Onko Ruotsin yllä kirous

Kaksi vuotta sitten lokakuussa 2021 Israelin ulkoministeri Yair Lapid kävi syyskuun lopulla keskustelun ruotsalaisen kollegansa Ann Linden kanssa – ensimmäinen keskustelu seitsemään vuoteen kyseisten maiden ulkoministerien välillä.  Lapidin mukaan keskustelu ”symboloi suhteiden uudelleen käynnistämistä tällä tasolla”.

Israelin ja Ruotsin suhteet olivat olleet sitä ennen jäissä seitsemän vuotta aina vuoden 2014 lokakuusta alkaen, jolloin Ruotsi ensimmäisenä länsi-Euroopan maana tunnusti Palestiinan valtion. Silloin Israelin ulkoministerinä toiminut Avigdor Lieberman arvosteli Ruotsin päätöstä sanoen ettei Ruotsi ymmärrä Israelin herkkää turvallisuustilannetta ja sitä vaaraa, mikä palestiinalaisten harjoittaman terrorismin taholta uhkaa maata. Samalla maiden väliset diplomaattisuhteet menivät jäihin seitsemäksi vuodeksi. Ruotsi oli myös useita vuosia arvostellut Israelin käyttämiä kovia otteita palestiinalaisia vastaan. Kritiikki Israelia kohtaan oli länsimaiden kärkevintä.

Mikä oli muuttunut seitsemässä vuodessa? Ruotsi oli itse ajautunut vakavaan kriisiin lisääntyvien ampumavälikohtausten kanssa omassa maassaan.

Tänä vuonna 2023 vain huumekartelleistaan tunnetussa Meksikossa tapahtuu suhteellisesti enemmän ampumavälikohtauksia kuin Ruotsissa. Ruotsi on tässä tilastossa koko maailmassa toisella tilalla. Viime viikolla maa pyysi puolustusvoimia auttamaan poliisia järjestyksen ylläpidossa. Lisäksi maa ei ole pystynyt liittymään Natoon mm. Turkin ratifioinnin viivästyessä. Ruotsi on saanut myös lukuisia uhkauksia islamilaisilta terroristijärjestöiltä maassa tapahtuvien Koraanien polttamisten takia.  Miten tämä kaikki on selitettävissä?

”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat”

Historia osoittaa, miten nämä Herran Aabrahamille lausumat sanat ovat toteutuneet historiassa. Juutalaisia vainonneet kansat ovat aina saaneet myös itse kärsiä. Raamatun mukaan Aabrahamin ja hänestä polveutuneen kansan viholliset ovat myös Jumalan vihollisia. Asia on mainittu esim. seuraavissa raamatunkohdissa:

Ensin Herra siunaa Aabrahamin ja kiroaa hänen vihollisensa.

Ja Herra sanoi Abrahamille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1.Moos. 12:1-.3)

Sitten Herra siunaa Iisakin ja kiroaa hänen vihollisensa.

Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa. (1.Moos. 27:29)

Ja vielä Herra siunaa Bileamin kautta Israelin kansan ja kiroaa kansan viholliset.

Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob, sinun asuinsijasi, Israel!  Se on kyyristynyt, se on laskeutunut maahan kuin leijona, niin kuin naarasleijona-kuka uskaltaa sitä häiritä? Siunattu olkoon, joka sinua siunaa (Israel), kirottu, joka sinua kiroaa! (4.Moos. 24:5 ja 9)

Ruotsi näyttää olevan nyt ”kuin kirouksen alla”. On mielenkiintoista pohtia, onko sillä mitään tekemistä Israelin ja juutalaisen kansan vastustajille Raamatussa annettujen lupausten kanssa. Jumala kun tunnetusti pitää lupauksensa.

  1. Harri,

    Valtio eikä kansakunnat joukkopelastu. Niiden johto voi tehdä oikeita päätöksiä raamatullisestikin, mutta se ei niitä ”pelasta” kirouksesta, mikä on ero Jumalasta. Hyvillä teoilla on on hyvät seuramukset, niin kauan kuin tässä ajassa eletään.

    Viha Israelia kohtaan kumpuaa syvyydestä ja tuottaa seuraamukset.

    Jumala olisi toivonut kovasti, että Hänen nimelleen ottama kansakunta olisi hyödyntänyt asemansa, mutta on toiminut ja toimii yksi ihminen kerrallaan, mitä taivaaseen päätymiseen tulee. Uskon, että Israelin merkitys valtiona, aikojen loppuun asti, on ajannäyttö.

  2. Myös Syyria ja Libanon, jotka ovat Israelin naapurimaista ainoat, jotka eivät ole solmineet rauhaa Israelin kanssa, näyttävät olevan ”kuin kirouksen alla”. Molemmat maat ovat olleet jo vuosikausia aivan sekaisin. Libanon on vararikon partaalla ja Syyria sisällissodan pahasti runtelema. Niissäkin Jumalan lupaus Israelin vastustajille näyttäisi toteutuvan tänä päivänä.

    Pelastus on sitten toinen asia. Jokainen pelastuu armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Myös juutalaiset:

    ”Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät,” Ap.t. 15:11