Pääsiäisen alkaessa kysymme, perustuuko puhe Jeesuksen ylösnousemuksesta todella tapahtuneelle, vai onko kyseessä uskomus, jolle ei löydy vedenpitäviä todisteita? Kysymys ei ole mistä tahansa asiasta. Rikas pääsiäisaiheinen symboliikka virsissä, kuvataiteessa ja runoudessa perustuu ajatukselle, että Kristus on ”totisesti ylösnoussut”.

Pääsiäisaamun sanoman me kaikki päällisin puolin tunnemme. Jotkut lähestyvät sitä uskoen, jotkut välinpitämättöminä, jotkut jumalansa kieltäen. Monelle se on päätä kivistävä uskonkappale, jolle on vaikea löytää järkiperusteita. Tätä ajatellen kysyn, mille varmuudelle voi pääsiäisusko rakentua.

Pääsiäissaarnaa kuunnellessamme tiedämme jo etukäteen lopputuloksen: Jeesus nousi kuolleista. Silti aihe on hämmentävä. Onhan käsillä asia, mikä rikkoo luonnonlait ja on itsessään uniikki eli mihinkään muuhun vertaamaton tapahtuma.

Pääsiäisaamun arvoitusta on yritetty monella tavoin selvittää. Niinpä moni Israelin matkaaja on käynyt Jerusalemissa ”tyhjällä haudalla”. Tyhjä hauta ei kuitenkaan toimi uskon todisteena. Sen näkeminen herätti jo alun perin hämmennystä ja pelkoa eikä suinkaan uskoa. Myös meidät kutsutaan pois tyhjältä haudalta elävien joukkoon.

Monella tavalla Uuden testamentin kirjoittajat koettavat pääsiäisaamun ihmettä kuvata. Kaikki neljä evankeliumia puhuvat tyhjästä haudasta, joskin niiden kertomukset ovat osittain ristiriitaisia. Jos ne olisivat tarkalleen samanlaisia, ne olisivat sepitettyjä.

Kertomukset ylösnousemuksesta heijastelevat kirjoittajiensa näkemystä siitä, mitä pääsiäisaamuna ja heti sen jälkeen tapahtui. Se, että tekstit eivät kaikilta osin ole samanlaisia, johtuu siitä, että kirjoittajat tukeutuvat osin erilaiseen lähdeaineistoon. Myös heidän teologisissa painotuksissaan on eroja. Yhteistä ovat kuitenkin opetuslasten ilmestyskokemukset.

Ainoa tapa päästä sisälle siihen, miten pääsiäisusko syntyi, on selvittää siitä kertovien Raamatun tekstien sisältö ja tarkoitus: miten ne ovat syntyneet, millaisista vaikuttimista, mitä ne tahtovat sanoa ja miten niitä tulisi tulkita.

Tärkeintä on löytää tekstien oma itseymmärrys. Nämä aiheet ovat jo kauan olleet tieteellisen raamattututkimuksen polttopisteessä. Tapahtuman historiallinen ydin on ilmeinen: ylösnousemus havaittiin ”tässä maailmassa”.

Siksi tutkijat pyrkivät ottamaan selkoa siitä, miten ylösnousemususko ilmeni varhaisen kristikunnan ensihetkissä, millainen oli se muutos, joka tapahtui niissä, jotka joutuivat kosketuksiin itse Ylösnousseen kanssa.

Mutta tutkimus, ollakseen tieteellistä, voi pureutua vain sellaiseen, mikä on järkevästi mitattavissa ja testattavissa. Niinpä ylösnousemusta itseään ei tutkimus voi tavoittaa. Jos voisi, silloin kysymys ylösnousemuksesta joutuisi muuttuvien tutkimustulosten armoille.

Kun edesmenneeltä professori Antti Eskolalta kysyttiin, uskooko hän Jeesuksen ylösnousemukseen, tämä vastasi: ”En tiedä uskonko, mutta haluan liittyä niiden ihmisten seuraan, jotka uskovat”.