Onko oppi ylösnousseesta Kristuksesta kirkkoisien keksintöä?
Silmäilin Jukka Kivimäen viikko sitten kirjoittamaa blogia ”Uskotko ylösnousseeseen Kristukseen, kuten kirkko opettaa”. Keskustelussa esiintyi vastaväite, että oppi Jeesuksen kuoleman tuomasta sovituksesta ja ylösnousemuksesta olisi vieras Uuden testamentin vanhimmalle todistukselle.
Tämä sama ajatus on tullut minua vastaan usein, esimerkiksi Dan Brownin trillerin Da Vinci –koodi jälkeisessä keskustelussa. Siinä synnytetään epäilys, että varhaisien evankeliumien Jeesus olisi aivan toinen kuin kirkon myöhempi, 300-luvulla Nikean kirkolliskokouksessa ”äänestetty” oppi.
Nytkin Jukka Kivimäen esiin tuomaa kirkon oppia opponoinut kirjoittaja vetoaa raamattutieteeseen ja siihen, etteivät Uuden testamentin vanhimmat osat tuntisi ajatusta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tuomasta pelastuksesta. Miten on?
_ _ _
Ensinnäkin, mitkä ovat Uuden testamentin vanhimpia osia ja mitä ne kertovat? Paavalin kirjeet ovat varhaisimpia UT:n kirjoja ajalta n. 50-60. Evankeliumit ovat syntyneet noin 70-100, mutta ne sisältävät varhaisempaa kirjallista ja suullista perinnettä, kuten myös Paavalin kirjeet.
Onko Kristuksen ylösnousemus vasta 300-luvun teologien äänestämä, kiistanalainen oppi? Paavali viittaa 50-luvulla – siis noin 20 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen - varhaisimpaan perimätietoon: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä niin kuin oli kirjoitettu...” (1 Kor 15:3-5).
Evankeliumien ns. kärsimysilmoitukset kertovat saman: ”…Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista” (Mark 8:31, 9:31, 10:33-34).
_ _ _
Paavali selvittää Kristuksen merkitystä Rooman seurakunnalle: ”…Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room 3:25) ja: ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room 6:4-5).
Paavali viittaa myös ensimmäisten kristittyjen leivän murtamiseen, jonka alku on Jeesuksen viimeisellä aterialla pääsiäisenä: ”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi. Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” (1 Kor 11-26)
Samaa leivänmurtamisen eli ehtoollisen perinnettä välittävät myös evankeliumit (Matt 26:26-30; Mark 14:22-26; Luuk 22:14-20). Ehtoollisperikoopin selitys nousee juutalaisesta pääsiäisuhrista. Teurastetun lampaan veri sovitti Jumalan vihan.
Johanneksen evankeliumista puuttuu ehtoollisen asettaminen. Sen sijaan siinä on ehtoollisaiheinen ”raamattutunti” (Joh 6:22-58), jossa Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh 6:53-54).
Johannes myös osoittaa Jeesuksen yhteyden juutalaiseen pääsiäislampaaseen, uhrikaritsaan, joka sovittaa synnit: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh 1:29).
_ _ _
Miten siis on? Pitääkö paikkansa jatkuvasti esiin nouseva väite, ettei Uusi Testamentti tai sen vanhimmat osat sisältäisi ajatusta ylösnousseesta Kristuksesta, joka on sovittanut kuolemallaan maailman synnin, vaan että kyse olisi satoja vuosia myöhemmin kirkolliskokouksissa äänestetystä kiistanalaisesta opista – ja joka epäolennaisena pitäisi kenties siirtää syrjään?
86 kommenttia
Tuula Hölttä: ”Oman uskoni mukaan kuolleet kyllä jatkavat elämää fyysisissä vaan ei aineellisissa kehoissaan.”
Raamattu osoittaa monin paikoin, että kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoista olotilaa. Jeesusta kuvaillaan ”kuolleista herätettyjen esikoiseksi” ensimmäiseksi = ylösnousemuksen saaneeksi.
Muilla kuolleilla se mahdollisuus on Raamatun mukaan vasta Kristuksen taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen aikana/alaisuudessa.
Jeesus siirtyi takaisin henkiluomukseksi taivaaseen ja tämän sanotaan asettuneen Jumalan oikealle puolelle odottamaan sen hallitusvallan saamista ja sen ajan alkamista.
Ruumillistui kuitenkin = otti liharuumiin itselleen ilmestyessään palvelijoilleen. Näinhän Raamatussa kerrotaan enkelienkin tehneen joissain tapauksissa muinoin Raamatun aikoina (Ei enään nykyisin). Olivat ihmisten kanssa tekemisissä sen kautta, että saivat/ottivat itselleen väliaikaisesti liharuumiin..
Tämä on mahdollista Kaikkivaltiaan Jumalan JHWH/Jehovalle, ja tämä voi käyttää valtaisaa voimaansa ja energiaansa toimivan voimansa pyhän hengen kautta ja myös käyttäen taivaallisia henkiluomuksia (=enkelit) erilaisiin asioihin.
Jeesuksen opetuslapset olivat lamaannuksen ja pelon tilassa Jeesuksen teloituksen aikoihin. Saivat kuitenkin kohta uutta intoa ja voimaa alkaa kertomaan ylösnousseesta Jeesuksesta.
Tämä usko ja into ja kristillisyyden nopea leviäminen, vaikka heitä vastustettiin ja vainottiin ankarasti ja laajentuminen sen jälkeen on myös yksi todiste Jeesuksen ylösnousemuksen totuudellisuuden puolesta. Huijaus sen suhteen olisi tullut jossain vaiheessa ilmi. Eräs todiste on myös se, että Jeesuksen viholliset lahjoivat sotilaita kertomaan, että Jeesuksen seuraajat olivat tyhjentäneet tämän haudan.
Olen lukenut kiinnostuneena käytyä keskustelua, joka on laajentunut Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen sovittavasta merkityksestä muihin kysymyksiin, kuten Kolminaisuuden raamatullisiin juuriin, Jumalan nimeen ja teologisten tiedekuntien raamatunopetukseen. Tästä viimeisestä teemasta nostan Topias Tanskasen siteeraaman arkkipiispa Simojoen ajatuksen siitä, että huonoon teologiaan on vastattava paremmalla teologialla. Kirkolla ja sen teologeilla on jatkuvasti syytä hyvän teologian tekemiseen. Opin varjelu tai kiistakysymysten käyminen ei ole kuitenkaan teologian tekemisen ensimmäinen tarkoitus, vaan terveen apostolisen uskon esillä pitäminen. Usko ei nimittäin ole ensi sijassa tietoa, oppia ja totena pitämistä, vaan Jumalan armon varaan jättäytymistä. Sen on oltava mahdollista lapsille, vanhuksille, tietämättömille, köyhille, kehitysvammaisille, jotka eivät kykene suuriin päättelyihin tai edes lukemaan Raamattua. Yksinkertainen usko on osoitus Jumalan armosta. Tämä yksinkertainen usko – Jumalan rakkaus yksin armosta Kristuksen tähden – on jatkuvasti kirkossa vaalittava aarre. Papit ja teologit ovat sen vaalijoita ja kirkastajia. Ilman hyvää teologiaa armosta tulee pian lakia. Ehkä olen väärässä, mutta minusta lakiusko ilman Kristusta on yleistymässä. Eikö tästä ole kyse, kun kristinuskon pääasiaksi tulee vaatimus suvaita ja tehdä hyvää? Onko nyt laajenemassa kristittyjen joukko, joka epävarmana Jumalalle kelpaamisestaan kysyy ”millainen suvaitsevaisuus tai hyvän tekeminen tuo minulle sisimmän rauhan?” – Samaan tapaan kuin augustinolaisveli Martin Luther kysyi 500 vuotta sitten?
Vielä näkökulma opillisiin keskusteluihin: kun ekumeenisessa liikkeessä oli riittävän kauan puhuttu opista ja uskosta, tuli rinnalle yhdessä rukoileminen. Jumalan äärettömät salaisuudet sopivat äärelliseen ihmissanaan ja -ymmärrykseen vain vajavaisesti. Siksi uskon ilmaisut ovat likiarvoja. Järjellisen puheen rinnalla toinen ulottuvuus on kristittyjen yhteyden ja jumalayhteyden toteuttaminen, rukous, ylistys ja laulu – ortopraxia. Olen kokenut tämän hyvin antoisana yhdessä luterilaisten, ortodoksien, roomalaiskatolisten ja vapaakristittyjen kanssa. Kärsivällisyys yhteisessä keskustelussa ja rukouksessa voi viedä vielä yhteiseen ehtoollispöytään. – Näin sanon toivoen juuri vietetyn kristittyjen yhteyden rukousviikon päätyttyä. Toivon myös, että Tuula Höltällekään kertomasi ehtoollinen Piritan luostarissa ei jää viimeiseksi.
Yo korjattuna: (Miksi täällä ei ole muokkaustoimintoa?)
Paavali tapasi elossa olevan Jeesuksen, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Sokeus oli symboolista kuten Sakarjan mykkyys Johannes Kastajan syntyessä. Kun katsot kohti konkreettistä aurinkoa tulet tilapäisesti oikeasti sokeaksi. Jeesus oli myös aurinkosymboli: Minä olen maailman valo=aurinko. (Jeesus: Pääsiäisaurinko, Johannes Kastaja: keskikesän aurinko), joka aiheutti symbolisen sokeuden.
Tuula Hölttä: ”Oman uskoni mukaan Jumalan ja Kristuksen valtakuntahallitus on Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen ollut voimassa ja siis sitä fyysisille aisteille “näkymätöntä todellisuutta”. Missä Raamatussa sanotaan, että tuon valtakuntahallituksen pitäisi olla fyysisin aistein havaittavissa, kun Jeesuksen sanojen mukaan hänen valtakuntansa “ei ole tästä maailmasta”?
”Esim. vaikka: Luukkaan 21. luku: ”25 Tulee myös olemaan tunnusmerkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä ja maan päällä kansakuntien ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä meren pauhun ja sen kuohunnan vuoksi, 26 samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata, sillä taivaiden voimat järkkyvät. 27 Ja sitten he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä voimalla ja suurella kirkkaudella. 28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” ………………….. 31 Tällä tavoin te myös, kun näette näiden tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. 32 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu………… Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. 36 Pysykää siis hereillä rukoillen kaiken aikaa, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.”
Danielin kirjan 2. luku: ”44. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”
1.Korinttolaiskirjeen 15. luku: ” 24 Sitten tulee loppu, kun hän luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen tehtyään tyhjäksi kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. 25 Sillä hänen täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. 26 Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.”
Ilmestyskirjan 11. luku: ”…….. ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän tulee hallitsemaan kuninkaana aina ja ikuisesti.”…… 18 Mutta kansakunnat vihastuivat, ja tuli sinun oma vihastuksesi sekä määräaika tuomita kuolleet ja antaa palkka orjillesi, profeetoille, ja pyhille ja nimeäsi pelkääville, pienille ja suurille, ja saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata.”
2. Pietarin kirjeen 3. luku: ”heidän toiveensa mukaan heiltä jää huomaamatta se, että vanhastaan oli taivaat ja maa, joka kiinteänä kohosi vedestä ja veden keskellä Jumalan sanan vaikutuksesta, 6 ja niillä keinoin silloinen maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä. 7 Mutta saman sanan vaikutuksesta nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, ja niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään.”
Kun Jeesus sanoi, että ”hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta”, tarkoitti hän hänestä tulevan taivaallisen hallitusvallan pää, ei ihmis- lihallisten, näkyvien hallitusten pää maan päällä. Taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen osoitetaan kuitenkin ulottavan toimensa maahan ja ihmisyhteisöön, jotta Jumalan alkuperäinen tarkoitus sen suhteen toteutettaisiin.
Pekka Särkiö
Asiallinen aloitus, johon muutama kommentti.
1 Tutkijoiden yleisen käsityksen mukaan Markuksen evankeliumi on kirjoitettu samaan aikaa Paavalin itsensä kirjoittamien kirjeiden kanssa 50-luvulla. Muut evankeliumit myös Raamattuun otetut ovat selvästi myöhäisempää perua.
2 Paavalin on arvostuksen ansaitseva. Hän oli kuitenkin tavallinen ihminen kuten kuka tahansa meistä ja kertoi kirjeissään kohdistamilleen seurakunnille omat käsityksensä.
3 Hieman hämmästyttää vetoamisesi Johanneksen evankeliumiin. joka on hyvinkin yksimielisesti tutkijoiden piirissä todettu täysin utopistiseksi Jeesuksen sanomaan nähden.
4 Jeesus itse ei kertaakaan maininut omasta jumaluudestaan yhtään mitään eikä teoin realistisesti osoittanut jumaluuttaan.
5 Jeesuksen sanat ristillä juuri kuolemansa kynnyksellä, jotka ovat todennäköisiä. ” henkeni, tänä päivänä ”. Ei mitään sanoja ylösnousemuksesta, ruumiista, eikä viimeisestä päivästä. Uskon hänen olleen rehellinen Jumalalleen poislähtönsä hetkellä.
6 Rehellisyys ja realistisuus ovat Jeesuksen vahvistaman Jumalan tahdon lähimmäisen rakkauden peruspilareita. Siinä on kaikki laki ja profeetat ja sen tulee kirkkokin opillaan hyvinkin nopeasti huomaamaan !
Siis tutkijamielipiteen mediaani on uskomme oikea perusta! Huhh!.
Usein myös esitetään, että Paavali jotenkin ”ylimääräisesti” teologisti jotakin. Paavali oli juutalainen uskonoppinut, joka sen vuoksi pystyi helposti vetämään yhteyksiä. On arveltu niinkin, että se saattoi tapahtua hetkessä jo Damaskon tiellä. Kirjeistä selviää, että Paavalin, hämmästyttävästi aikaansaaneen toiminnan miehen, sanoma syntyi käytännön hiomana.
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Kangasniemen seurakunnan vt. kirkkoherra ja ehdokas Mikkelin piispanvaalissa, jonka ensimmäinen kierros käydään 25.5.2023. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
Seppo Heinola, ehkäpä Paavalikin kohtasi Jeesuksen sijaan ufon, ja tilapäisen sokeutumisen syy olikin kirkas valoilmiö ja fanaattisen uskonnollisuuden esiinloihtima kangastus tajunnan takamailla:D. Itse uskon että Paavali kohtasi ylösnousseen Herran Kristuksen, niinkuin on kirjoitettu.
Kun kiistää yhdenkin ”jumalallisen” ihmeen Raamatussa, joutuu kiistämään sen myötä kaiken…Surullista!
Ilmoita asiaton kommentti