Pääsen huomenna kirkkoon! Kiitos kirkkolain.

Joidenkin ystävien vakaa käsitys on että kirkossa käymisen tarkoitus on käydä näyttäytymässä ja sillä muille kertomassa, kuin pyhä itse on. Sellaiseen tekohurskauteen he eivät halua sortua. Joten pysyvät pois kirkosta. Pidetään totena myös sitä ajatusta, että kirkossa käymisellä saa synnit anteeksi ja voi sitten jatkaa sen tekemistä taas seuraavan viikon. Syntiseksi nimittäminen voi heille itselleen olla suuri henkilökohtainen loukkaus. He kun pitävät itseään näitä tekopyhiä kirkkouskovaisia parempina.
Jotenkin vaikuttaa, että nuo käsitykset ovat hyvin yleisiä niiden parissa, jotka eivät kirkkomatkoille lähde.

Nyt kaikki muut seurakuntien tilaisuudet on peruttu, paitsi jumalanpalvelukset. Ja sekin on vain seurausta tuosta paljon parjatusta kirkkolaista. Jumalanpalvelukset kun on määrätty laissa pidettäviksi ja niitä ei voi lopettaa. Enpä olisi uskonut, että paljon parjatusta kirkkolaista olisi näin suuri hyöty.

Joka pyhäinen kirkkomatka on minulle viikon tärkein tapahtuma. Ilman sitä koen jotain merkityksellistä puuttuvan. Mennessäni kirkkoon pyydän usein siunausta. Se siunaus, eli Jumalan Hengen kosketus tulee usein yllättävältä taholta. Jokin asia alkaa sisimmässä elää aivan uudella tavalla. Joskus sen saa virsistä, toisinaan liturgiasta avautuu jokin uusi näköala. Raamatun tekstit ja saarna saattaa hyvinkin olla siunauksen lähteenä.

Syntisyyteni tunnustaminen on suuri ilon aihe myös. On helppo tunnustaa osaamattomuutensa elää pyhää elämää kotona ja ihmisten ilmoilla. Aina saa kokea oman puutteenalaisuutensa mielialoissa, asenteissa, ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Joten synnin tunnustamiseen on aina aihetta. On hyvä ne tunnustaa, kun tietää että Jeesus on koko syntisen olemukseni sovittanut ja lunastanut. Eikä minun tarvitse syntejäni jäädä murehtimaan. Onhan suurin murheeni siinä, ettei syntiä elämästäni puutu. Suuri ilo tulee taas siitä, että Vapahtajani on järjestänyt sen asian puolestani. Voin siis turvallisin mielin vastaanottaa synninpäästön sanat sielulleni. Uskolla voin omistaa Vapahtajani puhtauden siitä huolimatta, että itsessäni näen paljon puutetta.

Huomaan itsessäni sen, että kirkossa haluan käydä juuri siksi, että tiedän olevani syntinen ja kaipaan aina synninpäästön sanoja, sekä Jumalan siunaavaa kosketusta. Syntiset ihmiset taitavat kuitenkin olla juuri niitä, jotka kirkossa käyvät. Eivätkä he siellä yhtään paremmiksi tule. Eikä siellä pisteitä olla keräämässä.
Emme myöskään saa syntejämme anteeksi siksi että kuulemme ne synninpäästön sanat, vaan siksi että uskomme ne omalle kohdallemme ja erityisesti siksi, että Jeesus on syntimme Golgatan ristillä sovittanut.

  1. Jumalanpalveluksen Ehtoollisen uudelleen uhraamisen ja sanan asiassa, voisivat toki hoitaa seurakunnan papit, tai pienemmissä seurakunnissa pappi ja avustaja.

    Kun keskimäärin katsotaan osallistuja joukkoa voi ikäasiassa löytyä huomaamista.

    Miten sitten laulamisen asia. Metrin välit voidaan varmasti toteuttaa, mutta laulukaaret syvähengityksineen tuovat haastetta. Toki kaikilla tätä ei synny.

    Näin uskon edelliseen siirryttävän.

  2. Olen aina ihmetellyt sitä, kun kirkossa pyydetään syntejä anteeksi, ja sanotaan; ”Emme ole eläneet niinkuin sinun lastesi kuuluu. ”
    Miksi eivät ole eläneet niinkuin kuuluu ? Jos ei ole tehnyt rikosta, eikä elänyt moraalittomasti, niin mitä syntiä on tehty ?

    Seuraavaksi moititaan fariseuksia ja kirjanoppineita, vaikka itsekin ovat kirjanoppineita. Ja fariseukset osasivat jo käsien pesun, ei siitä tarvitse moittia, se oli viisautta. Torilta tullessakin on hyvä pestä kädet.
    Kun lisäksi on jo lapsena oppinut ulkoa tarinan laupiaasta samarialaisesta ja sen taas joutuu kuuntelemaan, ehkä sadannen kerran ja kirjasta luettuna, ei jaksa enää.

    Alttaritaulussa on maalaus Jeesuksesta ristillä, tai Getsemanessa rukoilemassa. Kun itsekin on harrastanut maalaista jää katsomaan maalausta, onko sopusuhtainen ruumiinrakenne, millaiset ovat värit, mikä tunnelma, entäs varpaat ja sormet, käsien ja jalkojen asento, onko luonnollisen näköistä, entäs ilme kasvoilla. Onko taiteija onnistunut. Ajatuksen liukuminen hengelliseen pysähtyi kuvaan. Ja ymmärsin jälkeenpäin kuvien teko kiellon.

    Laulaminen on aina kivaa, mutta miksi virret ovat niin synkkiä, vaikka ulkona paistaisi aurinko ja Luojan luonto olisi kauneimmillaan. ’Jo joutui armas aika.’ sitä ei kai lauleta muualla kuin koulun päättäjäisissä ja se viritti aina tunnelman katsomaan kesäistä luontoa. Sitä suloista suvea ja vapautta.

    Joskus aikoinaan kirkossa käynti oli pakko, jos ei käynyt joutui maksamaan sakkoja. Sakko ei ollut kovin pieni, joten oli parempi mennä. Ehkä joistakin tuntuu edelleen, että tekee jotain, ikäänkuin rikollista, jos ei mene kirkkoon.

    Mainitaan vielä hautajaiset, kun ihminen on kuollut, siis kuollut, ja sanotaan että kuolemaa ei enää ole, kuolema on voitettu, niin jopas on ihmisparka ymmällään, kun ruumis on kuitenkin siinä ja kuollut on.
    Ja kun ei tajua niin ylevää retoriikkaa, eikä viitsi kysyäkään, niin sitä ajttelee, että antaa olla, puhukoot mitä puhuvat, kun eivät näe, että kuollut se on.

  3. Pekka Pesonen kirjoittaa tuolla toisen blogin kommenttiosiossa koronan torjuntaan liittyen mm. seuraavaa: ”Moni ei oikein ota vakavissaan tilannetta ja siksi luistaa varotoimenpiteistä ja jopa on niistä täysin välinpitämättömiä.”

    Nyt sitten ollaan kokoontumassa kirkkoon koronanlevitystalkoisiin ja kuvitellaan ilmeisesti että kirkossa tauti ei tartu syntiseen lihaan, eikä virus herran huoneessa tautisesta terveeseen lennä. Kyllä tarttuu ja lentää ihan samalla tavalla kuin pakanoittenkin porukoissa.

    Tämäkö nyt sitten on sitä vastuullisuutta, mitä maan hallitus presidenttiä myöten peräänkuuluttaa?

    • En ymmärrä, mitä tarkoitat perättömillä väitteillä? Eikö olisi syytä toimia kuten Elmolhoda kirjoittaa Seurakuntalaisessa ja olla kokoontumatta kirkkoon sen enempää kuin mihinkään muuallekaan. Elmolholda kirjoittaa Seurakuntalaisessa mm. näin:

      ”Noudatetaan lääketieteelliseen tietoon perustuvia viranomaisohjeita ja rohkaistaan muita samaan.

      ———Tulevina päivinä saatamme puhua mahdollisista ihmisten liikkuvuuden ja kokoontumisten rajoittamisista ja näiden rajoitusten noudattamisesta esimerkiksi rukoilemaan kokoontumisen suhteen. Jokaisella meistä on iso vastuu siinä, miten lääketieteelliseen tietoon perustuviin viranomaisohjeisiin asennoidutaan.

      ———–Rukoileminen, Jeesukseen uskominen tai mikään muukaan uskonnollisesti hyvä toiminta ei anna kenellekään ennustettavaa suojaa tartuntatauteja vastaan. Erityisen tärkeää tämä on pitää mielessä vanhojen ihmisten suhteen, jotka usein ovat juurikin ahkerimpia seurakunnissa kävijöitä ja rukoilijoita.

      ———-Kristittyinä olemme epidemiologian näkökulmasta aivan samalla viivalla kuin muutkin niin taudin mahdollisina saajina kuin sen mahdollisina levittäjinäkin. Tartuntataudit eivät kysy uskontoamme.”

      Pekka sen sijaan hinkuaa kirkkoon, jossa taudin leviäminen on ihan yhtä todennäköistä kuin missä muualla tahansa, missä iso joukko ihmisiä kokoontuu yhteen. Ei kuulosta kovinkaan vastuulliselta.

    • Kimmo Wallentin. Rukouspiirit, joissa ollaan pienessä tilassa ja lähekkäin, usein jopa fyysisessä kontaktissa, ovat vähän eri asia kuin vaikkapa 200 ihmistä kirkossa, johon mahtuu esimerkiksi 1200 henkeä. Metrin turvaväli on käytössä jopa Italiassa, kun jonotetaan ruokaa. Totta kai virtuaalikirkko tai kotihartaus on yksi mahdollisuus.

  4. Ei korona tartu kristillisiin

    Mark. 16:15-18: ”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

    • Olen päinvastaista mieltä: koronavirus voi tarttua myös Jeesuksen seuraajiin ihan Raamatunkin perusteella.

      Tiesitkö, että nuo Markuksen evankeliumin lopussa olevat ns. pitkät loppusanat ovat Raamattuun tehty myöhempi lisäys? KR92 on ilmaissut tekstilisäyksen hakasulkumerkein ja toteaa: ”Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8.”

      Pitkät loppusanat loistavat vielä poissaolollaan sellaisissa 300-luvun käsikirjoituksista kuin Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus. Uudemmissa 400-luvulta peräisin olevissa ne sitten esiintyvät, esimerkiksi sellaisissa kuten Codex Alexandrinus, Codex Ephraemi Syri rescriptus ja Codex Bezae Cantabrigiensis.

      Raamattu kannustaa kristittyjä kestävyyteen ja uskollisuuteen tässä Saatan hallitsemassa pahassa maailmassa. Jos Jumala jollakin yliluonnollisella tavalla suojelisi omiaan kaikilta virustartunnoilta ja muulta ikävältä, eikö kyseessä olisi ylhäältä tuleva lahjonta? Silloin kristitty ei voisi vastata Raamatussa esitettyyn periaatteeseen: ”Toimi viisaasti, poikani, isäsi iloksi: sinä olet paras vastaus solvaajilleni.”(San27:11)

  5. Päijät- Hämeessä on kai yksi koronatapaus. Hänkin sairastaa sitä mökillään. Joten on aika pieni mahdollisuus saada Heinolan kirkossa huomenna Koronaa. Nyt juuri tulee kohdata ihmisiä ja rohkaista heitä, tänä huolten täyttämänä aikana. Kristityt ovat aina ennekin olleet niitä, jotka rohkeasti ovat auttaneet muita, jopa oman terveytensä ja henkensä uhalla. Juuri silloin kun tappavat taudit ovat riehuneet valtoimenaan. Miksi nyt kristityt jäisivät kotiin ? Mitä hyötyä meistä uskovista on muille, jollemme ole rohkealla ja luottavaisella mielellä silloin, kun suuret vaarat uhkaavat tasapuolisesti kaikkia.

    • Pekka: ”Mitä hyötyä meistä uskovista on muille.

      Niinpä. Hyvä kysymys. Ei teistä ainakaan siellä kirkossa kellekään muulle mitään hyötyä ole.

      Muilta osin viittaan kommentteihinii tänään klo 13.04 ja15.06.

  6. Monet kun ovat täysin ulkona uskonasioista, niin heitä on vaikea tavoittaa sanoilla. Jopa heidän ajatteluaan on vaikea hahmottaa, jollei näihin ihmisiin ole henkilökohtaisessa kontaktissa. Silloin on mahdollista kuulla heidän aitoa ajatteluaan. Tämmöiset ystävät ovat meille saarnamiehille kullan arvoisia. Moni uskoo oikein lujasti ymmärtävänsä ja tietävänsä uskon asiat oikein hyvin. Silti heillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä usko on. Raamattu voidaan tuntea kannesta kanteen ja jopa ulkoa. Erilaiset opin käsityksetkin tarkkaan ja pilkulleen. Silti voi olla ulkona kuin postilaatikko. On tämä Kristinoppi vaan kovin merkillinen sanoma. Mitä enemmän oppii sitä vähemmän tietää.

    • Pekka: ”On tämä Kristinoppi vaan kovin merkillinen sanoma. Mitä enemmän oppii sitä vähemmän tietää.”

      Juu, kovin tuntuu kummalliselta opilta. Oon pannut merkille saman. Mitä oppineempi uskonasioissa, sitä tietämättömämpi – noin yleisesti ottaen.

  7. Arvostan Pekka sinun uskollisuuttasi Raamatulle. Näinhän se meitä opettaa: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana.”(Hepr10:25) Opetuksen lisäksi perusteena Raamattu esittää myös sen, jonka sinäkin otat blogissasi esille: ”meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.”

    Toteat, että ”Jumalanpalvelukset kun on määrätty laissa pidettäviksi ja niitä ei voi lopettaa.” Tästä herää itselläni eräs ajatus tulevaisuudesta.

    Jeesus ennusti, että ”joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja”(Lu21:11) puhuessaan ennalta pahenevista maailman olosuhteista. Englanninkieliset nykykäännökset käyttävät ”ruttotautien” asemasta sairauksista nimitystä ”pestilences”. Cambridge Dictionaryn mukaan kyseessä on ”mikä tahansa vakava infektiosairaus, joka leviää nopeasti ja tappaa paljon ihmisiä.” Täsmää koronaviruksiin, vai mitä?

    Tulevaisuudessa voimme siis odottaa kenties vieläkin tarttuvampia ja fataalimpia infektiosairausepidemioita. Tiedätkö, missä vaiheessa kirkot pannaan kiinni viranomaisten suosituksesta ohi kirkkolain? Oman seurakuntani yhteenkokoontumiset on toistaiseksi peruutettu. Ja tämä niiden iäkkäiden ja kroonisesti sairaiden vuoksi, jotka ovat erityisessä riskiryhmässä uuden virustyypin riehuessa ympäri maailmaa.

    • Juu, maailmanloppua ja harmageddonia pukkaa taas kerran. Ans kattoo nyt. Palataan tähän asiaan vuoden kuluttua ellei piru ole vielä perinyt. ja harmageddon jälleen kerran iskenyt.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.