Onko (kristin)usko eräänlainen paketti, joka sisältää eri asioita?
Kristinuskon perussanoma, ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta maailman Vapahtajana on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä oleva asia. Siihen ei paljoa selityksiä ja selvennyksiä tarvita. Luther sanoi aikoinaan jotenkin niin, että kaikki maailman opit tulee punnita seimen äärellä, enkelin ilosanoman valossa: ”teille on syntynyt Vapahtaja…”
Eräs tuttu pappismies sanoi kerran, että niin Luther kuin moni muukin, on yrittänyt paketoida uskoa Kristukseen jos jonkinlaiseen pakettiin. Yksinkertaista asiaa kun on yritetty paketoida tietynlaiseksi selkeäksi, täydelliseksi ja tyhjentäväksi paketiksi, se onkin ollut kohta entistä pahemmin levällään pitkin jorpakoita ja ihmiset hukassa kuin lumiukko hellesäällä. Sitten taas on tullut joku wiisas ihminen, jolle asiat ovat kirkastuneet edellisiä paremmin ja hän on taas yrittänyt saada pakettia paremmin kasaan ja homma jatkuu maailman tappiin asti.
Oikeastaan koko kristinuskon paketti pitää sisällään useita eri paketteja, joita sitten auotaan ja suljetaan, auotaan ja suljetaan, sieltä poistetaan ja laitetaan sisälle tarpeen mukaan eri asioita, miten eri aikakausina eri ihmiset asioita ymmärtävät. Perussanoma pelastuksesta on Kristus ja sitten siihen liitetään eri juttuja enempi ja vähempi osana pelastusta.
Ihmisen valta tulee mukaan kuvioihin heti, kun aletaan vaatia pelastukseen muutakin kuin usko Kristukseen. Jotkut vain rakastavat pitää ihmissydämiä hyppysissään ja laittaa porukka tanssimaan oman pillinsä mukaan. Homma perustuu ihan sinne jokaisen omaan lapsuuteen ja hiekkalaatikolle, jossa Kingi oli se, joka sai keksiä säännöt ja määrätä leikkijät hiekkalaatikolla. Hännystelijät ja alistujat saivat olla hiekkalaatikon sisällä, muut hyljättiin ulkopuolelle ruikuttamaan ja heille vielä huudeltiinkin rumasti perään.
”Takaisin et tule, jos et noudata sääntöjämme.”
Yksi ”uskonpaketti” on nimeltään ILO. Sille on annettu määritelmät ja säännöt, millaista uskovaisen ilon tulee olla, missä asioissa ja asiayhteyksissä sitä saa kokea ja millä tavalla. Oikea ilo. Iloita saa, kunhan iloitsee oikein ja oikeassa paikassa. Ilo uskosta on se tärkein, juuri tästä uskosta, jota edustat ja me edustamme. Ilo elämäntilanteestasi, perheestäsi tai yksinäisyydestäsi, puolisostasi tai ystävistäsi, se on oikeaa ja hyvää iloa.
Jollakin hiekkalaatikolla pienestä lapsesta sanotaan, että kun hän alkaa tanssia iloisesti musiikkia kuullessaan, hänen ilonsa on oikeaa ja hyvää. Jos saman tekee aikuinen, se ei olekaan hyvää, koska aikuisella on ”liha” mukana tanssissa. Ilo siellä, missä ”pilkkaajat istuvat” on hirmuisen väärää. Ei sovi myöskään iloita tietynlaisesta musiikista eikä iloiten laulaa mitä tahansa lauluja. Iloita voi niistä asioista, jotka ovat sallittuja, esimerkiksi televisionkatselu ei ole sitä. Myöskään et voi iloita korvakoruista, kaulakoruista ja sormuksista sen sijaan voit.
”Iloitse Herrassa” – tai oikeastaan herroissa, herrojen määräämissä asioissa.
Toinen ”uskonpaketti” on SEKSUAALISUUS. Se myönnetään joo, että se on osa ihmisyyttä ja on ihmisen luonnossa oleva asia, mutta että se pitää osata pitää hallinnassa, tietynlaisessa paketissa, jotta se on oikeaa ja hyvää. Tähän asiaan annetaan sitten paljon ohjeita ja sääntöjä riippuen paljolti omista kokemuksista, opitusta tai itse keksitystä asenteesta ja myös ongelmista. Olen pistänyt merkille, että aiheesta keskustelevat eniten miehet. He ovat myös useimmiten kaikista ärhäkimpiä ja ankarimpia aiheen keskustelijoita.
Seksuaalisuuspakettiin kuuluu joissakin piireissä seksuaalisuuden kaikenlainen toteuttaminen avioliitossa aviopuolison kanssa, kaikki muu seksuaalisuuden toteuttaminen on väärää. Joskus ihminen voi joutua ”yksinäisyyden synteihin”. Se tarkoittaa sitä, ettei ole estänyt ”lintua tekemästä pesää päänsä päälle”, eli on sortunut hekumoimaan vastakkaisella sukupuolella ajatuksin, katsonut kenties päälle Anttilan alusvaatemainoksia ja lopuksi vielä tyydyttämään itseään. Tämmöinen touhu ei kuulu uskovaisen seksuaalisuuspakettiin.
Eräs tuntemani ja mielestäni viisas nainen sanoi joidenkin miesten yrittävän hallita omaa seksuaalisuuttaan määräilemällä naisten kaunistautumis- ja pukeutumisasioita, eli antamalla heille ohjeita ja sääntöjä heidän ulkonaisen olemuksensa osalta.
”Pukeutukaa rakkaat sisaret niin, että miehetkin pysyvät uskomassa.”
Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät asiat on oma pakettinsa. Siitä en sano muuta kuin sen, mitä Teemu Selänne oli sanonut Seiskan haastattelussa kun häneltä kysyttiin tasa-arvoisesta avioliitosta: ”jos joku haluaa mennä naimisiin miehen kanssa, niin menköön.” Niin, kuuluuko se kenellekään muulle koko asia?
Pelastuspakettiin kuuluvat oikeat ajatukset, mielipiteet ja kannanotot ja paljon, paljon ihan lukematon määrä kaikenlaisia asioita hienosäätöineen. Kuinka kukaan ikinä on voinut omata täysin oikeaa kristinuskon pakettia ja päässyt pakettinsa kanssa taivaaseen? Eikö kamelin ole helpompi mennä neulansilmästä läpi kuin rikkaan Taivasten valtakuntaan? Eivätkö rikkaudet ole juuri noita pelastuspakettiin tungettuja asioita?
Kysyn minä pieni ihminen, joka olen yrittänyt saada tolkkua niin Lutherin kuin monien muidenkin ihmisten tarjoamista paketeista.
Sanotaan, että pelkkä usko riittää, mutta sitten ei yhtäkkiä riitäkään. Selitä minulle, mutta selitä niin, että pieni lapsikin sen ymmärtää. Oppi Kristuksesta kun tahtoo hukkua pikkupakettina muiden pakettien joukkoon. Ja siitä huolimatta, tässä kaikessa sekamelskassa itse kukin esittää niin selvillä vesillä olijaa, ettei vesiselvempää olekaan. Puppua, sanon minä.
Haave
Haluan syntyä uudelleen
olla pieni lapsi jälleen
olla sitä pelkäämättä helvettiä
toivomatta aina vaan taivasta
ja iloitsemalla elämästäni.
Haluan olla jälleen nuori
nauttien kevyestä askeleesta
riemusta hehkuvassa rinnassani
ja olemaan vihaamatta rakkauteni
poltetta joka ainoalla askelellani.
Haluan aloittaa seurustelun
uudestaan mieheni kanssa
illan hämyssä katulyhdyn alla
ja mennä hänen kanssaan tanssilavalle
hänen vahvojen käsiensä pyörityksiin.
Haluan tanssia kropastani
kahlitsevat solmut auki kokonaan
jotka estävät nauttimasta toisistamme
ja saavat meidän kyynelehtimään
huuruisen auton etupenkillä
syvää syntisyyttämme murehtien.
Haluan heittää oikeaoppisuuden
kavaluuden kahlitsemasta iloa
säännöillä ja määrityksillä
antamalla oikeita ohjeita
rakkaudelle pienessä
ilottomassa ja tiukassa paketissa.
Haluan ottaa miestäni kädestä kiinni
pyörittää hänet kanssani
piruetin hurmokseen
ja pyöriä läpi tanssilavan katon
kohti unelmien avaruutta
ja rakastuneiden ihanaa taivasta.
Teen sen kaiken pääni sisällä
unelmissani ja unissani
teen sen aina vain uudestaan
Eikä kukaan voi minua siitä estää
eikä heittää ankaria katseita päälleni
koska unelmiani ei voi kukaan vahtia…eikä pois ottaa.
Jos kirkko olisi saanut päättää esimerkiksi suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen, moni homo päätyisi edelleen kaapista suoraan psykiatrian polille sähköshokkihoitoon.
Mitä tiettyihin herätysliikkeisiin tulee, en ole koskaan ymmärtänyt pietismin yliahdistunutta suhtautumista ihmisen seksuaalisuuteen. Sillä on saatu aikaiseksi suunnaton määrä inhimillistä kärsimystä.
Luin Vuokon kirjoitusta. Kirjoituksessa on hyvin huomioitu monet väärin ymmärretyt Jumalan sanan kohdat. Näistä voisi mainita esimerkiksi rytmisen musiikin. Kerron esimerkin. Olen toiminut pitkään osastonjohtajana kansalaisopistossa, en toimi enää.
Opistossa toimiin monia jumppapiirejä, jumppa tehostuu kun taustalle otetaan rytmistä musiikkia. Nyt muutamista jumppapiireistä piti poistaa musiikki, koska musiikki oli maallista rytmistä musiikkia, joka häiritsi uskovien omaatuntoa. Musiikki poistettiin. Voiko siis musiikin rytmi, tehdä musiikista syntistä?
Minä olen sitä mieltä, että tanssi ja rytminen musiikki ei ole syntiä. Aina, oli asia, tai teko mikä tahansa, sen teon tarkoitus tekee teosta syntisen, tai ei syntisen. Ei siis musiikki, eikä ilonpito, esimerkiksi tanssi ole syntiä. Tiedän, että nyt minä saan monen uskovan moitteet päälleni ja kun olen tätä keskustellessani esittänyt. Minua on syyllistetty synninluvallisuudesta.
Minäpä koetan esittää tätä asiaa ottamalla raamatusta esimerkkejä:
1 Sam.18:6 ”Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden.”
2 Moos. 15: 20 Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden.
21 Mirjam viritti laulun: — Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti!”
Ap.t. 3:6 ”Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.”
7 Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.
8 Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.”
Kyllä etelän maissa on erilaista seuramenoa, kuin meillä. Mitä luulette, jos joku kirkkovieras tuntisi niin voimakkaasti Jumalaan armon vaikutuksen, kuin tuo Pietarin mukana tullut parannettu mies, että ryhtyisi kirkossa tanssahtelemaan ja kiittämään Jumalaa – ohjaisiko suntio hänet esimerkiksi sakastiin, pois häiritsemästä.
Meitä ihmisiä on paimennettu semmoiseen karsinaan, jossa ovat monenlaiset säännöt, joita tulee noudattaa. Nyt jotkut vapaitten kirkollisten edustat ilahtuvat. Hehän oikein pyrkivät näihin hengen ilmentymiin. Mutta minäpä en pidä tätä oikeana. Oikeana pidän sitä, että ei pyritä itse vaikuttamaan saarnoissa, eikä muilla tavoin, vaan tulee pyrkiä siihen, että Jumala itse vaikuttaa henkensä kautta. Sillä kaikki se mikä on ihmisestä lähtöisin, se on lihan työtä, ei Jumalasta lähtöisin.
Vuokko: ”Sanotaan, että pelkkä usko riittää, mutta sitten ei yhtäkkiä riitäkään. Selitä minulle, mutta selitä niin, että pieni lapsikin sen ymmärtää.”
Miten se nyt sitten on, kun sanotaan yksin uskon kautta. Eikä tähän saa mitään lisätä. Että me ymmärtäisimme mitä usko itse asiassa on, meidän tulee tutkia raamatusta sellaisten usko, joista itse Jumalan sana todistaa, että he uskoivat oikein. Luetaanpa:
Heb. 11: 6 ”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä. 7 Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.”
Jo tästä pienestä raamatunluvun pätkästä ilmenee kaikki mitä uskoon tarvitaan. Kun luitte tuon raamatun kohdan, ymmärsittekö, mitä Jumala tahtoo meille uskosta sanoa?
Ensiksikin kysytäänpä itseltämme; olisiko Nooa pelastunut jos hän olisi uskonut ainoastaan. Eikö hän olisi hukkunut yhdessä jumalattomien kanssa, ei olisi ollut arkkia, joka häntä olisi kantanut yli valtavien vesimassojen. Kyllä hän olisi takuuvarmasti hukkunut.
Tästä me tiedämme mitä Jeesus tarkoitti, kun hän kutsui ihmisiä opetuslapsikseen. Hän sanoi: ”Tule ja seuraa minua.” Uskominen on siis myös seuraamista, eikä uskominen ole sitäkään, että yrittää karttaa synnintekoja. Lopuksi kuitenkin tullaan tähän Jeesuksen opetukseen: ”Rakasta lähimmäistäsi, kuin itseäsi.”
Samoin Paavali muistuttaa omassa lähtösaarnassaan uskovia:
Ap.t. 20: 35 ”Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.'”
Hyviä ajatuksia.
En ole varma siitä, onko se yksi asia meitin porukoissa niin yliahdistunutta, mutta mitä tuosta vääntämään….
No, ainakin varsin tiukasti säänneltyä:-) Kurissapitoa, tietysti.
En ole päässyt selville, provosoitko tai oletko ihan vakavissasi.
Kyllä se Jumalan sanan mukaan aika säänneltyä on, eikä nimeksikään tuota ”kaikki nai kaikkia”-mentaliteettia.
Muistelin tässä muuatta maallikkosaarnaajaa, joka pruukasi neuvoa: iloitse nuoruutesi vaimosta… :-))
En osaa sanoa itsekään, olenko vakavissani vai en. Ehkä pikku sitaatti Bunyanilta selventää asiaa:
”Nyt minä siunasin koiran ja sammakon kohtaloa, niin, kernaasti olisin valinnut koiran tai hevosen osan, sillä tiesin ettei niillä ollut sielua, joka nääntyisi Helvetin tai Synnin ikuisen taakan alla, kuten minun sieluni oli nääntyvä. Ei, ja vaikka minä tämän näin, tämän tunsin, ja vaikka se minut murskasi, kuitenkin murhettani lisäsi vielä se, etten koko sielullanikaan saattanut havaita todella tahtovani vapahdusta.”
K-M.L.
Kertakaikkisen hieno sitaatti, mutta heikkolahjaisena en pääse puremaan sen syrjästä palaakaan.
Mitä teen?
Paremman puutteessa funderaan:
Vapaaksi itseni tunnen tässä viitekehyksessä, josta puhuin. Vapaaksi ilman pelkoa, ahdistusta tai
suorituspakkoa.
jorma ojala:
”Vapaaksi itseni tunnen tässä viitekehyksessä, josta puhuin. Vapaaksi ilman pelkoa, ahdistusta tai suorituspakkoa.”
Onnittelut! Samoin Vuokolle samasta syystä! 🙂
No jos synnistä aikoo puhua/kirjoittaa, ei voi samalla olla huomaamatta omaa latteaa tekopyhyyttä, pellemäistä omahyväisyyttä. Tarkoitan nyt itseäni.
Kari-Matti Laaksonen:
”No jos synnistä aikoo puhua/kirjoittaa, ei voi samalla olla huomaamatta omaa latteaa tekopyhyyttä, pellemäistä omahyväisyyttä. Tarkoitan nyt itseäni.”
😉
Jussi Tynkkynen:
”jorma ojala:
“Vapaaksi itseni tunnen tässä viitekehyksessä, josta puhuin. Vapaaksi ilman pelkoa, ahdistusta tai suorituspakkoa.”
Onnittelut! Samoin Vuokolle samasta syystä! :)”
Miksi nämä onnittelut? Jorma Ojalan kiirastulesta en paljon tiedä, mutta Vuokon 10-vuotista kiirastulta ja taistelua vapauteen uskonnon aiheuttamista peloista ja ahdistuksista olen seurannut melko tarkkaan. Olen todella onnellinen Vuokon puolesta. 🙂
jorma ojala
”Kyllä se Jumalan sanan mukaan aika säänneltyä on, eikä nimeksikään tuota “kaikki nai kaikkia”-mentaliteettia.”
Eiköhän se kuitenkin ole lopulta niin, että jokainen on rakentanut (tai antanut muiden rakentaa?) kaikki omat rajoituksensa ja esteensä? Ei Jumalaa voi tästä syyttää.
Sorry, en uskovana ymmärrä tuota kommenttia.
jorma ojala:
”Sorry, en uskovana ymmärrä tuota kommenttia.”
Olen pahoillani puolestasi. 🙁
Minulla uskovana ei voisikaan olla syytöksiä Jumalaa kohtaan. Elän rakkaudessa.
>>>Vuokko: ”Sanotaan, että pelkkä usko riittää, mutta sitten ei yhtäkkiä riitäkään. Selitä minulle, mutta selitä niin, että pieni lapsikin sen ymmärtää.”>>>
Usko riittää, mutta rakkaus liittää Jumalan tahtoon.
Usko ei riitä, jos usko on muuttunut kuolleeksi. Siitä on kuollut rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.
Rakkaus Jumalaan, armahtajaan vie meidät kuuliaisuuteen. Siinä ei ole pakkoa, mutta siinä on rakkaus.
jorma ojala
”>>>Vuokko: ”Sanotaan, että pelkkä usko riittää, mutta sitten ei yhtäkkiä riitäkään. Selitä minulle, mutta selitä niin, että pieni lapsikin sen ymmärtää.”>>>
Usko riittää, mutta rakkaus liittää Jumalan tahtoon.
Usko ei riitä, jos usko on muuttunut kuolleeksi. Siitä on kuollut rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.
Rakkaus Jumalaan, armahtajaan vie meidät kuuliaisuuteen. Siinä ei ole pakkoa, mutta siinä on rakkaus.”
Taitaa lapsen olla hieman vaikea ymmärtää tuota Jorman selitystä, koska meikäläisellekin elämää paljon nähneelle ja paljon kokeneellekin ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia. 😉
Jumalan tahto? Kuuliaisuus? Kuollut usko? Kuollut rakkaus?
Ikävää, jos perusasiat ovat tuntemattomia.
En tiedä onko kristinusko paketti paketin sisällä, mutta vaikka kuinka käärin papereita korulaiseiden alta niin näyttää olevan pelkkää paperisilkkoa alla aina. Että syvemmälle pitää kaivautua.
Itse en tosin haluaisi elää uudestaan juuri mitään aikoja elämässäni. (On minulla itse asiassa elämässä kaksi onnellista viikkoa joihin voisin palata, vuonna 1998.) Mutta etenkin lapsuus on elämän pahinta aikaa. Nuoruus vaikeinta ja läpitunkevimmin kärsimystä. Sen jälkeen alkaa raihaisuus, tylsyys ja alamäki. (Tosin elämäni paras elämänlaatu kaiken kaikkiaan on ollut nimenomaan kaikenlaisesta kristinuskosta ulkona. Pahin taas sen sisällä. Ja positiivinen ajatus kristinuskossa herättää minussa ihan oikeasti suisidaalisia haluja. Joten se haittaa terveyttäni omassa yksityisessä maailmassani.)
Mutta ei kai se ole samaa kaikille.
Miksi julistajat käärivät sanomansa psykologisesti vääriin korulauseisiin eivätkä ota uskomiseen liittyviä vaikeuksia tosissaan?
Sanoma Jeesuksesta maailman Vapahtajana on yksi niitä kaikkein vaikeimmin ymmärrettäviä asioita uskonnollisen tradition ulkopuolella oleville. Se on painiskelun aihe myös uskonnollisen maailman sisällä oleville.
Kaikki eettiset arvot elävät maailmassa ja voivat hyvin. Yleensä kirkko on vastahakoinen perässätulija, kun on kyse ihmisen vapauden puolustamisesta.
Ilo on reaktio siihen että jotakin myönteistä tapahtuu . Se ei elä omaa elämäänsä kontekstista riippumatta . Sitä ei voi pakottaa esiin jollei sitä ole.
Hyvä on. Lukekaa sitten Room 8:1 ja 8:8.
Ne ovat vaihtoehtoisia tilanteita ja edustavat vaihtoehtoisia seuraamuksia.
Niiden välissä kerrotaan 8:2-7, miksi ne ovat vaihtoehtoja.
Rakkaus, rakastaminen, onko sekin korulause?
Jos rakastaa, eikö siitä seuraa mitään muuta kuin absoluuttista itsekkyyttä?
Kyllä usko on melkoinen probleema. Toisaalta usko yksin tekee vanhurskaaksi, näin todistaa raamattu:
Room. 3: 22 ”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa,”
Opettaako siis itse Jumalan poika väärin, sillä hän ihan selkeästi panee opetuslapset töihin:
Matt. 28:19 ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Uskovilla on siis säännöt, joita Jeesus kehottaa seuraamaan: ”mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Jeesus todistaa, että Jumala ja hän tekevät työtä:
Joh. 5: 17 ”Mutta Jeesus sanoi heille: ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.”
Huomaatteko, miksi he, Isä ja Poika tekevät työtä? Ei siksi, että he pääsisivät taivaaseen – he ovat jo taivaassa. Siispä meidänkään ei pidä edes yrittää tehdä työtä, päästäksemme taivaaseen. Meillä tulee olla sama vaikutin, kuin Jumalan Pojalla ja se vaikutin on rakkaus.
Miten siis rakkaus toimii? Näinkö; alatkos tehdä parannuta! Senkin syntinen! Jos, sinä et heti tottele meitä. Julistamme sinut pannaan. Heitämme ulkonaiseen pimeyteen. Miten Jeesus kutsuu: ”tulkaa minun tyköni…”
Rakkaus vetää syntistä puoleensa, sillä katuva haluaa saada armahduksen. Mutta sitten on syntisiä jotka naamioivat pahat työnsä uskon varjolla, eivätkä kadu. Emme tahdo millään, uskon varjojen peittäessä näkyvyyden, nähdä ja erottaa oikeaa väärästä. Tämmöisestä henkisestä pahuudesta Jumala on käskenyt Jesajan heitä varoittaa. Luetaanpa välillä:
Jes. 1: 15 ”Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat. 16 Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa.
17 Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.”
Tässä ne Jumalan säännöt ovat: ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” Siis kyllä uskovan tulee autuaaksi tullakseen, tehdä työtä. Pitää vain ymmärtää ettei rakkaus koskaan vaadi hyvitystä, esimerkiksi siitä, jos on puolustanut sorrettua.
Tulikohan tästä ymmärrettävää, tästä kirjoituksesta? Sanon kuitenkin, niin kuin ensimmäisessäkin kirjoituksessani; kaikki kuitenkin päättyy tähän: ”Rakasta Jumalaa kaikesta sielustasi, kaikesta mielestäsi ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.” Mutta muistetaan, että emme kykene itse rakastamaan, vaan rakkaus annetaan meille taivaasta, kun uskomme.
Jeps. Minusta se on niin, että ne lähimmäisenrakkaudelliset teot ovat tätä maallista elämää, hyvinvointia ja järjestystä ja usko taivasta varten. Eli pelastus ei ole millään tavalla sidoksissa tekoihin.