Tuoreimpien mielipidetiedustelujen mukaan eduskuntavaalien jälkeinen hallitus muodostuisi Suomen Keskustan ja sen puheenjohtajan Juha Sipilän ympärille. SDP:n nousu kakkoseksi ohi Kokoomuksen viitaisi siihen, että Antti Rinne jatkaisi valtiovarainministerinä.
Maamme hallitus on viimeisinä vuosikymmeninä, sen jälkeen kun Kokoomuksen pitkä oppositioputki päättyi Holkerin hallitukseen, muotoutunut siten että Keskusta, Kokoomus ja SDP ovat vuorotelleet hallituksessa. siten että yksi niistä on jäänyt oppositioon. Keskusta on nyt ollut yhden kauden oppositiossa, sitä ennen oli SDP. Kokoomus oli viimeksi oppositiossa Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikaan.
Mikäli tämä vuottelu jatkuisi eli joku kolmikosta jäisi jälleen oppositioon, nousisi uuden hallituksen kolmanneksi pääpuolueeksi Perussuomalaiset. Mikäli näin käy, olisi maamme poliittisen ilmaston muutos merkittävä.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisen Jyrki Kataisen hallituksen arvoperusta oli alusta asti melko hajanainen. Helsingin sanomat julkaiseman arvokartan mukaan pääpuolueet Kokoomus ja SDP olivat etäällä toisistaan. Pienemmät hallituspuolueet puolueet asettuivat ikään kuin sidepaloiksi niiden väliin. Vasemmistoliiton siirryttyä viime keväällä ja vihreiden viime syksynä oppositioon, hallitusuksen painopiste siirtyi jonkin verran oikeistolaisemmaksi ja huomattavasti konservatiivisemmaksi. Jälkimmäistä siirtymää korosta Kristillisdemokraattien jääminen hallitukseen vaa’ankieliasemaan.
Sikäli kun eduskunnan selkeästi arvoliberaalimmat puolueet Vasemmistoliitto ja Vihreät siirtyivät kesken vaalikauden oppositioon, eivät ne ehkä ensimmäisenä ole astumassa paraatiovesta uuteen hallitukseen. Näin ollen uuden hallituksen ohjelma olisi nykyistä arvokonservatiivisempi.
Mikäli eduskuntavaalien jälkeen oppositioon jäisi Vasemmistoliiton ja Vihreiden lisäksi melko arvoliberaalin Alexander Stubbin johtama Kokoomus, olisi tilanne täysin uudenlainen. Hallituspohja tukisi melko vasemmistolaista talouspolitiikkaa melko arvokonservatiiviselta pohjalta. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sosiaalisen vastuunkannon jälleenkorostumista ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämistä. Hallituspohjan laajentaminen esimerkiksi Kristillisdemokraateilla tai RKP:lla ei olennaisesti muuttaisi tilannetta.
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/puoluekentta/
Isoveli valvoo.
Selvityksessä sanotaan, että Suomen sijoitus on selvästi heikompi kuin muilla pohjoismailla. Suomessa esiintyy paljon kielteistä asennoitumista seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, joka vaikuttaa muun muassa kyseessä olevien ihmisten terveyteen ja heidän mahdollisuuteensa elää hyvää elämää.
Tämä on totta.
Esimerkiksi meillä kirkossa ollaan aika laajalti sitä mieltä, että seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten syrjintä on ”erilaisuutta jota tulisi kunnioittaa” ja jolla pitäisi olla tilaa kirkossa. (tällaistä ”kunnioitettavaa erilaisuutta” on esim. se, että ei hyväksytä rekisteröidyssä parisuhteessa elämistä ja se, että pidetään homoseksuaalisuutta ihmisen langenneisuuteen liittyvänä ikävänä ilmiönä)
Jos joku puuttuu tällaiseen ”erilaisuuteen” (esim. kutsuu sitä ”syrjinnäksi”, eikä ”erilaisuudeksi”) niin häntä pidetään kirkon ykseyden hajottajana ja riitelijänä.
”Esimerkiksi meillä kirkossa ollaan aika laajalti sitä mieltä, että seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten syrjintä on “erilaisuutta jota tulisi kunnioittaa” ” Sari
Voisitko linkittää lähteen, jossa kirkon virallinen taho suosittaa jäseniään syrjimään ko. vähemmistöjä. Minä en ole tietoinen sellaisen ohjeen olemassaolosta.
Käsitykseni mukaan useamman lähetysjärjestön ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt ovat suhtautuneet penseästi rekisteröidyssä parisuhteessa elävien palkkaamiseen.
Lähetysseuran tapauksessa muutamat kirkkoherrat, työnantajan edustajia, vaativat homoparin erottamista. Ja muistelen, että Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto savustettiin työpaikastaan ulos.
Mielestäni löytyy helposti esimerkkejä, joissa esiintyy epäasiallista syrjintää.
Ohjelma Guide-homolehden marraskuun numerosta v. 1987.
1. Homoudesta puhuttava kovaa ja usein mediassa eli tehotoisto.
2. Konservatiivisten kirkkojen katsannot muutettava ja tuettava homomyönteistä teologiaa.
3. Kirkkojen moraalinen arvovalta murennettava.
4. On vedottava tieteeseen ja julkiseen mielipiteeseen vaikka ilman perusteita.
5. Homojen on tietoisesti otettava uhrin asema vaikka ovat haastajia.
6. On vedottava kaikessa syrjintään samoin kuin metodisesti maahanmuuttajat rasismiin.
7. Homot on kuvattava positiivisesti.
8. Vastustajat on leimattava : Asiallisilla perusteilla ei väliä.
9. Homouden arvostelijat on saatettava huonoon valoon.
10. Homofobia propagandatermin käyttö. Sillä saadaan vastustaja leimattua erittäin syrjivällä tavalla. Vastustaja ei enää vakavasti otettava.
11. Perinteiset instituutiot on vallattava sisältäpäin: koulu, kirkko, media.
Tämä on kirkossa uponnut kuin väärä raha, niin että Raamattu on heitetty pölyttymään ja radikaalit liberaalit papit saavat kansankin myötähäpeään.
Mauno Mattila,
sikäli kun joku Guide-homolehti on julkaissut vuonna 1987 joitain listassasi esiintyviä älyttömiä ohjeita (esim. vaikkapa seuraava ohje: ”Vastustajat on leimattava: Asiallisilla perusteilla ei väliä”) niin se on tietysti huono juttu.
Nimenomaan ASIALLISILLA perusteilla on nimittäin väliä!
Asiallisista perusteista puheen ollen:
Käsittääkseni Valtioneuvoston tekemän raportin asiallisuutta ei voi kyseenalaistaa sillä perusteella, että mahdollisesti joku homolehti vuonna 1987 on julkistanut epä-asiallisia ohjeita.
Jos haluat Sari lukea hyviä asiallisia perusteita, niin TT Juha Ahvio ja professori Tapio Puolimatka ovat molemmat kirjoittaneet erittäin hyvät asiantuntijalausuntonsa sukupuolineutraalista avioliitosta.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/554/juha_ahvion_asiantuntijalausunto_eduskunnan_lakivaliokunnalle
http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunto
Erityisesti suosittelen lukemaan Juha Ahvion kirjoituksen, joka paneutuu YK:n ihmisoikeus julistukseen, jota sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat niin kovasti tuovat esille. Se kun nimittäin puoltaa perinteistä avioliittokäsitystä.
Kaikki uskonsuuntaukset eriarvoistavat ihmiset esim. pelastuksen suhteen. Sitä ei voida koskaan poistaa ja eikä ole tarviskaan. Se on heidän sisäinen asiansa.
Yhteiskunnan velvollisuus on antaa kaikille ihmisille tasa-arvo, joka menettely on lisääntyvässä määrin kehittynyt demokraattisesti halituissa länsimaissa.
Korkeimman tahto on ihmisten samanarvoisuus ja lähimmäisen rakkaus, jotka saavat hänen hyväksymisensä.
Olennaista asiassa on yhdenvertaisuus lain edessä ja lain käytössä. Lainkäytössä ketään ei pidä syrjiä.
Uskonnonharjoittamiseen liittyvä, uskonnon omiin oppeihin perustava erilainen kohtelu ei ole yhdenvertaisuuslain tarkoittamaa syrjintää. Erilaisen kohtelun uloittaminen uskonnonharjoittamistilanteiden ulkopuolelle sitävastoin kuuluu lain tarkoittaman syrjinnän piiriin, vaikka erilaisen kohtelun perustana olisi uskonnollinen vakaumus.
Esimerkiksi Sari Roman-Lagerspetzin viittaama seikka että uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään ”homoseksuaalisuutta ihmisen langenneisuuteen liittyvänä ikävänä ilmiönä” ei uskontokunnan oppina ole lain tarkoittamaa syrjintää.
Käsite langenneisuus nimittäin on jo itsessään uskonopillinen termi, jolla ei ole vastinetta sekulaarissa yhteiskuntaopissa. Käsiteelle langenneisuus ei ole myöskään vastinetta naturalistis-humanistisessa ihmiskäsityksessä, johon aikamme sekularismi pitkälti perustuu. Vastaava seikka pätee uskontokunnan sisäiseen synti -käsitteeseen.
Uskonnonharjoittamiseen liittyvän erilaisen kohtelun ja syrjivän kohtelun uskonnonharjoitamisen ulkopuolella ero on ilmeinen jos ensin hahmotetaan mikä on uskonnoharjoittamista. Jos esimerkiksi uskontokunnan sisäisenä oppina on että homosekuaalisuuden harjoittamien on torjuttava asia ja tällä perusteella henkilöltä evätään tehtävä toimia lapsen kummina, kyse ei ole syrjinnästä. Sitävastoin syrjinnästä on kyse jos samaan uskintokuntaan kuuluva henkilö kieltäytyy vuokraamasta julkisilla vuokramarkkinoilla olevaa huoneistoa samaa sukupuolta olevalle pariskunnalle. Viimemainittu täysin riippumatta siitä onko ko. pariskunta saman uskontokunnan jäseniä vai ei. Huoneenvuokraustoiminta ei liene uskonnonharjoittamista.
Jukka Kivimäki on oikeassa siinä, että jos jossain uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään ”homoseksuaalisuutta ihmisen langenneisuuteen liittyvänä ikävänä ilmiönä, ei se tämän uskontokunnan oppina ole, kuten Kivimäki toteaa: ”lain tarkoittamaa syrjintää.”
Onneksi evankelilaisluterilaisen kirkon opin ja opetuksen mukaan ”homoseksuaalisuus ei ole ihmisen langenneisuuteen liittyvä ilmiö.” Ylipäänsä homoseksuaalisiin parisuhteisiin liittyvät kysymykset eivät ole muuttumattomia uskon ja pelastuksen kysymyksiä, vaan etiikkaan liittyviä, muuttuvaan rakkauden kategoriaan kuuluvia asioita.
Nähdäkseni siis evl kirkossa ei juridisesti saa harrastaa homoseksuaalien syrjimistä myöskään uskonnonharjoituksen yhteydessä, koska kysymys ei ole ko. uskonyhteisössä opillinen.
Just näin, Kari-Matti.
Voimme tietysti myös pohtia, että jos uskonnollisen yhteisön oppiin (tai opin asemassa oleviin näkemyksiin) liittyy rasismia tai antisemitismia (ja niiden mukaisia käytäntöjä) niin onko tällöin kyse lain tarkoittamasta syrjinnästä? Voiko tällöin edes puhua syrjinnästä vai pitäisikö sen sijaan puhua ”erilaisuudesta”, jotta ei käyttäydyttäisi epäkunnioittavasti näitä yhteisöjä kohtaan.
Laki rinnastaa seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän esim. syrjintään etnisen taustan tai kansallisuuden perusteella.
Ainakin USA:ssa puututtiin 1970-luvulla valtiovallan taholta rasistisiin käytäntöihin joissain kristillisissä oppilaitoksissa siten, että näitä käytäntöjä ei (enää) voinut perustella uskonnolla/uskonnonvapaudella, kuten siihen asti oli tehty. Tämä johti siihen, että presidentti Nixonin kaudella ruvettiin poistamaan verovapauksia jne. sellaisilta kouluilta jotka eivät hyväksyneet mustia opiskelijoita sekä sellaisilta jotka vetosivat Raamattuun (ja raamatulliseen terminologiaan, ehkä vastaaviin termeihin kuin mihin Jukka Kivimäki edellä viittaa puhuessaan ”langenneisuus”-käsitteestä) tuomitessaan rotujen väliset avioliitot ja niihin mahdollisesti johtavan eri rotuisten nuorten välisen kanssakäymisen.
Jukka Kivimäki, kovin monta kertaa olemme tämän keskustelun käyneet ja jälleen huomautan, että asia ei mene, kuten kuvaat. Uskonnonharjoittaminen tai uskonnollinen käsitys ei sinänsä ole syy tai peruste poiketa syrjintäsäännöksistä.
En nyt todennäköisesti välitä lähteä jälleen kerran keskustelemaan väitteistäsi, joille on yhteistä homoseksuaaleihin kohdistuvan syrjinnän oikeuttaminen uskontokunnan sisällä. Mehän keskustelimme tästä asiasta jo pitkään ja seikkaperäisesti blogisi alla.
https://www.kotimaa.fi/lakiesitys-uudeksi-yhdenvertaisuuslaiksi-rajaa-uskonnonharjoittamisen-lain-soveltamisalueen-ulkopuolelle/
Perustuslain 11 pykälään liittyy kirkon sisäiseen autonomiaan kuuluva oikeus määrätä omasta opistaan. Toisaalta on täysin selvää, että perustuslain syrjintäkielto koskee myös kirkkoa.
Teologisesti lienee (aika monille) selvää ettei homoseksuaalisissa parisuhteissa ole kysymys kirkon oppiin liittyvistä asioista.
Joo, Kari-Matti, Jukan kanssa olemme monta kertaa käyneet läpi asian eli että syrjintäsäännöksistä poikkeamiseen ei riitä mikä tahansa oppi tai käsitys ei käy vaan niidenkin pitää täyttää tietyt kriteerit. Ja jos kysymys ei ole kirkon omankaan käsityksen mukaan opillinen ensinkään tai ei pohjaudu jatkuvaan, yksiselitteiseen traditioon jne., ei mitään mahdollisuutta poikkeamiseen ole. Tätähän on arvioitu seikkaperäisesti mm. kirkko ja rek. parisuhteet mietinnössä jossain sivun 125 paikkeilla.
Joo, niin on. Luin myös linkittämääsi keskustelua parinkymmentä kommenttia(siinä oli kaikkiaan 154 kommenttia!).
Mielestäni on virheellistä väittää, että Suomen ev.lut.kirkossa harjoitetaan rasismia, antisemitismia tai sukupuolivähemmistöjen syrjintää.
Salme, ei kai se ole millään tavalla kummallista väittää, että Suomen kirkossa harjoitetaan sukupuolivähemmistöjen syrjintää, jos täälläkin jatkuvasti käydään keskustelua siitä, että uskonnollisilla yhteisöillä ja ev. lut. kirkolla pitäisi jatkossakin olla oikeus poiketa syrjintäsäännöksistä? Mahdollisuutta poiketa syrjintäsäännöksistä tarvitaan vain silloin kun on tarve syrjiä.
Mitä tulee antisemitismiin tai rotusyrjintään, on niitä käytetty vertailukohtina, mikä taas on sikäli perusteltua, että ne kuvastavat hyvin muita ihan todellisia, uskonnollisesti motivoituja syrjinnän muotoja, vaikkeivät toki Suomen ev. lut. kirkossa tänä päivänä. Onhan se ihan oleellinen kysymys, että jos kerran oikeudelle syrjiä ihmisen henk. koht. ominaisuuden perusteella vaaditaan mahdollisuutta (jatkossakin) niin voiko se henk. koht. ominaisuus olla myös ihonväri, etninen tausta tms.
Luin raportin selostuksen ja itse raportin kursorisesti läpi. Väite syrjimisestä perustuu kyselytutkimuksiin eli siis siihen, miten ihmiset itse kokevat asian. On varsin inhimillista, että esimerkiksi työnhaussa toiseksi jäänyt väittää, että häntä on syrjitty. Tämä ei vielä todista, että näin on myös tapahtunut.
Oman ammattijärjestöni Akavan edustaja kertoo julkisesti, että syrjintää on olemassa, vaikka samanaikaisesti sitä koskevia yhteydenottoja ei ole tullut. Tällainen päätelmä on siis aivan tuulesta temmattu.
Juhani Ketomäki, osaisitko sinä sanoa, mistä se johtuu, että samat ihmiset, jotka edellyttävät, muutaman esimerkin mainitakseni, että
1) syrjintäpykälien noudattamatta jättämiselle pitää jatkossakin olla mahdollisuus kun kyse on homoseksuaaleista (=pitää saada syrjiä)
2) homoseksuaalisuudesta ei pitäisi tehdä normatiivista seksuaalisuuden muotoa heteroseksuaalisuuden rinnalle yhteiskunnassa (esim. kouluopetus, lainsäädäntö jne.) ja kirkossa (=pitää saada opettaa, että homoseksuaalisuus on epänormaalia ja ei-toivottua)
3) homoseksuaalisuudesta pitää saada opettaa syntinä ja asiana, jota Jumala vihaa
ovat sitten kiistämässä, että yhteiskunnassa, oppilaitoksissa, työpaikoilla tai kirkossa esiintyisi syrjintää ja nurjia asenteita homoseksuaaleja kohtaan?
Se on minun mielestäni yhtä loogista kuin jos minä alkaisin täällä vaatia uskovaisuutta sairausluokitukseen, vaatia erillislakeja herätyskristityille jne. ja sitten seuraavassa kommentissa väittäisin, että herätyskristittyjen väitteet nurjista asenteista ovat tuulesta temmattuja väitteitä eivätkä jotkin väitetyt kokemukset todista mitään.
Jani Salmiselle: En ota kantaa esimerkkeihisi, koska en ole sanonut mitään sellaista eli en osaa sanoa.
En ole puhunut mitään asenteista vaan ainoastaan syrjinnästä, jota raportti ei todista tapahtuneeksi. Älä lue kirjoituksestani sellaista jota siellä ei ole.
Juhani Ketomäki, en toki lukenut kirjoitukseesi mitään sen kummempaa. Kunhan kysyin, että osaisitko sinä selittää, mistä tuossa havaitsemassani ilmiössä on kyse. Et osaa, mikä on ihan kelpo vastaus, kiitos siitä.
Mitä sitten tulee siihen väitteeseen, että syrjinnästä ei ole/olisi todisteita, niin raportissa on tunnistettu kuutisenkymmentä ongelmakohtaa, joita jokaisen kohdalla on lähdeviitteet. Tässä nyt muutamia mainituista kohdista.
15. Syrjintää valvovilla eritysvaltuutetuilla ei ole mandaattia seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvissa syrjintätapauksissa
16. Syrjintätapausten aliraportointi ja oikeusprosessiin liittyvät ongelmat
(kuten prosessin henkinen raskaus ja kustannukset)
28. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten syrjintä oppilaitoksissa ja sen vaikutukset koulumenestykseen, ammatinvalinnan rajauksiin ja alanvaihtoihin
Lähteet: EU LGBT survey. Perusoikeusvirasto 2013
Kuka ei kuulu joukkoon? Lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa. SM 2010
Syrjintä koulutuksessa ja vapaa-ajalla – Erityistarkastelussa
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten
syrjintäkokemukset toisen asteen oppilaitoksissa. SM 2010
Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? Seta ja Nuorisotutkimusseura 2014 Normit nurin -kampanjan keräämät tarinat ihmisten kokemuksista koulussa ja
oppilaitoksissa
Työelämässä tapahtuvan syrjinnän lähdekirjallisuutena on mainittu
EU LGBT Survey. Perusoikeusvirasto 2013.
Discrimination in the Finnish Labor market -tutkimus 16/2012
Lehtonen ja Mustola: Eihän heterotkaan kerro… Työministeriö 2004
Trans and Intersex People. EU 2012
Useat alakohtaiset opinnäytetyöt
Järjestöjen kokemukset
Jos aihe ja todisteet kiinnostavat, niin noista voisi esimerkiksi aloittaa. Yksi hyvä tiedonlähde, jota voin suositella, on ihan henkilökohtaiset keskustelut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten kanssa. Siinä on sitten mahdollisuus kuulla esim. työpaikkojen homovitseistä ja keskusteluista, kollegoiden nurjista asenteista ja esim. väkivallan kohteeksi joutumisesta vapaa-ajalla.
Sari Roman-Lagerspetz kirjoittaa: ”Käsittääkseni Valtioneuvoston tekemän raportin asiallisuutta ei voi kyseenalaistaa sillä perusteella, että mahdollisesti joku homolehti vuonna 1987 on julkistanut epä-asiallisia ohjeita.”
Minä kyseenalaistan sen sillä perusteella, että se perustuu pelkkkiin kyselytutkimuksiin eli esitetä mitään selvitystä, että syrjintää olisi todella tapahtunut. Eli jos sinusta tuntuu, että sinua on syrjitty niin sitten sinua on syrjitty.
Se on siis vähän samanlaista kuin ns sukupuolen tutkimus (ent. naistutkimus), joka myös perustuu lähinnä haastatteluihin ja vastaajien tuntemuksiin. Saahan sitä sellaistakin ”tutkimusta” tehdä, mutta on huolestuttavaa, että sitä harrastetaan yliopistossa, jossa kuitenkin pitäisi tehdä tiedettä.
Raportista kyllä löytyy koko joukko kirjallisuusviitteitä ja aiheeseen liittyviä selvityksiä, laitoin muutamia esimerkkejä tuohon ylle, joten mihin perustuu väite, että ”ei ole esitetty mitään selvitystä”? Kirkon piiristähän löytyy oikeustapauksiakin, joita foorumilla on useita kertoja käsitelty.
Tietysti voidaan myös sopia, että kirkossa ja sen järjestöissä seksuaalisella suuntautumisella ja rekisteröidyllä parisuhteella ei jatkossa ole enää mitään merkitystä, kaikkia palkataan, siunataan ja kohdellaan täysin tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti. Kirkko ja sen järjestöt ynnä muut uskonnolliset yhteistö alkavat noudattaa Suomen lakia (esim. yhdenvertaisuuslaki) täysimääräisesti, tasa-arvoinen avioliittolaki säädetään välittömästi ja kaikki vain hämmästelevät, että miksi näin ei toimittu jo aikaa sitten, koska kukaanhan ei syrji ei, ole syrjinyt eikä haluakaan syrjiä. Hienoa, että nyt on löytynyt yksimielisyys!
Jani Salmiselle:
Kohta 15. Siitää, että eritysvaltuutetuilla ei ole mandaattia seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvissa syrjintätapauksissa, ei sellaisenaan seuraa, että syrjintää on ollut. Toimivaltaa löytyy kyllä työsuojeluviranomaisilta.
Kohta 16 Mihin perustuu väite aliraportoinnista?
Kohta 28 perustuu omaan subjektiiviseen kokemukseen.
Tunnustan, että en ole perehtynyt raportissa mainittuun kirjallisuuteen. Sinä varmaan olet, koska niihin viittasiit. Kirjallisuuden suhteen kannattaa olla aina varovainen. Nykyään yliopistoissakin tehdään tutkimuksia, jotka ovat täyttä roskaa.
Nämä ns oikeustapaukset eivät minulle avaudu. Millä tavalla Aaltoa on syrjitty? Entä mitä tarkoittaa viittaus Lähetysseuran tapaukseen? Hehän saivat työnsä. Entä viittaus Yhteys-liikkeeseen?
Katsoin lähdeluettelon. Ei siinä ole ainuttakaan yliopistollista tutkimusta.
Raportin kohdassa 3.1. todetaan, että väitteet syrjinnästä perustuvat kyselytutkimuksiin. Kohdassa 3.2 väitetään, että tapauksia on aliraportoitu. Mistään ei ilmene, mistä tämä tieto on saatu. Mainitaan joku prosentti, kuinka paljon syrjintätapauksia on viety eteenpäin, mutta ei kerrota, mikä on se luku mistä tämä prosentti on otettu. Edelleen ei mainita, kuinka moni tapaus on päätynyt syytteeseen tai muuhun toimenpiteeseen.