Kirkko arvostelee leikkauspolitiikkaa. Mitä tästä tulisi ajatella?

Suomen luterilainen kirkko on osallistunut keskusteluun hallitusohjelmasta. Kritiikkiä saavat suunnitelmat leikata sosiaaliturvaa tavalla, joka koskettaa eniten pienituloisia. Hallitus perustelee leikkauksia pyrkimyksellä nostaa työllisyyttä ja vähentää julkista velkaa.

Arkkipiispa Tapio Luoma arvostelee hallituksen suunnitelmia ja puolustaa kaikkien ihmisarvoa: ”Kirkon näkökulmasta ihmistä ei voi Luoman mukaan tarkastella ensisijaisesti työmarkkinakelpoisuuden kautta. Ihmisen oikeus osallistua yhteiskuntaan ja elää hyvää elämää eivät ole riippuvaisia työn tekemisestä, taloudellisesta asemasta tai kulutusvalinnoista.” Ihmisen arvoa ei mitata hyödyllä yhteiskunnalle. (Kotimaa 4.10.).

Jeesus sanoi: ”Sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle.” Vähäosaisten puolustaminen on keskeinen osa kristillistä uskoa ja kirkon itseymmärrystä. Tästä syystä kirkko puolustaa pienituloisia ja muita apua tarvitsevia.
_ _ _
Kysymys leikkauksista sisältää monia näkökulmia, eikä asia ole yksinkertainen. Suomen väestörakenne on nopeassa muutoksessa. Sillä on vaikutusta myös kansantalouteen. Näitä muutoksia hallitus pyrkii ottamaan huomioon ennakoivasti. Vuotuinen alijäämä on kasvanut n. 12 mrd euroon. Velan kasvu on pysäytettävä, ennen kuin sen hoito tulee liian raskaaksi. Kasvaneet korkomenot merkitsevät kohta 5 mrd vuotuisia velanhoitokuluja. Emme halua jättää pieneneville ikäluokille raskasta velan maksua – kasvavien eläke- ja hoivamenojen lisäksi.
_ _ _
Työllisen työvoiman määrä on nyt pyörein luvuin 2,5 milj. henkeä ja työuran pituus keskimäärin 40 vuotta (oikeammin nyt vain 38 vuotta). Kussakin työssä olevassa ikäluokassa on suurin piirtein 62 500 henkeä.

Suomen syntyvyys on laskenut runsaassa vuosikymmenessä noin 15 000 lapsella. Hedelmällisyysluku on nyt 1,27, mikä on yksi Euroopan matalimmista. Tällä hetkellä syntyy vuodessa noin 45 000 lasta. He astuvat työelämään noin 2045 ja täyttävät noin 30 000-35 000 työpaikkaa, jos ikäluokan työllisyysaste ei ylitä 80%:a.

Edellinen tarkoittaa sitä, että runsaan kahden vuosikymmenen kuluttua Suomessa syntyneitä riittää täyttämään vain puolet nykyisistä työpaikoista. Tekoäly saattaa vähentää työvoiman tarvetta, mutta ei näin paljon. Maahanmuuttokaan ei riitä paikkaamaan puuttuvaa työvoiman tarvetta. Suomi ei ole riittävän houkutteleva maa, kun kaikki muutkin Europan maat kilpailevat työperäisestä maahanmuutosta.

Kansainväliset yritykset eivät näe Suomea houkuttelevana maana teollisille investoinneille, jos täältä puuttuu työvoimaa ja kattava palveluverkosto.

Muita Pohjoismaita matalampi syntyvyys ja matalampi työllisyysaste pudottavat Suomen kansantuotteella mitaten muiden Pohjoismaiden joukosta. Meillä ei ole varaa jatkossa nykyiseen elintasoon, eikä se olisi luontokadon vuoksi muutenkaan mahdollista.
_ _ _
Mitkä tehtävät voidaan jättää täyttämättä? Vientiteollisuuden työpaikat on täytettävä, jotta Suomi saa kansantalouteen tulovirtaa. Maanpuolustus on turvattava samalla kun turvallisuusympäristö on muutoksessa. Julkinen sektori on nyt liian raskas ja imee liikaa työvoimaa. Sen tehtävistä ei voida täyttää puoliakaan.

Myös kirkon työpaikat jäävät suurelta osin täyttämättä ja korvautuvat vapaaehtoistyöllä. Se on siksikin tarpeen, että kirkollisverotulot vähenevät jäsenmäärän laskiessa.

Vanhusten määrä kasvaa nykyisestä sadoilla tuhansilla. Samalla kunnallisten hoitopaikkojen ja hoitohenkilökunnan määrä putoaa. Luulen, että perheet kantavat tulevaisuudessa nykyistä paljon suuremman vastuun vanhusten hoidosta, kuten on ollut aina ennenkin, lukuun ottamatta viimeistä 70–60 vuoden aikaa. Samalla perheen ja muun lähiyhteisön merkitys tulee kasvamaan hoivan ja turvan tuottajana.

Kirkolla olisi mahdollisuus osallistua perheiden rinnalla vanhusten hoitoon muuntamalla osa leirikeskuksista vanhusten asuinyksiköiksi. Lasten määrän vähentyessä leirikeskuksille ei ole enää samassa määrin käyttöä lasten ja nuorten leirien pitopaikkoina.
_ _ _
Matalan syntyvyyden syitä on arveltu eri yhteyksissä. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti otsikolla: Syntyvyyden laskun syitä on etsitty väärästä suunnasta. ” (ESS 4.10.).

”Tutkimukset ovat yleensä pyrkineet etsimään syytä syntyvyyden laskuun jostain kielteiseksi koetusta ilmiöstä kuten työttömyys, pätkätyöt, taloudelliset vaikeudet, epätasa-arvo ja lapsiperheiden palveluiden – kuten päivähoidon heikentyminen. Mainituilla tekijöillä voi olla vaikutusta yksittäisiin naisiin ja perheisiin, mutta niiden selitysvoima väestötasolla on heikko.”

Hiilamo löytää selityksen kulttuurisesta muutoksesta: ”Näyttää siltä, että syntyvyyden vajoaminen on ei-toivottu seuraus toivotuista muutoksista: nuorten naisten koulutustaso on kohonnut ja ylittänyt miesten koulutustason, vanhemmat panostavat aikaisempaa enemmän lapsiinsa, naisten mahdollisuudet työelämässä ovat parantuneet, työllisyysaste on noussut, erilaiset elämänvalinnat ovat aikaisempaa hyväksytympiä, itsensä toteuttamisen mahdollisuudet ovat laajentuneet… Meidän on siis vain sopeuduttava siihen, että lapsia syntyy aikaisempaa vähemmän.”

Tämä ei prof. Hiilamon mukaan tarkoita kuitenkaan sitä, että lapset, nuoret ja perheet unohdetaan politiikassa. ”Vaikka politiikalla tuskin voidaan nostaa syntyvyyttä, sillä voidaan kyllä luoda väestöllinen syöksykierre … jos heitä kohdellaan kaltoin suhteessa esimerkiksi eläkeläisiin kuten tuoreessa valtion budjetissa.” Hiilamo viittaa aivovuodon mahdollisuuteen, jos nuorille on tarjolla vain huonoja palkkoja ja korkeita veroja.
_ _ _
Verrokkimaita matalampi syntyvyys ja alempi työllisyysaste ovat siis hallituksen säästötoimien taustalla. Mitä kirkko voi muuta, kuin puolustaa pienituloisia ja moittia hallituksen leikkauspolitiikkaa? Ainakin kirkko voi pitää esillä perheen merkitystä ja rohkaista lasten saamiseen.
_ _ _
Jälkikirjoitus 9.10.2023.
Kommenttiketjussa on huomioita, mihin tilanne voi johtaa, jos syntyvyys laskee edelleen. Näkymät ovat synkät, kun työvoima voi puolittua ja samalla verotulot laskea, vaikka vanhustenhoito tarvitsisi lisää resursseja.

Maahanmuuton odotetaan ratkaisevan työvoimapulan, verotulojen riittävyyden ja hyvinvointivaltion säilymisen. Ruokalähettiyritys mainostaa palveluaan: ”koska minä haluan” ja sen mukaisesti maahanmuuttajamiehet vievät ravintolaruokaa kotioville. En kuitenkaan usko, että he haluvat työllään kustantaa nykyisen hyvinvointimme, vaikka kuinka haluaisimme. Maahanmuuttajien kulttuurissa perhe ja lähiyhteisö hoitavat vanhuksia.

Ongelmana on, että suuri osa etelän kaupunkien asukkaista elää yhden hengen taloudessa. Kuka heitä hoitaisi vanhuudessa? Tulevaisuudessa perheettömien vanhusten hoidolle voisi olla esimerkiksi seuraavia malleja: 1) Terveyspalveluyritykset tarjoavat asumis- ja hoivapalveluja korkeaan hintaan. 2) Vaatimattomampi versio edellisestä on, että tilavassa asunnossa asuvat hmiset ottavat vanhuksen tai vanhuksia luokseen asumaan kodinomaisesti korvausta vastaan. 3) Kolmas mahdollisuus on, että syntyy hoivaa tarjoavia yhteisöjä, joihin pääsemisen ehtona on riittävän lahjoituksen tekeminen yhteisölle tai vaihtoehtoisesti oman työpanoksen antaminen. Jälkimmäisessä tapauksessa henkilö hoitaa yhteisön vanhuksia riittävän pitkän ajan, kunnes on itse hoivan tarpeessa ja saa sen yhteisöltä. Näin ovat toimineet aiemmin esimerkiksi luostarit ja protestanttiset diakonissakodit. Uudenlainen yhteisöllisyys voi syntyä siitä tarpeesta, ettei yhteiskunta enää kykene tarjoamaan riittävästi vanhusten hoivapalveluja. Toivoa ei pidä heittää, ei myöskään jäädä toimettomaksi tai toiveajattelun varaan.