Tällä viikolla 16.3. tuli kaksi vuotta täyteen, kun maahamme perustettiin uusi luterilainen hiippakunta, ei tosin lakisääteiseen kirkkoomme, vaan sen ulkopuolelle. Kohta tuoreeltaan luterilaisen kansankirkkomme piispat julistivat, etteivät heidän kaitsennassaan olevat kirkkomme papit voi toimia pappeina tässä uudessa hiippakunnassa. Kyse on siis Suomen evankelisluterilaisesta lähetyshiippakunnasta.
Kevään 2013 kuluessa lähetyshiippakunta valitsi oman piispan ja omat hallintoelimet. Seuraavana syksynä 9.10.2013 valittu ja virkaan vihitty piispa menetti pappisvirkansa Suomen ev.lut. kirkossa. Vajaa vuotta myöhemmin 5.8.2014 hiippakuntadekaani koki saman kohtalon. Edellisenä keväänä 28.5. neljä kirkon pappia sai varoituksen koska olivat toimittaneet pappisvirkaan kuuluvia tehtäviä lähetyshiippakunnassa. Nämä ratkaisut tehtiin siis Suomen ev.lut. kirkon Tampereen ja Oulun hiippakunnissa.
Mutta mitä tänä samana aikana on tehty Turun arkkihiippakunnassa?
Kotimaa24 uutisoi 24.11.2013 että Turun arkkihiippakunta selvittelee viiden papin toimintaa Suomen ev.lut. lähetyshiippakunnassa. Tuolloin todettiin tilanteen olevan sellainen, että vaaditaan lisätutkimuksia. Lisätutkimuksia ilmeisesti tehtiin, sillä vuotta myöhemmin uutisoitiin, että viittä arkkihiippakunnan pappia uhkaa pappisviran menetys. Artikkeli julkaistiin Uudessa tiessä marraskuun lopulla ja Serkuntalainen.fi – verkkosivustolla 18.12.2014. Uudentien artikkelin mukaan päätös olisi ollut odotettavissa vielä samana vuonna. Istuntotiedotteiden mukaan asiaa ei ole vielä käsitelty loppuun asti, eikä asianosaisille ole ilmeisesti ilmoitettu käsittelyaikataulusta mitään. Tuorein istuntotiedote on keskiviikolta 18.3.2015. Tuomiokapitulin seuraava istunto on 8.4.2015.
Olimme siten mitä mieltä tahansa itse käsiteltävästä asiasta, voimme aivan erikseen pohtia arkkihiippakunnan hallinnon tehokkuutta ja hyvän hallintotavan noudattamista päätöksentekoprosessissa. Kirkkolaki viittaa asiassa hallintolakiin, jonka mukaan asia on käsiteltävä viivytyksettä ja asianosaisille on ilmoitettava käsittelyn aikataulusta.
http://arkisto.kotimaa.fi/focoa67dd5oc/uutiset/kotimaa/13216-turun-tuomiokapituli-selvittelee-viiden-papin-asioita
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5188/viitta_pappia_uhkaa_pappisviran_menetys
http://www.arkkihiippakunta.fi/hallinto/paatokset/2015/
Tuomiokapituli on asiantunteva ja sillä on perinteinen kokoonpano, yhdeksän miestä ja yksi nainen. Kuvasta on helppo päätellä, kuka on sihteeri. Päätökset tulevat ajallaan, eikä niillä ole mitään kiirettä, koska vaikutukset ovat pienet oli päätös sitten minkälainen tahansa.
Ajallaan tuleminen on siis varsin suhteellinen käsite.
Uudentien artikkelin mukaan: ”Tuomiokapituli pyysi papeilta kirjallista vastausta marraskuun 22. päivään mennessä ja on sellaisen heiltä myös saanut. Päätöksen pappisvirasta erottamisesta tuomiokapituli antaa luultavasti ennen joulua.”
Ilmaisusta päätellen aikataulutiedot ovat peräisin asianosaisilta henkilöiltä itseltään, jotka ovat tuolloin olleet sellaisessa ymmärryksessä, että asia käsitellään viivytyksettä.
Ratkaisun käytännön vaikutukset asianosaisille henkilöille saattavat olla pienet, mutta en vähättelisi asian henkistä kuormittavuutta avoimena olevana prosessina. Ratkaisu ja asialle piste antaa tilaa uudelle suunnalle, oli se mikä tahansa. Asiathn tässä on olleet vastakkain, ei ihmiset.
Olen varma, että päätökset tulevat ennen joulua, mutta minä vuonna, niin sitä en tiedä. i-)
Mietin, olisiko niin, että kotimaa24 blogisti Juha Heinilä olisi tekemässä uutta aluevaltausta ironian ja jopa huumorin suuntaan? Itse asiahan on vakava, pieni porukka, joka omatoimisesti perustaa hiippakunnan ja valitsee sille piispan – tämähän on Suomen evankelisluterilaisen kirkon historiassa hyvin harvinaista, ellei suorastaan ennen kuulumatonta.
Olen Juha Heinilältä aikaisemmin kai useamman kerrankin kysynyt, mikä on hänen oma kirkkonsa? Onko se tämä Lähetyshiippakunta, skismaattinen, pienellä joukolla perustettu uskonyhteisö, vai Suomen evankelisluterilainen kirkko, jota Juha usein neuvoo ja opettaa, vai joku vapaakirkko? Veli Juha ei ole vielä ehtinyt vastaamaan. Hän on kyllä muutaman kerran heittänyt minua kivellä, mutta kun olen pyytänyt perustelua, on vastauksena ollut harras vaikeneminen.
Saapas nähdä, kuinka nyt käy? Tuleeko huumoria, ironiaa, vai entiseen tapaan minun uskoni epäilyä?
Juha on kyllä itse selväsanaisesti ilmoittanut seurakunnakseen Lähetyshiippakunnan seurakunnan.
Hämmästyksekseni jonkinlainen muutos on kuitenkin aistittavissa hänen suhtautumisessaan pappisvirkoihin Suomen ev.lut. kirkossa.
Suhtautuminen oli selvästi vakavampi vielä silloin kun Soramiehen ja Pohjolan virat peruutettiin. Lieko tilanne Lähetyshiippakunnassa sittemmin muuttunut.
Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta
Ei sinällään liity kirjoituseni aiheeseen, mutta kysyisin Juhalta toimiiko Pyhän Markuksen seurakunta nykyisellään myös Vantaalla ja/tai Keski-Uudellamaalla, vai keskittyykö toiminta vain Helsinkiin. Aiemminhan messutoimintaa oli myös Keravallalla, mutta ne ilmeisesti ne jäivät jossain vaiheessa ”tauolle”.
Tuolla alueellajan ei ole, Hyvinkäätä lukuunottamatta, myöskään kristillisten järjestöjen säännöllistä messutoimintaa, toisin kuin Espoossa ja Lohjalla, jonne on tuoreeltaan perustettu LHPK:n seurakunnat.
Markuksen seurakunta toimii Helsingissä. Jos Herra suo, niin uusia luterilaisia seurakuntia perustetaan tulevaisuudessa eri paikkakunnille, myös Vantaalle. Uusi seurakunta voi haluta liittyä Lähetyshiippakuntaan tai sitten ei.
Ilmaise Juha nyt suoraan ilman retoriikaa, pidätkö kotipaikkakunnallasi nykyään toimivaa seurakuntaa, jonka jäsenrekisteriin tiettävästi edelleenkin kuulut, opiltaan luterilaisena seurakuntana?
Jonkinlaisen jälkikirjoituksena asiaan, että tuomiokapituli päätäätökset kokouksessa 8.4.2015, siis yli kaksi vuotta lähetyshiippakunnan perustamisen jälkeen.
Asian käsittely tuomiokapitulissa alkoi Piispa Kaarlo Kalliala 14.10.2013
tuomiokapitulille toimittamalla kirjeellä. Tuossa kirjeessä piispa oli selostanut aiemman selvityksensä asiasta. Piispa Kalliala oli kesäkuussa 2013 toimittanut asianomaisille henkilöille kirjeen ja tiedustellut toimiiko henkilö lähetyshiippakunnan papillisissa tehtävissä ja millaisissa tehtävissä
hän toimii. Käsittely tuomiokapitulissa on jatkui puolen vuoden välein.
Selostus piispan ja tuomiokapitulin ko. henkilöiden kanssa käymästä kirjeenvaihdosta osoittaa, että vastausta kirjeisiin on pyydetty melko pikaisesti, mutta käsittely tuomiokapitulissa on aina sen jälkeen kestänyt useita kuukausia.
Tänä aikana henkilöt ovat olleet ilmeisen tietämättömiä prosessin etenemisestä.