Panaman paperit: Salattuna vain tullakseen julki!

Lait pettää, hallitukset sortaa,

verot köyhälistön verta juo

ja köyhän ihmisoikeuskin

on vain tyhjä lause tuo!

On kurjan kurjat kunniassa,

raharuhtinaat nuo röyhkeät;

ei koskaan tee ne itse työtä,

vaan ne työtä ryöstävät.

Varat kansan hankkimat on menneet

kaikki konnain kukkaroon.

  • Internationale

 

Muistat kai, lukija, Roope Ankan, tuon pihi-itarasaiturin ja häikäilemättömän ahneen kroisoksen, joka säilytti valtavaa rahaomaisuuttaan keskellä Ankkalinnaa superjättikokoisessa kassakaapin muotoisessa rahasäiliössään?  Roope ei tainnut juuri tehdä rahoilleen muuta kuin että suoritti aamu-uinnin rahojensa seassa. Niin, ja tietysti hän pyrki kaikin mahdollisin keinoin lisäämään varallisuuttaan koko ajan. Usein tarkoitus sai pyhittää keinot…

Ensimmäisen oman tilini avasin Tapiolan KOPin konttorissa heti kun se vain oli iän puolesta mahdollista. Säästölippaakseni sain tietysti pienen muovisen rahakirstun, jonka kannella Roope istui yrmeän näköisenä rahojaan… siis minun rahojani vartioimassa.

Lopulta tuli vastaan sellainenkin surun päivä, jolloin  pankkini pääjohtaja ahdistuneen oloisena ihan TV:ssä vetosi meihin koppilaisiin, että pistetään pystyyn talkoot, jotta voitaisiin pitää pankki pystyssä ja suomalaisomistuksessa. Ja mehän ostimme osakkeita pelastaaksemme rahalaitoksen. Myöhemmin selvisi syy pomon ahdistukseenkin: hän joutui valehtelemaan päin naamaa omilleen, koska tiesi jo itse asiain oikean tilan.

Asunto- ja opintolainat ovat pitäneet minut vuosikaudet kiinni KOP-Merita-Nordeassa, mutta jatkuvasti huonontuneet palvelut ja ennen muuta viime sunnuntaina esiin tulleet ns. Panaman paperit ovat pistäneet minut miettimään asioita uudestaan. Voinko olla asiakkaana pankissa, joka auttaa jemmaamaan valtavia summia rahaa veroparatiisiin verottajan ja poliisin ulottumattomiin? EU-aikana voisi aivan hyvin sanoa, että eurolla ei ole kotimaata. Parempi vain, jos kukaan ei turhaan kysele, millä keinoin piilotettavat rahat on hankittu tai kuka ne tosiasiallisesti omistaa.

Monet isot johtajat ovat viime aikoina kunnostautuneet pakenemalla veroja ulkomaille. Mammona on kuitenkin väärä jumala, ei sitä noin tosissaan pitäisi palvoa eikä kotimaataan sille uhrata. Eikö teille, kroisokset, todellakaan tule mieleen, että se, mitä teillä on yllin kyllin, on joiltakin muilta tai jostakin muusta pois?  Noilla jemmatuilla rahoilla teidän kuuluisi auttaa kustantamaan Suomessa kouluja, terveydenhuoltoa ja kaikkea muutakin sellaista, mihin ei kuulemma enää ole varaa ja josta on ihan pakko leikata.  Ei ole synti olla rikas, mutta ratkaisevan tärkeää on se, mitä te noilla haltuunne uskotuilla (niin, eivät ne todellakaan ole teidän omianne!) rahavaroilla teette.

Köyhien, sairaitten, vanhusten ja lasten asiat on priorisoitava yhteiskunnassamme aivan ykkösasiaksi! Niiden, joilla on varaa, on autettava heikommassa asemassa olevia! Vai emmekö me muka olekaan vielä todellisessa  hädässä, kusi sukassa, veitsi kurkulla? Tai edes kaikki samassa veneessä, jonka tappi on irti? Onko todellakin sallittava se, että heikot sortuu elon tiellä, mutta salkkumiehet sen kun porskuttaa?

Suomesta, entisestä hyvinvointivaltiosta, on käsittämättömän lyhyessä ajassa  tullut Kurjala, pahoinvoinnin mallimaa, masentava paikka, jossa vihapuhe velloo jatkuvasti ja mielenosoitusmarsseja järjestetään tiuhaan. Kaikkein katkeroituneimmat sanovat, että tämä ei ole minun Suomeni.

En olisi ikinä osannut aavistaa lainaavani joskus bloggaukseni alkuun Internationalea. Jotenkin vain tuntuu siltä, että nuo siteeraamani kohdat sanoittavat kiusallisen hyvin kotomaamme nykysählinkiä. Ei kai tässä ole tarkoitus itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlan kunniaksi pistää pystyyn uutta sisällissotaa?

Summa summarum: Pahan postaukseni hyväksi lopuksi siteeraan entistä arkkipiispaamme Martti Simojokea, joka v. 1950 ilmestyneessä kirjassaan Kristinopin opetus toteaa kansalaisvelvollisuuksista näin:

”Kansalaisilla on myös omat velvollisuutensa valtiota kohtaan. Heidän tulee tunnollisesti täyttää se, mitä valtio heille määrää (verot). Puolue-elämässä on vastustettava riitaa ja panettelua sekä epäluulon herättämistä toisten tarkoituksia kohtaan. Kansalaisten on tunnettava keskinäistä luottamusta toinen toistansa kohtaan ja siten rakennettava yksimielisyyttä. Lainkuuliaisuus on tärkein kansalaishyve. Kristityllä on lisäksi tehtävänä rukoilla hallituksen ja kaiken esivallan puolesta.

Valtion kansalaisena kristitty saattaa joutua tilanteisiin (valtio laiminlyö ja ylittää tehtävänsä), jolloin hän ei voi omantuntonsa tähden totella esivaltaa. Kristitty ei tavoittele marttyyriutta, mutta hän ei myöskään väistä sitä, kun se tulee hänen osaksensa.

Jumalan pelko teroittaa kansalaisten mieliin heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan”.

 

kirkollisveroparatiisi

Kuvateksti:

Ken äyrinsä kirkollisveroparatiisiin tuo,

hän ilon, onnen, avun lapsille monille suo.

17 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Lapsille tuli aikoinaan luetuksi Janoschin kirja Oi, ihana Panama! Aikuisille pitäisi vissiinkin kirjoittaa teos Voi, pahuksen Panama!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Mielestäni raha on kiertolainen. Sen avulla pitää koko ajan tapahtua jotain: perustaa tehtaita, rakentaa kouluja, yömajoja, ruokaloita, turvataloja, defibrilliatiolaitteita, rokotteita, museoita, taideteoksia, mukavia ruokaloita, iloisia lehmiä niityille. Rahan pitää olla liikkeessä, rientää paikasta toiseen – vauhdilla. Vain silloin se tekee ihmisetkin onnellisiksi – kun ei tarvitse salata mitään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      May: ”Mielestäni raha on kiertolainen. Sen avulla pitää koko ajan tapahtua jotain: perustaa tehtaita, rakentaa kouluja, yömajoja, ruokaloita, turvataloja, defibrilliatiolaitteita, rokotteita, museoita, taideteoksia, mukavia ruokaloita, iloisia lehmiä niityille. Rahan pitää olla liikkeessä, rientää paikasta toiseen – vauhdilla. ”

      Tämä totta. Kirkoista ei ole niin väliä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Ihan piti nousta seisomaan – eikä vain vain blogin alussa olevan kansainvälisen vuoksi. Ruttopuiston rovasti kirjoittaa silkkaa asiaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Toivotaan ja rukoillaan, kun paise nyt lopulta puhkesi, että seuraukset johtavat potilaan parantumiseen. Maailma on ollut jo pitkään finassi pedon kynsissä, poliitikot ovat vain huokailleet ilman voimaa. Ehkä tämä tapaus nyt yhdistää voimat taistella veronkiertämistä vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    RR. ”Ken äyrinsä kirkollisveroparatiisiin tuo, hän ilon, onnen, avun lapsille monille suo.”

    Mieluummin paan rahat sukkaan, kuin ne kirkkoon heitän hukkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Etkö sinä Kimmo yhtään ajattele niitä satoja pienipalkkaisia sorrettuja, jotka ahertavat yhdeksästä kolmeen kirkkohallituksen uudessa, vain puolisataa miljoonaa euroa maksaneessa pytingissä Etelärannassa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Oletko kauankin ollut lasten vihaaja, wallentin? Mitä sinulla on lapsia vastaan? Ovatko kirkon yhteydessä kasvavat lapsoset mielestäsi vieläkin vastenmielisempiä muksuja kuin muut?

      Näin tulkitsin kummallisen kommenttisi. Vähätellessäsi lapsia ja kirkkoa pilkkaat myös Jeesusta, joka perusti kirkon ja jolle lapset ovat silmäterä.

      Minusta lapsiin sijoittamista parempaa kohdetta ei maan päältä löydy?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Olen Hannun kanssa samaa mieltä tästä ”Minusta lapsiin sijoittamista parempaa kohdetta ei maan päältä löydy”.

      Lapsissa on tulevaisuus. Monet lähetysjärjestötkin tekevät hyvää työtä lasten ja heidän äitiensä parissa. Aina puhutaan siitä, että tulee auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Lapset eivät pysty itse itseään auttamaan. Kirkko tekee hyvää työtä lasten hyväksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      RR. ”Minusta lapsiin sijoittamista parempaa kohdetta ei maan päältä löydy?”

      Ei minustakaan, minulla on itselläni kolme poikaa 50, 47, ja 40- vuotiaat), kaksi pojan tyttärenpoikaa ja yksi pojanpoika, eikä heidän hyväkseen kirkko ole pannut koskaan tikkua ristiin. Mihin lasten hyväksi tehdyssä työssä kirkkoa tarvitaan?

      Kirkolle maksettavasta jäsenmaksusta vain pienen pieni murto-osa menee lasten hyväksi. Suurin osahan käytetään piruntorjuntaan, pappien palkkoihin, hallintoon ja kirkontornien rakentamiseen ja pystyssä pitämiseen – vai kuinka?

      Kari-Matti sanoittaa asian ihan oivallisesti: ”Etkö sinä Kimmo yhtään ajattele niitä satoja pienipalkkaisia sorrettuja, jotka ahertavat yhdeksästä kolmeen kirkkohallituksen uudessa, vain puolisataa miljoonaa euroa maksaneessa pytingissä Etelärannassa?”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      RR: ”Oletko kauankin ollut lasten vihaaja, wallentin? ”

      Tämä Hannu Kiurun minulle esittämä kysymys on täysin käsittämätön, naurettava, ylimielinen ja käsittämättömän lapsellinen.

      Ovatko ihmiset lasten vihaajia sillä perusteella, etteivät maksa kirkolle jäsenmaksuja tornien ja seinien pystyssäpitämisestä ja siitä hyvästä, että kirkko voisi maksaa piispoilleen järjettömiä palkkoja ja piispaloitten kuluja täysin turhasta ja tuottamattomasta työstä?

      Jos näin on, niin siinä tapauksessa lastenvihaajien määrä kasvaa Suomessa huolestuttavaa 50 000 ihmisen vuosivauhtia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Raamatun ohje kristityille rahan käyttöön.

    ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri. Jotkut ovat rahaa tavoitellessaan ajautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monilla kärsimyksillä” (1. Tim 6:10).

    Paavalin kertoma totuus rahankäytöstä onkin antamisen periaate. Hän kannusti Timoteusta neuvomaan rikkaita, että he muistaisivat käyttää maallista varallisuutta hyvän tekemiseen ja näin kokoamaan ikuista aarretta taivaaseen (j. 18-19).

    Kuten May Roth-Edelmann kirjoitti, niin raha on tarkoitettu kiertämään ja sitä kautta tekemään hyvää kanssaihmisille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta Ruttopuiston rovasti.

    Jotenkin riipaisevaa ja niin totta lukea ”Suomesta, entisestä hyvinvointivaltiosta, on käsittämättömän lyhyessä ajassa tullut Kurjala, pahoinvoinnin mallimaa, masentava paikka, jossa vihapuhe velloo jatkuvasti ja mielenosoitusmarsseja järjestetään tiuhaan. Kaikkein katkeroituneimmat sanovat, että tämä ei ole minun Suomeni.

    En olisi ikinä osannut aavistaa lainaavani joskus bloggaukseni alkuun Internationalea.”

    Internationale taitaa hissukseen olla taas ajankohtaisempi kuin luulemmekaan. Eräs hyvä ystäväni, keski-ikäinen ikätoverini, aktiivisesti politiikkaa seuraava mies, sanoi jo muutama vuosi sitten varsin vakavana, että me olemme muutens viimeinen sukupolivi, joka saa elää hyvinvointiyhteiskunnassa.

    Olin aika ällistynyt ja hämmentynyt hänen sanoistaan. Ajattelin, että ei kai tämä meininki kai ihan sitä ole. Nyt on karmaisevaa seurata, että hänen aatoksensa taitavat sittenkin olla totta.

    Ajattelen tietysti lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Millainen tulevaisuus heillä on tässä maailmasa? Jo ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen meriä myöten, ihmisten aikaansaannosta kaikki, on tarpeeksi hälyyttävää vaan päälle sitten vielä tämä vapaan markkinatalouden melske, jossa ei armoa heikommille anneta eikä tunneta. Aivan karmeaa. 🙁

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Hyviä huomioita Tarja Aarniolta. Hyvinvointiyhteiskunta ja demokratia ovat aika nuoria ilmiöitä ja vähemmistössä maapallon maista. Ei ole todellakaan itsestään selvää että se jatkuu. Tuo kolumnin lainattu säkeistö on niitä harvemmin laulettuja. Hätkähdyttävän hyvin se sopii tähän päivään.

    Toinen hyvin sopiva on eräästä uudemmasta laulusta jonka nimeä en muista. Siinä lauletaan myös yhteiskunnan kehityksestä ”

    ”Se ei ole johdatusta. Se ihmisten tekoa on ja on ihmisten vallassa päättää, onko se muuttumaton. Minkä hyväksi tehdään työtä, minkä takia edistytään ja pääoma vaiko kansat on veljet keskenään.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Se on Lauri Siparin sanoittama vuodelta 1973 ja laulun nimi on Euroopan syrjäkylät

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121