1500-luvun äänekkäin protestantti, M.Luther kirjoittaa Isosa Katekismuksessaan kahdeksannesta käskystä, ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” mm seuraavasti (vanha käännös):
”Panettelijoiksi sanotaan siis sellaisia, jotka eivät tyydy siihen mitä tietävät, vaan sen jatkoksi sekaantuvat tuomioistuimelle kuuluvaan tehtävään. Jos sellaiset tietävät toisesta hitusenkin verran, levittävät he sitä joka soppeen, kutkuttelevat sillä mieltään,ja mielihyvästä kahnuttelevat itseään, kun saavat kaivella toisen halpamaisuuksissa kuin siat, jotka kääntelevät itseään loassa, kärsällään sitä tonkien.”
Materiaalista on kohta runsaudenpula. Mainitsen tässä nyt vain kaksi nimeä. Media kertoo, että Riitta Purra ei ollut uskoa silmiään. Hänen mukaansa Sanna Marinin ulostulot eivät juurikaan liity poliittisiin kysymyksiin, vaan enemmänkin vapaa-ajan viettoon. Nyt Marinin harkintakyky on pettänyt, ja Purra ehdottaa pääministerille huumetestiin menemistä. Keskustan Mikko Kärnä taas ilmoittaa, että puoli Suomea epäilee pääministerin käyttävän aineita. Sannan ulostulot? Vai median sisääntulot?
Kukahan tässä nyt on kuka? Kenelle jää Musta Pekka käteen? Pääministeri Sanna Marin on hyvin selvinnyt työssään. mutta osa mediasta käy kuin raiuvo härkä hänen kimppuunsa. Ja välittää kateellisten kilpailijoiden aggressiivisia letkauksia. Mitä sanoisivat Purra tai Kärnä, jos minä julkisesti kehottaisin heitä menemään HUS:sin sukupuolitautitesteihin tai jotakin muuta samankaltaista,heidän mielikuvitusherjoihinsa vertautuvaa?. Kenen harkintakyky tässä nyt pettää, median vai Marinin? Vai onko pääministeri julkista riistaa, josta saa sanoa mitä tahansa? Seuratkaa mediaa! Katsotaan, kenen puolelle se näissä törkyjutuissa asettuu?
Vielä sananen kirkosta. Joka pyhä, jokaisessa jumalanpalveluksessa rukoillaan yhteiskunnan päättäjille Jumalan siunausta. Ja hyvä niin. Mitä nyt tarvitaan on medianlukutaito. Iso osa mediasta pyrkii vaikuttamaan seuraaviin eduskuntavaaleihin, niiden lopputulokseen. Kirkko toivon mukaan pysyy tässä kohdassa puolueettomana.
Sanna Marinin yhteydessä on ensisijaisesti kysymys yksityisyyden suojasta, onko sitä rikottu vuotajan toimesta. Ja toisaalta mikä on julkisen henkilön ja varsinkin viranhaltijan yksityisyyden suoja?
Videon julkaisun puolesta on mukaan vedetty huumeet, ikäänkuin kansakunnalle vahingollisena asiana, joka oikeuttaisi julkaisun, joka muuten rikkoisi lakia ykstyisyyden suojasta.
Onko kansalla palkan maksajana oikeus vaatia työntekijöiltään tietynlaista käytöstä sinä aikana, kun hän hoitaa Valtion virkaa? Siinä yksi kysymys.
Uskonnollisessa mielessä, Jos minä nyt sanoisin, että Marin seuraa tässä vain Jeesusta, syö ja juo syntisten kanssa, elää kuin taivaan lintu, ja näyttää kaikin puolin huolettomalta ja jättää kaiken herran haltuun, niin en usko sen saavan kannatusta kovinkaan laajalti, koska käytöstä ei pidetä naiselle sopivana, se sopii vain ihmisen pojille.
Kyllä nuoren (37v) pitää saada bilettää.
No ei pidä. Etenkään jos on pääministeri eikä sijaista nimetty. Hallinto-oikeuden professori Ari Salmisen mukaan pääministerin tulee olla aina käytettävissä, mikäli siis sijaista ei nimetty.
Bilevideoiden jälkeen pääministeri oli juhlimassa ravintola Teatterissa 6-7.8 välisenä yönä. Paikalla olijat olivat ihmetelleet, miten maan pääministeri voi olla siinä kunnossa kuin oli.
Minulla ei suurempaa valittamista hallituksen politiikasta. Mutta Marin alkaa kohta olla SDP:lle taakka. Suosio voi hyvin äkkiä muuttua katastrofiksi. Etenkin kun SDP:n pääasiallinen kannattajakunta aika kaukana somevaikuttajista ja muista bilettäjistä.
Heinäluoman adjutantti Lindtman lienee jo lähtökuopissa.
> Minulla ei suurempaa valittamista hallituksen politiikasta.
Minulla olisi aika paljonkin valittamista hallituksen politiikasta, joka perustuu lähinnä holtittomaan lainarajan jakamiseen ja kyvyttömyyteen huolehtia valtion taloudesta vastuullisella tavalla.
Silti ajattelen, että pääministerin yksityiselämä on hänen oma asiansa. Tanssiminen ja hauskanpito ei ole Suomessa kriminalisoitu teko. Itseasiassa suosittelisin kumpaakin jokaiselle.
Se, että Marinin hallitus tekee mielestäni typeriä ratkaisuja on eri asia kuin että pääministeri olisi kyvytön hoitamaan tehtäväänsä. Itse ajattelin jatkossakin kohdistaa kritiikkini hallituksen tekemiin päätöksiin, en siihen että pääministerillä on ystäviä ja hauskaa.
”Tanssiminen ja hauskanpito ei ole Suomessa kriminalisoitu teko.” Yksityistilassa kuvaaminen ja kuvien luvaton julkaiseminen sensijaan on kriminalisoitu.
Voi tietysti muistella Timo Soinia, joka osallistui muistaakseni Kanadassa muistotilaosuuteen (ei mielenosoitukseen) niiden muistoksi, joiden ei oltu sallittu syntyä. Siitä nousi valtava poru ja kohu. Tai Päivi Räsäsen pohevuoro Kansanlähetyspäivillä,(?), josta tehtiin väite ”lain rikkomiseen kehottaminen” (noin suurinpiirtein). Eroamisiakin heille vaadittiin.
Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä on väärin mutta politiikassa tasan eivät tunnu käyvän suvaitsevaisuuden lahjat.
Sannan väitettyjä edesottamuksia en osaa tarkemmin sivusta arvioida. Juoruilu/panettelu ja mielipiteenä ilmaistu närkästyminen ym. ovat toki eri asioita. Mielipide käytöksestä ei ole panettelua.
Moni pitää suurena kunnianaan ja oikeutenaan kahdeksannen käskyn rikkomista.
Lehdistö on tehnyt siitä oikein taidetta:
Se nostaa ensin jonkun henkilön suureen suosioon ja sitten suosion huipulla romuttaa kaiken.
Tuo prosessi suo lehdistölle paljon rahaa. Ensin maineen nostatus ja varsinkin sen romutus.
Niinkuin ihminen itse arvostaa korkeaa virkaansa, niin myös kansa kunnioittaa instituutiota.
No Kekkonenkaan ei sitten tainnut arvostaa korkeaa virkaansa…
Jospa Sanna olisikin vain kyllästynyt hypetykseen. Kiusallistahan se lopulta on kenelle tahansa. Tulisi osata ajatella ihmisiä ihmisinä, eikä pelkästään korkeaa asemaa.
Pääministeri on instituutio. Sanna peruutti lomansa ja lähti bilettämään kahdeksi vuorokaudeksi. Ei nimettyä sijaista. Ei toisaalta työkunnossa vaan kännissä kuin ..no..
Entä jos Suomeen olisi kohdistunut sotilaallinen uhka? Juuri sinä viikonloppuna puolustusvoimat oli tehostetussa valmiudessa, mutta ylin poliittisen toimeenpanovallan käyttäjä yöstä aamuun kaikkwa muuta kuin selvinpäin. Tämä siis faktaa.
Vähemmästäkin on virka lähtenyt alta.
> Entä jos Suomeen olisi kohdistunut sotilaallinen uhka?
Kari-Matti Laaksoselta on nyt lähtenyt mielikuvitus laukalle. Sotilaallinen uhka ei synny siten, että pääministerin lähtiessä ystäväviensä luokse kaikki näyttää hyvältä, mutta hänen viettäessään iltaa vihollisen panssarivaunut teleporttaavat rajan taakse ja alkavat pommittamaan.
Pelkästään Ukrainen sota osoittaa, että Venäjä siirsi joukkojaan Ukrainan rajalle kuukausien ajan ennen hyökkäystä. Sotilaallinen uhka ei synny tunneissa.
Kari-Matti: Sinäkö kävit puhalluttamassa pääministerin, kun tunnut tietävän hänen olleen ”kännissä … kuin no …”
Minä toki ajattelin, että sinä olet kristitty henkilö, etkä valehtele. Mutta näin sitä pettyy.
Laaksonen, pääministeri ei ole Suomen Puolustusvoimien ylipäällikkö vaan se on presidentti. Luulisi näin selvän asian tietämisen kuuluvan yleissivistykseen…
”Tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö. Ylipäällikkyys liittyy presidentin tehtävään ulkopolitiikan hoidossa. Presidentti nimittää upseerit ja päättää puolustusvoimien liikekannallepanosta.”
”Juuri sinä viikonloppuna puolustusvoimat oli tehostetussa valmiudessa, mutta ylin poliittisen toimeenpanovallan käyttäjä yöstä aamuun kaikkea muuta kuin selvinpäin. Tämä siis faktaa.” Onko sinulla faktatietoa siitä, oliko tehostetussa valmiudessa olleiden puolustusvoimien johto selvinpäin Marskikin tunnetaan piripintaan kaadetusta viinaryypystään.
Surkea kommentti, jopa normitasoosikin nähden.
Marski oli lähes joka päivä pienessä hieneessä.
Alkoholin käyttöön liittyy näköjään vieläkin vahva kaksinaismoralisteinen perintö. Hyvä viinapää on suomalaiselle miehelle kunniaksi ja lisää hänen luotetavuuttaan. Naisen humala taas on häpeä ja kertoo hänen kelvottomuudestaan. Näin näyttää valitettavasti olevan.
Mielestäni menneistä poliittisista päälliköistä ei pidä ottaa esimerkkiä eikä pitää referenssinä.
Aikoinaan ei ollut mediaa, joka olisi ”puhunut” mutta ymmärtääkseni Kekkosen ym. tavoista supistiin.
Nykyään media on toki suorasukaisempi ilmaisemaan sellaista, mihin ennen suhtauduttiin ”häveliäämmin”. Toisaalta Ahtisaaren presidenttikampanjan aikana media taisi kaivaa ehdokkaiden ruokailutottumuksistakin tietoa aika erikoisilla tavoilla. Mediasirkus on oma lukunsa. Mehän elämme mielikuvamaailmassa. Media nostaa ja laskee. Vallan vahtikoira vai ”ruikkiva rakki”?
Olipa kyseessä kuka tahansa, käyttäytymisellä, sanomisilla ja toimimisilla joko ansaitaan/saadaan arvostusta tai sitten ei. Ja jos osoitetaan ei-niin-suurta arvostusta tietyille ihmisryhmille (kuten monet ovat ymmärtäneet ”boomerit” ym.) ei liene ihme, jos sanojan arvostus vähenee joissain piireissä; eikä sitä paranna kaikki tekemisien tavat, laillisetkaan.
Poliitikko omalla toiminnallaan luo omaa ”brändiään” – tarkoituksella ja tarkoituksettomasti.
Aika näyttää miten pääministeri Sanna Marinin käy. Pikkuhiljaa asiat etenevät. Jokatapauksessa Suomen historiaan jää Sanna Marinin toiminnasta paljon asioita. Yksi merkittävin asia on Suomen Nato jäsenyys.
Paljon erilaisia mielipiteitä. Minua edelleen kiinnostaa, edustaako laatu-journalismia se, että kaikki törkyjutut ja vihapuheet otetaan vastaan ja painetaan. Esim. IS ja IL rakentavat niitä itse, maalitauluna SDPn pj ja pääministeri.
Rydman juttu menee oikeuteen. Tässä Purra ja kumppanit kertovat pääministerin huumeongelmasta, ilman mitään todistetta. Näinkö media meillä hallituksia vaihtaa?