Turvallisuustilanteemme on kuin suoraan Jeremian kirjasta.

Olin lähdössä miehitetyssä maassa, paikalisen ystäväni kanssa kielletylle alueelle. Lähtiessä ystäväni jätti hyvästien lisäksi rahansa vaimolleen, siltä varalta että joutuu itse pidätetyksi. En edes tajunnut silloin miten suuren riskin tuo perhe otti.
Olenhan saanut elää vapaassa maassa aina. Joten koko tilanne vaikutti monin tavoin aivan käsittämättömältä. Sopeutumiseni paikallisiin oloihin oli vielä kovin puutteellista.
Kysyin tunnistaisiko minut ulkomaalaiseksi, jos pukeutuisin paikallisten tavoin. Vastaukseksi sain: ” tietenkin tunnistaisi. Sinähän hymyilet.”

Kannamme omaa kulttuuriame mukana kaikkialle.
Se paljastaa meidät suomalaisiksi. Samoin on muillakin kansoilla. Kulttuuri muuttuu kyllä nopeasti sen kansan keskuudessa, joka joutuu miehityksen kokemaan.
Uusiin oloihin sopeutuu ja elämää eletään miehityksestä huolimatta. Elämä näköjään jatkuu.
Kertoivat, että sopetuminen kävi heidänkin kohdallaan yllättävän nopeasti.

Nuo kaukaiset muistot nousevat vahvasti mieleen nyt kun oma turvallisuutemme on uhattuna.
Voisikohan meille tulla sama tilanne? Sellainen ajatus vaikuttaa olevan monelle täysin mahdoton.
Minusta tuokin mahdollisuus kannattaisi ottaa huomioon. Luottamus omiin puolustusvoimiin luo turvallisuutta, mutta ylimielisyyteen meillä ei saisi olla varaa.

Olemme saaneet nauttia maailman onnellisimmasta maasta, mutta emme ole onnestamme osanneet kiittää Jumalaa. Olemme sen sijaan kiitelleet omia ansioitamme. ”Mehän tämän kaiken onnen olemme luoneet ”. Toivottavasti Jumalan ei tarvitse ottaa onneamme pois.

Jeremian kirjan sanoma nousee väkisin mieleen. Maailman tilanne oli silloin yllättävän saman kaltainen. Ei Jermian saarnoilla nytkään olisi paljoa kuulijoita.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Pekka kysyinkin missä on sinun oma turvallisuutesi, onko se suomen kansan varassa, kirkon vai mihin turvaat?

      Vertauksesi Jeremiaan on evankeliumin sanoman vastainen, ei Jeesus kutsu koko kansaa parannukseen (valtaa pitävien kautta) vaan jokaista ihmistä erikseen, siis olisiko sittenkin oikeampaa tuoda esille Jeesuksen julistus jokaiselle ihmiselle eli ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”?

    • No eihän Jeremian ottaminen tässä kohtaa esimerkkinä ole evankeliumin vastaista, sillä hän oli itse Jumalan lähettämä parannuksen saarnaaja. Sitä tehtävää kuuluisi ennenkaikkea kirkon hoitaa, mutta missä on nyt Jeremiaat ja evankelistat.

    • Turvallisuuden tilanteeni selviää muutaman viikon päästä. Sitä ennen sitä minun on turha pohdiskella.
      Sitä odotellessa oman mielialani tähden en ryhdy kysymykseesi vastaamaan. Mielialat kun vaihtelee nyt melkoisesti. Tietoisuus omasta lähestyvästä kuolemasta on kova juttu. Sen kanssa en pääse helpolla.

  1. Pekka Veli Pesonen: ”Olemme saaneet nauttia maailman onnellisimmasta maasta, mutta emme ole onnestamme osanneet kiittää Jumalaa. Olemme sen sijaan kiitelleet omia ansioitamme. ”Mehän tämän kaiken onnen olemme luoneet ”.”

    Tämä voi johtua siitä, että Jumalalla ei tosiaan ole mitään osaa maamme tilanteeseen. Jumala ei ole antanut meille mitään eikä tehnyt mitään. Itse me olemme kaiken tehneet.

    Toki osa ihmisistä on saanut voimaa tai toivoa ajatuksesta Jumalasta ja jaksanut siten puurtaa epätoivoisessakin tilanteessa eteenpäin, mutta tämä ei ole jumalan ansio, vaan psykologiaa ja itsesuggestiota.

    • Oletko löytänyt Antero, todisteita tuolle väitteelle? Minulla on paljon ihan toiselaisia todisteita hallussani.
      Laitetaan ne rinnakkain ja kasotaan sitten kummalla kantti kestää.

    • Todisteita siitä, ettei Jumalaa ole tai ettei hän ole vaikuttanut maamme tilanteeseen? Tarvitaanko jotain muuta kuin se, ettei Jumala ole rakentanut ainuttakaan rautatietä tai mitään muutakaan infrastruktuuriin liittyvää hanketta? Näin ensi alkuun. Samaa argumenttia voidaan käyttää mihin tahansa ihmisen saavutukseen vaikkapa lääketieteen saralla. Jumala ei ole ollut laboratoriossa, ihmiset ovat olleet.

      Minulla on vahva kutina, että hallussasi olevat todisteet ovat tunneperäisiä ja sellaisia, ettei niitä voida todentaa mitenkään. 🙂

  2. Mediaa seuratessa huomaan joidenkin luottavan kovasti Natoon ja omaan hyvään puolustuskykyyn. Entäpä jos naapuri ei niistä välitä ja rynnii tänne voimalla? Ukrainan tiukkaa vastarintaa ihaillaan, mutta vähän kerrassaan se murskaantuu sekin. Meillä ei olisi varaa mihinkään ylimielisyyteen. Eikä varsinkaan naapurin halveeraamiseen. Jotenkin se vain on asenteessamme jäänyt päälle. Näin oli Jermian aikana myös. Jeremian saarnaa siitä, että vihollinen tulisi ja tuohaisi kaiken, ei kansa halunnut kuunnella. Luotettiin ystäviin ja omaan kykyyn puolustautua. Jumalan profeetalle ja hänen parannussaarnalleen käännettiin selkä.

  3. Meillä on pitkä perinne Pahan tekemisessä. Uskonollisesti olemme tehneet pahan Juudaksesta ja kansasta, ja pitkään se on ollut jo Putin ja Venäjä ja kaikki Putinin edeltäjät.
    Lisäksi on paljon muita, joista olemme tehneet pahan, koska meidän hyvyytemme ei muuten nouse ja kirkastu, jos meillä ei ole sitä pahaa, johon itseämme peilaamme.
    Ja voi, miten paha tekeekään meistä hyvän tekijöitä, me tyhjennämme kaikki vaatekaapit vanhoista vaatteista ja muistamme toki kertoa, kuinka hyviä me olimme, kun uhrasimme omistamme kaiken, mitä emme itse enää tarvitse.

  4. Taitavia olemme siirtämään pahan itsemme ulkopuolelle. Siinä olet Tarja aivan oikeassa.
    Ari kyselee, mistä pitäisi tehdä parannusta. Sitä jos kyselee, niin ei ole oikeaan parannukseen mitään tarvetta. Parannuksessa ei ole kyse vain joistakin asioista, jotka tulisi panna pois. Parannus on sisimmän kokonaisvaltainen asenne. Jos aikoo vain parannella itseään, niin silloin voi päättää jättää asioita pois elämästään ja sitten voi kuvitella olevansa kelvollinen. Semmoinen asenne kertoo siitä, ettei tiedä, kuin paha oikeasti on. Siinä helposti käy juuri tuo, mitä Tarja toi esiin.
    Pahaa ei suostuta näkemään itsessä. Sen sijaa se nähdään muissa.

    Tulee mieleen vanha sanonta: ” Kaikki ihmiset ovat pahoja. Kaikki ajattelevat vain itseään. Vain minä ajattelen minua.”

    • Pekka hiukan vaikeaa saada kiinni mitä tartteis tehdä kun et anna selkeää neuvoa, siis kun kerrot ”Parannus on sisimmän kokonaisvaltainen asenne. ”” niin mitä tämä tarkoitta ja kuinka tuo parannus sitten tehdään?

      Vielä kun yhdistää aiemmat kommenttisi vuosien saatossa niin entistä vaikeammaksi tulee kun olet kirjoittanut että kristitty voi tehdä mitä syntejä tahansa, siis voiko kristitty johtaa maansa tänä päivänä sotaan toista itsenäistä maata vastaan?

    • Anteron väite : ”olet kirjoittanut että kristitty voi tehdä mitä syntejä tahansa, siis voiko kristitty johtaa maansa tänä päivänä sotaan toista itsenäistä maata vastaan?”

      Olet käsittänyt minut täysin väärin. Tuommoista en ole kirjoittanut, mutta sinä olet sen noin käsittänyt. Kysymyksesi kertoo selvästi siitä, että en tunne oikeaa parannusta jonka väität tehneesi, kun päätit parantaa elämäsi.

    • Pekka voisitko sitten ”oikaista” mitä olet tarkoittanut eli voiko uskova langeta mihin syntiin tahansa?

      Kysymys oli sitten voiko uskova johtaa maansa sotaan toista itsenäistä valtiota vastaan?

  5. Pekka vanhurskas on elävä uskosta, mietippä mitä tämä tarkoittaa.

    Kun Jumala johdatti israelilaiset egyptistä ihmeiden kautta niin miksi toiset eivät päässeet luvattuun maahan, epäuskon tähden, he eivät uskoneet että Jumala voisi voittaa ne mahtavat kansat?

    Samoin tänä päivänä kun ns ”uskova” sanoo ettei Jumala voi puhdistaa ihmistä kaikesta synnistä eli antaa voimaa ja rakkautta voittaa kaikki synnit niin se on epäuskoa.

    Toit mieleeni uskon aikani alusta kun eräänä perjantai iltana yhtäkkiä en pystynyt viheltämään koiralle ja sen jälkeen kun yritin juoda niin vesi valui suupielestä pois, säikähdin ja läksin päivystykseen jossa sanottiin että ilmiselvä toispuoleinen kasvohalvaus, eivät voineet mitään tehdä vaan antoivat heti maanantaille lähetteen helsinkiin että jos ei kovasti pahene niin mennä sitten sinne, no menin ja siellä tutkittiin ja todettiin sama, toispuoleinen kasvohalvaus eikä voi tehdä mitään, paranee puolessa vuodessa. Kun menin kotiin niin Raamatusta avautui

    Jaak. 5:16
    Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

    ja samalla mieleen tuli yksi erään seurakunnan johtaja ja niinpä soitin hänelle ja menin sinne tiistaina ja hän rukoili kun tunnustin eräitä syntejä, mitäpä tapahtui, kun menin keskiviikkona heidän viikkojuhlaan niin olin parantunut, ei kasvo ollut väärällään ja pystyin viheltämään ja juomaan, kiitos Herralle joka on elävä Jumala.

  6. Voi meitä… Raamatussa kääntyminen Jumalan puoleen on ns. ”Parannus” ja siinä ei ole kyse lihan saastan perkaamisesta, vaan sielun pelastumisesta iankaikkiseen elämään Kristuksen kautta. Ei siis meidän oman operoimisemme kautta, vaan Jumalan tahdon tapahtumisesta. Kuinka voi sokea katsoa tai kuuro kuulla, jollei Jumala anna? Ja kuitenkin profeetta kysyy: ”Kuka kuulee meidän saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?”

    Joka tutkii vain itseään ja omaa napaansa, ei huomaa, eikä näe Jumalan tahtoa…

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.