Onko riivaajia olemassa?

Uudessa testamentissa kerrotaan riivaajien vaikutuksesta. Se ei vielä paljon valaise, mitä riivaajat ovat. Joka tapauksessa evankeliumeissa eletään henkivaltojen keskellä. Jeesuksen ajan ihmiset eivät olleet tyhmiä. He osasivat erottaa riivaajien vaikutuksen sairauskohtauksesta. Gerasalaisella sikalaumalla ei ollut epilepsiaa. Mitä enemmän opiskelee antiikin historiaa, sitä vähemmän puhuu vähätellen antiikin maailmankuvasta.

Entä nykyaikana?

Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. Kun piispa Tapio Luoma sanoi A-studiossa viisaasti, että meidän tulee kulkea kärsivien rinnalla, voisi ajatusta jatkaa vielä niin, että kuljemme myös oppiaksemme.

Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.

Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.

 

Älä pelkää

Mutta riivaajien etsiminen ei ole ollenkaan tarpeellista. Tarpeellista on etsiä Jumalaa ja pitää jonkinlaista kuria oman sisimpämme pimeille piirteille. Tarpeellista on siunata arkityönsä ja rakastaa lähimmäistä. Tarpeellista on suunnata katseensa päivittäin sovitukseen ja armoon.

Kristitty pärjää mainiosti koko elämänsä ajan ajattelematta kertaakaan pahoja henkiä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:38:

Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

 

Mörköjä komerossa

Lapsena sitä pelkäsi mörköjä, vaikka juuri tuota nimitystä ei meillä käytettykään. Komeroissa niitä kuitenkin asui ja lähimetsässä. Tai ehkä ne olivatkin omassa päässä. Sitten sitä oppi myöhemmin, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.

Maailmassa ei selviä ihan noin heppoisilla selityksillä. Maailmassa on niin paljon pahaa, että on varmaan olemassa myös Paha. Jos ei ota Pahaa huomioon, ajaa sen sinne komeroon. Vaikka en millään muotoa hyväksyisi riivaajagenreä osaksi kristillisyyttämme, en voi väittää, ettei riivaajia olisi olemassa. Sellaiseen ei tietomme todellisuudesta yllä. Tiedämme kuitenkin sen, ettei niitä pidä pelätä eikä niiden parissa askaroida.

Kirkossa on opetettu liian vähän henkimaailman asioista. Siksi kenttä on niin avoin sellaiselle karismaattisuudelle, joka ei new agesta paljon poikkea. New age taisi mennä jo menojaan, mutta osa kristikansasta piehtaroi mitä mielikuvituksellisempien oppien kourissa.

 

Pyhä Henki

Toivottavasti mahdollisimman moni ensi sunnuntain saarnaaja Suomen kirkossa ymmärtää ottaa teemakseen riivaaja-asioissa pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen. Samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.

100 kommenttia

  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Tuo sana ”hätyyttää” on niin kovin asenteellinen.

    Minä en tiedä, kuinka moni muu asiasta kirjoittava katsoo näitä asioita sairaiden näkökulmasta, eikä puhu heistä kuin joistain toisista. Minä katson.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Tarkoitat (?) että kenties ainoana sairaiden näkökulmasta asiaa katsoessasi, on sinusta sopivaa sanoa, että saarnaaja parantamistilanteessa ”hätyyttää” asianomaista? Tuntuu siltä, että asiaa voi sairaiden puolesta katsoa toisinkin. Olen itse sairaustilanteessa pyytänyt rukousapua itselleni, samoin eräälle läheiselle, joka tuli autetuksi. Kun asianomainen omasta vapaasta tahdostaan menee kokoukseen, en osaa ajatella hänen tulleen siellä hätyytetyksi. En ole koskaan tällaisessa parantamiskokouksessa ollut, lukuunottamatta erästä tilaisuutta lapsuudessa. Perheessämme se koettiin hengeltään vieraaksi ja liian ”ameriikkalaiseksi”. Oli miten olin, en itse käyttäisi sanaa hätyyttely, paremminkin sana auttaminen tulee mieleeni ja päälle kiitollisuus

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Maija Mäkelä,

    Kimmo. Kaikkina aikoina kaikkialla lähes kaikki ihmiset ovat kysyneet näitä Miksi-kysymyksiä. Miksei Jumala, miksei ihmiskunta, miksei yhteiskunta, miksei lääketiede, miksei oikeat poliittisen päättäjät jne pysty muuttamaan ihmistä paremmaksi,

    Joopa joo Maija, mä kyllä tiedän, että kaikkina aikoina on kyselty ja arvasin tän, ettei tähän mitään kunnon vastausta saa. Tää on vaan tätä vanhaa jargonia kuinka kukaan ei jumalan tarkoituksia tiedä jne…jne…

    Enkä minä sitä ihmettele miks’ei ihmiskunta tai poliittiset päättäjät saa mitään aikaan, ei ne ookkaan kaikkivaltiaita. Mutta kun sitä Jumalaa mainostetaan niin kaikkitietäväksi ja -valtiaaksi, niin hänellehän olisi ihan pikkujuttu häätää tommoset demonit ja kaikenmaailman ökkömönkijäiset pois lapsiaan kiusaamasta. Ei vissiin vaan viitsi ja antaa niitten ryömiä lääkkeitten mukana ihmiskroppiin tauteja aiheuttamaan. Sitten täytyy ruveta kalliisiin manauspuuhiin sensijaan, että ilman koko riiviöitä kaikki ois ollut ihan hyvin ja pysytty terveinä.

    Jos Jumala on kerran kaiken täällä maailmankaikkeudessa luonut, niin miks se sen pirunkin loi??? En ymmärrä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    sinusta sopivaa sanoa, että saarnaaja parantamistilanteessa ”hätyyttää” asianomaista?

    Katson asiaa pitemmällä aikajaksolla ja koko maailmanlaajuisena ilmiönä. En tarkoita vain jotain yhtä saarnaajaa. Isossa mittakaavassa sairaita hätyytetään suhteettomasti. Heille asetetaan paineita paranemisen suhteen. Kaikki huipentuu hetkeen, jossa sairas ihminen toteaa parantuneensa. Vasta se on näiden parantajien mielestä Jumalan työtä ja evankeliumia. ”Evankeliumia”. Sairaiden sairautta ja paranemista käytetään hengellisyyden osoittamisen välineenä. Parantajaevankelistat käyttävät sairaita ihmisiä hyväkseen, pönkittävät omaa luuloteltua hengellisyyttään. Sairaisiin ihmisiin pumpataan uskoa. Usko, usko, ylistä, ylistä, että paranisit.

    Opetetaan, että Jumala toimii, kun joku paranee. Ikään kuin Jumala olisi epäkunnossa ja toimimaton, jos ihminen ei jaksa tai halua pinnistellä ja ponnistella itseään ihmeparantuneeksi. Ihmisille, joilla on mielenterveysongelmia, pitäisi antaa lupa olla sairaita, hyväksyä heidät ja rohkaista heitäkin hyväksymään itsensä sairaanakin. Sen sijaan heitä ahdistetaan pohtimaan, onko mielenterveysongelman syynä riivaaja.

    Sen takana on myös sellainen elämänkäsitys, joka earvostaa terveyttä, nuoruutta ja rikkautta. Sairas, vanha ja köyhä ovat Jumalan hylkiöitä tälle ajattelutavalle.

    Äläkä nyt sano, että missä tuollaista on. On sitä ja paljon. TV7 esimerkiksi pullollaan. Tämä on maailmalla oma teollisuutensa, kokonainen kristillisyyden alalaji.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Maija Mäkelä sanoo:

    Kimmo.”Tää on vaan tätä vanhaa jargonia kuinka kukaan ei jumalan tarkoituksia tiedä jne…”

    Tämän jargonin kanssa on elettävä. Luuletko aikuisten (ja meidän vanhusten) oikeesti, että voisit saada muuta vastausta. Minun logiikallani tämä on selvempi vastaus kuin mikään muu, koska tämän jargonin mukaan Jumalaa ei voi kukaan määritellä. Jos voisi määritellä ja tietää, niin sellainen jumaluus ei olisi Jumala.

    Leikin aina välillä matemaattisilla analogioilla, esim tällaisilla hyvin avuttomilla: ”Matemaattisesti voisin kuvata asiaa niin, että normaalisti eletään reaalilukujen maailmassa, mutta usko puhuu myös imaginaariluvuista.” ”Realistille riittää, että väitteet toteutuvat reaalimaailmassa. Häntä ei kiinnosta, mitä tapahtuu imaginaarimaailmassa. Realisti sanoo, että negatiivisella luvulla ei ole neliöjuurta, koska sitä ei ole hänen maailmassaan…” Muistan, miten matematiikan professorini varoitti vetämästä johtopäätöksiä matematiikasta elävään elämään. En ole häntä täysin totellut

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hassinen sanoo:

    Ensi sunnuntain evankeliumiteksti kertoo Jeesuksesta pahojen henkien karkottajana. Jeesus tiesi, mitä oli tekemässä – karkottamassa pahoja henkiä ihmisistä.

    Synnintunnustusta voi hyvin pitää yhtenä eksorkismin muotona. Siinähän kristitty tunnustautuu Jumalaa tarvitsevaksi ja sanoutuu irti niistä turmiovalloista, jotka saivat hänet olemaan tosi tuhma ja hyvin tyhmä temppuillessaan Jumalaa vastaan. Synnintunnustuksessa pirun teot menevät metsään, koska Jumala pyyhkii ne olemattomiin.

    Riivaajia riittää koko elämän ajaksi, alkaen omasta lihasta.

    Paholaisen kenties nokkelimpia temppuja on uskotella, ettei häntä ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Muistan, miten matematiikan professorini varoitti vetämästä johtopäätöksiä matematiikasta elävään elämään. En ole häntä täysin totellut

    Olisit vaan Maija totellut. Viisaita miehiä kannattaa totella kiltisti. Mutta kiitos nyt yrityksestäsi kuitenkin, näin minä arvelin sen menevänkin. Pakana olen ja pakanana pysyn.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Paholaisen kenties nokkelimpia temppuja on uskotella, ettei häntä ole.

    Pitänee uskoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    >>>Opetetaan, että Jumala toimii, kun joku paranee. Ikään kuin Jumala olisi epäkunnossa ja toimimaton, jos ihminen ei jaksa tai halua pinnistellä ja ponnistella itseään ihmeparantuneeksi. Ihmisille, joilla on mielenterveysongelmia, pitäisi antaa lupa olla sairaita, hyväksyä heidät ja rohkaista heitäkin hyväksymään itsensä sairaanakin. Sen sijaan heitä ahdistetaan pohtimaan, onko mielenterveysongelman syynä riivaaja.

    Sen takana on myös sellainen elämänkäsitys, joka earvostaa terveyttä, nuoruutta ja rikkautta. Sairas, vanha ja köyhä ovat Jumalan hylkiöitä tälle ajattelutavalle. >>>> ??????

    En ymmärrä minkälainen hengellisyys on nyt ihanteena. ”Jumala toimii, kun joku paranee. Ikäänkuin … epäkunnossa”. Mites nyt sitten ihmislapsen muiden pyyntöjen kohdalla? Monenlaista rukouksessa pyydetään. Onko niissäkin Jumala ensin epäkunnossa ja alkaa sitten rukouksen voimasta taas rupeamaan kaikkivaltiaaksi? Vai pelaako tämä vain näissä parantumisen pyytämisasioissa?

    >jos ihminen ei jaksa tai halua pinnistellä ja ponnistella itseään ihmeparantuneeksi.>> On vaara, että halvennetaan sekä apua pyytäneitä ihmisiä että Pyhän Hengen työtä. Moni on kääntynyt rukouksessa Jumalan puoleen oman itsensä ja läheisen puolesta. Kun sairas lapsi saa jäädä eloon, ei siinä yleensä koeta lapsen pinnistelleen itseään ihmeparantuneeksi. Kaunis asia saa mielestäni ruman leiman, kun siitä sanotaan näin.

    Kai tässä on kysymys erilaisesta maailmankuvasta. Olen kaiketi fossiiili menneiltä ajoiitla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu ranta sanoo:

    Kyllä demoneja on olemassa. Kristus ajoi niitä sikoihin ( muistaakseni demonien omasta pyynnöstä). Eri asia on tietenkin se mihin Pirkko Jalovaara pystyy. Monet piispat ja papit EIVÄT usko demonien olemassaoloon. Eivätkä he usko henkivaltaan. Papit ja monet muut ns.lukeneet ovat aivouskoisia. He tykkäävät puhua ns. viisaita ja jäsennellä mahdollisimman aukottomia ajatuskulkuja. Kaikki ei kuitenkaan ole ihmisestä.

    Ilmoita asiaton kommentti