Presidentti: Sinua siunata tahdon!
”Onnea ja menestystä vuodelle 2015!”Jos minulle toivotetaan tällä tavalla uutta vuotta, en oikein tiedä, mitä ajatella. Tarkoittaako onni kenties samaa kuin tuuri, tsäkä, mäihä, lykky, flaksi? Eli onko se onnen toivottaminen todella näin heikoissa kantimissa? Entäs sitten menestys, millaista laatua se voisi olla? Taloudellista vaurastumista, menestystä naismaailmassa, Finlandia-palkinnon saamista, presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle pääsyä?
Yliopiston almanakka alkaa vuosittain pyyntörukouksella: "Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!"Olen aina mieltänyt tämän niin, että rauhaa ja menestystä pyydetään Suomelle ja kaikille niille, jotka tässä maassa asuvat. Yksimielisyyttä tärkeissä asioissa. Menestys tässä yhteydessä voisi tarkoittaa turvattua toimeentuloa kaikille. Rauha taas merkinnee sitä, että ilmatilaamme ei loukata eikä itärajan takana uhota ja möykätä kuin viimeistä päivää. Kenellekään suomalaiselle ei voine olla epäselvää, mistä suunnasta mahdollinen hyökkääjä tulisi rajan yli.
Ulkonainen rauha ei tietenkään yksin riitä. Myös sisäistä rauhaa tarvitaan. ”Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan”. Näin päättyy Herran siunaus jokaisessa käsikirjan mukaan toimitetussa messussa. Kyse ei ole vain yleisestä toivottelusta, vaan nimenomaan Herran siunauksesta. Ennen tätä messussa on tietysti ollut synnintunnustus ja synninpäästö. Sananlaskujen kirjan 28:13 sanoin: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”.
Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että maamme asiat eivät voisi olla paljonkaan huonommalla tolalla, ne eivät ole osaavissa ja turvallisissa käsissä. Vaikka presidentiltä onkin vähennetty (liian) paljon valtaa, niin hän tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa, joka kantaa käytännössä huolta itänaapurin tilanteesta. Muut vastuunkantajat hallituksessa ja eduskunnassa vain spekuloivat. Taitavat keskittyä tämänkeväisiin eduskuntavaaleihin.
Jotkut mielensäpahoittajat ovat jo ehtineet vetää herneen nenäänsä siitä, että presidentti uudenvuodenpuheessaan toivotti kansalaisille Jumalan siunausta. Heidän mielestä uskonnollisia mielipiteitä ei pidä sekoittaa valtion asioitten hoitamiseen. Tarkkaan ottaen he siis haluaisivat, että Jumala ei sekaantuisi millään tavalla heidän asioihinsa. Tällainen vaatimus on kohtuuton. Mikä isä se sellainen on, joka ei olisi kiinnostunut kaikkien lastensa tekemisistä eikä millään tavalla tahtoisi auttaa? Jumalan avullahan Daavid-poikanenkin ylimielisen Goljatin tyrmäsi.
Jumalan siunaus ei ole mikään henkivakuutus. Se on pikemminkin muistutus siitä, kuka meistä todella välittää. Toki hän sallii meidän joutua monenlaisiin kenkkumaisiin tilanteisiin, vaikka ne eivät olisikaan hänen suoranainen tarkoituksensa, etukäteen suunnittelemansa reitti. Mutta salliessaan pahan kohdata meitä hän myös aina järjestää poispääsyn pahasta.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin. (Virsi 600: 5)
PS: Jos joku on kiinnostunut lukemaan myös vanhoja bloginoitani, niin tässä on:
http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
16 kommenttia
Niin. Kyllä se on niin että sananvapaus antaa presidentille luvan sanoa mitä tahansa, myös Jumalan siunausta. Oma vastaukseni on ”haista itte”. Koska sitähän se nimenomaan kommunikatiivisesti tarkoittaa kun sen minulle sanoo. Että ihan vapaasti.
Kristitty toki näkee että ilman Jumalaa voi tehdä vain pahaa. Mutta jos ei usko Jumalan olemassaoloon on tässä viitekehyksessä aika ilmiselvää että kaikki mitä voidaan tehdä ja on tehty on tehty ilman Jumalaa.
Itse taas olen sitä mieltä että jos Jumala on kaikkivoipa, hän voi sanoa asiat minulle suoraan. Ilman välimiestä. Ja jos hän viestintuojaa käyttää niin tämä viestintuoja osaa kirjoittaa ilman ainuttakaan kirjoitusvirhettä tai virheargumenttia. Ja käyttää vain sellaisia sanamuotoja ja ilmauksia jotka tasan tarkkaan vakuuttavat ja käännyttävät. (Tämähän on kaiken perustelun taustaideana. Että asia on enemmän jotain kuin jotain muuta. Jos asia on vain uskosta ei siinä mitään argumentteja voi ollakaan.)
Terveisiä vain sinne Tapiolaan, Hannu Kiuru! Olin siellä Aarnivalkean koulun opettajana vv. 1960-64. Aloitin joka päivä oppilaiden kanssa virrellä ja rukouksella ja päätin aina päivän Herran siunauksella! Jotkut jälkeenpäin haukkuivat, että pidin oppilaiden kanssa polvirukouksia. Joku tolokku minulla opettajana kuitenkin oli, etten koskaan sellaiseen syyllistynyt! Tuosta siunauksen toivotuksesta on sen alkuperäinen merkitys kadonnut. Se on ”polvistuttaa”! Eli hävytön kehotus polvistumaan vapaaehtoisesti Jumalan edessä ajoissa, ennen kuin Hänen edessään jokainen polvi pakosta joutuu niin tekemään! Minulla ainakin tuo toinen polvi ei nykyään ilman parkumatta suostu koukistumaan. Kuvittelen, että voi hirveää sitä rutinaa, kun kepin ja ruoskan kanssa joutuu sen ennakko harjoittelematta tekemään! Niin että SIUNAUSTA vaan joka nupille vörskottina ennakkoon! Kiitos vain Ruttopuiston Rovastille raikkaista blogeista!
Kiitos tästä alkaneen vuoden saarnasta. Tämä blogihan on hengellisyydessään ytimekkäämpi kuin joidenkin kirkon johtajien uudenvuoden puheet.
Uskallan väittää, että tarvitaan tervettä itsetuntoa, että presidentti uskaltaa toivottaa puheessaan Jumalan siunausta kun kaikki kirkon johtajatkaan eivät enää uskalla sitä toivottaa. Yhteiskunta on mennyt niin maallistuneeksi, että kaikki kristillinen hengellisyys pitäisi lakaista maton alle ja myötäillä vain vallitsevien tuulien virtoja ja sillä tavalla saada olla kaiken kansan suosiossa.
Jumalan siunausta tasapuolisesti kaikille!
Hannu,
uusi kuvasi on tosi makee. Mitä tuossa hatussa lukee, kun en saa selvää?
Kiitos blogistille viisaasta kirjoituksesta. Raamattu tekee selvän eron sydämen viisauden ja tyhmyyden välillä. Jeesus kertoi vertauksen viisaasta rakentajasta, joka rakensi elämänsä kestävälle Kristus-kalliolle ja tyhmästä rakentajasta, joka rakensi heikon, ihmismielipiteiden varaan. ”Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta Minä vihaan” (San.8:13). Siunaamme presidenttipariamme, heillä on oikeat elämänarvot.
Presidentti piti hyvän puheen. Tuli sanottua aista niinkuin ne maailmassa ovat. Vaatii muuten aikamoista siviili rohkeutta hänen asemassaan toivottaa Jumalan Siunausta sekulaareille kuuntelijoilleen. On päivän selvää että monet sellaiset pahastuivat oliko joku odottanut jotakin muuta?
Kekkonen vaikeroi ja päätti puheensa : ”Vanhaa hyvää tapaa noudatten toivotan kaikille Korkeimman siunausta.”
Pääsi sillä ottamasta henkilökohtaisesti kantaa Jumala-kysymykseen. Kun ilkeästi ajattelen niin ihmettelempä että se sen sanoi. Hyvä , että oli ainakin uskovinaan sen, että on häntäkin korkeimpia voimia tai oliko hän se korkein joka sinunasi kansaa?
Jotta totuus (presidentin puheesta puhuttaessa) ei unohtuisi, niin tässä puhetaidon opettaja Antti Mustakallion mainio analyysi erinomaisen hyvästä puheesta.
Tiedä häntä, onko tämä nyt sitten sitä uskonnon ja politiikan sotkemista keskenään, mutta mitä kukaan voi tehdä ilman Jumalaa? Pahaa, kenties?
Politiikan pitäisi merkitä yhteisten asioitten hoitamista, mutta pahasti puoluepolitikoinnilta tuo Arkadianmäen touhu vaikuttaa.
Jos ”illasta aamuun kanssamme on Luoja”, niin miksi emme antaisi hänen käsiinsä koko elämämme?
Ilmoita asiaton kommentti