Kirkko vaikuttajana

 

Arkkipiispa Mäkinen lausui aamutelevisiossa (23.1.), ettei kirkko osallistu poliittiseen toimintaan ja keskusteluun sinänsä. Olen arkkipiispan kanssa eri mieltä. Poliittinen toiminta tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Kirkko osallistuu yhteisten asioiden hoitamiseen ja poliittiseen keskusteluun yhteiskunnan eri tasoilla.

Yksilöt osallistuvat Suomessa yhteiskunnallisten asioiden hoitoon poliittisten puolueiden kautta. Organisaatioilla on omat vaikuttamiskanavansa. Kirkolla on palkkalistoillaan henkilöitä, joiden tehtävä on hoitaa yhteiskunnallisia suhteita. Ministeriöt pyytävät kirkolta lausuntoja. Kirkko toimii myös EU-vaikuttajana ja harjoittaa muiden kirkkojen kanssa lobbausta Brysselissä.

Vaikka kirkkojen asema on annettu EU:ssa läheisyysperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden säädeltäväksi, EU on määritellyt suhdettaan uskonnollisiin organisaatioihin Lissabonin sopimuksessa.

Kirkkojen erillistä mainintaa Lissabonin sopimuksessa on tulkittu siten, että niiden asema olisi erityinen verrattuna muihin uskonnollisiin organisaatioihin.  Näin ei kuitenkaan ole. EU on sitoutunut käymään uskontodialogia kirkkojen lisäksi kaikkien uskonnollisten organisaatioiden kanssa. Vuoropuhelu ulottuu myös tunnustuksettomien järjestöihin.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on myös omia EU-tavoitteita. Kirkko pyrkii rakentamaan inhimillistä ja sosiaalisesti tietoista Eurooppaa, jossa vallitsevat ihmisoikeudet sekä rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden, suvaitsevaisuuden, osallistumisen ja solidaarisuuden perusarvot. Kirkko on esittänyt toiveita muun muassa siitä, että EU:ssa kiinnitettäisiin talouden ohella yhä enenevässä määrin huomiota sosiaalisen Euroopan rakentamiseen.

Tarkoituksena on ollut yhdessä muiden kirkkojen kanssa tuoda kristillisten arvojen mukaisia näkökulmia päätöksentekoon, sekä turvata kirkkojen toimintaedellytyksiä Euroopassa. Näin toimittiin esimerkiksi työlainsäädännön kohdalla. EU parlamentti on ainoa demokraattisesti valittu elin EU:ssa. Parlamentin kautta demokraattisia periaatteita noudatellen kuuluu EU:ssa eri uskonnollisten organisaatioiden, myös kirkon jäsenten ääni.

12 kommenttia

  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Hyvä kirjoitus.

    Tottakai kirkko käytännössä osallistuu yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan, kuten kirjoituksessa (hyvin argumentoiden) sanotaan.

    En tiedä mitä kirkossa ymmärretään “poliittisella toiminnalla”, mutta itselleni (politiikan tutkijana) poliittinen toiminta tarkoittaa kannanottamista, näkemysten esittämistä ja vaikuttamista asioihin joilla on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen merkitys ja ulottuvuus. Poliittinen toiminta ei tietenkään rajoitu pelkästään puolueisiin ja vaikka kirkolla ei ole omaa “kirkkopuoluetta” niin se ei tietenkään tarkoita etteikö kirkko olisi poliittisesti/yhteiskunnallisesti merkittävä toimija.

    Uskonnot ja kirkot ovat aina olleet yhteiskunnallisesti merkittäviä toimijoita ja mielipiteen muokkaajia ja niin ne ovat edelleen. Kirkon sanomisilla – ja sanomatta jättämisillä – on edelleen suuri yhteiskunnallinen merkitys.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Voisi tietysti myös kysyä, että missä sen kaiken “poliittisen vaikuttamisen” keskellä tai perässä mahtaa tulla esiin ne kristinuskon keskeiset perusopetukset esim. Jumalan valtakuntahallituksesta, nykyisistä häviävistä maailmanajoista, uusien odotteesta, Kristuksen tulemuksesta ja tuomioista nykyisen “maailman” ja ihmisyhteisön suhteen, kristillisyyden sanoman antamat tulevaisuudenodotteet jne. ?

    Danielin kirjan 2. luku: “44. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti,..”

    Matteuksen 6. luku: “10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;”

    Saarnaajan kirjan 8. luku: : “9. Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Sivullisesta näyttää siltä, että yhteiskunta ainakin ylärakenteissaan on kokmo ajan käymistilassa. Hallitus on saamaton, jos ei koko ajan tule uusia lakiesityksiä. Hyvin monet lakiesitykset ovat kansaa jakavia olipa hallituksessa kuka tahansa. Aina syntyy asetelma puolesta/vastaan, Jos kirkko siinä selamelskassa haluaisi tuoda jotakin uskosta lähtevää asennetta esille, niin siinä samalla varmaankin täytyy kallistua joko puolustajien tai vastustajien puoleen. Siinä on vaara, että kirkko leimautuu jonkin viirtauksen edistäjäksi, joka jättää osan kansasta eli kirkkoväestäkin oppositioon eli ulkopuolelle. Jos hallitus haluaisi kuulla kirkon kantoja joihinkin asioihin, se pitäisi selvittää ennen kuin on rintamat ovat ehtineet muodostua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Kirkko ja kirkko. Mikä kirkko? Kirkon varsinainen toiminta tapahtuu paikallisseurakunnissa, joita on useampi sata. Niiden toiminnassa on kyllä poliittisilla puolueilla enemmän tai vähemmän osuutta. Mutta kuka vastaa koko kirkon linjasta? Kirkolliskokous säätää kirkon “asetuksia” (kirkkojärjestys) ja lakeja, jotka eduskunta hyväksyy tai hylkää. Piispainkokous ottaa tai on ottavinaan kantaa hengellisiin asioihin. Kirkkohallitus on toimeenpanoelin. Arkkipiispa on vain “primus inter pares”, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Kirkon tosiasiallista kantaa ei pysty kukaan tai mikään elin lausumaan. Jäljelle jäävät paikallisseurakunnat, joissa on 100 x X mielipidettä kunkin paikkakunnan oloistfa riippuen. Ei ihme, että Juva luovutti. Silti ihmiset odottavat usein kuulevansa “kirkon” kannan. Ei sellaista edes ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Osmo, olet tehnyt pitkän päivätyön tämän “kirkon” palveluksessa. Kommentistasi välittyy käsitys, ettei mitään “kirkkoa” ole olemassakaan. ???

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Osmo Kauppinen sanoo:

      Salme. Tarkoitan, että ei ole olemassa kirkon kantaa asioihin, koska ei ole päätetty siitä, mikä taho voi esittää kirkon kannaa. Siis kirkolliskokous, piispainkokous, piispa, arkkipiispa tai kuka?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Jaa, minulle riittää, että kirkossa on tunnustus/oppi, mikä on kyllä määritelty esim. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Tunnustus

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Osmo Kauppinen: “Tarkoitan, että ei ole olemassa kirkon kantaa asioihin, koska ei ole päätetty siitä, mikä taho voi esittää kirkon kannaa. Siis kirkolliskokous, piispainkokous, piispa, arkkipiispa tai kuka?”

      Jos ajateltaisiin, että siellä nyt sitten joku taho saisi esittää “kirkon kantaa” poliittisisiksi laskettavissa kysymyksissä, jäsenistöstä voi löytyä paljonkin niitä joilla on erilainen kanta johonkin asiaan.

      Muuttuisiko kirkko tai jokin muu uskonnollinen yhteisö sitä myöten sitten myöskin poliittisten asioiden “taistelutantereeksi”? Eduskunnan, puoluekokousten, puoluetoimistojen, työväentalojen ja vastaavien “haarakonttoreiksi”?

      Jeesuksen opetukset kehoittivat kristittyjä enemmänkin puolueettomuuteen “maailman” kiistojen suhteen. Haikailu “poliittisen vaikuttamisen” perään itseään kristillisenä pitävässä yhteisössä, taitaa kertoa myös vähän siitä, ettei oikein uskota sen itse kristillisen sanoman vaikutukseen ihmisten elämässä, ja ettei oikein kovasti uskota sen sanoman sisältäviin lupauksiin niistä uusista maailmanajoista, jotka sen mukaan olisivat nykyisiä paremmat perustavaa laatua olevien ihmisyhteisön ongelmien ja niiden alkusyiden poistamisineen.

      “Poliittisen vaikuttamisen” sijaan Jeesus antoi seuraajilleen käskyn (Matteus 24:14): “14. Ja tämä valtakunnan evankeliumi (= hyvä uutinen) pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    Eikös se nyt ole selvä Augsburgin tunnustuksen perusteella mikä kirkko on.

    CA VII “Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.”

    http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html#Kirkko

    Tämän jälkeen voi sitten pohtia muita elämän kysymyksiä, kun perusasiat on hoidettu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Tottahan se on, mitä täällä Kirkon olemuksesta todistetaan. Yhtä totta on myös Se, että Kirkon tulisi olla opettaja ja hengellinen tiennäyttäjä laiskanpulleille rivijäsenilleen tässä elämässä. Missä tätä tiennäyttöä voisi kuulla. Minkä takia kirkko yleensä puhuu etiikasta ja moraalista yhtään mitään, kun Sitä ei kiinnosta ajallinen elämä. Kyllä ihmeessä kirkon viestin on oltava profeetallinen silloin, kun yhteisiä asioita valmistellaan demokraattisesti päätettäväksi. Mitä virkaa on jälkiviisaudella. Uskomatonta päitten pensaaseen panemista. Ei ole ihme, että kirkko ei halua antaa jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Mihin sitä tarvittaisikaan, kun ajalliset eivät keskustelun muodossa sille kuulu. Uskomatonta Jeesuksen ja Uuden Testamentin ymmärtämystä. Iankaikkisuuden varjolla näyttää hyvin voivan olla välittämättä mistään yhtään mitään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Papiksi vihkiminen ei Uskonpuhdistajien mukaan kuulunut samaan kategoriaan ehtoollisen, kasteen ja ripin kanssa. Näimpä se jätettiin pois sakramenteista syystä, että se ei ollut Jeesuksen asettama. Augsburgin tunnustuksessa ja Lutherin katekismuksissa sakramenttien lukumäärä on näin kolme. Tunnetusti rippi on huonosti ymmärretty ja myös opetettu valtaväestön keskuudessa. Mutta mistä se johtuu. Tässä keskustelussa ainakin mutkan kautta puhutaan siitä, kuuluvatko ajalliset asiat kirkolle. Sitten voi kysyä, miten kirkko huolehtii omista asioistaan ja opetuksestaan. Luterilainen rippi tulisi ehdottomasti päivittää aikaamme ja ajallista vastaavaksi syystä, että se ei halua ymmärtää katumuksen ja syyllisyyden merkitystä Ihmisarvon mukaisesti. Keskustelua näilläkin palstoilla on ollut vähintään riittävästi siitä, mitä syntejä on päästetty ja miksi. Luterilaisen ripin katumuksen sisältö on oikean uskon synnyttämä synnintunto, mikä sitten päästetään. Kun epäuskon synti on niin yleinen, seuraa tästä se, että kohta ollaan päästämässä samoja syntejä uudestaan. Ei ole ihme, että moraali ja etiikka eivät ensimmäisenä kirkon julistuksessa kuulu, kohtuudesta puhumattakaan. Mielenkiintonen asia on sitten se, että Luther hyväksyi maallikon antaman synninpäästön. Näin maallikko toimii samanlaisen hengellisen substanssin välittäjänä kuin pappi kastaessaan. Ei ihan vähän Se. Kirkko mielellään saattelee ajallisessa ihmistä, joka on sisäistänyt tai oppinut Calvinin käsityksen kristityn Ihmisen persoonallisuudesta, mihin kuuluu jatkuva voimattomuus ja arvottomuus, sitten jatkuva epäilys omasta pelastumisen tai kadotuksen mahdollisuudesta, joka ei pysty kokemaan iloa ja joka ei kykene muodostamaan elämässään arvopäämääriä. Tämmöinen Ihminen kärsii vajavuustilasta. Mitä tekemistä tämmösellä opetuksella on ihmisarvon kanssa. Tälläinen Ihminen on hyvä seurakuntalainen ja hyvä kaupallisuuden kohde, joka uskollisesti tuo kymmenyksensä sitä haluavalle. Eikö kirkolla ole mitään sanottavaa siihen, millaisia yksilöitä kasvatetaan. Epäitsenäisyys ja kyselemättömyys tuottavat heikon Ihmisen, mutta eikö Raamatun sana kerro siitä, että Ihmisen olisi olisi voitava tulla kokonaiseksi, ei rikkinäiseksi. Kirkon on oltava aktiivinen silloin, kun asioista keskustellaan valmisteluvaiheessa. Jos kirkko ei halua tai kykene tätä näkemään, voi olla aiheellista miettiä sitä, miten huolella ja miten vakavasti kirkko suhtautuu omaan julistukseensa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Tikka sanoo:

    Sannalta napakka hyvä kannanotto. Totean vain sen, ettei kirkko tarvitse politiikkoja mutta poliitikot tarvitsevat kirkkoa.

    Ilmoita asiaton kommentti