Pappien ehdokasmäärän romahdus ei tuhonnut vaalitulosta

Lukijani.

Alustavan tuloksen perusteella kolme ehdolle asetettua pappia tuli valituksi eduskuntaan. Heistä riittää edustus kahteen ryhmähuoneeseen, sillä seurakuntapastori Pekka Aittakumpu ja rehtori Mikko Kinnunen valittiin Suomen Keskustan listalta. He tulivat valituiksi Oulun vaalipiiristä.

Toinen pappisedustajan saava puolue on Perussuomalaiset. Satakunnan vaalipiiristä edustajanpaikan on saamassa yrittäjä Jari Koskela.

Vaihtuvuus oli sata prosenttia.

Demokratiaylijäämä (entiseltä nimeltään hukkaäänet) oli suuri. Teorian mukaan niin kuuluu ollakin, koska kuta tasaisempi puolueiden ja muiden ryhmittymien kannatus on, sitä enemmän ääniä annetaan myös niille puolueille, jotka eivät saa edustajanpaikkaa.

Tarkistuslaskentaa odotellessa

Sinun

Harmaa rovasti

  1. Vuonna 2012 seurakuntien toimintamenot olivat noin miljardi euroa. Tästä noin kaksi kolmasosaa, 640 miljoonaa, meni henkilöstokuluihin. Vertailun vuoksi diakoniaan ja lähetystukiin käytetään noin 30 miljoonaa vuosittain.

    Jos oletetaan, että menoja halutaan karsia ja että budjetin nykyinen tasopaino halutaan säilyttää, siitä väistämättä seuraa, että kaksi kolmasosaa säästöistä kohdistuu henkilökuluihin.

    • Jusu Vihervaara :”Vuonna 2012 seurakuntien toimintamenot olivat noin miljardi euroa. Tästä noin kaksi kolmasosaa, 640 miljoonaa, meni henkilöstokuluihin. Vertailun vuoksi diakoniaan ja lähetystukiin käytetään noin 30 miljoonaa vuosittain.”

      Evl.kirkko on ainoana yhteiskunnassa inhimillisen kontaktin merkitystä ja ihmisarvoa vielä ymmärtävä suurin julkinen organisaatio. Suurin osa kirkon työstä kohdistuu vielä lapsi- ja nuorisotyöhön ja diakoniaan, jotka taloudellisen voiton maksimointia julkisella sektorilla tavoittelevat ovat leimanneet ”laiskaksi pääomaksi”:

      Toivon sielustani, että kirkko pysyy ainakin noiden segmenttien osalta edelleenkin ”laiskana pääomana”, joka edelleenkin turvaa näihin segmentteihin kuuluville ”kasvamisen rauhan” kuten se on tehnyt aina ennenkin. Henkilöstökulut ovat mielestäni merkki ihmistyön asettamisesta robottien ja teollisuuteen soveltuvien koneiden edelle.

  2. Tuula Hölttä: ”Henkilöstökulut ovat mielestäni merkki ihmistyön asettamisesta robottien ja teollisuuteen soveltuvien koneiden edelle.

    Ainakaan minun ajattelussani robottien ja koneiden käyttäminen ei ole itsetarkoitus, tosin en haluaisi sortua myöskään populismiin. Mikäli jokainen seurakunnan jäsen arvostaa tätä ihmistyötä ja haluaa tukea sitä, seurakunnat voivat korottaa kirkollisveroa, jotta seurakunnilla on varaa ylläpitää nykyisen laajuista toimintaa. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

    • Jusu Vihervaara:”Mikäli jokainen seurakunnan jäsen arvostaa tätä ihmistyötä ja haluaa tukea sitä, seurakunnat voivat korottaa kirkollisveroa, jotta seurakunnilla on varaa ylläpitää nykyisen laajuista toimintaa. Ei se sen monimutkaisempaa ole.”

      Olen samaa mieltä. Tästä samasta syystä liityin kirkon fundamentalistien riitauttaman vähemmistöseksuaaleihin kuuluvan pariskunnan työn tukijoihin ja sanoin irti Hesarin tilauksen, koska lehteen kirjoittaa ”toisinajattelijoita” ja mielestäni organisaation toimintaympäristön merkitystä organisaatiolle ymmärtämätön tai vähättelevä Johanna Korhonen, joka pyysii yhdessä Sari Roman-Lagerspetzin kanssa julkaisemassaan blogissa ”lähetysjärjestöjä lopettamaan kiusaamisen” ja jotka myöhemmin esittivät epäilyksen jopa lähetysjärjestöjen rikollisuudesta.

  3. Arkkipiispa on oikealla asialla, vaikkakin kovin varovainen. Jokunen viikko sitten peräsin Agricola-blogissa näin.

    ”Jotta kuitenkin yläpään hallinnollakin olisi merkityksellistä tekemistä, se voisi ruveta linjaamaan, mitä tehtäviä ja virkoja tulevaisuuden kirkossa tarvitaan ja kun vähentämään pitää ruveta niin mistä pitäisi vähentää.

    Konsulit, herätkää. Jos luotatte luonnonvalintaan, vaietkaa. Jos haluatte johtaa, sanokaa jotakin.”

    En uskalla ajatella, että arkkipiispa olisi ikään kuin vastannut blogiini, mutta hyvältä tuntuu lukea että julkisesti uskalletaan ruveta sanomaan edes jotakin. Ehkä seuraava askel voisi olla konkreettisempi ja sellainen ettei kenenkään tarvitse perään selitellä, mitä tuli tai ei tullut sanottua.

    • Raimo Turunen :” Ehkä seuraava askel voisi olla konkreettisempi ja sellainen ettei kenenkään tarvitse perään selitellä, mitä tuli tai ei tullut sanottua.”

      Henkisesti erittäin raskaan vuoden jälkeen olimme eilen saattamassa tuonilmaisiin äkiliseen sairauteen menehtynyttä lähimmästämme, joka rakasti luontoa, sen kukkia ja ilmennyksiä ja joka muistokirjoituksista päätellen ei koskaan osannut sanoa EI hänelle esitettyihin avunpyyntöihin.

      Kun kuuntelin kymmeniä verovaroilla ylläpidetyn organisaation hänelle kuolemansa jälkeen osoittamia kiitoskirjoituksia, ihmettelin, että miksi näitä myötätunnon osoituksia ei voitu kohdistaa hänelle vielä hänen eläessään ja kenties pelastaa hänet sairauden aiheuttaneelta stressiltä, kun järjen käyttö ei tietääkseni ole kielletty meiltä keneltäkään.

  4. Enpä muista viime vuosilta yhtään Mäkisen ”ulostuloa”, jota ei olis selitelty jälkikäteen. Ihan sama meininki kuin Vatikaanissa paavin lausuntojen jälkeen.

    ”Tarttis vähä ajatella, enste” – ennenkuin avaa suunsa ja sanaisen arkkunsa. Valtiopäivien 150 v. juhlajumalanpalveluksessakin, mikä se juhlajumala muuten on, arkkipiispa puhui ohi suunsa ja mm. prof. Matti Klingen mukaan rikkoi sanattoman sopimuksen kirkon ja yliopistoveän kesken, että arkkipiispa ei tuputa uskomuksiaan, ja yliopistoväki tulee paikalle, vaikka oma vakaumus olisikin kaukana kirkon uskomuksista.

    ((”Värisokeat mä vielä tajuan, mutta mitä ne on ne iltapäiväkuurot!?”))

  5. AP:n pohdiskelu paikallaan ja oikea. Mm. täällä Pellon seurakunnassa on viimein päätetty pistää leirikeskus rahoiksi. Päätös vain olisi tullut tehdä ainakin kymmenen vuotta sitten, jolloin etelän seurakuntavauraus olisi hyvinkin voinut erehtyä sijoittamaan moiseen, liiastaan. Nyt ostajat tosi vähissä, arvelen. Pari kolme leiritysviikkoa vuodessa kyllä järjestyy ostopalveluna selkeästi edullisemmin, samankin vesistön rannalla ja jopa tasokkaammissa tiloissa.

    • Ympäri maata seurakunnat ovat pyrkineet ja päässeetkin eroon kiinteistöistään oikein urakalla. Kehitys on väistämätön ja osoittaa oikeaksi meidän monien puheet, jotka ihmettelimme että miksi niitä ylipäätään on pitänyt joka niemeen ja notkelmaan rakentaa huonoilla käyttöasteilla ja raskailla kuluilla. Seurakunnilla on käsillä kuitenkin vielä raskaammat prosessit. Kiinteistöjen myyminen on ensiapua, varsinaiset kululeikkaukset saadaan henkilöstön vähentämisestä. Yleistä ja yhteistä keskustelua tästä kuitenkin kartellaan, aivan ymmärrettävistä syistä toki.

    • Henrik Sawela :” Aika kevyeksi runttasit tuossa sosiaalitoimen ja Kelan.”

      Sosiaalitoimen ja Kelan asiakkaiden vaikeudet myötäeläneenä pidän kyseisiä instituutiuoita yhteiskunnan tukea eniten tarvitsevia hyväksikäyttävinä ja heitä nöyryttävinä puolueiden/korporaatioiden ”hiekkalaatikkoina”. Samaan Bermudan puoluepoliittiseen kolmioon kuuluu mielestäni myös työvoimahallinto.

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.