalla neljä evankeliumia saakin hyvän näkökulman siihen, millainen hahmo kätkeytyy hieman toisistaan erilaisten evankeliumeiden taakse.

 

Evankeliumeiden mukaan Kristus oli muun muassa juutalainen opettaja, joka sai noin 2000 vuotta sitten runsaasti huomiota ja kannatusta oman kansansa parissa. Hän myös julisti olevansa juutalaisten luvattu Messias, joka naulittiin ristille ja jonka kuoleman jälkeen tapahtui erikoisia asioita. Näitä historiallisia tosiasioita tuskin kukaan voi kiistää – olipa uskonnollinen vakaumus millainen tahansa.

 

Toisaalta Kristus on myös uskonnollisen palvonnan kohde. Olisi helppoa ja erittäin järkevääkin ajatella, että jokaisella meistä kristityistä on oma suhteemme ja näkökulmamme Kristukseen. Tämä on varmasti totta. Siitä huolimatta se ei mielestäni anna koko kuvaa Kristuksesta uskonnollisen palvonnan kohteena. Ilman jonkinlaista yhteistä samaistumispintaa olisi vaikea kokea kristittyjen välistä yhteyttä muun muassa jumalanpalveluksissa tai vaikkapa hyvissä syvällisissä keskusteluissa.

 

Onkin tärkeää muistaa, kuinka historiallisesti ja globaalisti laaja lopulta on tuo kristittyjen yhteinen samaistumispinta. Kirkko esimerkiksi päätyi jo varhaisessa vaiheessa suurelta osin yhtenäisiin näkökulmiin siitä, kuka Jeesus oli. Tämä näkyy esimerkiksi varhaisen kirkon uskontunnustuksissa, vaikkakaan kaikki eivät olleet valtavirran kannalla.

 

Tällä blogimerkinnällä en kuitenkaan halua mitätöidä mitenkään niitä kristittyjä, jotka painottavat henkilökohtaista ja jopa yksityistä suhdetta Jeesukseen, kunhan tuon henkilökohtaisen suhteen korostamisen varjolla ei väheksytä muita kristittyjä. Itse asiassa yksi kiehtovimmista näkökulmista Jeesukseen on juuri se, miten Hän on meille kristityille myös yksityisellä ja yksilöllisellä tavalla hengellisesti tärkeä.

 

Se mitä Jeesus merkitsee kristityille henkilökohtaisesti riippuu hyvin paljon persoonasta, elämänhistoriasta ja mm. ympäristöstä. Jeesus on siis jossain määrin hyvällä tavalla joustava. Joku voisi toki sanoa, että kaikki tämä ”joustavuus” johtuu vain oman mielemme rakenteiden joustavuudesta.

 

Tämä voi olla totta, mutta itse uskon, että tuo joustavuus johtuu myös Jeesuksesta itsestään. Meillä mielestäni Vapahtaja, joka on jossain määrin myös valmis mukautumaan jokaisen meidän mielemme mukaisesti. Olihan Hän aikoinaan myös valmis syntymään vaatimattomiin ja jopa vihamieliseen ympäristöön vain sen takia, että Hän saisi meihin tärkeän yhteyden. Jeesuksessa itse Jumala syntyi ihmiseksi tänne palvelemaan ja auttamaan meitä, joita koetellaan monin tavoin. Siksi Hän pystyy myös mielestäni rakentamaan meihin jokaiseen oman suhteensa sekä auttamaan meidän elämän yksilöllisissä haasteissa.

 

Meillä on toisin sanoen ihmeellinen Vapahtaja ja Jumala, joka aidosti välittää meistä! Siunattua adventin ja joulunodotuksen aikaa Sinulle arvoisa lukija! Tuokoon Kristus toivon ja ilon valoa pimeyden ja vastoinkäymisten keskellä!

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Niin, olihan siinä opetuslapsilla miettimisen paikka, kun Jeesus alkoi käyttäytyä tavalla, joka temppelialueella oli jyrkästi kielletty. Lisäksi roomalaiset sotilaat vartiovat Antoniuksen linnasta temppelialueen pihoja mellakoiden pelossa ja vielä syystäkin. Nyt tuolla Pyhällä alueella Jeesuksen kädessä heilui eläinten kuljetuksessa tarvittavista naruista tehty ruoska. Keppejä ei alueelle saanut tuoda. Ei nuo eläimet ilman ruoskan iskuja alueelta lähteneet. Sattuivathan nuo iskut, mihin ne sitten osuivatkin. Lisäksi rahanvaihtajien pöydät lentelivät ja kipeäähän se teki, mikäli jonkun varpaat jäivät alle. Se oli väkivaltaista käyttäytymistä, joka rikkoi rauhan ja järjestyksen esipihassa. Mikä oli lopputulos? Eivätkö roomalaiset sotilaat nähneet, että temppelialueella mellakoidaan. Näkivät varmasti. Sotilaat eivät kuitenkaan tulleet paikalle, kuten ei kukaan muukaan ryhtynyt vastarintaan. Syystä, että miksi? Kun opetuslapset tätä katselivat muistivat he psalmin sanat: ”Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut” (Ps69:10). Tässä yhteydessä (Joh2:22) myös toteaa, että opetuslapset uskoivat Kirjoituksiin.

    • Noin varmaan on tapahtunut ja myös rahojen kaataminen maahan on ollut toisen omaisuuteen puuttumista,sillä taatusti väki ryntäsi keräämään kolikoita omiin taskuihinsa. Me emme tiedä,onko sotilaat puuttunet tilanteeseen vai eivät. Temppelialue oli laaja. Ei Ut. läheskään aina kaikkea kerro.

  2. Tuon kommentin kirjoittamisen jälkeen tuli itsellenikin mieleen tuo alueen laajuus. Voi olla, että roomalaiset sotilaat eivät huomanneet tuota tapahtumaa. Teksti ei siihen vastaa. Tapahtuma oli kenties niin yllättävä, ettei kukaan ryhtynyt vastarintaan. Tai sitten heidät valtasi pelko. Mikäli rahaa on vapaasti kerättävissä aina ne taitaa taskut löytää.

    Eräässä Talmudin kohdassa (Risto Santalan mukaan) kerrotaan, että 40 vuotta ennen pyhäkön hävittämistä sen läntinen lamppu sammui ja pyhäkön ovet avautuivat itsestään. Silloin rabbi Johanan Ben Zakkai nuhteli niitä sanoen: Temppeli, temppeli, miksi murehdit; minä tiedän että sinut tullaan tuhoamaan. Onhan jo profeetta Sakarja ennustanut sinusta: ”avaos Libanon ovesi, että tuli söisi sinun seetrisi.” (Sak11:1) Rabbi Jitshak Ben Tablai toteaa, että ”siksi sen nimeä kutsutaan Libanoniksi, koska se valkaisee Israelin synnit.” Toisessa kohdassa Talmudia korostetaan, että 40 vuotta ennen temppelin tuhoa uhrit ovat kadottaneet voimansa.”

    Ymmärtääkseni Jeesuksen toiminta temppelissä enteili juuri noita Talmudissa kerrotuja asioita.

    • Eikö temppelillä ollut oma järjestystä ylläpitävä kaartinsa? Roomalaiset sotilaat eivät tietääkseni puuttuneet temppelialueen toimintaan.

    • Alueella on ollut maanjäristyksiä isoja ja pieniä ja järistykset ovat saanet temppeliovet aukeamaan. Tapaus propakoitiin tietysti ihmeenä. Pomot osasivat rahastaa silloin ihmeillä kuten osaavat yhä tänään.

    • Näin asia on kuten toteat, vaikka roomalaiset sotilaat olivat jatkuvasti varuillaan mellakoiden pelossa. Luuk13:1 kertoo galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Tässä tapauksessa Pilatus oli ilmeisesti lähettänyt sotilaansa temppelialueelle, jonne nämä ”kapinalliset” lienevät paeneet roomalaisia, jossa heidät myös surmattiin. Tämä kuohutti juutalaisia, jotka kysyivät Jeesuksen kantaa asiaan. Jeesuksen vastaus juutalaisille oli paljonpuhuva; ”.. ellette tee parannusta, niin samoin te hukutte.” Onko temppelialueella näin tapahtunut, siitä en ole varma.

  3. Taidemaalareiden kuvaukset tapahtumista muuttavat mielikuviamme vahvasti monista Raamatun kuvaamista tapahtumista. Taiteilijan omat mielikuvat sekoittuvat omiin mielikuviimme ja muuttavat mielisäämme todellisia tapahtumia.
    Joista tiedämme vain hyvin vähä. Niistä kun on kerrottu vain muutamin lyhyin virkkein. Emme oikeasti tiedä paljoakaan siitä tilanteesta. Omassa kulttuurissamme pidämme jo pelkkien vihan tunteiden ilmaisua hirveän pahana asiana. Kuitenkaan sitä ei ole missään syntiluettelossa mainittu. Meitä on vain kasvatettu, niin että vihan tunteiden ilmaisu on väärin. Niinpä meistä on tullut muutoinkin melkoisen tunneköyhä kansa. Kuvaan sekoittuu vielä lisäksi nekin mielikuvat miten itse toimimme suuren raivon vallassa.

    • ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.”

    • Mitä tuohon Temppelin puhdistukseen tulee, se täytyy tässä ottaa huomioon, että Jumalan viha on aina pyhää ja oikeutettua.

  4. Totta Seppo, Jumalan viha näyttää toisinaan tutkimattomalta ja perustelemattomalta. Hänen ei tarvitse perustella mitään tekoaan, vaikka me Häneen uskoisimmekin. Hän on kuin sähköinen luonnonvoima, jokainen joka koskettaa hänen ilmestysvuortansa kuolee (2Moos.19:21), ja hänen arkkiinsa katsoja tai tarttuja tulee surmatuksi. (1Sam6:19) Anteeksiantaessankin hän on peljättävä ja kiivas. (Ps.130:4) Jumalan tiet ovat paitsi tutkimattomia niihin sisältyy salattuja syvyyksiä, jotka eivät avaudu inhimilliselle ymmärrykselle. Hän on armollinen kenelle on armollinen ja armahtaa ketä armahtaa, eikä Hän ole teoistaan kenellekkään selityksen velkaa. Jotka Häneen uskovat, ne viedään enemmin tai myöhemmin ristin pimeyteen, että he oppisivat siellä luottamaan yksin Hänen armoonsa. Eikä tämä ole mikään saarna. Jumala on vain yksinkertaisesti tutkimaton ja armossaankin peljättävä.

    Mitä tuohon temppelin puhdistamiseen tulee lisään siihen vielä sen, että yksikään ei olisi tuossa tilanteessa pystynyt vastustamaan sitä kiivautta, millä Jeesus temppelin puhdisti, eikä mikään sotilasmahti olisi kyennyt ottamaan Häntä kiinni tuossa tilanteessa.

Jussi Koivisto
Jussi Koivisto
Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, tiedemies (TT) ja kirjoittaja sekä fitnessvalmentaja ja -urheilija. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen." Instagram: @fitsisu