PÄÄSIHTEERIN KOMMENTTI
Yksityinen rippi ja Kristuksen mieli
Yksityisen ripin keskeisin asia on anteeksiantamus. Se ei ole todellista, jos Kristus ei ole läsnä. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).
Olemme keskustelleet ripin vastaanottajan vastuusta erityisesti tilanteissa, joissa synnin tunnustamiseen liittyy lain edessä sovitettava rikos.
Laupiaan samarialaisen käyttäytymisessä on meillä vakavaa opittavaa. Samarialainen voiteli ja sitoi Jerikon tien varteen tuupertuneen miehen haavat, mutta ei poistunut paikalta. Hän nosti miehen juhtansa selkään ja vei jatkohoitoon. Tekstin opetus meille on: Mene ja tee sinä samoin (Luuk. 10:37).
Yksityisen ripin vastaanottaneen kristityn tulee kohdella langennut Kristuksen mielen mukaisesti. Vastuu lähimmäisestä ohjaa hänet rinnalla kulkijaksi hoitamaan asiaa myös poliisin tai lastensuojeluviranomaisen luokse. Inhimilliseltä puolelta se voi tuntua raskaalta, siinä joutuu ikään kuin ”juhdan” osaan.
Kristuksen mieli ja Jerikon tien tapahtumat avaavat oikean näkökulman arvokkaaseen yksityiseen rippiin.
Ripin vastaanottaja on vastuullisessa asemassa. Siksi on hyvä selvittää itselleen, mistä yksityisessä ripissä on kyse. On myös tosiasia, että jokainen uskovainen ei kykene tuon vastuun kantamiseen. Siksi ei ole väärin todeta yksityistä rippiä toivoneelle, että minusta ei ole tuon vastuun kantajaksi. On vastuullista tunnistaa omat ja jaksamisensa rajat.
Tuomas Hänninen
Luuk. 10:
|
30—- ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
|
|
31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
|
|
32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
|
|
33 ”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
|
|
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
|
|
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’
|
|
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
|
|
37 Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
|
Pääsihteerin mielestä rosvojoukon henkihieveriin pieksämä mies oli pahantekijä, joka tarvitsi itselleen ripittäytymistä raskaasta rikoksesta. Mitä mitä, en ymmärrä??? Eikö rosvojoukko ollut se pahantekijä ja ripittäytymisen tarvitsija ja vankilaan kuuluva?
Miten ihmeessä tästä vertauksesta on saatu tulkittua yksityisen ripin esimerkki?
Jotenkin kirjoituksesta kuvastuu se, kuinka kiire on ripin tarjoamisella lähisuhdeväkivallantekijälle. Ei tautien tauti! En olisi millään uskonut, että ihan tällaista saa Päivämiehestä lukea.
Onko sittenkään vielä opittu mitään? Masentavaa.
Ps. Kirjoitin kirjoituksen pyynnöstä. Juu: taas se AKKA!
Ja nyt pitäisi sitten puhua siitä, miten suhtautua pahantekijän ilmiantajaan, joka on useimmiten uhri. Tämä on paljon epäselvempi asia nykysellään vl-liikkeessä kuin tuo suhtautuminen pahantekijään.
Tiesitkö, että uhria syyllistetään ilmiannosta eikä häntä pidetä asian johdosta välttämättä uskovaisena? Hän on uskovaisten mielestä katkera ja anteeksiantamaton ja hänen pitäisi vaieta asiasta. Hän teki alunalkaenkin väärin kun ilmiantoi pahantekijänsä.
Uhrin kokemukset halutaan joskus kuulla, niitä kauhistellaan vähän aikaa, jopa niin voimakkaasti, että uhri tuntee syyllisyyttä kertoessaan niin pahoja juttuja.
Kun uhri puhuu, ole kuulolla. Älä syyllistä. Alä epäile. Älä kauhistele liikaa. Ole tukena. Ole saatavilla. Jaksa kuunnella niin kauan kuin hän purkaa asiaa. Voit tuoda valoa hänen elämäänsä, viemällä hänet joskus vaikkapa kahville johonkin idylliseen kahvilaan. Tai tehdä jotain muuta mukavaa hänen kanssaan. Se ei ole valon tuomista, että kiellät häntä ”märehtimästä” tai vaihdat puheenaihetta hänen puhuessa traumastaan.
Älä järjestä hänelle hoitokokousta ilmiannon takia (TÄTÄ TAPAHTUU!)!
Älä epäile hänen uskoaan ilmiannon takia (AIHEELLINEN NEUVO)!
Älä sano hänelle, että hän on syypää pahantekijän ahdinkoon, kun pahantekijästä puhutaan pahaa hänen tekonsa tähden. Muista kuka koko jutun aloitti! Uhri on täysin syytön koko juttuun!
Enpä ole kuullutkaan, etä rikollinen olisi ilmoittautunut poliisille vapaaehtoisesti.
Päinvastoin, juuri tuotahan Calvin arvosteli.
On liioittelua sanoa, että olen Calvinin ihailija. Toisaalta olisi vähättelyä sanoa, että ”joskus sokea kanakin löytää jyvän”.
Aivan, Juha Kajander, piti tehdä kotiläksy uudestaan ja lukea tuo Calvinin teksti.
Olin pahasti väärässä.
Poikkeaa selityksensä valtavirrasta ja hylkää tuon hengellisen selityksen. Se varmaan sopii hänen teologiaansa. Nykyään on samanlaista kehitystä, kun sanotaan ettei vertauksissa ole ”mitään hengellistä”.
Olet meitä lukijoita ennenkin ravinnut Calvinin ajatuksilla, siksi liitin sinut hänen faniensa joukkoon.
Tunnen lestadiolaisia, jotka ovat ilmoittauttautuneet itse poliislle omantuntosa pakottamana ja rippi-isänsä neuvosta. Sen perusteella syntyi juttukin raastupaan. Toiset ovat tehneet tuhmuuksia ennen
kääntymistään, joku on hairahtunut.
Eräs mies meni lääninverovirastoon ja vaati itselleen mätkäytystä.
Juttu meni vähän hankalaksi, kun asia oli jo vanhentunut. Hän lahjoitti velkansa muulla tavalla, kun verottaja ei ottanut sitä vastaan.
Vielä 1960-luvulla jotkut ostivat leimamerkkejä postista ja sitten polttiivat ne. Silloinhan veroja maksettiin leimamerkeillä ja rahat kolahtivat valtion kirstuun. Normaalisti leimamerkit liimattiin verokirjaan tai päätökseen verokarhun nähtäväksi.
Historia tuntee 88 talonpoikaa, jotka tuntoihinsa tultuaan kirjoittivat kuninkaalle ja pyysivät saada korvata tullipetoksensa vuosikymmenten ajalta.
>>Ikävät asiat nähdään yksittäisinä poikkeuksina ja hyvät asiat yleisinä sääntönä >>> Pentti
Kaikki kuvataitelijat ja lappilaiset ovat sitten pedofiilejä, kun
asioita ei pidä nähdä yksittäisenä tapauksena ja poikkeuksena, niinkö?
Niitä vl-tapauksia oli 157. Kaikki ei varmaankaan ole siinä.
Jos nyt esimerkkinä oletamme, että toinen mokoma on piilossa, saadaan 314 tapausta. Kun 35 vuoden aikana populaatiosta on jo noin 50 000 lestadiolaista mennyt jo nurmen alle, saadaan perusjoukon suuruudeksi 200000.
Onko hyväksikäyttäjien osuutena 1.5 promillea oikea luku,
vai onko se kumminkin monen vihjaama suuri enemmistö, sanotaan vaikka sitten reilusti ihan 985 promillea, saa tietysti jokainen meistä omantuntonsa mukaan arvioida.
”Kaikki kuvataitelijat ja lappilaiset ovat sitten pedofiilejä, kun
asioita ei pidä nähdä yksittäisenä tapauksena ja poikkeuksena, niinkö?” Viestini oli pikeeminkin se, että kaikki tapaukset ovat yksittäistapauksia vaikka eivät olekaan poikkeuksia. Kaikenlaista sattuu ja jokainen voi erehtyä loukkaamaan toista. Tekojensa seurauksista on vastattava kykyjensä ja varojensa mukaan. Kärsivää pitää auttaa. On myös mietittävä, miten estetään ennakolta kärsimyksen aiheutuminen.
>>>kaikki tapaukset ovat yksittäistapauksia vaikka eivät olekaan poikkeuksia >>>
Tuosta voisi ihan kurillaan kysyä, että miten olet saanut tuloksen, etteivät ole poikkeuksia?
Ilmaus antaa näet ymmärtää, että poikkeusilmiön sijasta kysymyksessä on vallitseva käytäntö. Se on mielestäni aika ruma ajatus, ajateltiin heistä mitä tahansa.
Sovitaan sitten, että samoin perustein samaa voi sanoa kuvataiteilijoista.
Yksittäistapauksia ovat toki Suomessa murhatkin – lukuunottamatta sarjamurhia. Jokainen meistä varmaan myöntää, että ne ovat poikkeuksia, kuten tämä blogissa puitu asiakin.
jorma ojala:
Mielestäni lasten hyväksikäyttäjien ja pedofiilien luvuilla ja lukumäärillä on aivan turhaa spekuloida, koska vain Jumala tietää mikä on totuus. Ehkä meidän ihmisten kannattaisi keskittyä vain siihen, mihin on mahdollista vaikuttaa, eli kehittää yhteiskuntaa ja ympäristöä turvallisemmaksi kaikille ja korjata havaitsemamme vääristyneet rakenteet ja toimintatavat sellaisiksi, etteivät ne ainakaan suosisi lasten hyväksikäyttöä, vaan suojaisi lapsia hyväksikäytöltä niin hyvin kuin se vain suinkin on mahdollista.
Jormalta:
”Tunnen lestadiolaisia, jotka ovat ilmoittauttautuneet itse poliislle omantuntosa pakottamana ja rippi-isänsä neuvosta.”
Siis joo TODELLAKIN minäkin tiedän tällaista tapahtuneen, mutta vähän eri asioista kuin lähisuhdeväkivallasta. Vl-ihmiset ovat oman kokemukseni mukaan erittäin rehellistä väkeä. Voit jättää huoletta lompakkosi vl-perheeseen ja voisin syödä vaikka vanhan kukkahattuni, jos siihen olisi edes kurkistettu. Samoin jos maksaisit heille liikaa jossakin kaupassa, he varmasti palauttaisivat ylimääräisen rahan sinulle takaisin.
Joissakin asioissa, esimerkiksi ”Jumalan valtakunnan” puolustamisessa, lipsutaan helposti rehellisyyden kanssa, tavallaan siinä tarkoitus pyhittää keinot.
Tavallaan sokea piste on ollut juuri tuo kaikenlaisen väkivallan mieltäminen rikokseksi. Varastamiset, pimittämiset sun muut epärehellisyydet kyllä tajutaan paremminkin rikoksiksi.