Pääsen huomenna kirkkoon! Kiitos kirkkolain.

Joidenkin ystävien vakaa käsitys on että kirkossa käymisen tarkoitus on käydä näyttäytymässä ja sillä muille kertomassa, kuin pyhä itse on. Sellaiseen tekohurskauteen he eivät halua sortua. Joten pysyvät pois kirkosta. Pidetään totena myös sitä ajatusta, että kirkossa käymisellä saa synnit anteeksi ja voi sitten jatkaa sen tekemistä taas seuraavan viikon. Syntiseksi nimittäminen voi heille itselleen olla suuri henkilökohtainen loukkaus. He kun pitävät itseään näitä tekopyhiä kirkkouskovaisia parempina.
Jotenkin vaikuttaa, että nuo käsitykset ovat hyvin yleisiä niiden parissa, jotka eivät kirkkomatkoille lähde.

Nyt kaikki muut seurakuntien tilaisuudet on peruttu, paitsi jumalanpalvelukset. Ja sekin on vain seurausta tuosta paljon parjatusta kirkkolaista. Jumalanpalvelukset kun on määrätty laissa pidettäviksi ja niitä ei voi lopettaa. Enpä olisi uskonut, että paljon parjatusta kirkkolaista olisi näin suuri hyöty.

Joka pyhäinen kirkkomatka on minulle viikon tärkein tapahtuma. Ilman sitä koen jotain merkityksellistä puuttuvan. Mennessäni kirkkoon pyydän usein siunausta. Se siunaus, eli Jumalan Hengen kosketus tulee usein yllättävältä taholta. Jokin asia alkaa sisimmässä elää aivan uudella tavalla. Joskus sen saa virsistä, toisinaan liturgiasta avautuu jokin uusi näköala. Raamatun tekstit ja saarna saattaa hyvinkin olla siunauksen lähteenä.

Syntisyyteni tunnustaminen on suuri ilon aihe myös. On helppo tunnustaa osaamattomuutensa elää pyhää elämää kotona ja ihmisten ilmoilla. Aina saa kokea oman puutteenalaisuutensa mielialoissa, asenteissa, ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Joten synnin tunnustamiseen on aina aihetta. On hyvä ne tunnustaa, kun tietää että Jeesus on koko syntisen olemukseni sovittanut ja lunastanut. Eikä minun tarvitse syntejäni jäädä murehtimaan. Onhan suurin murheeni siinä, ettei syntiä elämästäni puutu. Suuri ilo tulee taas siitä, että Vapahtajani on järjestänyt sen asian puolestani. Voin siis turvallisin mielin vastaanottaa synninpäästön sanat sielulleni. Uskolla voin omistaa Vapahtajani puhtauden siitä huolimatta, että itsessäni näen paljon puutetta.

Huomaan itsessäni sen, että kirkossa haluan käydä juuri siksi, että tiedän olevani syntinen ja kaipaan aina synninpäästön sanoja, sekä Jumalan siunaavaa kosketusta. Syntiset ihmiset taitavat kuitenkin olla juuri niitä, jotka kirkossa käyvät. Eivätkä he siellä yhtään paremmiksi tule. Eikä siellä pisteitä olla keräämässä.
Emme myöskään saa syntejämme anteeksi siksi että kuulemme ne synninpäästön sanat, vaan siksi että uskomme ne omalle kohdallemme ja erityisesti siksi, että Jeesus on syntimme Golgatan ristillä sovittanut.

26 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Mukavia ajatuksia täällä.

    Tautitilanteen eteenpäin mennessä yhteiset kirkkokokoontumiset kuitenkin tullaan kieltämään.

    Tässä olisi nyt hyvä paikka jo aiemmin esittämälleni asialle synnintunnustuksen ja sen huomioonotetuksi tulleen asiassa.

    Näin seurakuntalaiset joltisessa jonomuodostelmassa kävelisivät alttarille asti kääntymässä samalla Ehtoollismaljaan kumartaen. Toki tämä tarvitsisi hieman viitseliäisyyttä opetuksessa kuten hengellisessä tiennäytössä tappion ollessa kuitenkin pieni kun aiemminkaan kirkkomme ei ole viitsinyt sitä meille antaa. Saa nähdä miten nyt käy.

    Miten sitten sielunhoito. Aiemminkaan kirkkomme ei asiaa ole halunnut avata, miksi siis nyt kehdataan asiaa luvata, ja olipa asia mukana nyt palautetussa entisestään kirkon etuoikeuksia katsovassa ja hakevassa ehdotelmassa uudeksi asian sisällöksi myös kirkkohallitusta katsoen mikä onneksi huomattiin ja minkä lainsäätäjältä neuvokkaasti palautti mahdottomana takaisin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tänään piti olla miesten tapahtuma. Menin sinne ovelle päivystämään, josko joku kuitenkin tulisi. Olihan sinne pari kaveria kuitenkin tulossa. Joten ei ollut turha reissu. Luulisi tietenkin, että ei kai ne nyt voi näitä jumalanpalveluksia pitää loputtomiin. En tosiaankaan tiedä. Pelko on suurin vaara mitä korona voi aiheuttaa. Peloissaan ihmiset tekevät mielettömiä ratkaisuja. Rauhallisuus on paras lääke koronaa vastaan.

    Ei yksi pääskynen kesää tee, eikä korona ole vielä kaiken loppu. Lisää on tulossa, jos kerran kyse on niistä ajoista, joista Jeesus opetuslapsilleen puhui. Hänhän puhui että nämä ovat vasta synnytystuskien alkua. Joten jos nyt lamaannumme apatiaan, niin miten selviämme seuraavista maailman laajuisista onnettomuuksista. Ja vaikka niitä ei tulisikaan, niin on hyvä ajatella, että koronakin on ”korkiemmas käres.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Mitä nyt siis tarkalleen ottaen saa tehdä ja minne mennä?

    THL:n johtaja Mika Salminen vastaa:

    ”Ei ole kysymys siitä, saako mennä, vaan pitää käyttää arkijärkeä. Onko se tapaaminen välttämätön? Jos ei ole, niin sitten ei mennä”, hän sanoo.

    Tämän voi ajatella koskevan niin konsertteja, teatteria, kirkonmenoja, ravintolailtoja kuin perhejuhliakin.

    Tätä kaikki viranomaiset myös suosittelevat: vältä mitä tahansa ryhmätilaisuuksia. Kyse on niiden suojaamisesta, joille koronavirus on oikeasti vaarallinen. Samoin esimerkiksi ikäihmisten kannattaisi nyt Salmisen mielestä suojella itse itseään ja rajoittaa kulttuurimenoja ja muuta ihmisjoukoissa liikkumista myöten.

    ”Ymmärrän, ettei se mitenkään mukavaa ole, mutta meidän pitäisi nyt toimia yhdessä”, Salminen sanoo.

    ”Riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä pitää suojella nyt kaikin keinoin. Se on oikeastaan yhteiskunnan tärkein tehtävä.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Rauli Toivonen: ”Jeesus ennusti, että ”joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja”(Lu21:11) puhuessaan ennalta pahenevista maailman olosuhteista. Englanninkieliset nykykäännökset käyttävät ”ruttotautien” asemasta sairauksista nimitystä ”pestilences”. Cambridge Dictionaryn mukaan kyseessä on ”mikä tahansa vakava infektiosairaus, joka leviää nopeasti ja tappaa paljon ihmisiä.” Täsmää koronaviruksiin, vai mitä?”

    Näinhän se menee. Kun Jeesuksen omat sanat eivät sovi omiin oletuksiin, haetaan mikä tahansa käännösratkaisu joka sopii niihin – Jeesuksen omista sanoista välittämättä – ja ongelma selvitetty. Näppärää, vai mitä?

    Jeesuksen ”ennustukset” ovat sopineet kaikkiin maailman aikoihin, siksi ne eivät ole ennustuksia vaan toteamus siitä miten maailma on toiminut ja toimii jatkossakin. Tartuntataudit meillä ovat olleet aina keskuudessamme, samoin maanjäristykset. Ja nälänhätää isompi ongelma on ylipaino. Siinäpä olisi Jeesukselle ollut vähän jo oikean ennustuksen makua, jos olisi maininnut ylipainon lopun ennustuksissaan. Jostain syystä tyytyi kuitenkin vain kertomaan ilmiöitä, jotka olivat ominaisia hänen omalle ajalleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Selvitin myös hieman mitä sanalla ”pestilence” tarkoitetaan, ja yleensä sillä tarkoitetaan nimenomaan ruttoa, joskin sitä käytetään myös laajemmassa merkityksessä. Jostain jännittävästä syystä Raulille kävi vain sanan laajempi merkitys, ja se tosiasia, että sanaa käytetään usein myös kuvaamaan ruttoa, jäi mainitsematta kokonaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olipa hieno saarna taas kerran. Yhtään niistä paljon puhutuista tyhjistä penkeistä ei näkynyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Pekka: ”Yhtään niistä paljon puhutuista tyhjistä penkeistä ei näkynyt.”

      Taitaa vanha sanonta ”joukossa tyhmyys tiivistyy” edelleen pitää paikkansa (enkä nyt tarkoita Jouko-nimistä ihmistä).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    On hyvä kokea ettei koko maailma ole koronan kynsissä. Elämä voi myös jatkua tasapainoisena.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.