Arkkipiispa Tapio Luoma haastattelussa evankeliumijuhlilla 2021: Mitä ikinä tiede onkaan, sopiva identiteetti pelastaa?

Arkkipiispa Tapio Luoma kävi vuonna 2021 evankeliumijuhlilla puhumassa muutaman minuutin luomisesta. Se, mitä kuulin, hämmästytti niin paljon, että kysyin tästä vähän apuja ja sainkin joitakin näkökohtia vastaukseksi, siispä niiden ja omien huomioideni pohjalta kommentoin niitä seuraavaksi.

Kyseessä on siis Sleyn valtakunnallinen evankeliumijuhla Turussa 2021, perjantain 2.7. pääjuhlan ohjelma, arkkipiispa Tapio Luoman haastattelu videon ”Evankeliumijuhla 2021: Kaikki on hyvin! Pääjuhla” (https://www.youtube.com/watch?) ajankohdasta 1:43:30-1:48:18. Litteroinnissa muokattu sanomisia kirjakielisemmäksi ja positettu toistoja.

Timo Nisula:
—Hei me siirryimme nyt näistä rokotuksista ja lääkäreistä näihin uskonasioihin ja niihin liittyy… Minulla on täällä lunttilapun lisäksi tällainen ohut – mutta tämä painaa kädessäni monta kiloa tämä kirja. Tämä on tällainen aika jännä kirja, tämä on… Minä en yleensä lue tällaisia, mutta tämän minä olen selannut läpi. Tämä on – hetkinen – piispainkokouksen puheenvuoro eiku mietintö, eiku mikä tämä on, lakiteksti?

Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa. Vähän niihin rokotuksiin liittyen, eikö?

Ja tämän nimi on ”Tieteiden lahja”

Olette olleet julkaisemassa tällaista tekstiä, kertokaa tästä tekstistä. Tämähän löytyy myös internetistä ilmaiseksi niin kuin monet hyvät kirjat.
 
Tapio Luoma:
—Joo, taustalla on siis se, että on siis piispojen yhdessä julkaisema teksti ”Tieteiden lahja”, jossa halutaan kertoa sitä, että me kristittyinä Jumalaan turvautuvina, Jeesukseen uskovina, Pyhän Hengen johdatukseen luottavina, me voimme ottaa nykyaikaisen tieteen tulokset vakavasti. Eikä se vähennä meidän uskomme arvoa ollenkaan. Eikä se ole pois siitä, että me turvaudumme Jumalaan. Ja tämä on semmoinen kantava teema tässä kaikessa.

Ja tässä tosiaan kyllä tuli hämmennyttyä ensimmäisen kerran. Mitä kuulin ennen lausetta: ”Me voimme ottaa nykyaikaisen tieteen tulokset vakavasti”? Siinähän on koko kolminaisuus mukana: ”Me kristittyinä Jumalaan turvautuvina, Jeesukseen uskovina, Pyhän Hengen johdatukseen uskovina…”

Se, mitä noiden jälkeen sanottiin, kuulostaa korviini yhtä hämmentävältä, kuin että lause olisi jatkunut ”…voimme uskoa, että kuu on juustoa”.

Kun lukee Raamatusta muutaman alkuluvun ja sitten vertaa sitä nykyisen tieteen alkuperäteorioihin, niin eihän niistä huomaa mitään yhteistä.

Toinen huomio on, että huomio on itsessä: ”Me kristittyinä…” Kyse on siis itse valitusta identiteetistä, jossa otamme esiintyäksemme kristittyinä, vakuutamme itsellemme olevamme kristittyjä ja vakuuttelemme toisimmellekin olevamme kristittyjä, Jumalaan turvautuvia, Jeesukseen uskovia, Pyhän Hengen johdatukseen luottavia.

Eihän tässä siis muuta tarvitakaan. Kun on tämä identiteetti, niin sitten vaan omaksutaan nykyaikaisen tieteen tulokset, eikä olekaan tarvetta käydä aiheesta keskustelua siitä, millaisia järkiperusteluja meillä on aiheeseen liittyen puolin ja toisin. Sen kun vaan uskotaan tämä, kun vielä piispan suusta se sanotaan.

Luoma jatkaa: 
—Nythän varsinkin nykyaikaista luonnontiedettä ovat erilaiset maailmankatsomukset, jotka ovat olleet kriittisiä kristillistä uskoa kohtaa ja ylipäätään uskontoja kohtaan, ne ovat ottaneet ennen kaikkea luonnontieteet käsiaseekseen, tai välineekseen kertoakseen, että oikeastaan uskonnon aika on ohi ja että nyt sitten tiede korvaa uskonnon. Mutta me olemme nähneet maailmassa se, että näin ei ole tapahtunut. Monenlaisista povauksista huolimatta.

Tässä on ihan tosi havainto. Mutta eihän tämä kerro mitään siitä, kuinka nykyaikaisen tieteen tulokset voidaan omaksua?

Edelleen:
—Ja ehkä myöskin on tärkeä muistaa se, että kristillisen uskon mukaan ja kristillisessä uskossa ei ole mitään sellaista periaatteessa, mikä olisi jollain tavalla ikään kuin vastahankaan tieteiden kehittymistä.

Eipä varmasti olekaan liittyen teknologian kehitykseen. Mutta sosiaalitieteissä tilanne mahtaa olla hyvin erilainen, kuten myös alkuperäkysymyksissä.

—No, tämä on aika monimutkainen ja iso kysymys, tein itse väitöskirjan teologian ja luonnontieteiden suhteesta ja koitin tuohon asiaan aika syvästikin paneutua.

Tämä on hyvä täky, eli on jossain materiaalia enemmänkin aiheeseen perehtyvään haluavalle. On myös erinomaista, että aiheeseen on paneuduttu. Täytyy muistaa aina se, minkälaisten perususkomusten pohjalta tutkittaan, sillä toteaahan Jeesuskin: ”Jos siis se valo, joka teissä on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!” (Matt. 6:23)

Oletettavasti siis tässä haastattelussa nyt tiivistetään tuosta väitöskirjasta ja piispojen ”Tieteiden lahja”-julkaisusta ydinsisältö. Näinhän se tuntumani mukaan valtaosalla kuulijoista meneekin, etteivät väitöskirjaa tai piispojen julkaisua tule lukeneeksi.

Luoma jatkaa:
 —Mutta itse vakuutuin siitä, että minä Jeesukseen uskovana kristittynä voin ottaa vaikkapa luonnontieteiden tulokset täysin vakavasti, eikä se vähennä jollakin tavalla minun ajatuksissani tai minun uskossani Jumalan suuruuden kokemusta, vaan päin vastoin. Mitä enemmän tieteen saloihin pääsee käsiksi, mitä enemmän hieman niin kuin oivaltaa, mistä kaikesta on kysymys tämän maailmankaikkeuden rakenteessa ja sen syy-seuraussuhteissa, niin sitä enemmän voi ihastella sitä miten upeasti Jumala on kaiken luonut.

”Itse vakuutuin”, ei vähennä ”minun ajatuksissani” tai ”minun uskossani”, ”sitä enemmän hieman niin kuin oivaltaa”, ”sitä enemmän voi ihastella”.

Siis tämäkö on nyt päähuomio kerrottavaksi aiheesta? Omat kokemukset, siis se oma kristityn identiteetti?

Onko tässä siis ratkaisun avain siinä ajattelussa, että tiede ja uskonto eivät voi mitenkään olla keskenään ristiriidassa koskaan, kun niiden kiinnostuksen kohteet ovat täysin erilaisia pohjimmiltaankin (englanninkieliseltä termiltään ”non-overlapping magisteria” eli NOMA) eli tiede on kiinnostunut tosiasioista ja uskonto ihmisten sisäisistä maailmoista ja identiteeteistä?

Mitenköhän tämä NOMA-ajattelu menee? Ehkäpä se kulkee jotain seuraavaan tapaan:

Nykyinen tiedehän kertoo, että ihminen on puhtaasti luonnollisin syin useiden miljardien vuosien aikana kehittynyt jonkinnäköisestä alkukopioitujasta, pitkällisen yrityksen ja erehdyksen kautta. Tässähän on Jumalalla ollut aikaa ja kärsivällisyyttä odottaa nämä pitkät ajat, ja sehän on vain hienoa ja vieläpä jotain alkupuutarhaa isompi juttu, ja sehän tekee Jumalastakin isomman!

Eikä toki haittaakaan, vaikkei Jumala olisi mihinkään puuttunutkaan, kun voi edelleen ajatella, että Jumala on ollut kaiken takana ja ollut vielä välttämätön tälle tapahtumasarjalle. Näin siitä huolimatta, että tieteen mukaan näin ei toki ollut ja vaikka onkin mahdoton käsittää, miten mihinkään vaikuttamaton Jumala voi olla kaiken sen takana ja vielä välttämätönkin.

Näin voidaan kumminkin ajatella, koska tämä on sitä kunnollista uskonnollista uskoa, jota eivät tiedemiehet, siis tieteentekijät, kuten emme mekään ymmärrä, mutta koska Jumala on niin iso, niin hän toki ymmärtää.

Ja juuri tällaista uskonnollista uskoa Jumala meiltä odottaakin. Vaikka ei ymmärretä, eikä usko perustukaan mihinkään muuhun kuin haluun olla uskonnollinen, niin on oikein hienoa todeta, kuinka kaikki on isoa ja käsittämätöntä. Ja mitä isompaa ja käsittämätöntä kaikki on, niin sitä enemmän vain voi kokea olevansa uskovainen, eli mitä vähemmän mitään ymmärtää mistään mitään, tai haluakaan, sillä ymmärtäminen on tieteen asia ja uskovaisuus on uskonnon asia.

Vieläpä kun tällä osuu ajan hermoon ja kun kirkossakin on enemmän kysyntää tällaiselle ajattelulle, niin näinhän se kannattaakin tieteen ja uskon välinen asia nähdä.

Mutta se huono puoli tässä on, että kirkonkin piirissä on näitä, jotka ottavat Raamatun Jumalan ilmoituksena myös siinä, että Jumala olisi todellisessa, tieteellisen tutkimuksen piirissä olevassa fyysisessä maailmassa toiminut, niin se sotkee kyllä edellä kuvattua uskon ja tieteen välisen ongelman ratkaisevaa NOMA-ajattelua. Se on myös eräänlainen harhaoppi, jossa ollaan olevinaan uskovaisia, vaikka ei ollakaan oikeita uskonnollisia uskovaisia, vaan halutaan uskoa tosiasioihin.

Lisäksi jos tähän ei puututa, kiihtyy vielä kirkosta eroaminen ja näin kirkolla on aina vain pienempi kakku jaettavana. Eli pitää pitää huoli, ettei mikään edellä mainittu fundamentalismi pääse enenemään, vaan tämä oikea uskonnollinen usko. NOMA-ajattelu on paras, turvallisin, lavein ja liukkain tie eteenpäin, eikä tässä edes mitään vaivaakaan tarvitse nähdä. Eipä siinä mitkään tieteellä kristinuskoa vastustavat voi mitään, kun ei tosiasioilla ole merkitystä uskonnolliselle uskolle, niin eihän millään tosiasioilla voi sitä horjuttaakaan. Sitten kun on leppoisasti painovoiman myötä valunut pohjalle, ei voi enää edes pudota, niin ei ole mitään pelättävääkään.
 
Timo Nisula:
—Täällä on aika paljon koululaisia paikalla. On varmaan yläaste-, peruskoululaisia ja sitten on lukiolaisia, niin minua vähän kiinnostaa vähän tuollainen käytännön vinkki, että mitä voi kristitty nuori sanoa kun vaikka opettaja tai kanssakoululaiskollega sanoo: ”mutta hei tiedehän on todistanut, ettei Jumalaa ole”. Mitä kannattaa sanoa?

Tapio Luoma:
—No, minun mielestäni tiede ei ole todistanut, että Jumalaa ei ole ja tiede ei pysty varmaan koskaan sitä todistamaankaan, mutta tietenkin täytyy muistaa – tiede ei myöskään koskaan todennäköisimmin pysty todistamaan sitä, että Jumala on. Jos Jumala on jotain sellaista, mikä löydetään kaukoputkella tai mikroskoopilla tai jossain laboratoriossa ylipäätään, niin minä en ole ollenkaan varmaan, onko se edes Jumala, koska uskon Jumalaan, joka on paljon suurempi kuin mikään sellainen mitä ihminen saa selville.

Täytyy muistaa, että tiede on vain inhimillinen yritys ymmärtää todellisuutta inhimillisin edellytyksin. Oikein ymmärrettynä tämä on hyvinkin kristillistä, sillä Jumala tarkoittanutkin tekonsa omaksi kuvaksi luomisensa järjellisten ihmisten tukittavaksi. Näin siitä huolimatta, että olemme järkemmekin puolesta langenneet, emmekä täysin voikaan Jumalan tekoja ymmärtää.

Niinpä puhe tieteestä ”todistajana” siinä merkityksessä, että se perimmäisesti näyttäisi mitään toteen, ei tosiaan ole perusteltua.

Olennaista on se, miltä pohjalta tutkimusta tehdään. Tästä on Tapio Puolimatka kirjoittanut suomeksi paljonkin. Jos kyse on alkuperäisestä modernista länsimaisesta tieteestä, jota tehtiin raamatullisen todellisuuskäsityksen perusteella ja toisaalta metodologisen naturalismin pelisäännöillä tehtävää darvinististyyppistä ”tukka putkella Jumalaa pakoon”-tieteestä, niin eiväthän nämä ole mitenkään yhteensopivia keskenään. Keskenään voisivat kyllä keskustella ja sparrata, jos siis tällainen dialoginen pluralismi sallittaisiin.

Luoma jatkaa:
—Että Jumalaa emme voi vetää hänen majesteettiudestaan osaksi, yhdeksi selityspalikaksi siinä kaikessa, kun me yritämme selittää maailmaa. Me emme voi Jumalalla selittää asioita. Ja siksi tavallaan minä uskon, kristinusko ei pysty tuomaan ikään kuin selitystä, se on tieteiden tehtävä antaa selityksiä, mutta kristillinen usko, luottamus Jumalaan voi antaa näkökulman, sellaisen perspektiivin ja horisontin, jossa semmoinen laajempi ymmärrys asioista voi jollain tavalla kypsyä jopa viisaudeksi.

Ovatko tutkimusvälineillä pällisteltävissä oleva epäjumala tai metodologinen naturalismi ainoat vaihtoehdot?

Luonnollisestikaan emme voi ottaa Jumalaa selitykseksi vaikkapa jatkuvasti toistettavissa oleviin kemiallisiin reaktioihin, mutta onko näin jossain käynyt? Eivätkö kristityt ole nimenomaan onnistuneet välttämään tällaiset virhepäätelmät, vaikka tekisivätkin tiedettä alkuperäisen kristillis-raamatulliseen todellisuuskäsityksen pohjalta?

Eikö tiedettä pitäisikin tehdä niin, että mitään ennakkosensuuria ei ole, vaan kritiikki käydään julkaistujen töiden luonteesta ja laadusta jälkikäteen? Eikö Einsteinkin julkaissut käänteentekevät tutkimuksensa alunperin vertaisarvioimattomalla foorumilla, sillä muuten ne eivät olisi päässeet julki?
 
Timo Nisula:
—Meillähän on korkean tason tiedemiehiä Suomessa, ilmastoasiantuntija Markku…
Tapio Luoma:
—Kulmala
Timo Nisula:
—Kulmala, hänkin on ehkä ollut mukana näissä kirjoittamassa näitä hirveän viisaita tekstejä, hän on korkean tason tiedemies, mutta kristitty.
Tapio Luoma:
—Aivan.

Olisihan myös Matti Leisola, vaan miksei häntä mainita? Olisikohan taustalla se, että hän on toiminnallaan tuonut esiin tätä NOMA-ajattelua horjuttavaa argumentaatiota, eikä siten ole sopiva esimerkki?

Kiinnostavaa olisi ollut, mitä Raamatun ensimmäisten lukujen sisältö on historiantutkimuksen perusteella välittänyt ensimmäisille ĺukijoilleen. Mutta siitäkään ei kaiketi tarvitse välittää, kun on vain sopiva identiteetti.

55 KOMMENTIT

  1. Fyysikkona olen lähestynyt luontoa fyysikon näkökulmasta. Se ihmeellisen täydellinen looginen järjestys, jonka fysiikka meille paljastaa, ei voi olla sattuma. Se on olemassaolon perusasioita, jolta en voi sulkea silmiäni.

    K. V. Laurikainen (1916-1997), Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori 1960-1979, Virkanimike muutettiin 1978 alkeishiukkasfysiikan professoriksi, Luonto puhuu Luojastaan, 1983.

  2. Eräs eurooppalainen jumalankieltäjä-tiedemies pilkkasi usein Jumalaan uskovaa opastaan tämän säännöllisesti rukoillessa teltassa, jossa he asuivat. Kerran tiedemies kysyi rukouksen jälkeen, oliko opas koskaan nähnyt Jumalaa tai oliko hän ehkä kädellään kosketellut häntä. – Ei, en ole, oli koruton vastaus.- No, miksi sitten uskot sellaiseen, jota et ole nähnyt ja jota et ole tavannut? Ei sellaista ole olemassakaan, ivasi tiedemies.

    Eräänä aamuna oli tiedemies herännyt aikaisin ja tultuaan telttaan hän innostuneena kertoi oppaalleen, että kameli oli kiertänyt telttaa yöllä heidän nukkuessaan. – Näittekö sen ja koskitteko sitä? uteli opas. – En kylläkään, vastasi tiedemies. – No, ei sellaista ole olemassakaan, oli nyt vuorostaan alkuasukkaan vastaus. – Mutta tunnenhan minä kamelin jalanjäljet erämaan hiekassa, puolusteli jumalankieltäjä, – näkyiväthän ne selvästi siellä! Silloin opas vastasi: – Minun Jumalani sormenjäljet ovat kaikkialla luonnossa. Tunnenhan minä ne. Aurinko, kuu, tähdet ja koko luomakunta todistaa, että niiden tekijä on Jumala ja luoja, johon uskon. Ja siihen todistukseen yhtyy vielä sydämeni jumalkaipuu.

    Sakari Korpinen, Tälle Perustalle, s. 44, Sley-Kirjat Oy, 1984.

  3. Uusin tiede (vuodelta 1998) kyseenalaistaa kehitysopin
    Ihminen ei periydy kaloista ja kalat eivät koskaan nousseet maalle. Näin toteaa lundilainen tutkijaryhmä. Tulos, jota perustellaan geneettisellä todistusaineistolla, saattaa vanhat kehitysuskomukset outoon valoon. – Kalat eivät ole edes sukua nelijalkaisten kanssa, sanoo Ann-Sofie Rasmussen Lundin yliopistosta.
    Tutkimus on julkaistu JOURNAL OF MOLECULAR EVOLUTION-lehdessä. Maailman kaksi johtavaa tieteellistä aikakauslehteä NATURE ja SCIENCE antoivat positiivisen arvion lundilaisten tutkimuksista, mutta eivät uskaltaneet julkaista raporttia. Tulos oli liian mullistava.
    Lundilaiset ovat tutkineet ns. mitokondrioiden DNAta, tietyntyyppistä perintöainesta, joka on ihmisen soluissa (ja huolehtii soluhengityksestä). Kaikilla selkärankaisilla eläimillä lajiensa mukaan tämä DNA sisältää samat geenit ja soveltuu siksi hyvin tämäntapaiseen tutkimukseen. – Kuinka kaikki oikein on tapahtunut, emme osaa sanoa. Näistä tutkimuksista se ei käy ilmi. Mutta joka tapauksessa kehitys ei ole tapahtunut niin kuin tähän asti on kuviteltu.
    – Aikaisemmissa kehityslinjoissa, joita tutkijat ovat pitäneet uskottavina, ei ole paljoakaan, joka pitäisi paikkansa. Me käännämme kehityskaaviot ylösalaisin, toteaa Ann-Sofie Rasmussen. Genetiikka on suhteellisen nuori tieteenhaara evoluution tutkimuksessa. Tähän asti tutkijat ovat luottaneet fossiileihin ja ulkoisiin piirteisiin. Ann-Sofie Rasmussen on vakuuttunut, että uudet tulokset ovat riittävän vahvoja kestääkseen kriittisen tarkastelun.
    – Kun genetiikan tutkijat ovat koonneet riittävästi tietoa elämän alkuperästä, niin kuva kehityksestä tulee muuttumaan monella tavoin. Voimme odottaa uusia uutisia lähivuosina. – Aluksi luulimme, että aineistossamme täytyy olla jotain vikaa. Niinpä me tutkimme kaikki mahdollisuudet saada täysi selvyys asiasta. Analysoituamme aineistoa runsaan vuoden verran, olen melko varma, sanoisimpa jopa, että olen sadanprosenttisen varma, että tässä ei ole kysymys jostain satunnaisuudesta. Uskon, että evoluutio ei ole edennyt niin kuin tähän asti on ajateltu.
    DAGEN 5.5.1998, lyhennelty käännös. Tämä teksti on ollut myös Länsi-Suomen Herännäislehdessä, mutta tarkkaa aikaa en enää muista. Näytä vähemmän

  4. Raamatun ratkaisun keskeisin asia on ylösnousemus. Tätä koskevassa keskustelussa on hiljan sanottu, ettei ylösnousemusta päästä lähestymään historiallisten todisteiden valossa. Historiallisesti on todettavissa vain opetuslasten ehdoton vakuuttuneisuus ylösnousemuksen todellisuudesta. Ne, jotka olivat olleet lähinnä Jeesusta ja pääsiäisen tapahtumia, olivat niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan tämän totuuden puolesta. Tätä on järjellisesti vaikea sivuuttaa. On tapana vastustaa kristinuskoa sanomalla, että ylösnousemus on tieteellisesti mahdoton, luonnonlait kieltävät sen. Tähän kätkeytyy väärinkäsitys luonnonlakien luonteesta. Ne eivät kiellä eivätkä käske. Ne ovat mallin luonteisia yleisiä selityksiä sille, miten luonnonilmiöitten on todettu yleensä tapahtuvan kontrolloiduissa oloissa. Tapahtuminen on kuitenkin aina ensisijaista. Ei ole mielekästä väittää yhdestäkään tapahtumasta, ettei se ole voinut tapahtua. Enintään voidaan todeta, ettei se noudata luonnonlakien avulla kuvattavaa yleistä tapahtumien kaavaa. Ei ole mitään rationaalista perustetta kieltää kerran tapahtuneen ainoalaatuisen tapahtuman todellisuutta. Ylösnousemuskin voidaan kieltää vain ateismin perusolettamuksesta lähtemällä.

    Kaarlo Kurki-Suonio, Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan emeritusprofessori. Etsimään ja löytämään, s. 12, Suomen Evankelisluterilainen Ylioppilas- ja Koululaislähetys, 1979.

    Tai olisiko Torinon käärinliina historiallinen todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta?

JÄTÄ VASTAUS