KIRKKO TAPAHTUU sekä yhteiskunnallisessa että kristillisessä kontekstissa. Juridisesti tarkasteltuna kokonaisuus on mielenkiintoinen. Kristillisten seurakuntien oikeutta raamatullisen ihmiskäsityksen mukaisen heteronormatiivisuuden esilläpitämiseen ei voi tarkastella pelkästään uskonnonvapauden ja sananvapauden tai syrjinnän ja kansanryhmää kiihottamisen näkökulmasta, vaan näiden keskinäisistä suhteista. Kyse on myös ihmisoikeuksista. YK:n ihmisoikeusjulistuksen artikla 18 tunnustaa oikeuden harjoittaa uskoa ja pitää esillä uskonnollista vakaumusta.
Ihmisellä on perusoikeus seksuaalisuuteen. Ihmisoikeusjulistus puhuu kuitenkin vain kahdesta sukupuolesta, miehestä ja naisesta, ja näiden muodostamasta avioliitosta. Eri järjestöjen muotoilemat seksuaalioikeudet eivät ole yleisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia, vaikka niin kuulee usein väitettävän. Ihmisoikeusjulistus ei tunne sukupuolineutraalia avioliittoa. Eikä seitsemää miljardia sukupuolta kuten Seta-propagandan omaksunut Väestöliitto.
Huomionarvoista on, että yhdenvertaisuuslakia on pyritty käyttämään tarkoitushakuisesti tavalla, jossa lain tulkinta saattaa muut lait ja oikeudet alisteiseen asemaan. On pyritty luomaan mielikuva että laki velvoittaa edistämään Setan seksuaalipoliittista agendaa. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat ovat varoneet valitsemasta tunnustavia kristittyjä isosiksi, koska pelätään nuorten pitävän esillä raamatullista käsitystä miehestä ja naisesta, mikä saattaisi johtaa syytteeseen syrjinnästä. Tilanne on absurdi jos kirkon täytyy kieltäytyä oman tunnustuksensa mukaisesta opetuksesta. Tässä yhteydessä on sujuvasti ohitettu yhdenvertaisuuslain ensimmäisen luvun toiseen momenttiin kirjattu ”Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen”.
Myös työsopimuslaki pyritään saattamaan alisteiseksi yhdenvertaisuuslaille tai oikeammin sen sateenkaariagendaisesti painottuneelle tulkinnalle. Tällöin kirkolta riistetään oikeus työsopimuslakiin kirjattuun lojaliteettivelvoitteeseen, jonka mukaan sillä on oikeus kieltäytyä valitsemasta työsuhteeseen henkilöä, jonka yksityiselämä ja mielipiteet ovat ristiriidassa työnantajan eetoksen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että avioliittoa miehen ja naisen liittona opettava seurakunta joutuu valitsemaan pastoriksi eli paimenvirkaan homoliitossa tai vaikkapa polyamorisessa suhteessa elävän ja sellaisia julkisesti kannattavan henkilön, jos tällä on muodollinen pätevyys.
VIIMEISIMPINÄ HYÖKKÄYKSENÄ kristinuskoa vastaan Helsingin Sanomien toimittajan artikkeli 20.11., jossa toimittaja Paavo Teittinen ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen esittävät perättömiä väitteitä. Teittinen kirjoittaa muun muassa:
”Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä. Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka kutsuu homoseksuaaleja saastaisiksi ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa.”
Lehti on nyt oikaissut artikkelia: ”Toisin kuin jutussa aikaisemmin väitettiin, Paavali ei sano Päivi Räsäsen siteeraamassa Raamatun kohdassa suoraan, että homoseksiä harrastavat miehet pitäisi tappaa. Paavali sanoo homoseksiä harrastaviin miehiin viitaten, että he ansaitsevat kuolla.”
Artikkeli antaa edelleen väärän kuvan Paavalin opetuksesta. Tämä selviää lukemalla Roomalaiskirjettä eteenpäin. Esitetty väite on niin karkea, että jos Paavali olisi elävä henkilö, toimittaja saisi rapsut ainakin kunnianloukkauksesta. Väite on loukkaava myös meitä kohtaan, jotka edustamme perinteistä kristillistä ihmis- ja avioliittokäsitystä. Monet meistä ovat antaneet julkisen tukensa Räsäselle. Teittisen mukaan emme piittaa toisten ihmisarvosta ja toivomme seksuaalivähemmistöjen edustajille kuolemaa. Väite kohdistuu Suomen kristittyihin ihmisryhmänä. Oikaisu ei muuta asiaa, koska rikos on jo tapahtunut eikä lehti ole esittänyt anteeksipyyntöä.
”Jos Suomessa haluaa tietää, mitä täällä saa sanoa ja miten pitkään siitä on vastuussa, kannattaa kysyä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta.” (HS 20.11.19). Kysyn nyt valtakunnansyyttäjä Toiviaiselta, tulisiko hänen esittää syyteharkinta itseään ja Teittistä kohtaan kansanryhmää vastaan kiihottamisesta?
ASIA VOIDAAN esittää myös näin: 1) kristinuskoon kuuluu kristillinen ihmiskäsitys; 2) uskonnonvapauslaki turvaa kristittyjen oikeuden uskonelämään; 3) uskontoon kohdistuva syrjintä on kielletty samassa pykälässä kuin muukin syrjintä. Yhteenvetona: Kristillisen ihmis- ja syntikäsityksen esilläpitäminen ei ole syrjintää vaan uskonelämään kuuluva oikeus. Tämän oikeuden estäminen sen sijaan on syrjintää ja kristittyjen ihmisoikeuksien rajoittamista.
Sananvapautta, ihmisoikeuksia ja asiallista yhdenvertaisuutta puolustava kansalaisaloite Tahdon 2020 löytyy palvelusta Kansalaisaloite.fi
Lukaisin aloitetta jonkin matkaa, loppuun asti en viitsinyt. Heti alusta käy selväksi, että aloitteen toteuttaminen ei olisi Suomessa laillista. Aloite esittää lukuisia ”korjauksia/parannuksia” uskonnollisten yhteisöjen oikeuksiin. Tosiasiassa kaikki vaaditut oikeudet ovat jo olemassa, siinä laajuudessa kuin ne Suomen lainsäädännössä on mahdollista (tai ainakaan järkevää) säätää.
En ihan ymmärrä, mihin aloitteella pyritään. Ilmeisesti näkyvyyden saamiseen, mutta miksi? Seuraavat vaalitkin ovat varsin kaukana.
Vaikka oma uskonnollinen vakaumus ja tunne olisi kuinka vahvaa tahansa, Suomessa ei säädetä lakeja tuollaiseen tarkoitukseen. Yhteiskunnassa on sovittava yhteiset säännöt järkevillä perusteilla, eikä ole mahdollista poiketa niistä uskonnollisten käsitysten takia. Tämä on helppo huomata, kun ajattelee eri uskontojen ja uskonnollisten suuntausten suunnatonta määrää.
Esimerkki mielipiteen- ja sananvapaudesta. Mika saa täysin vapaasti olla sitä mieltä, että Risto on ääliö homojensuosija ja joutuu sen takia takuulla helvettiin. Mika saa sen myös sanoa, kun on sopiva hetki ja kuulija- tai lukijakunta.
Jos Mika laittaa mielipiteensä nettiin, Risto voi ihan vapaasti haastaa Mikan oikeuteen ja Mika joutuu todennäköisesti maksamaan pienet sakot ja kipukorvauksen. Vaikka Mika kuinka perustelisi, että minun uskontoni vaatii tuomitsemaan Riston ja minun pitää siksi saada julistaa se kaikelle kansalle.
Get the point?
Unohtui edellisestä, piti kysymäni: Oletko Mika sidosryhminesi tehnyt rikosilmoituksen tai harkitsetko sen tekemistä valtakunnansyyttäjän ja Hesarin toimittajan toimista? Esittämäsi syytökset ovat niin vahvoja, että niiden paikkansapitävyys on mielestäni syytä tutkia.
Ei aloite esitä lukuisia korjauksia/parannuksia, vaan nykyisten oikeuksien säilymistä jatkossakin, niiden turvaamista. Hassu väite muuten tuo, että kaikki mitä aloite esittää on olemassa eli aloite on turha, ja toisaalta taas, että aloitteen toteuttaminen ei olisi laillista. Ja miten vedät tähän jotain ”ääliö homojensuosija”. Keskusteletko samalla tavalla normaalistikin ihmisten kanssa? Ei hyvää päivää. Jäitä hattuun Risto ja asiat asioina.
Sitten tuohon rikosilmoitusasiaan. On mielipiteesi näihin kysymyksiin mikä tahansa, niin luepa mitä toimittaja on kirjoittanut. Esittänyt paikkansapitämättömän, valheellisen syytöksen, joka on helposti kenen tahansa tarkistettavissa. Kun artikkelin lukee kokonaisuutena, niin toisten ihmisarvosta piittaamattomuus selvästikin yhdistetään samaan ryhmään, josta artikkelissa esitetään valheita, ainakin yksi ratkaisevan karkea valhe, jonka toimittaja sittemmin on osittaisesti korjannut. Oikaisu ei poista toimittajan eikä lehden vastuuta esitetystä.
Väitteideni paikkansapitävyyden voi kuka tahansa tutkia lukemalla artikkelin sekä Roomalaiskirjeen. Onko sinun mielestä Risto oikein se, että ihmisiä saa perusteettomasti leimata että he toivovat ja peräti toivottavat jollekin kuolemaa? Eikö tällaisten väitteiden esittäminen ole hyvinkin tulkittavissa kiihottamiseksi ihmisryhmää vastaan? Jos minä sanoisin että homot toivovat konservatiivikristittyjen kuolemaa eivätkä välitä kristittyjen ihmisoikeuksista, ja esittäisin väitteeni tueksi jostain Setan oppaasta repäistyn, vääristellen tulkitsemani lauseen joka ei alkuunkaan tarkoita mitä väitän sen tarkoittavan, enkö tällöin olisi syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan?
Ja oletko sitä mieltä, että kristintinusko tulisi kriminalisoida? Jos kristityillä ei ole oikeutta oppinsa perusteisiin kuuluvaan ihmiskäsitykseen ja siitä johdettuun avioliittokäsitykseen, se on sama kuin vaadittaisiin että kristinuskoa ei saa olla. Jos kirkko saa pitää kiinni ihmiskäsityksestään, se saa myös sanoa, että kristillisen uskomme mukaan homosuhteet ovat syntiä. Se on uskonnollinen näkemys ja tapahtuu uskonnon kontekstissa. Se ei ole vaatimus, että yhteiskunnassa ei saa olla homoja, homosuhteita ja homoliittoja. Mutta se on oikeutta ilmaista kirkon kanta, miksi se ei voi homoja vihkiä. Ja tämä oikeus pitäisi sinun mielestäsi ottaa pois eli et kannata kristittyjen ihmisoikeutta, artikla 18?
Kansalaisaloitteen kohdat ovat johdonmukaisessa järjestyksessä toisiinsa. Kohdasta 1 seuraa kohta 2 ja siitä 3. Jos kolmas kohta katsotaan laittomaksi, silloin ei voida pitää kiinni edellisistäkään kohdista.
Koitetaanko pitää tekstit mahdollisimman lyhyinä, niin on helpompi seurata. Omanikin olisi voinut olla lyhyempi tai jaettu pariin viestiin.
”Ei aloite esitä lukuisia korjauksia/parannuksia, vaan nykyisten oikeuksien säilymistä jatkossakin, niiden turvaamista.”
Mitä oikeuksia sitten on uhattuna? Toisaalta, jos oikeudet jo on säädetty, miksi aloite?
”Ja miten vedät tähän jotain “ääliö homojensuosija”. ”
Esimerkki siitä, että mielipiteen vapaus ei ole sama asia kuin julkaisemisen vapaus. Päivi Räsänen saa vapaasti olla sitä mieltä, että homous vie helvettiin. Jos hän sanoo sen julkisesti, voi olla, että hän rikkoo lakia. Vaikka ei rikkoisi, hän ainakin toimii paheksuttavasti.
Jatkan uuteen viestiin.
”Väitteideni paikkansapitävyyden voi kuka tahansa tutkia lukemalla artikkelin sekä Roomalaiskirjeen. Onko sinun mielestä Risto oikein se, että ihmisiä saa perusteettomasti leimata että he toivovat ja peräti toivottavat jollekin kuolemaa?”
Hesarikin korjasi alkuperäistä väärää ilmaisuaan. Kristityt kuitenkin lähtökohtaisesti kannattavat ajatusta, että väärin uskovat ovat ansainneet kuoleman (kadotuksen). Jos ihminen sanoo pitävänsä Paavalin kirjeitä pyhänä Jumalan sanana, lienee kohtuullista olettaa, että homoseksuaalit ovat hänen mielestään ansainneet kuoleman. On ihan ok ajatella niin, mutta sen sanominen julkisesti voi aiheuttaa seuraamuksia. Silloin ei auta vedota Raamattuun, vaan pitää löytyä tosimaailman perusteluja.
Toisaalta ehkä että tämän prosessin tuloksena todetaan, että Suomessa kristityn pitää saada rauhassa julistaa mielipiteensä ja mielestään ansaitun tuomion homoille julkisesti. Odotellaan, mitä tuleman pitää. Toivon, että ei sentään.
”Ja oletko sitä mieltä, että kristintinusko tulisi kriminalisoida?”
Olipa yllättävä kysymys. En lainkaan. Mielestäni uskonnonvapaus on hyvä asia. Toisaalta, esim. Suomessa näkyy nytkin selvästi, miten uskonnonvapauden varjolla pyritään jopa selviin laittomuuksiin. Sellaista vastustan.
”Jos kirkko saa pitää kiinni ihmiskäsityksestään, se saa myös sanoa, että kristillisen uskomme mukaan homosuhteet ovat syntiä.”
Olen samaa mieltä, ja minun puolestani kirkko voisi vallan hyvin noin tehdä. Onneksi kirkko ei enää sano niin, mikä on mielestäni hyvä.
”Kristityt kuitenkin lähtökohtaisesti kannattavat ajatusta, että väärin uskovat ovat ansainneet kuoleman (kadotuksen). Jos ihminen sanoo pitävänsä Paavalin kirjeitä pyhänä Jumalan sanana, lienee kohtuullista olettaa, että homoseksuaalit ovat hänen mielestään ansainneet kuoleman.”
Kommentissasi on pieni vinouma. Siteeratun Roomalaiskirjeen kanta syntikysymykseen on nimittäin se että kaikki ovat ansainneet kuoleman, mikä pohjimmiltaan tarkoittaa hengellistä kuolemaa, ikuista eroa Jumalasta. Kuolemaa eivät ole ansainneet ainoastaan ”väärin uskovat” vaan jokainen ihminen luontaisessa tilassaan on syntinen ja erossa Jumalasta. Pointti on, että olemme niin syntisiä, ettemme voi itseämme pelastaa. Paavali ilmaisee tämän myös muissa kirjeissään, muun muassa kirjeessä Efesolaisille: ”Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa”.
Kristinuskon perustava sanoma, jonka Roomalaiskirje esittää hyvin johdonmukaisesti, on se, että kaikki ovat syntisiä ja saman tuomion alla. Kun luet vähän matkaa eteenpäin tuosta siteeratusta ensimmäisestä luvusta, niin muun muassa kolmannessa luvussa sanotaan, että kaikki ovat syntiä tehneet ja vailla Jumalan kirkkautta (eli matkalla helvettiin) ja että kaikki erotuksetta ja syntien nimilappuihin katsomatta, armahdetaan Jeesuksessa, Room. 3:23,24. Armahduksella on vain yksi ehto. Ei se että ihminen luopuu homosuhteista, esiaviollisista suhteista tai mistä tahansa synnistä, vaan että hän tulee Jeesuksen luo pelastettavaksi. Ihminen ei pelastu tekoja tekemällä vaan löytämällä anteeksiantamuksen Jeesuksessa. Sitten kyllä hänen tulee pyrkiä elämään sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.
Tiedän että se tuntuu paheksuttavalta tämän päivän ihmisestä, jota ”synti” loukkaa jo pelkkänä sanana. Mutta oikeasti. Mikä tässä on niin paheksuttavaa, että koko kristinusko pitäisi kieltää? Sekö, että homoseksuaaliset suhteet ovat synti muiden syntien joukossa?
Tosimaailman perustelut ovat, että on ihmisiä, jotka oikeasti uskovat Jeesukseen. Ihmisiä, joiden elämä oikeasti on muuttunut uskoontulon kautta. Ihmisiä, jotka oikeasti uskovat Raamattuun. Se on tosimaailmaa ja tosielämää. Juridiikka ei voi ottaa kantaa siihen onko Jumala, johon nämä ihmiset uskovat, oikeasti olemassa.
Kyse on siitä onko meillä oikeus uskoa kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja että tästä seuraa kristillinen seksuaalietiikka, jonka mukaan miehen ja naisen avioliiton ulkopuolella tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen on syntiä. Emme vaadi että kaikkien tulee ajatella niin, yhteiskunta on kaikille jäsenilleen ja sen tulee huolehtia kaikkien oikeuksista. Sinulla on vapaus uskoa Väestöliiton sivulta löytyvän väitteen mukaisesti, että sukupuolia on yli seitsemän miljardia, jos haluat uskoa niin. En minä ole sinun uskomuksiasi viemässä. Mutta sateenkaariliikkeen agenda tuntuu olevan, että vain yhdenlainen usko on yhteiskunnassa sallittu. Se on seksuaalipoliittista totalitarismia.
”Olen samaa mieltä, ja minun puolestani kirkko voisi vallan hyvin noin tehdä [sanoa homosuhteita synniksi].” No hyvä. Sittenhän sinulla ei ole mitään ko. aloitetta vastaan. Tervetuloa allekirjoittamaan että kirkolla säilyy oikeus kristinuskon seksuaalietiikkaan jatkossakin.
Ymmärränkö oikein: tulkintasi mukaan kaikki ovat samanveroisia syntisiä, mutta silti lisäksi esim. homoseksuaaleja on jo heidän eläessään jotenkin pidettävä huonompina kuin ei-homoseksuaaleja?
Sanot, että ”kaikki ovat syntisiä ja saman tuomion alla”. Armahduksen ehtona on sinun mukaasi, että ”tulee Jeesuksen luo pelastettavaksi”. Miksi on kuitenkin tarpeen tehdä ero seksuaalisen suuntautumisen mukaan?
”Tiedän että se tuntuu paheksuttavalta tämän päivän ihmisestä, jota “synti” loukkaa jo pelkkänä sanana.”
Ei voi olla noin. Synti on kristillinen käsite, ja kristitythän suorastaan korostavat syntisyyttään. Muille tuolla käsitteellä taas ei ole merkitystä, joten ei se voi pelkkänä sanana loukata. Mutta jos ihmistä nimitellään syntiseksi, hänellä on hyvä syy kysyä mitä sillä tarkoitetaan. Jos sanan tarkoitus on jotain loukkaavaa, ei ole syytä nimitellä.
”Juridiikka ei voi ottaa kantaa siihen onko Jumala, johon nämä ihmiset uskovat, oikeasti olemassa.”
Ei se edes yritä. Juridiikka ottaa kantaa siihen, toimitaanko lakien mukaisesti vai vastaisesti. Otetaan jälleen Mika ja Risto -esimerkki. Mikan usko Jeesukseen, Raamattuun ja hänen elämänsä muuttuminen uskoontulon kautta eivät anna hänelle laillista oikeutta julistaa muiden syntisyyttä (käytännössä siis sanoa muita huonommiksi kuin itse on). Mika voi tehdä niin, mutta tilanteesta ja julistuksen kohteesta riippuen hän voi joutua vastaamaan sanoistaan ihan maallisen oikeusistuimen edessä.
Toisaalta Suomessakin on täysin turvallista julistaa vaikkapa, että kristinuskon mukaan kaikki ovat syntisiä. Ei vain kannata kohdentaa liian tarkkaan nimeämällä erityisen syntisiksi vaikkapa Risto tai kaikki homot.
”Sittenhän sinulla ei ole mitään ko. aloitetta vastaan. Tervetuloa allekirjoittamaan että kirkolla säilyy oikeus kristinuskon seksuaalietiikkaan jatkossakin.”
Ei olekaan, minusta kansalaisaloite ilmiönä on hieno asia. Tämä aloite on mielestäni sisällöltään joutava ja arvoton, joten allekirjoittaminen ei kiinnosta.
Kirkolla on jo kaipaamasi oikeus, mutta se ei käytä sitä. Aika on ajanut ohi, ja myös nämä erityisen syntiset(?) otetaan kirkossa avosylin vastaan. Samalla kirkko toki suo jäsenilleen oikeuden ajatella juuri kuten sinä ajattelet.
”Juridiikka ottaa kantaa siihen, toimitaanko lakien mukaisesti vai vastaisesti.”
Juuri näin. Kuten sanoin. Kyse on siitä onko meillä oikeus uskoa kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu kristillinen seksuaalietiikka ja syntikysymys kytkeytyy tähän. Juridiikka ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon, mutta kylläkin luo ne puitteet, millä tavalla esimerkiksi seksuaalietiikkaa saa pitää esillä, ettei loukata muiden oikeuksia. Siitä juurikin on kyse ja tämä on myös aloitteen tausta. Että yhdenvertaisuuslain tulkinta ei johda tässä järjettömyyksiin, jotka perusteettomasti kaventaisivat kristillisen kirkon oikeutta uskoon ja tekisivät kristinuskosta jopa laittoman. Kristillinen ihmiskäsitys liittyy kristilliseen evankeliumiin ja näistä luopuva kirkko ei olisi enää kristillinen kirkko.
”Otetaan jälleen Mika ja Risto -esimerkki. Mikan usko Jeesukseen, Raamattuun ja hänen elämänsä muuttuminen uskoontulon kautta eivät anna hänelle laillista oikeutta julistaa muiden syntisyyttä (käytännössä siis sanoa muita huonommiksi kuin itse on). Mika voi tehdä niin, mutta tilanteesta ja julistuksen kohteesta riippuen hän voi joutua vastaamaan sanoistaan ihan maallisen oikeusistuimen edessä.”
Tämä on sitä asian vierestä puhumista. Annat kristilliselle terminologialle mielivaltaisen sisällön ja sitten käytät sitä niin kuin kyse olisi kristittyjen omasta terminologiasta. Syntisyydellä ei ole mitään tekemistä ihmisten keskinäisen huonommuuden tai paremmuuden kanssa. Minä olen itsessäni syntinen ja ainoastaan Jeesuksen tähden ja armosta pelastettu. En koe olevani yhtään sen parempi kuin joku toinen. Sinä tuot keskusteluun nyt sellaisen näkökulman mitä tässä ei ole.
Totta kai pelastuskokemukseni antaa minulle oikeuden sanoa että synti on synti. Kun olen tullut kokemaan synnin todellisuuden ja tiedän että Jumalalla on siihen lääke, sovitus ja anteeksiantamus Jeesuksessa. Se on minun subjektiivinen kokemus ja uskonelämäni sisältö johon minulla on perusteet. Se antaa minulle oikeuden sanoa että varastaminen on synti, että esiaviollinen seksi on synti, että homosuhde on synti, että homofobia on synti, jne. Miksi en saisi sanoa näin? Tämä kuuluu perustavanlaatuisesti ihmisoikeuksiini. Vieläpä niinkin ratkaisevasti, että YK:n mukaan en saa itsekään mitätöidä tätä oikeutta: uskovan ihmisen oikeutta yhdessä ja yksityisesti harjoittaa ja julistaa uskoaan. Vaikka kieltäisin oikeuden itseltäni, se olisi sittenkin olemassa. Ainakin jos YK:hon on uskomista.
Huomaa mitä en ole sanonut. En ole sanonut että homoseksuaali, homofoobikko tai joku muu on HUONOMPI ihminen tai että hän on ENEMMÄN SYNTINEN kuin joku toinen. Olen puhunut asioista, että on ASIOITA jotka ovat syntiä. Asiat eivät kuitenkaan vie kadotukseen. Sen asian ratkaisee suhteemme Jeesukseen. Mutta kun ihminen on kokenut pelastuksen, tullut kristityksi, hänen velvollisuutensa on kunnioittaa Jumalan sanaa ja pyrkiä vaeltamaan oikeassa sydämen suhteessa Jumalaan, ettei hän riko tätä yhteyttä vastaan. Jumalan tahto on siunata ihmisen elämää ja johtaa häntä syvempään Jeesuksen läsnäolon kokemiseen. Synti rikkoo tuon yhteyden.
En ole vaatinut että kaikkien täytyy uskoa näin. Olen ainoastaan vaatinut, että kristillisellä kirkolla tulee säilyä oikeus omaan uskoonsa ja siihen sisältyy kristillinen syntikäsitys.
Ja jos näin on, ei voida velvoittaa että kirkon täytyy valita virkoihin henkilöitä pelkän muodollisen pätevyyden perusteella, vaikka heidän elämä ja julkiset kannanotot on ristiriidassa kirkon edustaman seksuaalietiikan kanssa. Tässäkin täytyy olla järkevä laintulkinta. Työnantajalla on oikeus lojaliteettivelvoitteeseen eli edellyttää työntekijältä kohtuullista soveltuvuutta työyhteisön eetokseen. Koska kristillinen ihmiskäsitys ja seksuaalietiikka on kristillistä oppia perustavanlaatuisesti, tämä luonnollisestikin sisältyy lojaliteettivelvoitteeseen. Jos näin ei ole, kristillinen kirkko on eriarvoisessa asemassa:
Muut työnantajat saavat pitää kiinni siitä että työtekijä ei loukkaa työnantajaa ja työyhteisöä asioilla jotka ovat sen perustaa vastaan ja joissa voidaan kohtuullisesti vaatia lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Mutta kristillisellä kirkolla ei tällaista oikeutta olekaan? Ja miksi ei? Koska sateenkaariväen seksuaalipoliittinen agenda vaatii yhdenvertaisuuslain tulkintaa sellaisella tavalla, että muut lait saatetaan sille alisteiseksi ja näin yhteisöt kyykytetään sateenkaariliikkeen ja Seta-aktivismin alle.
Luin Risto Korhosen nimen, ja kauemmaksi en viitsinyt, koska tunnen hänen ylimieliset lukkoonlyödyt näkemyksensä, joita mikään fakta ei pysty muuttamaan (esim. Torinon käärinliinan aitousepäilyn suhteen) .
Ihmisen sukupuoli-identiteettiin vaikuttavia tekijöitä emme ilmeisesti vielä täysin tunne.
1) Kuinka suuri on ympäristön vaikutus .
2) Kuinka suuri on ihmisen oman valinnan, eli hänen omien reagointiensa ja hyväksymisiensä tai torjumisiensa vaikutus.
3) Miten voimakas on epigeneettinen, eli sukupuolvien takainen, omien esivanhempien takainen vaikutus.
Neljäskin käytännössä havaittu vaikutus on rukouksen yliluonnollinen vaikutus, kuten esim. paljon julkisuudessa ollut tapaus Amadeus Oilinki, mutta noissa em. kolmessa on jo tarpeeksi vääntämistä
A-Studio käsitteli (12.11.-19) muodikkaiden geenitestien luotettavuutta. Ohjelman aivan lopussa apulaisprofessori Minna Ruckenstein totesi: ”Ihminen ei ole vain geeniensä summa. Ympäristö vaikuttaa siihen mitkä geenit aktivoituvat”. Siis täsmällen samoin kuin MLL:n entinen puheenjohtaja, prof. Tuula Tamminen esitti 10 v sitten.todetessaan: ”Geeni- ja aivotutkimus on korostamassa (homouden synnyssä) enemmänkin ympäristön ja kokemusten, kuin vain annettujen geenien merkitystä. Ihmisen kokemuksista riippuu minkälainen otos hänen geeneistään aktivoituu. Ei ole yhtä geeniä eikä geenisarjaa joka määräisi sukupuolisen suuntautumisen”.
Uusi puolellla miljoonalla ihmisellä tehty tutkimus (Science 2019) osoittaa samoin että homouden taustalla on lähinnä ympäristön vaikutusta, eikä mitään syntymässä saatua homogeeniä ole löydetty.
Aivotutkija Caroline Leaf taas toteaa että mielemme valinnat vaikuttavat myös aivojen rakenteisiin. Ts. ihmisen aivot, hormonit ja geenit ovat vuorovaikutuksessa hänen ympäristönsä kanssa.
Sitten Raija Toiviaiseen: Hän on tofennut : ”Jos Raamatun tekstit otetaan kaikilta osin kirjaimellisesti, oikeutetaan silloin mitä kauheimpia tekoja”.
Tässä näkee miten heikkoa on Toiviaisen Raamatun tuntemus. Hän puuttuu tässä ilmeisesti Vanhaan testamenttiin, jonka on käsittänyt väärin. Monien VT:n näennäisten julmuuksien takana on ollut vielä suurempien ja kauan jatkuneiden julmuuksien eliminoiminen. Meidän ajassamme sitä voisi verrata Isis-ryhmän eliminoimiseen, jonka hävittämisen kaikki hyväksyvät, koska Isisksen teot ovat niin julmia, että niistä on vaikea jopa kirjoittaa. Myös Raamatun aikana tapahtui aivan vastaavaa, ja siihen Jumala on nimenomaan puuttunut hävittämällä jotkut kansat.
Kristinusko perustuu kuitenkin nimenomaan Uuteen testamenttiin. Jeesuksen moraaliset ohjeet ovat edelleenkin korkeimpia mahdollisia mitä voi olla olemassa. Niissä loistaa ihanteellisuus. Esim. lähimmäisen rakkauden vaatimus, jopa vihollistaan kohtaan, samoin anteeksiantaminen ja armahtaminen. Ja monet muut henkiset ihanteet.
Kun esim Paavali puhuu siitä että ”he ansaitsevat kuoleman”, sillä ei tarkoiteta tappamista, vaan hengellistä (!) kuolemaa Jumalan edessä.
Esim. kuolema nähdään seurauksena myös omista valinnoista. Raamattu toteaa että synnin palkka on kuolema. Jeesus totesi: ”Jos te ette usko sitä kuka minä olen, te kuolette synteihinne”.
Mutta missään ei kuitenkaan kehoiteta tappamaan synnintekijöitä. Tästä Jeesus esitti hyvin esimerkin estäessään syntisen naisen kivityksen sanomalla: ”Kuka teistä on synnitön, hän heittäköön ensimmäisen kiven”. Kukaan ei heittänyt
Aloitteessa: ”Vallitsevassa tilanteessa yhteiskunnan tulee huolehtia ja varmistaa, tarvittaessa lainsäädännöllisesti, että myös kristityillä säilyy oikeus elää ja toimia uskonsa mukaisesti.”
Onko tässä joku vilunki haudattuna, kun vaatimus jo toteutuu länsimaissa? Katolilaisia jo yksin on 1,1 miljardia eikä heitä mitään uhkaa, paitsi sisäisesti, kun pedofiliaa tulee päivän valoon. Vai pitääkö katolisuudessa säilyä oikeus pedofiliaan, kun kirkko on sen hyväksynyt? Hyväksynyt siksi, ettei ole vienyt tapauksia oikeuteen, kuten laki vaatii. Kuten blogisti toteaa: ”kristityillä säilyy oikeus elää ja toimia uskonsa mukaisesti”.
Kumma hinku tehdä itsestä marttyyriä, vaikka ei ole mikään uhkaa. Lietsotaan hysteriaa, vaikka hysteria elää hysteriaa lietsovissa. Toivotaan toki, että hysteria tarttuu ja päästään hillumaan oikein tosissaan.
Kirkko ei ole hyväksynyt pedofiliaa. Ei edes katolinen kirkko. En ole lietsomassa hysteriaa. Lietsomiselta sen sijaan vaikuttaa Hesarin artikkeli perusteettomine väitteineen. Jos esittäisin puolestani että homot toivovat kristittyjen kuolemaa, ja perustelisin sitä valheellisin väittein, jotka ensikatsomalta näyttävät todelta, niin eikö se olisi hysterian ja vihan lietsomista? Tällä tavalla Hesarissa on toimittu. Mutta koska kohderyhmä mielestäsi on oikeutettu, et halua nähdä, että niin on? Hillumisesta voisi myös sanoa jotakin mutta en viitsi. Tasapuolisuutta ja oikeasti yhdenvertaisuutta kehiin.
”Mutta koska kohderyhmä mielestäsi on oikeutettu, et halua nähdä, että niin on?”
Argumentoit samalla logiikalla kuin persut, jotka esiintyvät suomalaisuuden puolustajina. Et edusta kristillisyydestä kuin pientä osaa, joka esiintyy kuin edustaisi yksin Raamattua ja olisivat ainoita kristittyjä. Ette edusta kuin yhtä tulkinta linjaa.
Koska Suomessa on sanan- ja uskonnovapaus voitte tehdä aloitteita ja olla ainoita oikeauskoisia, mutta ette voi saada oikeuksia, jotka ovat enemmän kuin muilla ihmisillä. Ihmiset ovat lain edessä saman arvoisia.
Vihjaus katoliseen kirkkoon tarkoitti sitä, ettei se voi olla enempää kuin esivalta määrittelee. Toki se omassa kontekstissaan on asettunut lain yläpuolelle, kun antaa pedofiileille anteeksi, jotta nämä voivat jatkaa laittomuuden suojassa rikoksiaan. Teillä on sama päämäärä, että voitte sanoa ja tehdä sellaista, mitä ateisti ei saa sanoa.
Jokaisella tulkinnalla on perustelunsa, ja on myös mahdollista tutkia missä suhteessa tulkinta on tulkittavaan. Se on liian laaja aihe tähän. Olen perustellut muissa yhteyksissä. Kristinuskon perusta on kuitenkin Jeesus Kristus, hänen sovitustyönsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Tämä on kaiken kristillisen uskon perusta. Ihminen ei pelastu hyviä tekoja tekemällä vaan uskomalla Jeesukseen. Muunlaiset kristinuskon versiot ovat perusteettomia. Kristinuskoon kuuluu myös kristillinen ihmiskäsitys, joka on yhtä loogisesti Raamatulla perusteltavissa. Muunlaiset tulkinnat vaativat esim. Jeesuksen opetukset lähimmäisenrakkaudesta ja ns. kultaisen säännön irrotettaviksi omasta kontekstistaan, ja että niille annetaan poikkeava tulkinta. Näin rakennetaan Uuteen testamenttiin tarpeettomia, sinne kuulumattomia ristiriitoja, esim. ristiriita Jeesuksen ja Hänen apostoliksi valitsemansa Paavalin välille.
Olen samaa mieltä että ihmiset ovat lain edessä samanarvoisia, ja ihmiset ovat myös evankeliumiin nähden saman arvoisia. Nyt tahdotaan yksi ihmisryhmä tehdä eriarvoiseksi kirkossa. Kaikille muille saa kertoa mitä synti on ja ohjata sovintoon ja sopusointuun Jumalan kanssa, mutta homoilta tämä oikeus evätään. Koska homosuhteita ei enää saa sanoa synniksi.
Jos Päivin mielestä homoilusta ei seuraa kuolemaa/kadotusta, kannattaisi muistaa sanoa se. Jos vain siteeraa Paavalin toiveita asiassa ja antaa ymmärtää, että ajatus on Päivistä hieno, ei oikein voi välttyä käsitykseltä …
Ei sitä Paavalia tai Jumalaa kuitenkaan saa käräjille puhumaan puolestaan, kyllä siellä Päiviltä kysytään jos on tarpeen. Mutta minusta tämä on joka tapauksessa myrsky vesilasissa. Ei tästä kristittyjä viedä oikeuteen, sanokaa minun sanoneen.
”Nyt tahdotaan yksi ihmisryhmä tehdä eriarvoiseksi kirkossa. Kaikille muille saa kertoa mitä synti on ja ohjata sovintoon ja sopusointuun Jumalan kanssa, mutta homoilta tämä oikeus evätään. Koska homosuhteita ei enää saa sanoa synniksi.”
Ohhoh. Nyt on huikeaa teologiaa;) Kyselinkin tästä jo tuossa ylempänä ja toivon, että selität. Eikö tuo vaatisi kirkossa kirjanpitoa ihmisten syntien laadusta ja/tai määrästä, tai ainakin luetteloa synneistä? ”Meidän seurakunnassa on 148 syntistä jäsentä. Näistä Jaska ja Ville ovat vielä pikkuisen syntisempiä, koska ovat homoja ja parisuhteessa keskenään.”
Miten ihmeessä tuollainen erottelu käytännössä toteutettaisiin?
Asia on niin, Risto, että jos ei ymmärrä lähtökohtaa, niin kaikki muukin on sitten asian vierestä. Sinulla tuntuu olevan niin kova halu leimaamiseen, mollaamiseen ja rääpimiseen ettet edes yritä ymmärtää mistä puhumme. Huono homma mutta ei voi mitään.
Ei ole kysymys enemmän tai vähemmän syntisistä tai syntiluetteloiden laatimisesta. Ei kristillinen kirkko tässä ole nostamassa yhtä ihmisryhmää kadotuksen ja pelastuksen suhteen erityiseksi. Kristillinen seurakunta suhtautuu edelleen kaikkiin samalla tavalla. Jokaisella on omat kipukohtansa, rikkinäisyytensä ja syntitaipumuksensa.
Kun ihminen tulee Jeesuksen luo, hän kohtaa itsensä Sanan valossa ja Jumala sitten antaa hänelle voiman tämän tien kulkemiseen. Jokainen kohtaa omat haasteensa. Homoseksuaalilla on varmasti omat haasteensa mutta niin on jokaisella muullakin. Mutta jos sanotaan, että homosuhteet ei ole synti, niin silloin asetetaan tämä ihmisryhmä eriarvoiseen asemaan Jumalan sanaan nähden. Jos ei ole syntiä, niin ei ole anteeksiantamustakaan, ei parannuksen tarvetta eikä Kristuksen rakkauden kokemista, ei armahdusta.
Siinä mielessä tietysti on kysymys erityisestä asiasta, että kysymys koskettaa kristillistä ihmiskuvaa ja ihmiskäsitystä, sen perusteita. Tämä tekee kysymyksestä erityisen.
Yksilön kohdalla ei ole kyse suuremmasta syntisyydestä kuin muiden kohdalla. Kirkon tulee tukea jokaista kamppailuissaan ja rohkaista kulkemaan kristittynä, liittyy ne kamppailut mihin syntiin tahansa.
Homofobia on eri asia kuin perinteinen ihmis- ja avioliittokäsitys. Homofobiasta tulee totta kai tehdä parannus koska se ei ole evankeliumin mukainen asenne. Ei heitä tule pitää muita pahempina syntisinä. Mutta ei myöskään synnittöminä tai että homosuhteet ei olisi syntiä. Ne on sitä Raamatun ja kristillisen opin valossa ihan kiistattomasti.
Jos kristillistä ihmiskäsitystä oltaisiin lähdetty murtamaan jostain toisesta lähtökohdasta tai vaadittu jonkun muun ihmisryhmän syntien kohdalla että synnistä ei saa puhua, niin kirkon tehtävä olisi ollut sanasta osoittaa mitä Sana sanoo. Homokysymys on nyt suuri haaste kirkolle ja siinä kohdistuu kirkkoon muutospainetta, minkä vuoksi oli syytä nostaa Roomalaiskirjeen kohta esille, että mihin suuntaan se velvoittaa jos tahdomme rakastaa kaikkia ihmisiä.
Ei Jumalan tahto ole tuomita vaan pelastaa, siksi tarvitaan Sanaa näyttämään missä ihminen on tuomion alla, että hän ymmärtäisi sieltä pelastua. Jumalan sana ilmoittaa ne Jumalan lait ja puitteet mitkä on todellisuudessa olemassa. Ei niitä voi todellisuudesta poistaa. Vaikka kirkko muuttaisi oppiaan sittenkin on luomakunnassa olemassa periaatteet, mitä vastaan rikkoessaan ihminen rikkoo luomakuntaa, itseään ja Jumalaa vastaan. Näin kristityt uskovat. Turha sitä vastaan on riidellä. Ei ole pakko kuulua kirkkoon ja seurakuntaan jos ei usko Raamattuun, mutta kirkon tehtävä on pitää esillä jäsenilleen ja yhteiskunnan keskellä mikä on kristillinen kanta ja mihin se kristittyä velvoittaa.
Risto: ”Jos ihminen sanoo pitävänsä Paavalin kirjeitä pyhänä Jumalan sanana, lienee kohtuullista olettaa, että homoseksuaalit ovat hänen mielestään ansainneet kuoleman.”
Risto: ”Jos Päivin mielestä homoilusta ei seuraa kuolemaa/kadotusta, kannattaisi muistaa sanoa se.”
Miten tämä asia pitää rautalangasta vääntää että ymmärrät mitä kuoleman ansaitsemisella tuossa yhteydessä tarkoitetaan? Kannattaa lukea se Roomalaiskirje, lue vaikka kolme ensimmäistä lukua. Ei se niin vaikeaa tekstiä ole.
Päivikin on varmasti monessa yhteydessä tuonut tämän esille. Synnin palkka on kuolema ja jokainen ihminen on saman kuoleman alainen jos ei ole löytänyt armoa Jeesuksessa. Kirkon keskeinen opetus on että jokainen ihminen tarvitsee armoa ja että se armo löytyy ainoastaan Jeesuksessa.
Se on myös Päivin ja Paavon/Raijan siteeraaman Roomalaiskirjeen opetus. Erona vain on se, että Paavo/Raija antoivat Roomalaiskirjeelle väärän sisällön, eivät olleet tutustuneet kirjaan.
Paavaliin ja sitä kautta kaikkiin perinteistä kristillistä ihmiskäsitystä edustaviin kohdistuvana Teittisen syytös oli niin karkea, että olisi luullut toimittajan tutustuneen lähteisiinsä, ennen kuin ryhtyy loukkaamaan kokonaista ihmisryhmää.
Teittinenhän kirjoitti Paavalin sanoneen, että homot pitää tappaa.
Hesarin artikkeli on vain yksi ilmentymä menossa olevasta trendistä kuinka perinteinen kristillinen ihmiskäsitys yritetään saada näyttämään homofobialta ja kristityt homojen vihaajilta. Osittain kyse on ehkä tahattomasta väärinymmärryksestä. Jos itsellä on voimakas näkemys vähemmistöjen oikeuksien suhteen niin voi olla vaikea ymmärtää toisella tavalla ajattelevia ja tulkinnat värittyy. Kaikki väärin ymmärtäminen ei varmasti ole tahatonta. Moni sateenkaariteologi tietää Paavalin opetuksen luonteen mutta ei ole noussut korjaamaan väärää tulkintaa, koska väärä tulkinta palvelee heidän ideologiaa. Artikkeli paljasti kyllä melko hyvin menossa olevan lietsonnan/kiihottamisen luonteen. Ja ihmisryhmä, jota vastaan vihaa ollaan lietsomassa, ei todellakaan ole homot.
” Koska homosuhteita ei enää saa sanoa synniksi.”
Kun Ut ei sano missään kohdin homoutta synniksi, niin kuka on antanut Mika Murrolle tai Päivi Räsäselle oikeuden kutsua homoutta synniksi?
Ette ole Raamattu uskollisia, vaikka sellaisina esiinnytte, vaan olette uskollisia omille tulkinnoillenne. Jos edustaisitte Ut:n kirjoituksia, niin pysähtyisitte pohtimaan, miksi Ut ei sano homoutta synniksi.
Miksi?
Tästä tulee nyt pitkä selostus, mutta väitteesi ettei homosuhteet ole syntiä, vaatii mielestäni perusteellisen selvityksen.
Ut selvästi ja monella tavalla ilmaisee uskoa Jumalan luomistekoon, jossa ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi, muun muassa vastaamaan toistensa emotionaaliseen tarpeeseen kokea syvää yhteyttä, ja tämä menee niinkin olennaisiin ulottuvuuksiin, että Vt käyttää avioliittoa kuvana Jumalan ja kansansa suhteesta, jossa epäjumalien seuraaminen on hengellistä haureutta ja aviorikokseen verrattava, Ut puolestaan puhuu Kristuksesta sulhasena ja seurakunnasta morsiamena.
Vielä sanotaan mm. että joka yhtyy naiseen, on ”yksi liha” hänen kanssaan, mutta Pyhän Hengen saaneena uskova on ”yksi henki” Jumalan kanssa (1.Kor.6:17). Jumalan Henki sisimmässämme todistaa, että olemme siirtyneet kuolemasta elämään, pimeydestä valoon, erillisyydestä yhteyteen.
Kiinteää hengellistä yhteyttä Jumalan kanssa kuvaa myös Jeesus useassa kohdassa, mm. viinipuuvertaus: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Viinipuun elämä virtaa sen oksissa eli köynnöksissä. Synti tahraa ja vahingoittaa yhteyttä. Siksi kristityn tulee antaa tilaa Pyhän Hengen työlle, vääränlaisten ajattelumallien ja ”mielen linnoitusten” purkamiseksi, että Jumalan rakkaus ja voima ehyemmin valtaisivat sisintämme, sydäntämme ja elämäämme, ihmissuhteitamme. Jeesus puhuu viiniköynnöksen puhdistamisesta, että se tuottaisi runsaammin hedelmää.
Vielä. Mainitsemani 1.Kor.6:17 jatkuu: ”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?” (jakeet 18-20). Tässäkin väärä seksuaalinen kanssakäyminen ja epäjumalien seuraaminen rinnastetaan toisiinsa vahingollisena, ihmisen sisäistä elämää sekä (jos aihetta tulkitaan laajemmin) seurakuntaelämää vahingoittavana. Jälkimmäinen asia tulee sekin esiin useissa Ut:n kohdissa.
Korkea Veisu (uudemmassa käännöksessä Laulujen Laulu) puhuu miehen ja naisen kiintymyksestä sisältäen myös eroottisen ulottuvuuden, ja tämän suhteen kunnioittamisesta ja puhtaudesta. Miehen ja naisen rakkauden kauneutta ja sen emotionaalista syvällisyyttä runollisesti kuvaava kirja on tulkittu sisältäväksi vertauskuvallisuutta Jeesuksen ja uskovan suhteesta, jopa niin, että monet raamatuntutkijat pitävät sitä ko. kirjan ensisijaisena tasona. Jos näin on, tämäkin korostaa miehen ja naisen suhteen tärkeyttä Jumalan suunnitelmassa. ”Rakkaani on minun, ja minä hänen – hänen, joka paimentaa liljojen keskellä” (Korkea Veisu 2:16).
Kun Jumala haluaa korostaa, että Hän tahtoo ihmisen kanssa läheisen seurustelusuhteen, jossa Hän voi vuodattaa itsensä tuntemista ja pyhyytensä kokemusta uskovan sisimpään, niin Hän käyttää kuvana miehen ja naisen suhdetta. Kyseessä ei ole vähäpätöinen asia.
Kannattaa lukea myös Ef.5:21-33.
Siinä vain muutama esimerkki Raamatun runsaasta opetuksesta miehestä ja naisesta, sekä miehen ja naisen suhteen käyttämisestä esikuvallisessa ja vertauskuvallisessa mielessä.
Raamattu ei luettele ja alleviivaa kaikkea mikä on väärin, mutta korostaa mikä on kaunista ja oikein. Tämän valossa erotamme myös sen mikä on väärin: oikeaa vastustava ja turmeleva on synnillistä, se edustaa vääryyttä, saa seurakunnan keskellä aikaan epäjärjestystä, hengellistä saastutusta ja pimeyttä.
Ut:n ei siis tarvitse sanoa homosuhteista mitään. Riittää että se sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevissä kohdissaan korostaa Jumalan luomistyötä ja miehen ja naisen suhdetta sekä näiden avioliittoa. Tämän valossa jo ymmärrämme että homosuhteet eivät kuulu kristilliseen seurakuntaan eikä se voi opettaa niiden luonnollisuutta.
Mutta. Ut mainitsee homosuhteet, ja kyllä, se esittää ne nimenomaan synniksi. Mainittu Roomalaiskirjeen kohta, jossa puhutaan homoseksuaalisten suhteiden luonnottomuudesta, sekä 1.Kor.6:9 joka mainitsee ”miesten kanssa makaavat miehet” (1992 kirkkoraamattu). Asioista, jotka ovat luonnottomia ja väärin ja Jumalan tuomion alaisia, käytetään nimitystä synti. Tämä on syntikäsitteen sisältö. Ut:n mukaan homosuhteet ovat siis syntiä. Aivan yksiselitteisesti ja kiistattomasti.
Vt:ssä ne olivat jopa kuolemanrangaistuksen ansaitseva synti. Jeesus ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen. Hänen mukaansa olemme kaikki syntisiä, emme sen parempia kuin muutkaan. Siksi emme ole kelvollisia toteuttamaan kuolemanrangaistusta.
Jeesus synnittömänä oli ainoa joka olisi voinut toteuttaa Mooseksen lain oikeuttaman tuomion, mutta ei tehnyt niin (Jeesus ja aviorikoksesta tavattu nainen). Ut siirtää painopisteen siihen mikä on olennaisinta ja syntikysymyksen ydin, hengelliseen kuolemaan, joka on eroa Jumalasta. Tästä kuolemantilasta meidät vapauttaa vain Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri, hänen täydellinen ja riittävä sovitustyönsä. Se riittää myös niiden syntien yli, jotka Vt:n aikaan olivat kuolemanrangaistuksen ansainneita.
Kuten sanottu, evankeliumin suhteen olemme kaikki yhtä syntisiä ja tuomion alaisia, ja kaikki erotuksetta saamme pelastuksen. Tämä on Roomalaiskirjeen keskeinen opetus – ei homosuhteiden luonnottomuus! Pelastus kuuluu kaikille syntien nimilappuihin katsomatta.
Evankeliumi kuitenkin velvoittaa kristittyä elämään Jumalan tahdon mukaan ja välttämään syntiä, joka rikkoo Jumalan Henkeä vastaan. Armo ei anna oikeutta sanoa luonnottomuutta luonnollisuudeksi ja syntiä ei-synniksi. Päinvastoin:
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.” Paavalin kirje Tiitukselle 2:11-14.
Henkilökohtaisesti näen että seurakunta elää ”morsiusseurakunnan” aikaa jossa sitä puhdistetaan ja palautetaan juurille, mikä on laaja aihe. Yksi osa kokonaisuutta on kasvava kunnioitus miehen ja naisen avioliittoa kohtaan ja syvä katumus esiaviollisten suhteiden tähden, joilla seurakunta on rikkonut Herransa tahtoa vastaan ja saastuttanut itseään avaten portteja laittomuuden hengelle. Samanaikaisesti kasvaa luopumus, juurikin laittomuuden tähden ja rakkauden kylmentymisen tähden (mm. Matt.24:12). Seurakunnan pyhittymisen ja toisaalta luopumuksen johdosta rajalinja synnin ja pyhyyden vahvistuu ja selkenee.
Näen luopumuksen lisääntymisessä myös demonisen ulottuvuuden, jossa sielunvihollinen ”pitää suurta vihaa”. Kristillisen avioliittokäsityksen murtaminen tuo kirkon sisälle uudenlaisen ihmiskäsityksen, joka lähentää sitä humanismin ja new agen ihmiskäsityksiin ja altistaa monille epäterveille virtauksille. Sukupuolten hävittämisellä on myös hengellinen ulottuvuus. Tällä hävitetään raamatullisen symboliikan syvyys Jeesuksesta sulhasena ja seurakunnasta itsensä puhdistavana ja kaunistavana ”morsiamena”. Kokonaisuus on laaja.
Mika, kiitos hyvästä blogista. Tervetuloa susien keskelle (vert. Luuk. 10.3).
Aloite on hyvä ja kannatettava. Luopumus etenee Suomessa askel askeleelta, joten kaikki on mahdollista.
Taitaa niitä susia ulvoa vähän joka puolella…
Minua häiritsee suunnattomasti se, että käytetään yleisesti nimitystä kristitty silloin, kun puhutaan esimerkiksi homoseksuaalien tuomitsemisesta.
Siis ikään kuin siinä olisi koko kristillisyyden sisältö, yhden ja toisen asian tuomitsemisessa. Ei tosiaankaan ole. Kristillisyys on ainakin minulle ja monille muillekin positiivinen, rakkauteen ja kaikkien kanssa rauhaan pyrkivä, Kristuksen armoon perustuva elämän sisältö. Näkisin, että nämä ”kiistakapulat” syntyvät siitä, kun yritetään siirtää 2000-3000 vuotta vanhoja näkemyksiä suoraan tähän päivään. Se ei vain kaikilta osin toimi.
Hei Kari. Lähtökohtani on samoin positiivinen, vaikka se näinkin kiivaissa keskusteluissa meinaa joskus hukkua, pahoittelut siitä. Minulle lähtökohta on henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja sitten sitä kautta avautuva raamatullinen arvomaailma, joka perustuu Jumalan hyvään suunnitelmaan. Jumalan suunnitelma miestä ja naista varten, seksuaalielämän kauneus, avioliiton tarkoituksenmukaisuus, kaikki nämä ovat jotakin ainutlaatuisen hienoa.
Oikean puolella oleminen merkitsee samalla väärän vastustamista. Se on kristillinen velvoite. Jumalan puoleen kääntyminen on kääntymistä jostakin pois.
Jeesus tuo rauhan. Sydämeen ja sitä kautta ihmissuhteisiin ja ihmisten kohtaamiseen. Kukaan homo ei ole syyttänyt minua homofobiasta kun ollaan hetken aikaa keskusteltu. Jumalan armo on perusta kohdata lähimmäinen ihmisarvoisesti. Se ei tarkoita että synti ja vaikeat asiat lakkaisivat olemasta ja ne täytyisi jotenkin lakaista maton alle.
Evankeliumi ei ole idealismia vaan taivaan valtakunnan realismia. Jumalan luomisteko ja siihen perustuva kristillinen ihmiskäsitys ja seksuaalietiikka ovat tätä päivää varten. Se on jotakin mikä toimii rakentavalla ja hyvällä tavalla myös tänään. Asiat jotka rikkovat Jumalan suunnitelmaa vastaan tuottavat rikkonaisuutta sekä ihmisen ja Jumalan että ihmisten suhteisiin. Pyhä Henki ei voi vaikuttaa eheyttäjänä, parantajana ja vapauttajana siellä missä Hänen asettamat puitteet kielletään. Jokaisella saa olla omat käsityksensä rakastamisesta ja mitä se edellyttää, mutta kristitylle Jumalan Henki puhuu ja johtaa Sanan kautta. Ainoastaan se toimii.
Synnin rikkomassa maailmassa elämään liittyy aina kipua ja seksuaalinen rikkinäisyys, mitä on myös ns. heterokristityillä, aiheuttaa varmasti paljon yksilöllistä kipua ja haastetta. Uskon että Jumalan tahto on tulla avuksi niihin haasteisiin. Se on mahdotonta jos emme nöyrry Hänen tahtoonsa vaan mieluummin ”uskomme omalla tavallamme”. Silloin vaadimme Jumalaa nöyrtymään omiin puitteisiimme vaikka pitäisi olla toisinpäin…
Jokainen näissä toimii omantuntonsa mukaan ja etsii oikeaa tietä. Perusasiat on kuitenkin helposti Sanasta löydettävissä. Mielestäni. Kristillisellä opilla ja tunnustuksella on perusteensa, ja nyt ollaan vaatimassa, että kirkon pitäisi luopua näistä perusteista. Se ei toimi.
Mika,
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Mutta ei kai kukaan ole vaatimassa kirkkoa luopumaan kristillisistä perusteista?? Paitsi jos sellaisiksi mielletään esimerkiksi homouden tai naispappeuden vastustaminen. Ne eivät mielestäni todellakaan ole millään tavalla kristillisyyden perusteita, vaan asioita, joita vaikkapa Paavali on silloin 2000 vuotta sitten tulkinnut jollakin tavalla ja jotka tämän päivän kristillisyydessä voidaan ihan hyvin perustein tulkita jollain toisella tavalla. Kyse ei ole siis perustavan laatuisista asioista. Jostain kumman syystä vain herätyskristilliset piirit tuovat voimalla esiin näitä sivuasioita niin, että he itsekin kuvittelevat ilmeisesti niiden olevan jotenkin olennaisia kristillisyyteen kuuluvia asioita.
Näiden asioiden jatkuva vatvominen antaa vain kristillisyydestä ihan omituisen kuvan siitä vieraantuneille.
Asiaa kannattaa varmastikin pysähtyä miettimään, mitä pitää kristillisen uskon peruskysymyksinä. Minulle kristillinen ihmiskäsitys ihmisestä mieheksi ja naiseksi luotuna sisältää olennaisen, myös evankeliumin kannalta luovuttamatton merkityssisällön.
Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (yksikkömuoto, yksi kuva) hän tavallaan jakoi tämän kuvan kahdeksi, koska jae jatkaa monikossa: mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Mies ja nainen yhdessä ilmentävät Jumalan moninaisuudesta jotain ainutlaatuista; Paavali viittaa ”suureen salaisuuteen” (Ef.5:32). Miehen ja naisen suhde ja aviouskollisuus on myös merkittävä kuva jota Jumala käyttää puhuessaan Hänen ja kansansa suhteesta, ja sittemmin Ut Jeesuksen ja seurakunnan suhde (sulhanen ja morsian).
Tästä kirjoitin laajemmin kommentissani Tapiolle 24.11. klo 12:47. Siinä on laaja perustelu miksi kristillinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu seksuaalietiikka mielestäni on aivan olennaista perusasiaa jota ei voi erottaa raamatullisesta evankeliumista.
Seksuaalisuus on vain osa ihmisen elämää, mutta tärkeä osa. Kyse on syvimmistä emootioistamme, tunne-elämämme syvyyksiin menevästä yhteyden ja jakamisen kokemuksesta. Syntiinlankeemuksen vaikutukset ja rikkinäisyys ilmenee myös seksuaalisuuden alueilla, se ei ole synnistä ja elämisen kipeydestä vapaa vyöhyke, ja koska kyse on äärimmäisen syvällisestä ja haavoittuvasta osasta minuuttamme, myös synti ilmenee voimakkaasti juuri seksuaalisuutemme kautta.
Juuri näillä alueilla usein haemme hyväksyntää, elämän täyteyden ja yhteyden kokemusta tavoilla, joissa luotua palvotaan Luojan asemasta. Sen sijaan että asettaisimme itsemme ja seksuaalisuutemme oikealle paikalleen Jumalan sanan alaisuuteen, uskottelemme, että meidän täytyy ”toteuttaa itseämme” niin kuin langenneessa luonnossamme parhaaksi koemme. Tästä seuraa vain lisää rikkinäisyyttä.
Perinteisessä seksuaalietiikassa pitäytymistä en näe homouden vastustamisena, vaan Jumalan hyvän suunnitelman esillä pitämisenä. Kyse on yksinkertaisesti kristillisen ihmiskäsityksen esilläpitämisestä. Tästä näkökulmasta on niin, että seksuaalivähemmistöt ovat se, joka vastustaa. Ei kristillinen seurakunta.
Seurakunta vain pitää kiinni siitä mihin se on aina uskonut: Jumalasta luojana, mutta myöskin lunastajana, joka tahtoo korjata syntiinlankeemuksen kuvaansa tekemiä vaurioita. Että Jumala auttaa ihmistä seksuaalisten rikkinäisyyksien keskelläkin kokemaan Hänen apuaan ja huolenpitoaan. Jumalan huolenpidolle on kuitenkin puitteet. Armo korjaa rikkimennyttä. Se eheyttää miehen ja naisen suhdetta, tuo syyttelyiden tilalle itseensämenemistä ja yhteisymmärrystä, toinen toisensa kunnioittamista. Armo ei kuitenkaan voi tehdä väärää oikeaksi, luonnotonta luonnolliseksi.
Tästä olen tietyssä mielessä samaa mieltä: ”Näiden asioiden jatkuva vatvominen antaa vain kristillisyydestä ihan omituisen kuvan siitä vieraantuneille.”
Perinteistä seksuaalietiikkaa on puolustettu taitamattomastikin ja saattaa olla, että olen itsekin siihen syyllistynyt. Jossain yhteyksissä varmasti olen. Se on minun vajavaisuuttani ja taitamattomuuttani.
Erityisen valitettavaa on jos samalla on asiattomasti leimattu seksuaalivähemmistöjä ja suhtauduttu heihin kuin he olisivat meitä muita syntisiä alempi ihmisryhmä. Sellainen ilmaisee homofobiaa eikä ole kristillisesti oikein.
On kuitenkin väärin nimittää kristillistä ihmiskäsitystä ihmisestä mieheksi ja naiseksi luotuna, siihen perustuvaa avioliitto- ja perhemallia ja siitä johdettua seksuaalietiikkaa, homofobiaksi. Minulla ei ole vastenmielisyyttä kohdata homoseksuaalia lähimmäistä. Hän ei ole minulle ensisijaisesti homo, vaan lähimmäinen, ihminen. Tästä huolimatta ja tavallaan myös tämän tähden pidän kiinni kristillisestä, raamatullisesta ihmiskäsityksestä ja etiikasta, myös seksuaalietiikasta. Mielestäni evankeliumi velvoittaa minua siihen. En saa antaa lähimmäisilleni väärää kuvaa siitä mitä kristillinen elämä on ja mihin se velvoittaa.
Ihmisten saama omituinen kuva ei aina johdu myöskään siitä, että olemme liian korostuneesti tai liikaa keskittyneet perinteiseen seksuaalietiikkaan tavalla, joka saa sen näyttämään yksioikoisesti homouden vastustamiselta. Omituinen kuva voi johtua myös siitä, että ihminen itse elää synnissä, ei tunne Jeesusta vapahtajanaan eikä haluakaan tuntea, ja siksi vierastaa kristillisyyttä.
Toisaalta olen tavannut tarkkanäköisiä henkilöitä, jotka sanovat: ”En ole uskovainen, mutta sen minäkin ymmärrän, että Raamatun mukaan avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle” ja joiden mielestä kirkon myöntyminen sateenkaariagendaan näyttää omituiselta, epärehelliseltä.
Monet niistä, jotka pilkkaavat uskovia ja pitävät tiukkapipoisina, sitten kuitenkin lähtevät hakemaan apua näiltä ”tiukkiksilta”, kun elämään tulee todellinen hätä. Silloin on tärkeää, että meillä on avoin syli ja olkapää, joka ottaa vastaan kanssaihmistemme kivun ja on valmis kulkemaan vierellä. Mutta voi meitä, jos evankeliumia tarvitsevan ja sitä kysyvän kaipaukseen tarjoamme jotakin muuta, kristilliseksi lähimmäisen rakastamiseksi tekeytyvää humanismia, uskonnollista filosofointia.
Pelastavaa evankeliumia ei voi irrottaa Jumalan sanasta. Ei ole mahdollista että ihminen ottaa vastaan anteeksiantamuksen, mutta ei Jeesusta jossa anteeksiantamus on. Jeesus on elävä persoona, elävä todellisuus. Anteeksiantamus saadaan vain siellä missä hyväksytään Jeesus, eikö niin? Silloin täytyy suostua siihen, että Hän ilmoittaa Isänsä tahdon, ja johtaa yksilön toteuttamaan itseään Jumalan sanan hyvissä, totuudenmukaisissa puitteissa. Jumalan ilmoituksen ylenkatsominen on vakava erehdys.
Evankeliumilla on siis kontekstinsa Jumalan sanassa. Evankeliumi on Pyhän Hengen välikappale jonka kautta Hän edelleen uudestisynnyttää ja parantaa, luo uutta. En näe kristillistä ihmiskuvaa ja ihmiskäsitystä (ja siihen liittyvää seksuaalietiikkaa) erityisesti herätyskristillisyytenä. Sehän kuuluu kaikkeen kristillisyyteen niin kuin evankeliumikin. Kaikkialla, missä Jeesuksen sovitystyöhön, kuolemaan ja ylösnousemukseen uskotaan. Siinä todellisuudessa Vapahtaja on ylösnoussut, seurakunnassa toimiva Herra, kutsuva ja parantava Jumala.
Kuten arvasin, niin Mika Murto liittyy jollakin tavalla Päivi Räsäsen puolueeseen.
https://vaalit.kd.fi/tapahtumat/ulvilan-osaston-vuosikokous-4/
Ajallemme on ominaista, että poliittinen ja uskonnollinen oikeisto liittyvät epäpyhään liittoon, kuten Trumpin Amerikassa. Tästä Murto antoi esimerkin käyttämällä samaa retoriikkaa kuin persut.
Ehkä Mika Murto kerää poliittisia pisteitä uskonnon avulla, kuten KD käyttää uskontoa hyväkseen. Jos pääset eteenpäin politiikassa, niin pääset sen takia, että luot viholliskuvia ja uhkia mielikuvituksestasi. Jos se on mielestäsi Ut:n sanoman mukaista, niin jatka valitsemallasi tiellä.
Nämä on Tapio sinun oletuksia. Minulla ei ole minkäänlaisia puoluepoliittisia sidonnaisuuksia. Aloitteen kuudesta vastuuhenkilöstä yksi kuuluu KD:hen ja on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin minä. Se että minulla nyt on mahdollisuus esitellä kansalaisaloitetta paikallisille KD:laisille ja kertoa mistä siinä on kyse, ei tee minusta KD:läistä eikä KD:stä kansalaisaloitteeseen sitoutunutta puoluetta.
Sateenkaariliikkeen seksuaalipoliittinen painostus yhteiskunnassa on kyllä uhka, mutta en minä mihinkään viholliskuvien tai uhkakuvien luomiseen pyri, vaan todellisen tilanteen huomioimiseen niin kuin se on. Tässä pyrin myöskin säilyttämään tasapuolisuuden.
Ut:n arvomaailman edustaminen on Ut:n mukaista. Evankeliumiin ja kristilliseen ihmiskäsitykseen sitoutuminen kuuluvat siihen sekä kaikkien ihmisten ihmisarvon kunnioittaminen. En tiedä uskotko Jeesukseen ja evankeliumiin ja jos, niin millä tavalla. Olisi varmastikin suotavaa että jokainen meistä omalla kohdallaan pyrkii ainakin asialliseen keskusteluun, jossa ei aiheettomasti leimata toista keskustelijaa. Se voi olla vaikeaa tunteita nostattavassa aiheessa, mutta olisi ainakin kohteliaan keskustelun mukaista.
Katsotaanpa vielä markkinoimaasi aloitetta kohdasta ”… tulee myös lainsäädännössä nykyistä selkeämmin huomioida uskonnollisen yhdyskunnan vapaudet näissä kolmessa peruskysymyksessä:”
Kohta 1: vaadittu oikeus on jo.
Kohta 2: vaadittu oikeus on jo.
Kohta 3: tämä olisi nähdäkseni osoitettava kirkolliskokoukselle eikä eduskunnalle. En kyllä usko, että eduskunta siltikään voisi vahvistaa vaaditulla tavalla muutettua kirkkolakia. Se olisi luullakseni aika pahasti ristiriidassa perustuslain ja muutaman muun olennaisen lain kanssa.
Näistä syistä aloitteella ei olisi pienintäkään mahdollisuutta saada aikaan siinä esitettyjä muutoksia. Eikä se näytä myöskään etenevän eduskuntaan asti, kovin vähän on kannatusta.
Etenee eduskuntaan tai ei, puutteellisesta muotoilustaan huolimatta (esim. kohtaa 3 olisi tullut avata laajemmin) aloite on osa käynnissä olevaa keskustelua oikeudesta kristilliseen ihmiskäsitykseen ja sen mukaiseen seurakuntaelämään ja seurakunnan antamaan opetukseen, ja tarjoaa mahdollisuuden ilmaista sananvapauden ja ihmisoikeuksien kannattaminen allekirjoittamalla aloite, jos näkee tarpeelliseksi.
Jep, itse asiassa se minusta onkin kiinnostavaa. Aloitteen tekijät ovat toki tienneet, että läpimenon mahdollisuuksia ei ole. Motiivi on siis jotain muuta, eli kaiketi poliittinen. KD:n sisäisiä asioita kenties, tällainen aloite ja toiminta lienee meriitti puolueen sisällä.
Risto: ”Motiivi on siis jotain muuta, eli kaiketi poliittinen. KD:n sisäisiä asioita kenties, tällainen aloite ja toiminta lienee meriitti puolueen sisällä.”
Kuka niitä viholliskuvia nyt luokaan? KD tuntuu kuuluvan Korhosen ja Tuomaalan viholliskuvaan? KD:lla ei ole aloitteen kanssa mitään tekemistä. Ei vähäisissäkään määrin. Suurin osa aloitteen vastuuhenkilöistä on (tietääkseni) poliittisesti sitoutumattomia. Kaikkien poliittista kantaa en ole kysynyt ja se ei mielestäni ole olennainen asia. Tietääkseni ainoastaan yhdellä aloitteen vastuuhenkilöistä on puoluetaustana KD. Minulla aloitetekstin laatijana ja sen ensimmäisenä allekirjoittajana ei ole poliittista taustaa eikä poliittisia kytköksiä mihinkään suuntaan.
En ole itsekään politiikassa mukana, vain kiinnostunut kansalainen, KD ei ole minulle uhka tai vihollinen. Aatetta en tietenkään kannata ja puolueen arvomaailmaan kammoksun. KD on suhteellisen merkityksetön minipuolue ja oletan, että se katoaa lähivuosina eduskunnasta. Tai sitten vain kuihtuu, kun sen harvat äänestäjät löytänevät aatteellisen kodin persuista, kepusta ja kokoomuksesta. Äänestäjäkunta lienee KD:lla suhteellisen iäkästä, joten kuihtuminen tapahtunee myös sitä kautta.
Ihmettelin siis vain aloitteen motiivia, koska läpimenon mahdollisuuksia sillä ei ollut alun perinkään.
Kuten totesin tarkkaan ottaen, niin ”Mika Murto liittyy JOLLAKIN TAVALLA Päivi Räsäsen puolueeseen”, niin ei se tarkoita puolueen jäsenyyttä, vaan ideologista samankaltaisuutta. Jos aloitteesi ei olisi KD:n linjan mukainen, niin et saisi heiltä tilaa ja sielujen sympatiaa.
Etkä vastannut kysymykseeni, miksi Ut ei sano missään kohtaa homoutta synniksi, vaan esität pitkän listan omia tulkintojasi., joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei Ut sano homoutta synniksi. Katsot tietäväsi enemmän kuin Ut kirjoittajat.
Kysymyksesi ”miksi Ut ei sano missään kohtaa homoutta synniksi?” sisältää ennakko-oletuksen ja väitteen, ettei Ut sano homosuhteita synniksi, ja sitten vaadit minua perustelemaan omaa oletustasi. En minä voi tietää miksi Ut ei sinun mielestäsi sano homosuhteita synniksi. Mutta osoitin ja mielestäni riittävän perusteellisesti että kyllä vain, se sanoo homosuhteet synniksi.
”esität pitkän listan omia tulkintojasi”
Tulkintoja vertaillessa olennaisinta on vertailla niiden suhdetta tulkittavaan, tässä tapauksessa Raamattuun. Tämä kuuluu johdonmukaisuuteen. Kuka tahansa voi esittää mitä tahansa tulkintoja, vaikkapa silläkin tavalla, että ensin antaa tulkittavalle poikkeuksellisen sisällön, jota sitten lähtee tulkitsemaan.
Raamatun sisältö toteutuu sen omassa kristillisessä kontekstissa. Mikä tahansa tulkinta voi tekeytyä kristilliseksi mutta nämä ovat tarkasteltavissa. Kristillisen tulkinnan peruslähtökohta on kristillinen evankeliumi, Jeesuksen kuolema syntiemme puolesta ja ylösnousemus synnin ja kuoleman voittajana, ja millaisena Raamattu evankeliumin esittää. Tältä pohjalta löytyy Raamatun kokonaisilmoitus, jossa kirjoittajien sanoma ei riitele vaan eri kohdat tukevat toisiaan.
Jos nyt esitetään esimerkiksi tulkinta, että Jeesuksen puhe lähimmäisenrakkaudesta sisältää homosuhteiden hyväksymisen, niin täytyy tarkastella, mihin tämä tulkinta perustaa, mitkä ovat sen lähtökohdat, mihin kontekstiin se liittyy? Irrottaako se Jeesuksen sanat alkuperäisestä yhteydestä ja antaa niille toisen kontekstin mukaisen tulkinnan? Humanistisen tulkintaperinteen, missä Paavalin ja Jeesuksen välille luodaan ristiriita, mikä hävittää kokonaiskuvan, kokonaisilmoituksen?
Esittämäni tulkinnat ovat johdonmukaisesti kristillisiä ja perusteltuja. Jos olen erehtynyt, olen myös valmis korjaamaan tulkintojani. En ryhdy korjaamaan tulkintojani minkään mielivaltaisten, perusteettomien ja epäkristillisten väitteiden mukaan, mutta jos Raamatulla osoitetaan, että tulkintani on epäraamatullinen, vastoin kontekstia ja evankeliumia, totta kai korjaan käsitystäni.
Nyt on puhe kristillisten yhdyskuntien, kirkkojen ja seurakuntien, herätysliikkeiden ja yhteisöjen oikeudesta kristillisen opin mukaiseen tulkintaan. Jokaisen kristillisen liikkeen lähtökohtana on kristillinen evankeliumi. Se on kristillisyyden tunnustettu perusta. Siksi tulkintojen tulee olla kristillisyyden mukaisia.
Totta kai lähtökohtaan kuuluu myös se, että kristillisyys sinänsä on perusteltua Raamatun varassa. Löytyykö Raamatusta kristillinen evankeliumi. Löytyykö se sieltä niin olennaisesti, että sitä voidaan pitää kristillisyyden perustana.
Erilaisia näkemyksiä voidaan esittää totta kai. Voidaan esittää teosofinen näkemys, että Jeesus ei tarkoittanut itseään tienä, totuutena ja elämänä, vaan tarkoitti sanoa ”jokainen ihminen itsessään oma tiensä, totuutensa ja elämänsä” jne. jne.
Mutta ei voida vaatia kristillistä kirkkoa omaksumaan näitä poikkeuksellisia tulkintoja ja vaatia että kirkon täytyy ottaa ne kristillisyytensä uudeksi perustaksi, mistä käsin kristillisyys saa sisällön, ja että esimerkiksi homosuhteet täytyy kirkossa tulkita tällaisen uuden ja poikkeuksellisen perustan mukaan.
Kristillisen seurakunnan olemassaolo raamatullisen evankeliumin varassa on perusteltu. Siksi seurakunta pyrkii raamatuntulkinnoissaan kristillisiin tulkintoihin, siis tulkintoihin, jotka ovat evankeliumin mukaisia ja kristillisesti perusteltuja. Tällöin evankeliumia ei voi irrottaa Raamatun muusta kokonaisuudesta. Kun puhumme kristillisestä ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikasta, sen täytyy olla raamatullisesti perusteltua niin, että se on Jumalan sanan kokonaisilmoituksen mukaista.
Kristillistä seurakuntaa voidaan vaatia muuttamaan kantansa esim. homokysymyksessä, mutta muutos täytyy olla kristillisesti perusteltu ja kestävä Sanan valossa. Jos seurakuntaa vaaditaan omaksumaan sellainen käsitys, mikä ei ole kristillisesti perusteltu ja mikä – kuten tässä tapauksessa – on suoranaisesti evankeliumia vastaan ja antikristillinen, silloin vaaditaan seurakuntaa luopumaan omasta perustastaan ja jopa toimimaan perustaansa vastaan. Niin toimiva kirkko on luopiokirkko. Siitä on tullut omansa sanomansa vihollinen.
Oletko huomioinut kokonaisuudesta puhuessasi, että kohdassa
”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!”
on vedenjakaja vanhan ja uuden liiton välillä. Koska Mooseksen laista jäi jäljelle vain muutama kehotus, niin ei apostoli voi sanoa homoutta synniksi, koska hän mitätöisi uuden liiton vapauden. Kun ei ole lakia, joka sanoo jonkin asian synniksi, niin silloin ei ole syntiäkään. Tätä käydään lävitse Roomalaiskirjeessä.
Tulee tunne, että elät lain alla.
Tapasi tulkita käyttämääsi raamatunkohtaa on juurikin sitä, mistä mainitsin, että tehdään Raamattuun ristiriitoja mitä siellä ei ole. Esittelemäsi tulkinta on tietysti mahdollinen, mutta ei kristillinen. Ensinnäkin, yhden irrallisen kohdan ja sille antamasi tulkinnan kautta rakennat ristiriidan Raamatun muuhun ilmoitukseen. Myöskin Ut:n kirjoittajien ristiriidan itsensä kanssa, sanoessasi mm. ”Katsot tietäväsi enemmän kuin Ut kirjoittajat”. Ut:n kirjoittajat puhuvat synnistä, mutta mielestäsi eivät voi puhua synnistä, koska tulkintasi Ap.t.15;29 ei salli sitä. Ei ainakaan sillä tavalla kuin se Ut:ssa tosiasiallisesti tapahtuu.
Ap.t. 15:29 ei ole vedenjakaja Vanhan ja Uuden liiton välillä. Jeesuksen sovituskuolema on. Omien sanojensa mukaan Jeesus ei tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Laki on kasvattaja Kristukseen, ja Kristuksessa emme ole enää lain, vaan armon alaisia; armo kasvattaa, kuten viittasin lainaamalla kirjettä Tiitukselle. Ja myös suunta, mihin se kasvattaa on osoitettu: ”elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti”.
Laki on edelleen olemassa ja tarpeellinen. Epävanhurskaasti elävä kristitty, joka ei kunnioita Jumalan sanaa vaan noudattaa omia mieltymyksiään, saattaa itsensä uudelleen lain alle, sen tuomittavaksi.
Lain hylkääminen ei ole armossa elämistä vaan antinomismia, laittomuutta. Armossa elävä ei väheksy lakia eikä sen tarpeellisuutta, mutta kiinnittyy Kristukseen ja Hänen voimastaan elää sellaista elämää, jota lakikaan ei tuomitse
Enpä usko että elän lain alla. En yritä saavuttaa pelastusta teoilla, vaan uskon Jeesuksessa olevaan yltäkylläiseen armoon. Tuon armon voimasta haluan ja saan elää elämää, jossa Jeesus tarjoaa ristinsä voimaksi niiden asioiden voittamiseen, jotka muuten estävät hengellisen rikkauden kokemista Hänessä.
En mene Ap.t. 15:29 tulkintoihin (ja asiayhteyteen pakanoille julistettavan evankeliumin suhteesta juutalaisiin säädöksiin) syvemmin, mutta eräs asia ehkä kaipaa selvennystä:
Uudessa testamentissa on kaksi haureutta kuvaavaa sanaa, joista toinen, moikheia, kuvaa aviorikosta. Toinen on porneia (josta juontuu porno-sana). Porneia on yleisnimitys kaikelle Jumalan sanan vastaiselle seksuaalisuudelle. Lainaamasi Ap.t.15:29 käyttää tätä nimenomaista porneia-sanaa. Porneia sisältää kaiken Jumalan sanan vastaisen seksuaalisen toiminnan.
Ap.t. 15:29 kehotus välttää haureutta sisältää siis laajasti käsitettynä kaikki haureuden muodot eli kaiken miehen ja naisen muodostaman avioliiton ulkopuolella tapahtuvan seksin. Näin ollen homoseksikielto sisältyy Ap.t. 15:29 kiistattomasti.
Hyvän käsityksen keskustelusta sain , vaikka luin vain Mika sinun tekstisi. Jotkut kirjoittajat toistavat jatkuvasti itseään, joten niiden lukeminen on ajan hukkaa. Tietää muutenkin mitä niisä on. Keskustelu heidän kanssaan on mielekästä vain siksi, että muita lukijoita voi olla paljon.
”Jotkut kirjoittajat toistavat jatkuvasti itseään, joten niiden lukeminen on ajan hukkaa. Tietää muutenkin mitä niisä on.” Se, että joku toistaa itseään, ei tee hänen mielipiteistään oikeita tai vääriä. Se on vain osoitus siitä, että hän toivoo mielipiteitään kuunneltavan. Sehän voi taas olla merkki siitä, että niitä tosiaankin kannattaisi avoimin mielin pohtia.
”Laki on edelleen olemassa ja tarpeellinen.”
Tietenkin laki on, koska siitä ei katoa yksikään piirto. Jotka lakiin perustavat, ne lain mukaan myös tuomitaan. Sitten on ne, jotka vapauden laki tuomitsee. Onnea ja menestystä lain mukaiseen elämään.