Päivämies 30.10.2013

PÄÄSIHTEERIN KOMMENTTI

 

Yksityinen rippi ja Kristuksen mieli

 

Yksityisen ripin keskeisin asia on anteeksiantamus. Se ei ole todellista, jos Kristus ei ole läsnä. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).

Olemme keskustelleet ripin vastaanottajan vastuusta erityisesti tilanteissa, joissa synnin tunnustamiseen liittyy lain edessä sovitettava rikos.

Laupiaan samarialaisen käyttäytymisessä on meillä vakavaa opittavaa. Samarialainen voiteli ja sitoi Jerikon tien varteen tuupertuneen miehen haavat, mutta ei poistunut paikalta. Hän nosti miehen juhtansa selkään ja vei jatkohoitoon. Tekstin opetus meille on: Mene ja tee sinä samoin (Luuk. 10:37).

Yksityisen ripin vastaanottaneen kristityn tulee kohdella langennut Kristuksen mielen mukaisesti. Vastuu lähimmäisestä ohjaa hänet rinnalla kulkijaksi hoitamaan asiaa myös poliisin tai lastensuojeluviranomaisen luokse. Inhimilliseltä puolelta se voi tuntua raskaalta, siinä joutuu ikään kuin ”juhdan” osaan.

Kristuksen mieli ja Jerikon tien tapahtumat avaavat oikean näkökulman arvokkaaseen yksityiseen rippiin.

Ripin vastaanottaja on vastuullisessa asemassa. Siksi on hyvä selvittää itselleen, mistä yksityisessä ripissä on kyse. On myös tosiasia, että jokainen uskovainen ei kykene tuon vastuun kantamiseen. Siksi ei ole väärin todeta yksityistä rippiä toivoneelle, että minusta ei ole tuon vastuun kantajaksi. On vastuullista tunnistaa omat ja jaksamisensa rajat.

 

 

Tuomas Hänninen

 

Luuk. 10:

30—- ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
33 ”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
37 Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”

 

Pääsihteerin mielestä rosvojoukon henkihieveriin pieksämä mies oli pahantekijä, joka tarvitsi itselleen ripittäytymistä raskaasta rikoksesta. Mitä mitä, en ymmärrä??? Eikö rosvojoukko ollut se pahantekijä ja ripittäytymisen tarvitsija ja vankilaan kuuluva? 

Miten ihmeessä tästä vertauksesta on saatu tulkittua yksityisen ripin esimerkki? 

Jotenkin kirjoituksesta kuvastuu se, kuinka kiire on ripin tarjoamisella lähisuhdeväkivallantekijälle. Ei tautien tauti! En olisi millään uskonut, että ihan tällaista saa Päivämiehestä lukea. 

Onko sittenkään vielä opittu mitään? Masentavaa.

 

Ps. Kirjoitin kirjoituksen pyynnöstä. Juu: taas se AKKA!

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”Tuosta voisi ihan kurillaan kysyä, että miten olet saanut tuloksen, etteivät ole poikkeuksia?” Raamatusta. ”Onhan kirjoitettu: — Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” Huomattakoon, että en nyt puhu mistään erityisestä yhdestä synnillisestä teosta.

  2. Teidän Jumalalle on siis aivan sama miten kohtelemme lähimmäistä? Häntä ei kiinnosta autammeko kodittomia, köyhiä ja piestyjä?

    Kovin on erikoinen Jumalanne, ja kovin on erikoinen raamatuntulkintanne, jos kaikki inhimilliseen hyvään kehoittavat kohdat kuuluu hengellistää mutta muita käskyjä tuleekin noudattaa kirjaimellisesti ilman sen ihmeellisempiä perusteluja.

  3. Edellä esitetty hengellinen tulkinta ei sulje pois kirjaimellista tulkintaa. On sitten tulkitsijan asia, kumpaa hän painottaa. Esimerkiksi Sorolainen keskittyy hengelliseen tulkintaan, mutta saarnan lopussa hän sitten aivan evankeliumitekstin mukaisesti korostaa, että ei pidä huolehtia vain sukulaisista ja ystävistä vaan kaikista tarvitsevista ihmisistä, vihamiehet mukaan lukien.

    Gezeliukset taas keskittyvät kirjaimellisen tulkinnan selittämiseen, mutta se hengellinenkin tulkinta tulee jakeen 35 selityksessä.

  4. Tässä hieman aivojumppaa: Gezeliusten (Johannes vanhempi ja nuorempi) kommentaari jakeeseen 35:

    allt detta lärer märkeligen, huru wi skola göra godt af ett oskrymtadt hjerta, med oförtruten möda, osparad egendom och oförändrad flit åt alla, eftersom de behöfwa… …så gifwer det i några stycken en tröstefull betraktelse, att Jesus, som af Judarne kallades en Samarit, Joh. 8: 48, men är, efter ordets betydelse, den rätte wäktaren och bewararen, Ps. 121: 4, warkunnade sig, Gal. 2: 20, då ingen annan hjelp war, se v. 31, 32, öfwer det af helwetesmördaren förderfwade menniskoslägtet, Joh. 8: 44, förbinder dess sår, Es. 53: 5; 61: 1, botar dem med lagens skarpa win och evangelii olja, allt eftersom de behöfwa; se Hes 34: 16. Sådant pläga gudfruktiga lärare härwid omnämna efter Jesu helsosamma ord, 1 Tim. 6: 3…

  5. >>>Teidän Jumalalle on siis aivan sama miten kohtelemme lähimmäistä? Häntä ei kiinnosta autammeko kodittomia, köyhiä ja piestyjä?>>>

    >>>Kovin on erikoinen Jumalanne, ja kovin on erikoinen raamatuntulkintanne, jos kaikki inhimilliseen hyvään kehoittavat kohdat kuuluu hengellistää mutta muita käskyjä tuleekin noudattaa kirjaimellisesti ilman sen ihmeellisempiä perusteluja.>>>>

    >>>Et voi vain hengellistää joitain kohtia sillä perusteella, että vain niin voit pelastua. Voisit vaikka lukea minun argumenttini alempaa, miksi on olemassa johdonmukaisempikin tulkintatapa.>>>

    Matti Honkanen puhut tässä pelkästään omista käsityksistäsi, ei minun.
    Suotta minua teitittelemään!
    Todella, onhan minulla todella merkillinen Jumala, joka kutsuu syntisen yhteyteensä ja pelastuksen tielle – ja sitten vielä hoitaa siinä.

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.