Papille suitset suuhun?

Pastori Marjaana Toiviaisen Facebook-päivitys Suomen jättämisestä on ollut monen median (esim. Kirkko ja kaupunki) aihe viime päivinä.  ”Kohupastori” ei ole yksityiskohtaisesti kommentoinut asiaa. Viisasta sinänsä. Hän on joutunut poikkeuksellisen vihapuheen ja tikunnokkaannostamisen kohteeksi. On kysytty häneen ja moneen muuhunkin pappiin osoittaen, mitä virantunnukset kaulassa oikein voi tehdä ja mitä ei – varsinkaan kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palautusten vastustamisessa.

Erilaisia vastareaktioita ja tuohtumuspuuskia pappien ja kirkon työntekijöiden ”hillumiselle turvapaikka-asioissa” on syntynyt runsaasti. Yksi reaktio näkyy kirkosta eroamisen jatkumisena tavallista korkeammalla tasolla jo kolmatta viikkoa (eilen erosi 178). Toinen on Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin kirjoitus, joka antoi äänen monien tunnoille, mutta kauhistutti toisia. Appelsin syytti kirkkoa jopa yhteiskunnan perusrakenteiden murentamisesta.

Helsingin Sanomat (22.4.) käsitteli asiaa ja kysyi tutkijalta, kansanedustajalta ja papilta, missä kulkee pantakaulaisen rajat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

Tutkija Leena Sorsa pitää ongelmallisena jos kirkon toiminta tai papin käytös on ristiriidassa vallitsevien lakien kanssa: ”Kirkon ja yhteiskunnan suhteessa on tärkeää, että kunnioitetaan toinen toisiamme. Meillä on vain yksi laki ja luottamus perustuu sen kunnioittamiseen. Se on toimivan yhteiskunnan perusajatus. Lakeja korjataan demokraattisin pelisäännöin.”

Näkemyksiään Hesarin jutussa kertovat myös kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) ja kajaanilainen pappi Nuusa Parkkinen.

Pohjimmiltaan kyse on siitä mitä papit (tai viran tunnustuksia kantavat kirkon työntekijät) ovat itseymmärykseltään: uskontoviranomaisia, työnantajan raamituksille lojaajela työntekijöitä vai eräänlaisia ammattikristittyjä, jotka näyttävät esimerkkiä siitä kuinka myös maallikkokristityn tulisi toimia. Taustalla on niin ikään näkemys kirkon olemuksesta, onko se kansalaisjärjestö ja kolmannen sektorin toimija, vai onko se jotain muuta, kuten viranomainen, instituutio – tai kirkko (ja mitä sekin tässä yhtyedessä tarkoittaa?)

Viran tunnusten käyttäminen on aina viesti.

Olli Seppälä

  1. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Leena Sorsa pitää kriittistä keskustelua ja pappien lisääntynyttä sananvapautta hyvänä asiana. Samalla hän korostaa kirkon työntekijöiden laillisuutta (suora lainaus hesarista): ”on ongelmallista jos kirkon toiminta tai papin käytös ovat ristiriidassa lakien kanssa. Kirkon ja yhteiskunnan suhteessa on tärkeää, että kunnioitetaan toinen toisiamme. Meillä on vain yksi laki, ja luottamus perustuu sen kunnioittamiseen. Se on toimivan yhteiskunnan perusajatus. Lakeja korjataan demokraattisin pelisäännöin”.

    Käsittääkseni kirkon ja pappien kuten Marjaana Toiviaisen käytös on ollut laillista. Käsittääkseni se on ollut myös demokratian pelisääntöjen mukaista. Kävin pohtimaan, että mitä tarkoittaa se että ”yhteiskunta ja kirkko kunnioittavat toisiaan”, nyt tässä yhteydessä. En oikein pääse perille Sorsan ajatuksesta. Demokraattisen yhteiskunnan pelisääntöihin kuuluu nimittäin sekin, että pykäliä ja viranomaistoimintaakin voidaan kritisoida, silloin kun katsotaan, että vaikka se on lainmukaista, ja pykäliä noudatetaan, niin se on epäoikeudenmukaista.
    Presidentti (emerita) Tarja Halonen kirjoittaa aiheesta hyvin tänään Helsingin Sanomien Vieraskynäkirjoituksessa ” Turvapaikka on päivitettävää”. Ote kirjoituksesta: ”Yhteiskuntaa tulee vastedeskin rakentaa laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden varaan. Tutkimusten mukaan pakolaispolitiikka on yhä useamman silmissä vain lainmukaista, ei oikeudenmukaista. Se on huono asia”.

    • Ei ole kaikin osin ollut laillista. Toiviainen yritti estää poliisiauton lähdön Metsälän vokin pihasta. Toivottavasti hän saa siitä sakon. Samana iltana häiriköt yrittivät estää poliisiautojen lähdön hälytysajoon Pasilassa. Sitä en tiedä, oliko mukana kirkon edustajia. Arvattavasti oli koska heitä oli paikalla alkutilanteessakin. Aikanaan Lapuan liike tukahdutettiin ja niin tullaan tekemään myös tälle uudelle liikkeelle. Demokratia on heitä vahvempi.

      Olen samaa mieltä että viranomaistoimintaa pitää ja saa kritisoida. On varsin tavallista että eri päätöksiä kritisoidaan ja perustellaan mikä on mennyt pieleen. Näissä tapauksissa ”kritiikin” ainoa peruste on että päätös on ollut kielteinen.

    • Marjaana Toiviaisen toimien laillisuus voidaan tietysti tutkia, vielä ei kuitenkaan ole päätöksiä sen laillisuudesta tai laittomuudesta. Käsittääkseni hän vetosi tuossa tilanteessa ihan lailliseen oikeuteensa saada olla yhteydessä turvapaikanhakijoihin, joiden tukihenkilönä tai vastaavana hän toimi.

      Tarja Halonen kirjoitti edellä mainitsemassani vieraskynässä myös seuraavasti, ja mielestäni aiheellisesti: ”Resursseja annettiin käyttöön määrään nähden aiempaa niukemmin. Turvapaikanhakijoiden oleskelusäännöksiä tiukennettiin. Puheet kovenivat. Monien poliitikkojen myötäily ja puhe poikkeusajoista, joihin kansainväliset sopimukset eivät muka enää sovi, antoivat ääriliikkeille lisää kaikupohjaa”… ”Lainsäädäntöä muutettiin hakijoiden suuren määrän takia. Se ei ole hyvä oikeushallinnollinen periaate, jos todella halutaan kunnioittaa ihmisoikeuksia”

    • ”Toivottavasti hän saa siitä sakon.” Onneksi sakkoja ei määrätä kenenkään toivomusten mukaan. Miten laillista se sitten olisi?

    • Voidaan toki teoretisoida ettei rikosta mahdollisesti ole tapahtunut. On kuitenkin vähintään sopimatonta että pappi yrittää estää poliisiauton kulkua ja valehtelee olevansa lakimies.

    • Miksei poliisiautoa aisi pysäyttää, jos on poliisille asiaa? Poliisit ovat tietääkseni yleisön palvelijoita. Hälyytysajossa valot vilkkuen ajava maija on tietysti eri asia.

  2. Marjaana Toiviaiseen kohdistuvaa vihapuhetta ei tule miltään osin hyväksyä: vaikea keksiä pahempaa/parempaa vihapuhemagneettia kuin nuorehko nätti naispappi, joka puolustaa turvapaikanhakijoita.

    Esivaltaa voi vastustaa ja lakeja rikkoa, mutta ei ihan miten ja milloin tahansa. En minä voi ajaa autolla punaisia päin, vaikka liikennevalot usein ovat säädetty miten sattuu. Timo Airaksisen mukaan kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää silloin, kun on vakava ongelma, asiaa ei muuten voi hoitaa, ei saa naamioitua, rangaistus tulee ottaa vastaan iloisin mielin ja toista ihmistä tai tämän olennaisia intressejä ei loukata.

    Jos pastori Toiviainen asettui poliisiauton eteen ja/tai valehteli olevansa lakimies, niin mikäli tästä seuraamuksena sakot, niin rangaistus tulisi ottaa iloiten vastaan. Samoin tuomiokapituliin lähetetyistä valituksista koituvat mahdolliset sanktiot. Jossain määrin Toiviaisen poistumista maasta itse aiheuttamansa kohun jälkeen voidaan pitää ”rintamakarkuruutena.”

    • Rintamakarkuruutta? No jaa, voihan Airaksinen ottaa Toiviaisen paikan ”rintamalla”. Miten kauan hän itse jaksaisi, mene tiedä. Tosin voi olla että miehenä Airaksista ei ammuttaisi samanlaisilla aseille kuin Toiviaista, hän ei ehkä saisi osakseen samanlaista huorittelua tai raiskauksilla pelottelua jne.

    • Kuka määrittelee milloin ongelma on niin vakava ettei sitä lakeja rikkomatta hoitaa? Timo Airaksinen? Jos hän niin millä perusteella? Mitä lakeja saa rikkoa? Kun tätä tietä edetään, ollaan tilanteessa jossa jokainen päättää itse mitä lakeja noudattaa. Näin se Lapuan liikekin teki. ”Me teemme mitä tahromme!”

    • Juhanin kommentti Lapuan liikkeen suhteen on pitkälti, joskaan ei täysin totta. Lapuan liike käytti fyysistä väkivaltaa.

      Mutta pointti on tietysti se, että mitä jos ”marjaanatoiviaisia” poliisiautojen edessä/kaatamassa poliisiautoja jne. olisi satoja tai tuhansia?

  3. On oikein, että kirkko tarjoaa diakonista apua kaikille kyselemättä avunhakijan motiiveja. Mutta en pidä oikeutettuna sitä, että kirkollisia tunnuksia käyttäen estetään viranomaisia hoitamasta tehtäviään tai yritetään jyrkinkin painostuskeinoin saada viranomaisia tekemään toisenlaisia päätöksiä kuin säädökset edellyttävät. Oikeutettu lobbaus tulisi kohdistua lainsäätäjiin, ei toimeenpaneviin viranomaisiin. Maahanmuuttoviranomaisten haastavana tehtävänä on tutkia, keillä maahan pyrkijöistä on lailliset perusteet turvapaikan saamiseen ja keillä ei. Ne, jotka hakevat turvapaikkaa ilman siihen oikeuttavia perusteita on aivan oikeutettua karkottaa maasta. Jos haluavat kuitenkin tulla Suomeen, on heidän kotimaastaan käsin haettava viisumia kuten muidenkin, jotka tulevat semmoisista maista, joilla ei ole viisumivapaussopimusta. Nämäkin hakemukset toki voidaan esim. turvallisuussyistä evätä.

    • Marjaana Toiviainen ja muut ihmisoikeusaktivistit ovat julkisella kansalaisaktivismillaan varmastikin vaikuttaneet poliittisiin päättäjiin.

    • Mielenkiintoinen tuo ”lailliset perusteet turvapaikan saamiseen.”

      Siitähän tässä on ollut kyse. Vaikuttaa melko selvältä, että maahanmuuttoviranomaisia on ohjeistettu tekemään tietty määrä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Luultavasti hallitus jossain määrin tulee lieventämään ohjeistustaan. Kiitos muun muassa, ja ehkä erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon.

      Kysymys on hankala. Ei minunkaan mielestä kaikkia/kaikkea tule toivottaa avosylin tervetulleeksi enkä ylipäänsä ole kotouttamisstrategiassa erityinen monikulttuurisuuden kannattaja vaan mieluummin assimilaatio.

    • Ihan varmasti ovat vaikuttaneet mutta päinvastoin kuin on ollut tarkoitus.

      Ihan tavallinen räyhääminen ja häiriköinti on siis nykyisin kansalaisaktivismia. Niin se kieli kehittyy.

    • Kieli tosiaan kehittyy: aivan tavalliset, luotettavat uutislähteet ovat nykyään ’suvakkimedioita’, aivan tavalliset ihmisoikeuksien puolustajat ovat nykyään joko ’suvakkeja’ tai ’vihervasemmistolaisia’ enkä viitsi edes mainita monia muita v….n huoria ja muita sellaisia. Ja se, että tällaisiksi kuvitelluille ihmiselle toivotaan raiskaamista, lasten raiskaamista jne. Tosiaan, näinä vuosikymmeninä kun olen ollut pois Suomesta, suomenkieli on kehittynyt. Ennenvanhaan tuollaisia törkypuheita kohdistettiin vain esim. meihin seksuaalivähemmistöjen edustajiin. Nyt siellä syydetään p….a pidäkkeettömästi joka suuntaan.

    • ”Ihan tavallinen räyhääminen ja häiriköinti on siis nykyisin kansalaisaktivismia.” Eihän toki. Se riippuu siitä, kenelle räyhätään ja mitä häiritään. Silläkin on merkitystä kuka on liikkeellä ja millä joukolla. Yöllinen riehuminen nakkikioskilla saattaa olla kansankulttuuria, mutta ei kansalaisaktiivisuutta, vaikka ihan tavallista olisikin.

    • Jokainen turvapaikahakija majoitetaan vokkiin. Hänen hakemuksensa käsitellään yksilöllisesti. Kielteisestä päätöksestä saa valittaa. Myönteisen päätöksen saanut saa jäädä maahan ja hänet yritetään auttaa itsenäisen elämän alkuun. Kielteisen päätöksen saanut palautetaan kotimaahansa, annetaanpa vielä starttiraha mukaan.

      Missään vaiheessa turvapaikanhakijalta ei peritä mitään korvausta saamistaan palveluista. Sitä ei peritä edes vapaaehtoisesti palaavilta vaikka he tällä tavalla myöntävät ettei heillä ole olut edes tarvetta saada turvapaikkaa. Missä vaiheessa tässä rikotaan ihmisoikeuksia ja millä tavalla?

    • Turvapaikkaprosesseja on mielestäni ihan aiheellisesti kritisoitu (sekä joidenkin ev.lut.pappien että monien muidenkin taholta) siitä, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei – tosiasiallisesti – näissä prosesseissa useinkaan toteudu.

    • Snagari on snagari vaikka nimettäisiin miksi gourmetgrilliksi tahansa, kun sen jonossa on öisin ärtyneitä laskuhumalaisia örveltäjiä.

  4. En osaa ottaa kantaa mikä on laillista tai laitonta, mikä oikein tai väärin tässää asiassa.
    Mutta Kirkosta on muodostumassa yhä ennemmän kuva poliittisena puolueena.
    Miksi Ev-lut. kirkon henkilöstöllä on niin suuri hinku olla päänä ja suuna joka asiassa kun Katolisen ja Ordotoksisen kirkon henkilöstöllä ei ole. Sisarkirkot vaikuttavat ”äänettömästi” yhteiskunnallisissa asiaoissa suoraan kirkkojen johdon ja poliittisen johdon välillä. Eikö se riitä meille.

    • Minusta on ihan hyvä, että Suomen ev.lut.kirkko ei pyri ottamaan ainakaan kaikessa vaikuttamisessaan mallia ortodoksikirkosta tai katolisesta kirkosta. Mitä tuohon sisarkirkkojen ”äänettömään vaikuttamiseen” tulee niin ei se useinkaan kovin äänetöntä ole, eikä myöskään eettisesti ongelmatonta. Jos nyt katsoo vaikka ortodoksikirkon yhteiskunnallista vaikuttamista Venäjällä tai paavin julkisia kannaottoja erilaisissa asioissa.

      http://yle.fi/uutiset/3-7786173

    • Toiviainen yritti estää poliisiauton lähtöä Metsälässä. Ei se ole osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan vaan se on laitonta. En tiedä onko tätä asiaa vielä ratkaistu.
      Pasilassa häirikköjoukko yritti myös estää poliisiautonen lähtöä. Heidän kohdaltaan tutkinta on lopetettu koska rikos oli kuitenkin suhteellisen vähäinen.

    • Sekin lienee laitonta, että poliisi estää kirkon työntekijää tapaamasta perhettä, jonka virallinen avustaja hän on. Onko tämnä asia jo ratkaistu?

    • Sinulla kun on oma kieli niin kysyn sinulta: mitä sinun kielessäsi tarkoittaa virallinen avustaja? Termi on minulle täysin outo.

    • ’Virallinen avustaja’ on uutisessa käytetty termi. Oletan sen tarkoittavan jollekin henkilölle tai ryhmälle, joka ei esimerkiksi kieliongelmien vuoksi pysty itsenäisesti ajamaan asioitaan, virallisesti nimettyä avustajaa. ”Ei tällaista estämistä ole tapahtunut joten sitä ei tarvitse ratkaista.” Sinäkö sen tiedät?

  5. Jos se on ihan lehdessä sanottu niin täytyyhän sen olla totta. Jos on olemassa virallisia avustajia niin varmaan on sitten virattomia tai epävirallisiakin. Tarkennusta kaivataan muutenkin. Kuka tai mikä nimeää tällaisen virallisen avustajan? Onko olemassa joku laki virallisista avustajista?

    Toiviainen huusii jotain paperinivaskaa heilutellessaan että hän on sen ja sen nimisen perheen avustaja. Yhtään perhettä ei kuitenkaan tuolloin palautettu. Lisäksi hän kertoi olevansa lakimies ja nimeltään Suomen Perustuslaki. Tutkimukset siitä mitä paperi sisälsi, ovat edelleen kesken. Tällä hetkellä.epäillään että kyseessä oli kakkuresepti.

    Toinen juttu on sitten se että vastoin luuloasi avustajala ei ole oikeutta vaatia avustettaviensa tapaamista kun päätöstä pannaan täytäntöön. Jälleen höpöttelet omiasi.

    • Tässä nimenomaisessa tapauksessa selvisi, että mitään päätöksen täytääntöönpanoa ei kuulunutkaan tapahtua. Poliisi myönsi erehdyksensä. Mietin, olisiko perhe palautettu ’vahingossa’ Afganistaniin, ellei kyseistä häiriötä olisi tapahtunut. Ovatko tällaiset erehdykset yleisiäkin?

  6. Perhe oli aivan eri paikassa (muistaakseni Tallinnassa) , ei siis Metsälässä missä rähinä tapahtui. Kun poliisi panee päätöstä täytäntöön niin sillä on aina se päätös mukana josta katsotaan kuka kuuluu palauttaa. Poliisi oli ryhtynyt toimiin koska se luuli että perhettä koskeva päätös oli olemassa ja toimitetaan poliisille. Kun sitä ei ollut, toimi keskeytettiin.

    Olennaista tässä on se että oli tiettyjä henkilöitä jotka oli määrätty palautettavaksi ja tätä Toiviainen yritti estää. Kuvaavaa on että vaikka hän ei tiennyt kenestä oli kyse, hän katsoi että päätös on väärin. Kyseessä olisi saattanut olla esimerkiksi rikoksen johdosta palautettava. Eli Toiviainen ajatus on: ketään ei saa koskaan karkottaa millään perusteella.

Kirjoittaja

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.