Kuuntelen tällä haavaa autolla töihin ajaessani Jukka Norvannon mainioita raamattuluentoja. Kaikesta en ole samaa mieltä, jotakin sanoittaisin toisin ja joskus kuulen hyviä oivalluksia. Norvannon ääni on toisaalta sen verran miellyttävä, että jos hän olisi pastafari, niin houkutus laittaa pastasiivilä omaankin päähän olisi melkoinen. Onneksi ei ole.

Nykyisten lainsäätäjiemme soisi kuuntelevan Norvannon luentoja Roomalaiskirjeestä. Ja ehkä lukevan kirjeen itsekin. Julkisuudessa esiintyy jatkuvasti poliitikkojen ulostuloja, joissa rikollisuuden ehkäisemiseksi ehdotetaan rangaistusten kiristyksiä. Vankiloiden tämänhetkisessä yliasutustilanteessa nämä ajatukset eivät hirveästi houkuttele. Rangaistusten koventaminen kun ei tutkimustenkaan mukaan vähennä rikollisuutta.

Syykin on selvä. Paavali sanoitti sen jo 2000 vuotta sitten: laki ei poista syntiä. Rangaistusten koventamisen polku on loputon: laki ei poista syntiä. Lopputulos on kuolemantuomio. Se poistaa synnin – ajallisesti. Synnin palkka on kuolema. Paavali käyttää valitettavasti sangen koukeroista kieltä kuvatakseen tämän yhtälön mahdottomuutta. Laki on kyllä hyvä, mutta edelleen: laki ei poista syntiä.

Se mitä Paavali sanoitti, keksittiin tämän blogin kannalta merkityksellisesti uudelleen vuonna 1969. Silloin Travis Hirschi esitti kriminologiaa mullistaneen sosiaalisen kontrollin teorian. Samansuuntaista tosin puhui jo Émile Durkheim 1800-luvun lopulla. Hirschi oli ensimmäisiä, joka kriminologian tutkimuksessa asetti kysymyksen ”miksi ihmiset tekevät rikoksia” toisin. Hän kysyi: ”Miksi ihmiset jättäisivät tekemättä rikoksia?”

”Koska perisynti”, olisi osannut rippikoulun käynyt nuori sanoa Hirschille 60-luvulla. En ole varma, osaisiko enää. Hirschiä ei kannata moittia siitä, että hän keksi pyörän uudelleen. Konteksti oli hieman eri, eikä teologiaa haluttu tunkea joka paikkaan.

Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kysymys ei tietenkään ollut teologiassa uusi. Ihminen tekee rikoksia/syntiä/rikkoo lakia, koska hän on syntinen. Hän osasi tehdä väärin jo ennen kuin lakeja oli keksitty. Filosofi Thomas Hobbes esitti tämän ajatuksen tietenkin jo ennen Hirschiä, mutta ei ennen Paavalia ja Raamattua.

Hirschin sosiaalisen kontrollin teorian mukaan ihmiset jättävät rikokset tekemättä silloin, kun heidän sosiaaliset siteensä – kuten kiintymys läheisiin ja sitoutuminen tulevaisuuteensa – yhteiskuntaan ovat vahvat. Lisäksi vaikuttaa se, jos ihmisellä on uskoa, mikä Hirschin sanastossa tarkoitti yksilön sisäistä moraalista vakaumusta siitä, että yhteiskunnan säännöt, lait ja arvot ovat oikeudenmukaisia ja niitä kuuluu noudattaa. Paavali sanoi tämän lakonisesti: Laki on hyvä.

Mutta laki ei poista syntiä. Siksi rangaistusten koventaminen ei toimi. Se ei poista meistä sitä, että me teemme väärin. Siksi usko ja sen myötä saatu ymmärrys siitä, että meillä on lupa toimia oikein lähimmäisiämme kohtaan, on pelastanut monia. Harmi että tämä ei kelpaa Käypä hoito suosituksille.

Hirschi ehdotti asioita – perussiteitä – jotka vähentävät rikollisuutta. Ne olivat kiintymys: ihminen, jolla on läheiset ja lämpimät suhteet vanhempiinsa, ystäviinsä tai opettajiinsa, ei halua vaarantaa näitä tärkeitä suhteita. Toisena perussiteenä on sitoutuminen, joka tarkoittaa aikaa, vaivaa ja resursseja, joita ihminen on jo sijoittanut omaan tulevaisuuteensa ja joita ei haluta vaarantaa. Kolmantena on osallistuminen: kun ihminen on aktiivisesti mukana koulunkäynnissä, työssä ja harrastuksissa, hänellä ei ole aikaa eikä tilaisuuksia tehdä rikoksia. Ja viimeisenä perussiteenä on jo edellä mainittu usko. Tämä luettelo löytyy myös isosta osaa resilienssin määritelmistä.

Kaikki nämä ovat toteutuneet kirkossa 2000 vuotta. Hyvin ja huonosti. Kirkossakin on välillä sorruttu ajatukseen, että laki (ihmisen omat teot) poistaa synnin. Ei poista. Ainoastaan Jumalan armo ja pelastusteko Kristuksessa auttaa pääsemään siitä yli. Onneksi tästä saa kuulla (vankilassakin)ja tulla siitä osalliseksi kirkossa – omien tekojemme vastapainoksi.

Markku Virta
Vankilapappi
Kuopio