Onko Ukrainan uhraamisella syyllistä?

Olet eläkeläinen, työssä käyvä, työtön tai opiskelija, jonka päivä - mitä ryhmää edustanetkin - on toimeton, kiireen täyttämä, tarkoituksettomalta tuntuva tai tulevaisuuteen tähtäävä. Kuitenkin ihan tavallinen päivä. Jossakin Euroopan kolkassa tapetaan samanaikaisesti miehiä, naisia, nuoria ja jopa vastasyntyneitä. Kenelläkään ei ole ratkaisua konfliktiin. Tilanteen pahetessa presidenttimme istuu Yhdysvaltain päämiehen porstuassa kuin koulupoika ikään tuodakseen suomalaisille viestin NATO:n jo parikymmentä vuotta avoinna olleen oven olevan edelleen auki. Samaan aikaan kansan valitsemat ”päättäjät” suorastaan kilpaillen ilmoittavat, että ”nyt ei ole aika liittyä NATO:on”. Hätääntynyt kansa haikailee kuitenkin ratkaisua asiassa, jonka päätös on vielä toistaiseksi omissa käsissämme. On kuitenkin selvää, että kansakunta, joka omassa asiassaankaan ei kykene sanomaan ”on, on” tahi ”ei, ei”, niin sellaiseen ei muitten kannata tärvätä aikaansa.

En tiedä tulisiko tilannetta tarkastella pelkästään politiikan, uskonnon, biologian, poliittisen maantieteen, historian, koko ihmiskunnan vai yksittäisen kansan, moraalin tms. kannalta. Onko konfliktin osapuolilla mitään yhteistä, josta aloittaa? Mieleeni tulee kaksi, joista ensimmäisessä osapuolia yhdistää kristilliset arvot. Ennen ja jälkeen idän ja lännen kirkkojen erkanemista vuonna 1054 sanoma oli sama, Kristus. Muodollinen ero johtui uskontunnustukseen Pyhä Henki lähtee Isästäliitetystä lisäyksestä ”ja Pojasta”. Samalla kun tänään seuraamme huvittavan hurskasta ristinmerkkiä tekevää Putinia yllätämme Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin johdolla ortodoksisen kirkon edustajien häpeällisesti vihkivän siunatulla vedellä - mitä se lieneekin - armeijan laukaisuvalmiit ohjukset. Katsoessamme länteen kuulemme kaiken taloudellisen eriarvoisuuden ja riiston keskellä kajahtavan yhtä häpeämättömät sanat ”Jumala siunatkoon / suojelkoon teitä”. Kysymys on kahden saman arvomaailman mieleisekseen muokanneen ja omaksuneen osapuolen kiistasta.

Aikaisemmassa blogissani viittasin Venäjän ja lännen yhteiseen perinteeseen, kristinuskoon. Huolimatta renessanssiajan kirkon auktoriteetista sekään ei kyennyt estämään kristillisiä valtioita kutsumasta sulttaania avukseen niiden keskinäisiin sotiin. Runsaassa 500 vuodessa ei näytä tapahtuneen mitään kahden kristillisen valtion Ukrainan ja Venäjän pyytäessä islamilaisen Turkin toimimaan välittäjänä konfliktissaan (IL 10.3. 2022). Konfliktin suurin häviäjä valtioiden ohella on Kristus. Kyse ei siis ole NATO:n, EU:n eikä Yhdysvaltojen välisestä kiistasta, jokaisen niistä edustaessa joko suoraan tai välillisesti samaa arvomaailmaa. Sen sijaan järjestöistä suurin, kaikki uskonnot kattava YK, tarkkailee hampaattomana ja huvittuneena Kiinan tavoin ”poikien tappelua”.

Jos uskonnon ohella puhumme arvoista - yksittäisen ihmisen ja koko ihmiskunnan biologisena alkuperänä, historiallisista ristiretkistä maantieteenä, uusien kansojen yhteiskunnallisista riippuvuuksista osana emämaansa politiikkaa, ihmiskunnan historiana ja jopa moraalina - silloin joudumme puhumaan myös elämän tarkoituksesta. Törmäämme kysymykseen maailmankaikkeuden merkityksestä. Jos sillä ei ole merkitystä onko sitä ihmiskunnallakaan? Ihmiskunta edustaa elämää maapallolla. Näin maailmankaikkeudella, jossa elämää edustaa ihminen, täytyy olla merkitys. Yksittäinen ihminenhän pyrkii löytämään siinä omalle elämälleen tarkoituksen.

Kristinusko julistaa Jumalan tahdon toteutumista maan päällä. Se, joka konfliktista vaikenee, on edellä kuvatusti jakaantunut uskonto eli kirkko. Näin ollen jos väittämä, etteivät suuret sivilisaatiot luo suuria uskontoja, vaan uskonnot luovat suurten sivilisaatioiden perusteet, pitää paikkansa, silloin konfliktin on jo ennen renessanssin aikaa aiheuttanut kirkko. Historia on toistuvasti osoittanut ihmisten olleen valmiita uhraamaan itsensä sellaisten aatteiden puolesta, jotka jatkuvat heidän kuolemansakin jälkeen kuten alkuseurakunnan, vallankumousten tai pienempienkin eturyhmien marttyyrit. Omaksumamme kristinusko, jossa keskeisesti ”meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä”, ei enää tunnista kehotusta todellisuudekseen. Aktiivisella ydinaseiden siunaamisella yhtäältä tai totaalisella vaikenemisella toisaalta kirkko ylläpitää jakautuneisuutta. Maailma on tosin täynnä vastakkaisuuksia niin tieteessä, yhteistyössä, parisuhteessa kuin uskonnoissakin, mutta kristinuskossa, sellaisena kuin se nähdään vuorisaarnassa, rakkaus yhdistää hävittämättä moninaisuutta.

Evoluutio eli jatkuva muutos aina alkulimasta ihmiseen kuvaa kehitystä. Evoluutio ei kuitenkaan koske vain biologiaa, vaan myös sosiaalista, yhteiskunnallista elämää. Suhtautumisessa konfliktin ratkaisuun tulisi meidän tunnustaa evoluutio, jossa oma edun tavoittelu yhdistäisi rakentavasti myös toisen, Ukrainan hädän.

Muokkaamamme kristinuskon ohella meillä on siis toinenkin yhteinen tekijä, ydinsota. Edellisessä tyydymme ehkä sataantuhanteen ruumiiseen ja miljooniin pakolaisiin. Jälkimäisessä ruumiita saattaisi tulla jopa miljoonia. Siispä uhraamme 44 miljoonaa ukrainalaista. Ajatuksen kauhistuttavuuden vuoksi mieleen nousee kuitenkin vielä kolmas vaihtoehto. ”Kolmas valtakuntako?”, huudahtaa joku pilkallisesti takariviltä. Ei, hyvä Vladimir, vaan kehotuksen mukaan se, josta jo yli 1000 vuotta ennen renessanssiakin sanotaan ”etsikää ensi Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä (mitä syötte, juotte ja päällenne puette) teille annetaan sen ohessa”.

 

5 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Hellenistisen ajan filosofi sanoi, että jos hellenistit riitaantuvat ulkopuolisten kanssa, sitä sanotaan sodaksi, mutta jos se riitaantuu itsensä kanssa, on kysymyksessä politiikka, Hellas on sairastunut ja kääntynyt itseään vastaan.

    Tältä pohjalta voinemme sanoa, että Kristus on nyt sairas ja kääntynyt itseään vastaan, jopa kolmiyhteisesti. Syö omaa lihaansa ja on juopunut omasta verestään niinkuin rypäleviinistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Tarja Parkkila terää huomiointia tuot esille, siinä kuitenkin on perusolettamuksena (onko?) että kaikki jotka itse sanovat olevansa kristittyjä ja Jeesuksen seuraajia, olisivat todella niinkuin sanovat.

      Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, siis Jeesus itse selkeästi sanoo että Hänen jälkeensä tulee tapahtumaan että ”taivasten valtakunta” temmataan toisiin käsiin:

      Matt. 11:12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.

      Siis kun Jeesuksen seuraajia ei saatu hävitettyä vainoilla niin perustettiin näiden vainoojien toimesta uusi valheeseen perustuva ”taivasten valtakunta” eli rooman keisari otti kristin uskon omakseen ja pakotti kansan siihen myös eli entisistä vainotuista olisikin tullut vainoojia mikä ei todellakaan pidä paikkaansa vaan siinä toteutui Jeesuksen sanat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Kenelläkään ei ole ratkaisua konfliktiin. ”

    On siihen olemassa ratkaisu, mutta kukaan ei halua ottaa sitä käyttöön, koska ihmisille on istutettu kristillisesti käsitys vapaudesta kaiken ylimenevänä oikeutena tehdä mitä haluavat, vaikka joku toinen kokisi heidän halunsa uhkana.

    He eivät nyt huomaa, että maalliset halut eivät ole uskonnollisesti kovin hurskaita aatoksia, mutta se ei haittaa, kun esiin voi nostaa Kristus kortin ja sanoa, että vapauteen Kristus vapautti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Ari Pasanen

    Minä en nyt oikein tiedä mitä taivasten valtakunta tarkoittaa, koska taivasta ei kukaan voi periaatteessa omistaa, tai ottaa itselleen. Puhutaan tietysti ilmatilasta, jokaisen valtakunnan kohdalla, mutta kenen kohdalla se olisi eriyisesti jumalainen.

    Aikoinaan käsitettiin kaksi valtakuntaa, maan alla oleva kuolleiden valtakunta ja maan päällä oleva taivaallinen, koska me näemme taivaan ja valon, eli auringon.

    Ihmisellä on mielessään joku kuva taivaallisesta ihanasta valtakunnasta, jo Zarathustralaisuudesta lähtien ja on pelkkää vallannkäyttöä ja kalastelua sitten se, että monet uskonnot ja lahkot kertovat, että vain heidän kauttaan sinne pääsee. Pitää ajatella omilla aivoilla ja elellä siististi niin ei tarvitse etsiä Kristuksia, ei oikeita, eikä vääriä. Omin voimin jokainen kuolee ja näkee, jos näkee.

    Sillä siisti, mutta jatkan vielä hiukan, koska minä luulen, että Zarathustralaisuuden ”ihanaksi saattaminen” tarkoittaa maallista ihanuutta, meillä on kaikki mahdollisuudet siihenkin, tehdä tästä paratiisi. Ainoastaan miehet ovat esteenä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Peruutan pikkuisen ja sanon, että eivät tietenkään kaikki miehet.

    Jos ei ajatella että sanassa Mies, ovat kaikki miehet ja enemmistö ratkaisee demokratiassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Ahti

    Hannu Ahti, varatuomari ja pastori Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut usei-ta syrjäytettyjen nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä ja sosiaalisina yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.