Viime viikko oli hiljainen viikko. Nyt on pääsiäisviikko. Pääsiäisviikkoa kutsutaan myös valkoiseksi viikoksi. Nimitys tulee joukkokasteiden ajalta. Kyläkunnittain ihmisiä oli kääntynyt. He saivat kasteen pääsiäisyönä. Sen jälkeen he kantoivat kastepukua eli albaa koko viikon aina lauantaihin asti. Kylän raiteilla liikkui lukuisia valkopukuisia. Tästä näkymästä on peräisin nimitys valkoinen viikko.
Pääsiäisviikon keskiviikon epistola on Pietarin helluntaisaarnasta. Helluntai oli juutalaisten suuri pyhä. Ihmisiä tuli eri puolilta maailmaa Jerusalemiin juhlaa viettämään. Liturgisia hetkipalveluksia vietettiin pitkin päivää. Yhdessä näistä Pietarin tehtävänä oli saarnata. Näissä yleensä liturgia laulettiin hepreaksi ja saarna pidettiin arameaksi.
Saarnassaan Pietari viittasi Jeesukseen, joka oli tapettu, mutta noussut kuolleista. Kansan johtajat olivat tuominneet Jeesuksen kuolemaan, mutta kuolema ei ollut Jeesusta voittanut. Opetuslapset olivat kohdanneet Jeesuksen elämään nousseena. Kuolema oli voitettu. Opetuslapset saattoivat esiintyä Jeesuksen voiton todistajina täydessä voimassa, ylösnousemuksen voimassa, Pyhän Hengen voimassa.
Muistamme tuon liturgian hyvin, koska silloin Pyhä Henki laskeutui tulisina kielinä opetuslasten ylle. Kielillä puhuminen esiintyi selkokielisenä julistuksena jokaisen omalla äidinkielellä.
Juutalaisessa perinteessä kerrotaan muistakin samantapaisista ilmiöistä. Yleensä ne olivat tapahtuneet kolmannen tekstin lukemisen aikana.
Aluksi oli luettu Lakia eli Tooraa eli kappale Mooseksen kirjoista.
Sitten oli luettu Profeettoja eli Nevi’imiä, johon kuului mm. Joosuan ja Samuelin kirjat sekä monia muitakin Vanhan testamentin tekstejä.
Kolmas lukukappale oli Ketuvim eli Kirjoitukset, näihin kuuluivat mm. Psalmit, Ruutin ja Danielin, Aikakirjat jne.
Voimme olettaa että ensimmäisenä kristillisenä helluntaina tapahtunut Pyhän Hengen liekkien laskeutuminen tapahtui juuri Kirjoitusten lukemisen aikana, koska toisissa vastaavien tuli-ilmiöiden esiintyminen eli Shekinan eli Jumalan Hengen läsnäolo oli kuvattu Kirjoitusten lukemisen aikana tapahtuneeksi.
Tämän päivän eli pääsiäisviikon keskiviikon tekstit voi lukea osoitteessa:
http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0046#Ivsk1
Matias Roto :”Kuolema oli voitettu.”
Niinpä. Aikuiset ovat saattaneet saada pieniltä virpojilta Lasaruksen lauantaina kirkossa siunattuja virpomavitsoja, joiden oksille on huolellisesti kiinnitetty kolme siunatuksi tullutta kukkaa, jotka on omistettu Pyhälle kolminaisuudelle. Nyt alkaa siirtyminen kohti helluntain aikaa, jolloin virpomavitsat poltetaan taas uuden ajanjakson alkaessa.
http://www.youtube.com/watch?v=clOmVPgXmxE
Tuula
Kiitos erinomaisesta kommentistasi ja suuremmoisesta osoitteesta, jossa idän perinteen rikkaus tulee miellyttävästi esille.
Olen kuunnellut antamasi osoitteen musiikkia aamu- ja keskipäivän.
Tässä linkki josta pääsee suoraan klikkaamalla valkean viikon keskiviikon kohdalle Sakastin sivuilla:
http://evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage
Kylän raiteilla liikkui lukuisia valkopukuisia. Tästä näkymästä on peräisin nimitys valkoinen viikko.
Valkoinen rituaalivaate oli aikoinaan jo Egyptin papeilla (alba vestis), sieltä se periytyi mm. essealaisten munkkien asuksi (Josefus Flavius) ja ninpä on syytä ajatella, että pääsiäishaudalla olleet kaksi valkopukuista nuorukaista olivat essealaisia therapeutteja:
”They are ardent students in the healing of diseases, of the roots offering protection, and of the properties of stones. Those desiring to enter the sect are not allowed immediate entrance. They are made to wait outside for a period of one year. During this time each postulant is given a hatchet, a loincloth and a white garment.”
Seppo
Myös Aaronin pukuun kuului alba. Samaten Daavidilla oli valkea alba tanssiessaan liitonarkun ympärillä. Koska valkea puku oli käytössä jo yli tuhat vuotta ennen essealaisen liikkeen syntyä ja koska essealaiset pyrkivät olemaan aidosti juutalaisen kansan ydinjoukkoa niin oli luonnollista että alba oli heillä käytössään.
Ylösnousemuskertomuksen valkopukuiset olivat enkeleitä.
Valkopukuiset olivat enkeleita juu ja enkeli sanalla (aggelos) tarkoitettiin usein aivan tavallisia ihmisiä, tavallisimmimn lähetteinä toimivia nuoriamiehiä.
Essealaisten valkoinen puku viittasi papeuteen, se oli aivan erityienen, ei Josefus sitåä muutenolis maininnut. Jeesus käytti s a m o i n myös valkoista saumatonta ihokasta.
Miksi? Ei ollut käsityöläisen asu.
Löysin asaan liittyvän esseeni: ”No asiallisesti ottaen alba tulee alkukristittyjen upotuskasteissa käyttämistä valkoisista vaatteista (Kastemekko on yhä tänään valkoinen) ja tämä tapa saattaa aivan hyvin periytyä qumranilaisten mikve-altaitten seremonioista, sillä Josefus Flaviuksen todistuksen mukaan juuri Qumranin pappismunkit ja muutkin essealaiset käyttivät valkoisia vaatteita.
Olennaista on siis se, että olettaessamme analogioita Jeesuksen ja Qumranin välillä haemme ajatuksen ja assosisaatiokyvyvyn suurten neuvonantajien kanssa esim. merkitystä sille, miksi evankeliumin kirjoittajat katsovat tärkeäksi mainita,että sotilaat heittivät arpaa Jeesuksen nimen omaan saumattomasta ihokkasta. Tässä yhteydessä käytetään termiä khiton, jonka heprealainen vastine ketonat tarkoittaa polvien alapuolelle -joskus nilkkoihin saakka- saumattomasti valkoisista puuvillalangoista kudottua ihokasta, juuri sellaista, jota esim. ylipappi Aaronin tuli kantaa lähinnä ihoaan mennessään Herran eteen.(Lev.16:4). Ut:ssa tiettyjen ’loistavien’ vaatteiden korostamisella on keskeinen merkitys. Haudalla ovet ’enkelit’ (lue essealaiset lähetit) olivat valkoisissa vaatteissa ja valkoisia vaatteita korostetaan myös Ilmestyskirjassa.
Valkoinen oli puhtauden symboli jonka merkitys oli keskeinen Qumranissa. Kun puvut ’loistavat kuin lumi’ voi tarkkaavainen lukija huomata sanaleikin, sillä ihokas khiton ja lumi khion ovat samaa sanajuurta, khiton on tällöin nimen omaan lumenvalkoinen vaate.(valkoisista pellavalangoista kudottu) Nyt on huomattava, että juutalaisten perimätiedon mukaan ylipapin ja kuninkaan virasta heitettiin arpaa, jos ko henkilö kuoli ilman perillistä. Virkaa edusti virkapuku, joka ylipapilla oli siis valkoista langoista kudottu saumaton ihokas. Heprealaiskirjeen, jossa on sangen paljon yhtymiä Qumraniin, mukaan Jeesus oli ylipappi Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tämä järjestys perustui Heenokin kirjaan, joka oli tärkeä myös Qumranissa. Johanneksen Ilmestys pohjaa myös paljolti Heenokiin.
Jos lähdemme siitä, ettei arvanheitto Jeesuksen puvusta ole vain evankelistan fiktiota ilman mitään järkevää narratiivista syytä vaan vastaa joko a) historiallista tapahtumaa tai b) evankelistan pesher-viestintää, on kysyttävä ensin a) mitä ihmettä sotilaat olisivat tehneet verisellä saastaisella ihokkaalla, jos se olisi ollut mikätahansa köyhän puusepän pojan alusvaate ja b) mistä roomalaiset sotilaat olisivat tienneet että arvanheitossa toteutuisivat juutalaiset kirjoitukset-tämänhän evankelista selittää arvanheiton syyksi, siis sotilaat toimivat näin JOTTA kirjoitukset kävisivät toteen! Jos sotilaat ovat riisuneet ihokkaan Jeeukselta ennen ruoskintaa ja arvostaneet sitä niin paljon, että ovat sen ottaneet mukaansa Golgatalle ja sen halunneet, niin silloinhan ihokas on juuri ollut kallisarvoinen rikkaan miehen vaate. Eli todennäköisimmin juuri ylimmäispapillinen kallis khiton.
Ei, kyllä kyseessä on evankelistan vihje siitä, että Jeesus oli todellinen ylipappi, joka oli kantanut ylimmäispapillista vaatetta kuten kantoi sitten hänen veljensä Jaakobkin.
Antaessaan kuvauksen arvanheitosta vihjaa evankelista lisäksi ettei Jeesuksella juuri tuolloin ollut vielä perillistä.
Seppo
Koska olet paljon lukenut niin jatkan kannanottojani täsmentääkseni historian kulun kokonaiskuvaa.
Viittaat Josefukseen.
Josefksen tuotannossa angelos merkitsee joissakin kohdin lähettilästä (Esim. Ant. 7,249.)
Monessa yhteydessä hän puhuu enkeleistä. (Esim. Ant. 4:108)
Erityisesti keskusteluamme varten on huomattava että Josefus puhuu siitä että essealaiset puhuivat paljon enkeleistä. (Esim. Bell. 2:142)
Josefuksen todistus siis on että juutalaiset puhuvat enkeleistä ja erityisesti essealaiset. Emme siis voi angelos -sanan merkityksiä miettiessämme niputtaa yhteen Josefusta, essealaisia ja tavallisia valkopukuisia miehiä. Jos tätä yritämme niin teemme vääryyttä Josefukselle, joka yrittää selittää juutalaisia käsityksiä hellenistiseen kulttuuriin kuuluvalle lukijakunnalleen.
Josefuksen lukijakunnasta.
Kreikkalaisessa kulttuurissa angelos -sana on jo Homeroksesta lähtien merkinnyt sanansaattajaa. Lähettien katsottiin nauttineen erityistä jumalien suojelusta. Tämä uskomus antoi heille suojaa jo Akilleesta alkaen. Se tuki tiedon kulkua ihmisten välillä.
Yhtä merkittävää on kuitenkin että kreikkalaisilla oli omassa uskonnossaan myös jumalallisen viestin tuojia. Taivaallinen angelos oli erityisessä mielessä Hermes. Myös monista muista taivaallisista viestinviejistä puhutaan kreikkalaisissa teksteissä.
Seppo
Paljon olet tutkinut.
Useampi kohta kuitenkin vaatii täsmennystä, jotta linjaukset menevät kohdalleen.
Tällä kertaa otan esille vain yhden kohdan ja muihin palaan myöhemmin.
khiton, -onos alusvaate, takki, vaate jne on alkuaan seemiläistä alkuperää, vrt heprean kethonet ja arabian quton, vertaa myös yläsaksan Kattun -sanaan.
Tämän yhteyden sinä kerroitkin.
Sen sijaan eri juurta on
khion, -onos lumi, vanha khiom, on vanha indoeurooppalainen sana, jolle on sukua mm sanskritin himam, lumi, sekä talvea tarkoittavat himas ja hemantas. Vert. vuoren Himalaja nimeä Lumen sija. Samaa juurta on myös latinan hiems.
Tämä sana ei ole samaa juurta kuin edellinen.
Muihin keskusteltaviin kohtiin palaan myöhemmin.
Kiitos Matias täsmenyksestä, sanaleikki khiton ja khion toki pysyy vaikka sanajuuri olisi erikin niin kauan kun molemmat kuvaavat valkoisuutta ja muistuttavat kirjoitettuna toisiaan.
En toki niputa esealasia, enkeleita/lähettejä/nuoria miehiä ja Josefusta yhteen mielivaltaisesti vaan tosiasiat, asiayhteydet ja eritoten Occamin partaveitsen huomioonottaen. Essealaisteoria on on yliluonnollista paljon todennäköisempi vaihtoiehto, koska ja kun se on jokatapauksessa mahdolinen.
Seppo
Mielestäni käsityksesi valkean vaatteen asemasta korostat liikaa essealaista liikettä.
Nuoruudessani tein paljon kyntöjä piikkipyörä Fordson traktorilla. Käytin sitä monenlaisessa työssä mitä maatilalla tarvittiin. Tämä siis on elämässäni yksi osa kasvukauttani kotonani.
Olisi kuitenkin todellisuuden kokonaiskuvan väärennystä väittää että Fordsonin käyttö olisi jotenkin erityisesti peräisin minusta tai että melkein missä tahansa puhutaan piikkipyörätraktorista, kyseessä pitäisi olla kotini maatyöt.
Todellisuushan on aivan toisenlainen. Fordsonin piikkipyörätraktori on ollut olemassa ja työskenteli jo paljon ennen kuin minua päästettiin ohjaimiin.
Aivan sama on monen juutalaisen perinteen kanssa. Jo paljon ennen kuin essealaisia oli olemassakaan valtava määrä juutalaista perinnettä oli esiintynyt Vanhan testamentin perustukselle rakennettua.
Näin myös pukeutuminen valkoiseen pukuun. Tuo ei millään tavalla ollut sellainen tuntomerkki jolla essealaiset olisivat erottuneet ympäristöstään.
Mitä tulee Uuden testamentin enkelioppiin niin kreikan sana angelos esiintyy inhimillisen lähettilään merkityksessä vain kolmessa kohtaa. Evankeliumien ylösnousemuskertomukset eivät kuulu näihin kohtiin.
Ylösnousemuskertomuksen yhteydessä valkea puku kertoo Jumalan kirkkauden läsnäoloa. Enkelit olivat Jumalan asialla. Kertoivat ylösnousemuksen todellisuuden. He olivat Jumalan sanansaattajia.
Occamista puheen ollen. Hän uskoi Jumalaan. Raamattu oli hänelle Jumalan ilmoituksen sana, totuus Jumalasta. Se joka tämän lähtökohdan unohtaa ei vielä tunne Occamin filosofian alkeitakaan.
Viittaat myös Ilmestyskirjaan ja Heenokin kirjaan.
Etiopialainen Heenokin kirja on Raamattuun kuuluva kirja Etiopian kirkossa.
Siihen viitataan Juudaksen kirjeessä:
14 Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: ”Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa 15 ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.”
Heenokin kirjan kanssa yhteisiä ajatuksia löytyy muutamin kohdin evankeliumeissa. Yleensä tuolloin on kummallekin tekstille rinnakkaisista ajatuksenkuluista. Kumpikin ammentaa samasta perinteestä. Keskinäinen vaikutus ei mielestäni ole oikea selitys.
Ilmestyskirja ja Heenokin kirja ovat jonkin verran samantapaisissa perinteissä kulkevia teoksia, mutta en näe niissä keskinäistä vuorovaikutusta.
Seppo
Mainitset tekstissäsi juutalaisen kasteen
Mikveh, מִקְוֶה ,
joka on yksi juutalaisen uskonnollisuuden toimintamuoto.
Se ei kuitenkaan ole ainoa vanhan juutalaisuuden parissa esiintynyt peseytymistoimi tai vedellä toimitettu kasteen kaltainen liturginen toimi.
Vanhassa testamentissa mainitaan mm. pappien erilaiset peseytymiset jne.
Josefus mainitsee erään originellin Bannuksen kastautuneen joka päivä puhdistautuakseen.
Nämä kasteet eivät kuitenkaan millään tavalla selitä kristillisen kasteen luonnetta.
Noissa edellä mainituissa peseytyminen uusitaan. Kristillisessä kasteessa kaste on ainutkertainen tapahtuma. Se on yksi.
Se perinne mihin kristillinen kaste jollakin tavoin liittyy on kääntymyksen kaste, kun pakana kääntyi juutalaisuuteen. Jo ennen Jeesusta eläneet Shammai ja Hillel olivat keskustelleet tämän kasteen luonteesta.
Selvempi kytkös on Johannes Kastajan kasteeseen. Jeesuksen kaste on täyttymyksen kaste Johanneksen kasteeseen verrattuna. Jeesuksen kaste on Pyhän Hengen kaste.
Seppo
Viittaat Heprealaiskirjeen ylipappiin Melkisedekin järjestyksen mukaan. Aiheesta on tehty väitöskirja.
Tekijä: Nissilä, Keijo.
Nimeke: Das Hohepriestermotiv im Hebräerbrief : eine exegetische Untersuchung / Keijo Nissilä.
Julkaistu: Helsinki, 1979.
Sarja: Schriften der Finnischen exegetischen Gesellschaft ; 33.
Tämä on jämäkkää työtä. Ei tarvita asiasta mitään salatietoa, vaan täysin järkevää työskentelyä vanhojen tekstien äärellä. Ja mikä vieläkin tärkeämpää: tekstit on myös ymmärretty eikä ole tehty mitään tyhjän päälle ripustettuja arvailuja.
Matias, valkoisissa vaateissa ei olut kyse-kuten hyvin perusteluistani kävi ilmi, mistä tahansa vaatteista vaan ylimmäispapilisista saumattomista khitoneista.
Mitä tulee ’tyhjän päälle’ ripustetuista arvailuista niin huomaathan, että jos Jumalaa ei ole, niin kaikki hengelliset tulkinnat ovat tyhjän päällä.
Historilaisesti täysin mahdoliset tulkinnat eivät oole riippuvasia metafyysisitä uskomuksita ja ovat niistä riippumatta joko tmosia tai epätosia. Muta voivat ola siis Jumalsta riippumattakin tosia. Occamin partaveisti ei tiedä, onko sen teroittaja ollut uskossa vai ei eikä sen terävyys ole uskonnollisesta uskosta riippuvainen.
Olen antanut perusteluja, joiden pohjalla ei suinkaan ole tyhjää vaan valtaisa määrä myös puhtasiti tieteellistä kirjallisuutta. Auch auf Deutsch. Kaikki ’arvailuni’ ovat siis historiallisesti täysin mahdollisia.
On sangen valitettavaa että tieteellinenkin teologia on – seurakuntateologiasta puhumattakaan- hylännyt paradigmastaan heprealaisen perimätiedon/kabbalan ja gnostilaisuuden ja essealaisuuden antamat tulkinta-avaimet. Se on mielestäni älyllisesti epärehellistä ja siinä toteuu lähinnä lause: Mitä ei saa olla sitä ei voi olla.
Ps.1 En muuten verrannut mikve-altaita suoraan kristilliseen kasteeseen.
Ps. 2 Bannus opetti Josefus Flaviusta, joka oli ollut essealaisten parissa.