Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen toteaa Ke 20.11. Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä: onko puhe esitetty tahallisesti, onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua.”

Haastattelu liittyi valtakunnan syyttäjän päätökseen käynnistää uudelleen esitutkinta kansanedustaja Päivi Räsäsen vanhasta kirjoituksesta. Samassa haastattelussa viitattiin myös vihreiden kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan vanhoihin sketseihin. Tämän jälkeen torstaina 21.11. vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius pyysi julkisesti anteeksi 1980- ja 1990-luvulla tekemiään tv-sketsejä. Asiasta on ollut vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa ja Ylen uutisen mukaan Helsingin poliisille on tehty useita sellaisia tutkintapyyntöjä, jotka koskevat julkaisuajankohdaltaan vanhoja tv-sarjoja. Niissä pyydetään tutkimaan mahdollista kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Perjantaina 22.11. valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sanoo verkkolehti Uuden Suomen haastattelussa yleisellä tasolla, että vanhoista teksteistä tai teoksista irtisanoutumisella voi olla merkitystä tekoa arvioitaessa.

Onko siis todellakin niin? Onko valtakunnansyyttäjätodellakin sitä mieltä, että nykyhetkellä rikolliseksi katsottavaa tekoa tulee arvioida tekohetkestä riippumatta sen mukaan, mitä mieltä tekijä nykyään on kyseisestä tekemisestä ja sen oikeutuksesta. Vanhan teon sijaan tuleekin siis arvioitavaksi nykyinen mielipide?

Suomen perustuslain 6 §:n 1 mom. mukaan Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Saman lainkohdan 2 mom. mukaan ” Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Nykyiseen, vuoden 1999 perustuslakiimme säädöskohdat tulivat sellaisenaan aiempaan perustuslakiimme kuuluneesta Hallitusmuodon 5 §:stä. Vuoden 1995 lakimuutokseen liittyvässä hallituksen esityksessä todetaan, että 1 mom. säännös ilmaisee yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevan pääperiaatteen. Yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa.

Lain perusteluissa todetaan myös, että yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Tällä perusteella mitään tavallista lakia ei voitaisi soveltaa esimerkiksi saman lainkohdan 2 momentin vastaiseksi. Lainkohdassa listaus ei ole tyhjentävä ja lainmukaisuutta tulisikin tarkastella avain seikkojen: hyväksyttävän syyn puuttuminen, eri asemaan asettaminen ja henkilöön liittyvä peruste kautta.

Seikka, ettei ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mielipiteensä perusteella, ei tarkoita, että kellä tahansa olisi oikeus toimia kaikessa mielensä mukaan taikka edes ilmaista mielipiteensä miten tahtoo.  Kyse on vain siitä, ettei tietoon saatettu mielipide itsessään saa olla erilaisen kohtelun peruste.

Esimerkiksi siviilipalveluslain 75 § nojalla vankeuteen tuomittu ns. totaalikieltäytyjä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä mielipidevanki, sillä tuomio tulee lain tarkoittaman velvollisuuden täyttämättä jättämisestä, ei pelkästä mielipiteestä.

Turun hovioikeuden lakkautettua Pohjoismainen vastarintaliike -nimisen rekisteröimättömän yhdistyksen Suomen osaston (PVL) tuli myös kuuluminen kyseiseen järjestöön laittomaksi. Ketään ei kuitenkaan voi kohdella muihin nähden eri tavalla, että henkilö on kuulunut ko. järjestöön ennen sen lakkauttamista ja kannattaa edelleen sen arvoja. Olennainen kielletty asia on siis toiminnan jatkaminen.

Toisaalta tiedossa oleva mielipide voi ihan asiallisestikin olla peruste erilaiselle kohtelulle. Esimerkiksi aatteellinen yhdistys voi edellyttää jäseneltään, että tämä jäseneksi liittyessään hyväksyy yhdistyksen tavoitteen. Tässä on kyse aivan toisen tyyppisestä asiasta, kuin siinä, jos jonkun teon rangaistavuuden mittariksi asetetaan henkilön nykyhetken mielipide itse teosta.

Toisaalta katumukselle voidaan toki asettaa asiassa kuin asiassa moraalinen merkitys. Tällä viittaan asian anteeksi antoon arvoyhteisössä, en rikosoikeudelliseen vastuuseen tuomioistuimessa.