Hiljattain jokin ulkomainen tusinatutkimus väitti, että uskovaiset ovat tyhmempiä kuin uskosta osattomat. Nyt näyttäisi Suomen oloissa siltä, että kaikki jotka syystä tai toisesta joutuvat tekemisiin uskonnollisten kysymysten kanssa, menettävät järkensä. Otan pienen mutta sitäkin raastavamman esimerkin:
Tietokirjailija selittää haastattelussa aivan pokkana, miksi hän uskonnollisiin syihin vedoten sensuroi possut aapisesta: ”Porsaita ei aapisiin voi laittaa, koska se saattaa loukata joitakin pieniä aapisen lukijoita. Uskontoon liittyvissä asioissa kannattaa pitää kieli keskellä suuta.”
Rovasti: Suksikoon tietokirjailija suolle! Ei tässä ole ollut kieli keskellä suuta vaan pikemminkin peukalo keskellä kämmentä. Miten olisi ollut yhteydenotto islamilaiseen seurakuntaan, josta olisi voinut kysyä asiaa?
Pienten koululaisten muslimiäiti ei voi käsittää moista tietokirjailijan lausuntoa lainkaan. Hän ei suostu uskomaan, että moinen pyyntö olisi tullut oman uskontokunnan edustajalta.
– Olemme tästä aiheesta keskustelleet muslimien omissa keskusteluryhmissä harmistuneena siitä, että taas saadaan aikaiseksi tällainen turha urbaani legenda, mikä jää elämään totuutena. Siitä on meille paljonkin haittaa. Saamme jatkuvasti selitellä, ettei se pidä paikkansa. Asia lisää ennakkoluuloja sekä vihaa muslimeita kohtaan entisestään, hän sanoo.
Rovasti: Kirjankustantaja on tässä harjoittanut ihmeellistä itsesensuuria. Siltä on unohtunut hokema, jonka mukaan maassa maan tavalla. Näinkö heikko suomalainen kansallinen itsetunto todella on?
Äidin mukaan sianliha ei kuulu muslimien ruokapöytään, mutta koulukirjojen possukuvat eivät hetkauta edes tiukan linjan muslimeja.
– Kuinka aivottomina suomalaiset meitä oikein pitävät? Miksi ihmeessä kukaan possukuvasta loukkaantuisi? hän ihmettelee.
Rovasti: Niin, kukahan tässä lopultakin on ilman aivoja mahtanut toimia? Tieto ei välttämättä olisi tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, pikemminkin vastoinpäin.
Äiti kertoo, että perheen satukirjoissa seikkailevat myös saparohännät, ja lapset leikkivät myös Nalle Puhista tutulla Nasu-lelupossulla.
Hänen mukaansa possukuvan poistaminen aapisesta uskonnollisista syistä tuntuu lähinnä alentavalta ja loukkaavalta muslimeja kohtaan.
– Asiaan on saatava oikaisu ja myös meidän mielipide kuuluviin. Ei tuollaista voi vain olettaa.
Rovasti: Jos possukuvat todella poistetaan aapisista, niin saman logiikan mukaan kaikki possut ja siat täytyy käydä lahtaamassa ympäri Suomea, että tilanne vastaisi todellisuutta. Samoin sanat sika ja possu on poistettava suomen kielen sanavarastosta. Myös Juice Leskisen joululaulu Sika julistetaan pannaan. Ja sitten tikulla silmään niitä, jotka sikapossuja muistavat…
Possujutun lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082217401457_uu.shtml
Peace & love. Okei. Toki näinkin. Mutta mihin unohtui synti? Enkä puhu nyt mistään erityisestä synnistä, vaan synnistä, jonka läpitunkemat olemme kaikki ja joka meitä jokaista ravistelee. Pelkkä armolla tässä yhteydessä hyssyttely on itsepetosta. Kuolemme synteihimme, jollemme antaudu Kristukselle kokonaan, aivan kokonaan. Pelkkä ihmisten keskinäinen solidaarisuus ei tässä asiassa riitä. Eikä Jumalaa voi käyttää tekosyynä syntien kuittaamiseen.
Kari Peitsamolle kymmen pistettä. Tässä se menee tämä Askolan saarna metsään akseleita myöten. Justa näin – hyvä Kari Peitsamo!
Niin kaunis kuva: palveluyhteiskunta = valittamisesta välittämiseen!
Paradoksi on juuri tässä. He, jotka täällä valittavat, etteivät muut välitä, vaan aina vain valittavat, korottavat huomaamattaan itsensä välittäjiksi ja alentavat lähimmäisensä pelkiksi valittajiksi valittamalla toisten välittämisen puutteesta. Tämän välittämisestä valittamisen kehän katkaisee vain Kristus, eivät toinen toistaan hurskaammat ja suvaisevammat yhä enemmän ja enemmän vain muiden valittamisesta välittävät ja näin muiden välittämisen puutteesta epäsuorasti koko ajan valittavat poliitikot. Viesti on selvä. Älkää valittako. Vain minä välitän.
Annan tunnustusta Stubbille kuitenkin kiinnostuksesta kristillisen uskon sisältöön. Seuratessani hänen esiintymistään taannoin keskustelussa arkkipiispan kanssa, sain vaikutelman etsijästä, joka on valmis uskossaan kasvamaan, mutta omalla kohdallaan odottaa vielä lopullista oivallusta, joka kerralla murskaisi poliittiset fraseologiat ja kielipelit, ja avaisi näin myös kokonaan uuden vision niin poliitikkona kuin koko ihmisenä olemiseenkin.
Yhdyn Peitsamon näkemyksiin. Siinä saarnassa oli mielestäni hyvää vaakasuora osuus, mutta pystysuora puuttui. Pystysuora on ilosanomaa vaakasuora pystysuoran seurausta ja vaatimusta.
Äkkiä on muutamista julkimoista tullut Raamatun osaajia. Lisäksi kun tehdään vuosikymmeniä Herraansa avuksi huutanista ja Raamattuaan lukeneista ei mitään asiasta tietäviä niin onkohan se nyt ihan noin.
Askolan saarnahan oli kertakaikkiaan armoton. Ei sanaakaan Jeesuksesta. Pelkkää tekojen saarnaa eli raakaa lakia.
Kun saarnasta unohtui synti, unohtui saarnasta myöskin maininta syntiemme puolesta ristillä kuolleesta Vapahtajasta, syntynyt neitsyt Mariasta.
Ei kirkkomme Jeesusta tarvitse, koska Jeesus on poistettu kirkon organisaatiokaaviosta tarpeettomana.
Jeesuksen vastuualue on organisaatiossa voitu poistaa helposti, Julistettiin vain ettei syntiä ole, eikä näin ollen Jeesuksen sovitustyötä tarvita. Jeesus on nyt työtön työnhakija.
Kirkkomme on Jesusfrei. Ei tarvitse puhua synnistä, eikä pelastuksesta, eikä jeesustella.
Ari tulkitsee taas koko kirkkoa yhden saarnan kautta. Eri tilaisuuksillahan on eri kohderyhmät.
Pettymys ja loukkaantuminen eduskunnan päätöksiinhän täältä paistaa läpi. Sekä arkkipiispan hyödyntäminen sijaiskärsijänä ja syntipukkina.
Helena Holmberg, ei tässä tarvitse heti ajatellaeduskunnan päätöksiä, vaan kirkon yleistä asennetta siihen mitä sen pitäisi edustaa. Tuo tasa-arvoinen laki on vain yksi, mutta merkittävä kohta joka heijastaa kirkon näkemyksiä ja sen uskon puutetta Raamatun sanomaan.
Kun Jumala kuva muuttu, niin mukana muuttu myös ihmiskuva. On kyse kokonais asenteesta miten Jumalan ilmoituksee Raamatussa asennoidutaan ja onko se enää muuta kuin ihmisen ajatuksia Jumalasta
Kummastuttaa mikä on sellainen jumalanpalveluksen kohderyhmä, mille ei voi puhua Jeesuksesta?
Mikä on sellainen jumalanpalvelus, missä ei puhuta Jeesuksesta?
Vaivaako joitakin tosiaan niin paha Jeesus-allergia?
Hypättiinkö uskontunnustuksessa toisen uskonkappaleen yli? Muistaakseni ei.
Kyllä nämä Askolan puheet ovat niin sisällöttömiä kuin ikinä voivat eikä niissä Sanalla ole mitään merkitystä vaan sanahelinällä ja yhteiskunnallisella poliittisella jorinalla sitäkin enemmän. Ei ihme että uppoaa Stubbille.
On se mielenkiintoista, kuinka monin eri tavoin asiat nähdään. Semmosta se sitten on…
Mitähän Stubb sanoisi Laestadiuksen saarnasta?
Ei ole ihme, jos kirkko menettää paitsi jäseniään, myös yhteiskunnallista merkitystään, jos saarna on tyhjää sanahelinää ja sen keskeisin sanoma on: kelpaat sellaisena kuin olet.
Kristinuskon pitäisi kuuluttaa parannusta ja katumusta ja oikealla uskon tiellä kulkemista.
Aamen! Kari-Matti olet niin oikeassa.
Miten on mahdollista, että nämä samat tyypit käy täällä aina kippaamassa lantalastin näiden juttujen perään? Uh.