Ovatko Seitsemän kuolemansyntiä vielä voimassa?

En muista, milloin viimeksi olen kenestäkään ihmisestä ajatellut niin ilkeästi kuin Nokian alasajaneesta viimeisestä keisarista S. Elopista, josta Erkkikään ei saa selvää, onko kyseessä lintu vai kala, myyrä vai Troijan puuhevonen. Vai kenties hyvää korvausta ja vielä parempaa duunia vastaan syntipukin osaan ruvennut uraohjus? ”Isänmaallinen” media kuvaa miehen roistoksi ja lurjukseksi, joka saattaa kohta mahdollisen kaupan jälkeen vihellellä koko matkan pankkiin asti.

Tulee vähän juudasmainen olo: Nekin rahat olisi voitu antaa köyhille. Tai ainakin kymmenykset  niistä. Lukija todennäköisesti arvelee, että Ruttopuiston rovastia ketuttaa,  kun ei itse yllä happamiin pihlajanmarjoihin.

Suoraan sanoen en tietäisi, mitä tekisin parillakymmenellä miljoonalla eurolla tai dollarilla, sillä en pysty käsittämään niin suuria summia. Eihän tuollainen rahakasa ole suhteessa yhtään mihinkään.  Sen käsitän, että kolmella tai neljällä sadalla tuhannella saisi tosi mukavan asunnon. Mutta entä sitten? En millään saisi tuollaisia miljoonia kulumaan. Pitäisi sijoittaa. Perustaa säätiöitä. Rakentaa Helsinkiin lastensairaala tai kaksi. Joutuisin aivan erilaiseen elämäntilanteeseen kuin missä nyt olen.

Joku on viisaasti sanonut, että eihän raha onnelliseksi tee, mutta kyllä se rauhoittaa. Minä tulisin tuollaisen summan kanssa varmaan ihan kaistapääksi. Kaikki olisivat pyytämässä rahaa mitä ihmeellisimpiin hankkeisiin.

Mutta koska tämä ei tule koskaan olemaan todellista elämääni, niin vähät siitä välitän. Olen myös sen ikäinen, ettei enää kannata haalia mitään itselleen. Parempi on opetella luopumaan. Ja kas, silloin huomaakin, että vähemmän onkin enemmän.

Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän saisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon? muistuttaa Jeesus. Enemmän kuin rahaa hamuan rauhaa…

 

b2ap3_thumbnail_7-kuolemansynti.jpg

 

Katolisessa kirkossa luokitellaan ns. 7 kuolemansyntiä tähän tapaan:

1.      Ylpeys (turhamaisuus)

2.      Kateus

3.      Viha

4.      Laiskuus

5        Ahneus

6        Kohtuuttomuus

7        Irstaus

Lista on saatettu johtaa VT:n Sananlaskujen kirjan kohdasta. 6:16-19:

16 Kuutta asiaa Herra vihaa,
seitsemää hän ei edessään siedä:
17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä,
viattoman veren tahraamia käsiä,
18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia,
jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,
19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.

Ahneus majailee tällä hetkellä syntilistan viidennellä sijalla, mutta on mitä todennäköisimmin nousemassa ylöspäin listalla. Minusta näyttää, että kolmen kärjen pitäisi tänä päivänä olla 1. Viha, 2. Kateus ja 3. Ahneus. Minkälaisia ajatuksia lukijalle mahtaa herätä ison rahan edessä?

 

Tämänkertaiseen tekstiin bloggaajan provosoi tämä K24:n uutinen:

https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/12608-kirkon-edustaja-elopin-palkkiosta-sidosryhmaesokeutta

  1. Herraltamme annettu Oikeus vihata tai halveksia Elopia? Se on varmaan helppoa suomalaisille, jotka itse ovat täysin vapaita kaikesta ahneudesta.
    Olisi kiva, jos joku kertoisi, minkälainen yhteiskunnallinen ilmapiiri vallitsee Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Onko se katkeruuden läpitunkema? Ruotsissa ainakin saatiin kansakunnan tulevaisuudelle tärkeät poliittisest päätökset tehtyä, me saamme sitä päivää odottaa niin kuin juutalaiset Messiasta.
    Suomi liukuu huomaamatta itää kohti, siellä kun ei tarvita pakkoruotsiakaan. Ruotsi varmistelee ja hakeutuu kohti länttä….

  2. En minäkään ymmärrä sitä, mihin miljardi katosi ja mihin miljardin saatavat katosivat. Sillä olisi saanut lapsille sairaalan ja köyhille apua. Mutta kai se on siinä, ettei yksi miljardi lisävelka enää tunnu missään. Vuoden 2008 noin 56 000 miljoonasta olemme saanneet velan nostettua v. 2013 noin 84 000 miljoonaan. Syntymävuosieni velka oli valtiolla noin 700 miljoonaa. Yhteiskunna rakenne muuttuu ja velka kasvaa. Jääköhän enää ylijäämäiseksi valtion kassa? Joudumme tekemään kovasti työtä siihen pääsemiseksi ja yhä enemmän ja enemmän. Siltikin jätämme ulkomaalaisia ulkopuolelle Suomenkielen osamattomuuden takia. Heillä on osamistaitoa muilla kielillä, mitä meillä ei ole.

  3. Kääntäen Hannun ajatusta: Miten motivoida lisää, kun palkka on jo hirmuisen iso? Minua voisi ehkä motivoida lisää pienelläkin palkankorotuksella. Ja miljoona vuodessa tarkoittaisi että voisin palkata pari autonkuljettajaksi, hoitamaan taloa jne, jolloin yksinkertaisesti olisi enemmän aikaa käytettäväksi työhön (mutta en tiedä saisinko sen enempää aikaan).

    Mutta mihin ihmeeseen käyttäisi useampia miljoonia? Motivoisiko se, että voisi käyttää hyväntekeväisyyteen, oman aatteen edistämiseen tms. oman navan ulkopuoliseen vielä toisen ja kolmannenkin miljoonan?

    Ja voisiko elää tavallisten kuolevaisten seassa? Muut pohtisivat miten pärjätä tämä kuu kun auto hajosi yllättäen, itse miettisi että josko heittäisi pari kymppitonnia tuolle uuden auton ostoon — ”tienaanhan sen sitten huomenna aamupäivällä takaisin”. Rikkaat, jos olette langoilla niin kertokaa.

  4. Jori: Viime aikoina olen virkani puolesta käynyt muutamissa ökytaloissa. Olen haukkonut henkeäni, ihmetellyt, onko tämä unta vai totta – ja vielä Suomessa…! Hetken olen ollut pökerryksissä kuin huumattu ankka. Palattuani maan pinnalle havahdun inhorealistisesti pohtimaan , kuka mahtaa siivota nämä kaikki 500 neliötä.

    Kun poistun täältä, jätän jälkeeni velkaa. Kun Elopin aika on lähteä, hän joutuu jättämään kaikki voittonsa tänne. Kummalla meistä siis on kenkumpaa…?

  5. Jorma Ojala:
    ”Olisi kiva, jos joku kertoisi, minkälainen yhteiskunnallinen ilmapiiri vallitsee Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Onko se katkeruuden läpitunkema? ”

    Tuohon on antanut selvän vastauksen norjalainen, Tanskassa elänyt kirjailija Axel Sandemose. Hän tiivisti havaintonsa Janten Laiksi:

    Janten lain säännöt:

    Älä luule, että sinä olet jotain.
    Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
    Älä luule että olet viisaampi kuin me.
    Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
    Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
    Älä luule, että olet enemmän kuin me.
    Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
    Älä naura meille
    Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
    Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin.

    Tämän ovat kaikki pohjoismaat tunteneet omakseen ja liittäneet kansanperinteeseensä.

  6. Eihän tyhmä ole se joka pyytää eli Elop vaan se, joka antaa ja se on Nokia, toisin sanoen sen omistajat. Tänäänhän tällä palstalla sai lukea, että kirkko omistaa jonkun miljoonan verran Nokiaa. Miksei Nokian yhtiökokouksissa kirkon edustaja ole ollut vahtimassa meidän jäsenten etua, jottei tällaista tapahtuisi? Vaikeaa varmaan kun globaalista ilmiöstä kyse, niinpä. Mutta ei tietenkään mahdotonta. Pitäisi päästä piireihin, joissa hallituksen jäsenet valitaan .

    Ehkä eksegetiikan kanssa mylläämisen lisäksi joku kirkon päättäviin virkoihin hamuava kävisi myös vaikka kauppiksen tai hankenin. Ehkä se auttaisi ?

  7. Synneistä puheen ollen miten olisi http://yle.fi/vintti/yle.fi/pyhatjapahat/synninolemus.html -arkistosivuilta löytyvä luettelo kuolemansynneistä ja niiden vastahyveistä?
    ”Kuolemansynnit:
    1. Ylpeys
    2. Ahneus
    3. Kateus
    4. Vihamielisyys
    5. Hekumallisuus
    6. Vatsan palvonta
    7. Hengen velttous
    8. Murehtiminen
    9. Välinpitämättömyys
    10. Tietämättömyys
    11. Huumorintajuttomuus
    Suuret hyveet:
    1. Urhoollisuus
    2. Viisaus
    3. Oikeudenmukaisuus
    4. Anteeksianto
    5. Rakkaus
    6. Kohtuus
    7. Jalo joutilaisuus
    8. Pyhä huolettomuus
    9. Lojaalius
    10. Hiljainen tieto
    11. Suhteellisuuden taju

    Lähteenä käytetty mm. Jaakko Heinimäen kirjaa Seitsemän syntiä (Like 1999).”

    Henk.koht. pidin tuosta leikkimielisestä testistä, jonka tein kun ohjelma vielä laski vastausten perusteella synneille ja hyveille numeeriset arvot. Mielestäni Elop ei varsinaisesti ajanut Nokiaa alas, vaan symbian-käyttöjärjestelmä, josta tekninen kehitys ja tuotteen kysyntä ajoivat ohi.

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121