”Onnea ja menestystä vuodelle 2015!”Jos minulle toivotetaan tällä tavalla uutta vuotta, en oikein tiedä, mitä ajatella. Tarkoittaako onni kenties samaa kuin tuuri, tsäkä, mäihä, lykky, flaksi? Eli onko se onnen toivottaminen todella näin heikoissa kantimissa? Entäs sitten menestys, millaista laatua se voisi olla? Taloudellista vaurastumista, menestystä naismaailmassa, Finlandia-palkinnon saamista, presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle pääsyä?

Yliopiston almanakka alkaa vuosittain pyyntörukouksella: "Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!"Olen aina mieltänyt tämän niin, että rauhaa ja menestystä pyydetään Suomelle ja kaikille niille, jotka tässä maassa asuvat. Yksimielisyyttä tärkeissä asioissa.  Menestys tässä yhteydessä voisi tarkoittaa turvattua toimeentuloa kaikille. Rauha taas merkinnee sitä, että ilmatilaamme ei loukata eikä itärajan takana uhota ja möykätä kuin viimeistä päivää. Kenellekään suomalaiselle ei voine olla epäselvää, mistä suunnasta mahdollinen hyökkääjä tulisi rajan yli.

Ulkonainen rauha ei tietenkään yksin riitä. Myös sisäistä rauhaa tarvitaan. ”Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan”. Näin päättyy Herran siunaus jokaisessa käsikirjan mukaan toimitetussa messussa. Kyse ei ole vain yleisestä toivottelusta, vaan nimenomaan Herran siunauksesta. Ennen tätä messussa on tietysti ollut synnintunnustus ja synninpäästö. Sananlaskujen kirjan 28:13 sanoin: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”.

Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että maamme asiat eivät voisi olla paljonkaan huonommalla tolalla, ne eivät ole osaavissa ja turvallisissa käsissä.  Vaikka presidentiltä onkin vähennetty (liian) paljon valtaa, niin hän tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa, joka kantaa käytännössä huolta itänaapurin tilanteesta. Muut vastuunkantajat hallituksessa ja eduskunnassa vain spekuloivat.  Taitavat keskittyä tämänkeväisiin eduskuntavaaleihin.

Jotkut mielensäpahoittajat ovat jo ehtineet vetää herneen nenäänsä siitä, että presidentti uudenvuodenpuheessaan toivotti kansalaisille Jumalan siunausta. Heidän mielestä uskonnollisia mielipiteitä ei pidä sekoittaa valtion asioitten hoitamiseen. Tarkkaan ottaen he siis haluaisivat, että Jumala ei sekaantuisi millään tavalla heidän asioihinsa. Tällainen vaatimus on kohtuuton. Mikä isä se sellainen on, joka ei olisi kiinnostunut kaikkien lastensa tekemisistä eikä millään tavalla tahtoisi auttaa? Jumalan avullahan Daavid-poikanenkin ylimielisen Goljatin tyrmäsi.

Jumalan siunaus ei ole mikään henkivakuutus. Se on pikemminkin muistutus siitä, kuka meistä todella välittää. Toki hän sallii meidän joutua monenlaisiin kenkkumaisiin tilanteisiin, vaikka ne eivät olisikaan hänen suoranainen tarkoituksensa, etukäteen suunnittelemansa reitti.  Mutta salliessaan pahan kohdata meitä hän myös aina järjestää poispääsyn pahasta.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin. (Virsi 600: 5)

PS: Jos joku on kiinnostunut lukemaan myös vanhoja bloginoitani, niin tässä on:

http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121